Ensimmäinen asia, jonka teimme seitsenvuotiaani jäätyä kesälomalle, oli kesän tbr-listan koostaminen.
Riippuu tyystin säistä, miten paljon kirjoja listalta ennätämme lukea. Aina kun sää ei ole ihan karmea, tytär on ulkona, ja lukemiselle jää heikosti aikaa. Toisaalta meillä on tiedossa pari road tripiä, jolloin autossa istuessa ehtii lukea niin paljon kuin äidin ääni kestää.
Jäätelö on kesän hauskimpia asioita. Sinikka ja Tiina Nopolan kirjassa Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö ollaan traagisten asioiden äärellä. Herra Lindberg on syönyt Räppääjien viimeisen keksijäätelötötterön, eikä kyseisiä jäätelöitä valmisteta enää koko Euroopassa.
Alkaa paniikinomainen matka kohti Höljäkän kyläkioskia, jossa jäätelötuutteja tiettävästi vielä on muutama jäljellä. Matkassa on mutkia. Nähtäväksi jää, ehtiikö seurue sinne ajoissa. Tytär sen tosin jo tietää, sillä hän on kuullut kirjan parikin kertaa. Tämä on niitä harvoja kirjoja, joihin hän ei kyllästy.
Aino Havulaisen ja Sami Toivosen pääasiallisesti värillinen kuvitus on hupaisa.
On tullut aika vihkiä seitsenvuotiaani Enid Blytonin Viisikoiden maailmaan. Muistan saaneeni oman kirjastokorttini kesällä ennen ekan luokan alkua, ja ensimmäinen lainaamani kirja oli jokin Viisikko. Hurahdin Viisikkojen maailmaan täysin.
Tyttären kanssa olemme jo alkaneet lukea ensimmäistä Viisikkoa Viisikko aarresaarella. Se on ensimmäinen ikinä lukemamme kirja, jossa ei ole lainkaan kuvia, ei edes mustavalkoisia, kuten tytär pettyneenä totesi. Seitsenvuotiaalleni on ollut vaikeaa tulla toimeen ilman kuvia.
Hän ei muutenkaan ole vielä vakuuttunut kirjasta. Nykykirjoihin verrattuna se alkaa aika hidastempoisesti, ja kielikin on vähän vanhanaikaista. Vaikka kirjan on suomentanut Lea Karvonen -salanimen taakse kätkeytynyt maineikas kirjailija Eeva Joenpelto, suomennos on jo 65 vuoden takaa (vuodelta 1956). Olisiko aika saada Viisikoista uudet käännökset?
Kuten tytär illalla huomautti, olemme lukeneet jo 40 sivua, eivätkä lapset vieläkään ole päässeet sinne saarelle. "Alkaa jo mennä hermot."
Lapsuuteni kesiin kuuluivat hevoskirjat, koska niitä löytyi mökin kirjahyllystä runsain määrin. Tyttären heppakirjoissa ratsastetaan muodikkaasti keppihevosilla, mutta uskomatonta kyllä kirjoittajat ovat samoja kuin lapsuuteni hevoskirjoissa. Merja ja Marvi Jalo ovat tehneet pitkän kirjailijanuran heppakirjojen parissa yhdessä ja erikseen.
Meillä on lukuvuorossa Onnenkepparit-sarjan toinen osa Kadonnut raippa (WSOY 2019). Sarjassa on ilmestynyt jo kolme osaa ja neljäs ilmestyy heinäkuussa. Sarjan päähenkilöinä on joukko tokaluokkalaisia tyttöjä, jotka perustavat keppihevostallin. Vaikka Olivia on hevosille allerginen, hänestä sukeutuu keppariharrastuksen myötä ihka oikea hevostyttö.
Kirjoissa on Reetta Niemensivun suloinen mustavalkokuvitus.
Kesä, meri ja saaristo kuuluvat erottamattomasti yhteen. Saaristolaiselämän klassikkoteos on tietysti Astrid Lindgrenin Saariston lapset (WSOY, ilmestynyt suomeksi alun perin 1965). Mustavalkoinen kuvitus on luonnollisesti Ilon Wiklandin kynästä.
Melkersonin tukholmalaisperhe asettuu kesäksi pieneltä Saltkråkanin saarelta vuokraamaansa Vanhaan Nikkarilaan. Heti laivasta laiturille astuttuaan perhe tapaa topakan Pampulan ja tämän suuren bernhardilaiskoiran Laivurin. Pampulan ja Laivurin seurassa kesästä ei ainakaan tule tylsä.
