Hyvää J. V. Snellmanin päivää!
Pienenä poikana 1810-luvulla Snellman asui Kokkolassa. Kerrotaan, että hänellä oli tapana istua lukemassa kirjoja suurella Kokkokivellä. Reilut 200 vuotta sitten tuo jääkauden aikainen siirtolohkare sijaitsi vesijättömaalla, ja Snellman souti kivelle pienellä veneellä halutessaan uppoutua rauhassa kirjoihinsa. Nykyisin kivi on aivan kuivalla maalla keskellä Kaarlelankatua. Autot vaan huristelevat molemmin puolin.
Vuonna 2006 J. V. Snellmanin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Kokkolassa paljastettiin J.V. Snellmanin muistomerkki. Teos on sijoitettu Snellmanin rakkaalle lukukivelle. Taiteilija Pekka Jylhä on muotoillut ruostumattomasta teräksestä patsaan pienestä pojasta, joka lukee omenapuun alla kultakantista Atlas Finland -teosta. Kalliolohkareen seinämään on ikuistettu metallikirjaimin Snellmanin lause: "nuori sielu avoimena — ung själ, öppet sinne".
Patsaassa on liian moderni tuntu kuvatakseen Snellmania itseään pienenä poikana. Ehkä se johtuu teoksen hämmentävän kirkkaasta värityksestä.
Veistoksesta välittyy kyllä hyvin ajatus siitä, että saamme nauttia tänä päivänä niistä sivistyksen hedelmistä, jotka J. V. Snellman istutti aikoinaan maahamme.
Snellman oli monipuolinen vaikuttaja 1800-luvun Suomessa. Hän oli filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies. Hän edisti erityisesti suomen kielen asemaa ja vakautti Suomen markan irrottamalla sen ruplasta.
Minusta on mukava ajatella, että kerran hänkin oli vain pieni poika, joka kiipesi kalliolle lukemaan. Mitä kaikkea nykyajan lukevista lapsista voikaan jonain päivänä tulla!