Ruotsin saaristossa vietetään kesää myös Rose Lagercrantzin kirjassa Dunnen elämää (Mäkelä 2017). Kirja on neljäs osa iki-ihanassa Dunne-sarjassa, joka kuvaa pienen tytön elämää sellaisella lämmöllä, ettei kirjoista voi olla pitämättä, vaikkei Dunnen elämä aina helppoa olekaan. Eva Erikssonin mainiot kuvitukset saavat tekstin elämään.
Dunne viettää kesälomansa parhaan ystävänsä Ella Fridan perheen kesäpaikassa meren saarella Dunnen isän toipuessa sairaalassa polkupyöräonnettomuuden jäljiltä. Kesäloma on Dunnen ensimmäinen koulusta ja paras tähän asti.
Dunne ja Ella Frida uivat ja leikkivät kaiket päivät. Iltaisin Dunne puhuu isän kanssa puhelimessa. Paitsi yhtenä iltana. Dunne huolestuu kovasti, kunnes isä ilmestyy vierailulle saarelle. Hänellä on mukanaan yllätys, jollaista Dunne ei kylläkään olisi toivonut.
Ekaluokan viimeiset koulupäivät ovat kohta ohi ja Karoliina odottaa kesälomaa, mutta sitä ennen Karoliinan pitäisi selvittää yksi asia. Miten saisi takaisin kadonneet unet? On uuvuttavaa, kun iltaisin ei saakaan unta.
Koen Tuula Kallioniemen kirjan Karoliina ja oikukas uni (Otava 2014) varsin samaistuttavaksi. Valkeat kesäyöt ovat minulle vaikeita. Uni on kevyttä ja keskeytyy herkästi, jos unohdan laittaa nukkumaan mennessä silmälaput silmille.
Löytyyköhän kirjasta toimivia vinkkejä unettomuudesta kärsiville? Karoliinalle suositellaan muun muassa lampaiden laskemista, rauhoittavaa huonetuoksua, Kiinasta tuotua jadekiveä, liikuntaa ja tosi tylsän kirjan lukemista. Vai pitäisikö illalla syödä enemmän? Tai matkustaa Afrikkaan, koska erilainen ilmasto ja oudot äänet kuulemma uuvuttavat?
Kirja on Karoliina-sarjan kahdeksas ja viimeinen osa. Marika Maijalan mustavalkoinen kuvitus on hauska.
Ei kesää ilman dekkareita. Seitsenvuotiaalle sopivia dekkareita ovat esimerkiksi Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimistot. Meillä on lukujonossa keväällä ilmestynyt Muodin arvoitus (Tammi 2021). Tytär antaa pisteitä siitä, että Helena Willisin kuvitus on värillinen.
Vallilan pikkukaupungissa ollaan muotikuumeen kourissa. Maailmankuulun pariisilaisen muotisuunnittelijan Jean-Pierren on tarkoitus tuomaroida Vallilassa muotinäytöstä. Kaupungin kaksi parhaiten pukeutunutta asukasta voittaa matkan Pariisiin!
Sitten muotisuunnittelijan rakas Lulu-kissa kaapataan, eikä Jean-Pierre pysty ajattelemaan enää mitään muuta. Koko kilpailu uhkaa mennä mönkään. Jotain on tehtävä. Onneksi nuoret etsiväystävykset Lasse ja Maija eivät kaihda haasteita.
Dekkariteemaa voi jatkaa esimerkiksi Paula Norosen Tagli ja Telle -sarjaa lueskelemalla. Sarjassa on Oili Kokkosen railakas värikuvitus. Meillä hyllyssä odottaa lukemista kirjasarjan toinen osa Tehtävä kauppakeskuksessa (Tammi 2017).
Tagli ja Telle ovat kauppakeskuksen yläkerrassa asuvat sisarukset. Sisarusten etsivätoimisto saa hommia, kun kauppakeskusta piinaa oudon valikoiva myymälävaras. Lasten älykäs Seppo-papukaija auttaa mielellään tutkimuksissa.
Toivottavasti kesällä on aikaa uppoutua vähän historiaankin. Maija Larmolan kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Kesätukka ja muita juttuja Kukkulan korttelista (SKS 1992) vie 1920—1930-lukujen taitteen kesäiseen Helsinkiin kuvitteelliseen Kukkulan kortteliin.
Arjenmakuiset tarinat on puettu kuvakirjaksi, joka on kuitenkin sen verran paksu, ettei sitä taida kerralla saada luettua. Tekijät ovat tehneet kirjaa varten runsaasti taustatyötä, joten mennyt aika piirtyy tarinoissa ja kuvissa näkyviin tarkasti.
Olemme lukeneet Alex Milwayn Hotelli Flamingo -sarjan sen verran äskettäin, ettemme taida palata siihen tänä kesänä. Tytär halusi kuitenkin nostaa listalle sarjan toisen osan Helleaalto (WSOY 2020), koska se jos mikä on kesäkirja.
Kesä on kuumimmillaan ja kiire Eläinbulevardin aurinkoisimmassa hotellissa kiihkeimmillään, kun Eteläsaarten kuningaspari haluaa majoittua Annan luotsaamaan hotelli Flamingoon. Helle ja pingviinit eivät ole helppo yhtälö. Mistäpä Anna löytäisi esimerkiksi jäävuoren keskellä helteisintä kesää?
Milway on kuvittanut teoksen itse. Muuten harmaasävyistä kuvitusta on piristetty vaaleanpunaisella.
Toukokuun lopulla vein lastenkirjakirpparille myyntiin lähes sata kirjaa. Sain myytyä 45, joten jouduin tuomaan takaisin kotiin kymmeniä kirjoja. Kun seisoin lastenkirjahyllyn edessä valmiina sullomaan ne takaisin pursuilevaan hyllyyn, iski epätoivo.
Siltä seisomalta päätin, että oli aika tehdä se, mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Päätin konmarittaa omat ja lapseni kirjat. Ajatus on käynyt mielessä monta kertaa, mutta olen pitänyt sitä mahdottomana, koska meillä on IHAN VALTAVASTI kirjoja. Kirjoja on hyllyissä lattiasta kattoon kahdessa rivissä.
KonMarissa eli japanilaisen siivousgurun Marie Kondon karsimismetodissa jokainen tavararyhmä käsitellään kerrallaan kokonaisuutena. Kaikki kotoa löytyvät kirjat tulisi siis kasata kerralla lattialle ja ryhtyä sitten käymään niitä yksitellen läpi.
"Ei onnistu", on ollut ajatukseni. "Meillä ei ole niin laajaa lattiapinta-alaa, että kaikki kirjat mahtuisivat siihen kerrallaan." Nyt päätin silti yrittää.
En voinut raahata kirjoja kirjastohuoneesta olohuoneen lattialle, koska huoneet ovat eri kerroksissa ja se olisi ollut fyysisesti liian raskasta. Tiesin myös, ettei työstä selviäisi parissa illassa tai yhdessä viikonlopussa. Mieheni olisi kilahtanut, jos olohuoneemme olisi peittynyt pölyisiin kirjoihin päiväkausiksi.
Aloin siis tyhjentää hyllyjä ahtaan kirjastohuoneen lattialle, vaikka se vaikutti absurdilta. Hetkessä lattia, työpöytä, tuolit ja kaikki mahdolliset pinnat olivat täynnä kirjoja. Kuten olin arvannut, kaikki eivät mahtuneet yhtä aikaa lattialle, mutta onnistuin asettelemaan ne niin, että pystyin näkemään kaikki kirjat samanaikaisesti, myös takariveissä olleet.
Siivottuani kirjat ja hyllyt pölystä (ja sitä riitti!), oli aika alkaa valikoida kirjoja. Tähän asti kirjoja karsiessani kysymykseni on aina ollut, mitä poistetaan. Marie Kondo kääntää asetelman päinvastoin. Hän kehottaa ottamaan jokaisen esineen yksitellen käteen ja kysymään sen kohdalla "Tuottaako tämä minulle iloa?" Vain iloa tuottavat esineet säästetään. Muut saavat mennä.
Metodi on ehkä joidenkin tavaroiden kohdalla liian mustavalkoinen, mutta kirjoihin se mielestäni sopii. Mitä ihmeen järkeä on säästää kirjoja, joista ei saa iloa?
Opiskelija saattaa tarvita hyllyynsä tylsiä tenttikirjoja, mutta onneksi opiskeluaikani ovat ohi. Minulla on kyllä joitain työssäni tarvittavia käsikirjoja ja hakemistoja, jotka eivät varsinaisesti säteile iloa, mutta ne ovat työnantajani omaisuutta. Normaalioloissa ne olisivat toimistolla eivätkä kotonani, joten ne jätin rauhaan.
Kondon menetelmä oli yllättävän tehokas. Kun jokaisen kirjan kohdalla jouduin erikseen miettimään, halusinko oikeasti laittaa sen takaisin hyllyyn, löysin paljon enemmän karsittavaa kuin olisin löytänyt vain täyttä hyllyä katselemalla.
Kondo auttoi minua pääsemään eroon myös kirjoista, joihin sitoutui voimakkaita tunteita. Hyllyssämme oli huonokuntoisia vauva- ja taaperokirjoja, joita oli revitty ja teippailtu, joihin oli piirrelty ja joista oli kannet irti. Olin säästänyt ne, koska ne muistuttivat minua ensimmäisimmistä lukuhetkistä tyttäreni kanssa. Luulin, että ne olisivat tuottaneet minulle iloa, mutta todellisuudessa ne masensivat minua. Rikkinäinen ja epäsiisti ulkoasu suorastaan imi minusta energiaa.
Kondo sai minut uskomaan, etten tarvitse fyysisiä esineitä säilyttääkseni muistoni. Kondon esimerkin mukaan kiitin kirjoja siitä suuresta ilosta, jota ne aikanaan olivat tuottaneet minulle ja tyttärelleni, ja sitten päästin ne menemään.
Jätteeksi päätyi kolme suurta kassillista kirjoja. Suurinta osaa niistä olin säilyttänyt vain siksi, ettei niistä voinut päästä eroon muuten kuin poisheittämällä. Esimerkiksi kirjastojen vanhoja poistokirjoja ei kannata viedä oikein mihinkään. Jos ei saa annettua niitä tutuilleen, ne voi laittaa suoraan paperinkeräykseen.
Hyväkuntoiset kirjat vein Kierrätyskeskukseen, kun meillä juuri onneksi sattui olemaan auto käytössä. En ehtinyt laskea kirjoja, mutta niitä oli useita kymmeniä. Kiertoon lähti muun muassa entisen professorini väitöskirja, jota en ole koskaan lukenut, ja jota en enää kokenut tarvitsevani professorin muistaakseni.
Marie Kondo sanoo pitävänsä oman kirjakokoelmansa noin 30 niteessä, mikä on omasta mielestäni pöyristyttävän vähän. Minulle jäi yhä valtavasti kirjoja. Tiedän, että olisin voinut karsia enemmänkin, mutta en halunnut. Minulle iloa tuottaa juuri se, että voin ympäröidä itseni kirjoilla.
Sitä paitsi tutkimusten mukaan kirjojen määrä lapsuudenkodissa korreloi vahvasti lapsen koulumenestyksen ja myöhemmän menestyksen kanssa.
Koska karsin myös lastenkirjoja, jouduin säästämään kirjoja, jotka eivät tuota minulle yhtään iloa. Esimerkiksi L.O.L. Surprise-, My Little Pony- ja Ryhmä Hau -kirjat olisin mieluusti laittanut kiertoon, mutta tyttärelleni ne tuovat iloa, aivan kuten kaikki uuvuttavat Disney-kirjatkin. Mieheni kirjoihin en koskenut lainkaan.
Eniten iloa tässä prosessissa minulle tuotti se, että onnistuin järjestämään jäljelle jääneet kirjat niin, että jokaiselle kirjalle löytyi oma luonteva paikkansa. Jouduin edelleen laittamaan jonkin verran kirjoja kahteen riviin, mutta nyt pystyin järjestämään takarivit järkevästi siten, että samaan aihepiiriin kuuluvat kirjat tulivat yhteen kohtaan. Lisäksi tein listaa takarivissä olevista kirjoista. Nyt minun pitäisi löytää helposti kirja, johon haluan päästä käsiksi.
Aikaa koko prosessiin kului noin viikko. Nyt hyllyt ovat hyvässä järjestyksessä ja pölyttömät ja tuottavat minulle iloa aina kun katson niitä.
Tosin yksi asia vaivaa. Kun vertaan lastenkirjahyllyä aikuisten kirjoja sisältäviin hyllyihin, ero on räikeä. Lastenkirjat tuovat kotiin väriä — paljon enemmän kuin toivoisin! Lastenkirjat ovat aikuisten kirjoja värikkäämpiä, ja levottoman kirjava vaikutelma vain korostuu, kun
lastenkirjat ovat aikuisten kirjoja ohuempia eli väri vaihtuu tiuhemmin.
 |
| Pala uudelleen järjestellystä lastenkirjahyllystä |
Viihtyisin parhaiten seesteisessä, luonnonsävyisessä ympäristössä. Työ-/kirjastohuoneeni ei näytä siltä, koska olen joutunut uhraamaan yhden omista kirjahyllyistäni lastenkirjoille. Tyttären huoneeseen kun mahtuu vain yksi kirjahylly. Halusin järjestellä lastenkirjat värin mukaan saadakseni edes jotain järjestystä kaaokseen, mutta minun oli pakko pitää kirjan kokoa tärkeimpänä järjestelykriteerinä. Tulos ei siis ollut ihan toivotun kaltainen.
Ajatellaankohan kustantamoissa ollenkaan, millainen vaikutus kirjojen ulkoasuilla on ihmisten koteihin? Itse arvostaisin kirjassa mahdollisimman hillittyä ja yksinkertaista selkämystä. Eniten pidän nahka- ja kluuttiselkäisistä kirjoista. Parasta olisi, jos samaan sarjaan kuuluvissa teoksissa olisi samanvärinen selkä. Näin ei ole nykyisin juuri koskaan.
Tällä järjestelykierroksella erotin lastenkirjat selvästi erilleen yhteen hyllyyn omalle seinälleen. Aikuisten kirjat peittävät pidemmän seinän, joka näyttää huomattavasti rauhallisemmalta. Pystyn elämään tämän järjestyksen kanssa, vaikka lastenkirjojen räikeys edelleen vähän vaivaa. Olen kuitenkin iloinen, että lopputulos on paljon entistä parempi.
"Kuvittele, millaista olisi, jos sinulla olisi hyllyn täydeltä pelkästään rakkaita kirjoja. Eikö olekin kiehtova mielikuva? Voiko kirjojen ystävällä enää suurempaa onnea olla?"
Marie Kondo
Onko sinulla kokemuksia kirjojen konmarittamisesta? Onnistuitko hyvin? Entä vaivaavatko kirjojen räikeänväriset selkämykset sinua?
KonMari-menetelmästä voit lukea näistä kirjoista:
Marie Kondo: KonMari — Siivouksen elämänmullistava taika
Japanilainen alkuteos: Jinsei ga Tokimeku Katazuke no Maho
Suomennos englanninkielisestä käännöksestä: Päivi Rekiaro
Kustantaja: Bazar 2015
Marie Kondo: KonMari — Iloa säkenöivä järjestys
Japanilaiset alkuteokset: Jinsei ga Tokimeku Katazuke no Maho 2 ja Irasuto de Tokimeku Katazuke no Mahu
Suomennos englanninkielisestä käännöksestä: Päivi Rekiaro
Kustantaja: Bazar 2016
Koululaiset ovat kirmanneet kesälomille. Minun eskarilaiseni on vielä tämän viikon päivähoidossa ja sitten päiväkotitaival on lopullisesti ohi. Uskomatonta! Tuntuu, että vasta äsken kuljetin rattaissa melkein kolmivuotiaani ensimmäistä kertaa päivähoitoon.
Nyt tyttärellä on edessä vielä yksi ihana, vapaa kesä ennen koulun alkamista. Mikäpä sen parempaa kesäpuuhaa kuin lukeminen. Kannustaakseni lapsia lukemaan lomalla tein kesäisen kirjabingon. Siispä kirjat käteen ja bingoa tavoittelemaan!
Bingoruudukko löytyy pdf-muodossa tästä linkistä. Sitä saa vapaasti levittää ei-kaupallisissa tarkoituksissa.
Viime kesänä aloitin uuden perinteen. Laadin silloin kahdeksan kohdan kirja-aiheisen bucket listin kesälle. Kokemus oli sen verran onnistunut (kokemuksiani pääsee lukemaan täältä), että päätin laatia uuden listan taas tälle kirjakesälle.
Ensimmäinen kohta on klassikko. Tämä oli mukana viime vuoden listalla, ja haluan sen ehdottomasti mukaan tänäkin vuonna. Mikään ei ole rentouttavampaa ja vie paremmin lomatunnelmaan kuin rantakalliolla lukeminen. Jykevä, ikiaikainen kallio alla, loputon meri vieressä ja hyvä kirja sylissä. Täydellistä!
Kesälomalla on aikaa lukea myöhään, kun ei tarvitse huolehtia aikaisista aamuheräämisistä. Jonain kesäiltana haluan käpertyä tyttären kanssa jonnekin lukemaan taskulampun valossa. Ehkä pystytämme pihalle teltan ja luemme siellä. Saa nähdä.
Minulla on ihania muistoja lukemisesta kasvitieteellisissä puutarhoissa, niin kasvihuoneissa kuin ulkopuutarhoissakin. Edellisestä kerrasta on vaan kulunut järkyttävän kauan. S:n syntymän jälkeen en ainakaan ole sellaista tehnyt. Tänä kesänä siihen tulee muutos — toivottavasti. Ainakin kerran kesän aikana aion lukea kasvitieteellisessä puutarhassa.
Olen jo pitkään halunnut tarttua taas Neiti Etsivä -kirjaan ja verestää lapsuusmuistoja. Kun näin tammikuussa Lukuhirmu Hertan ahmivan Neiti Etsiviä, laitoin lapsuuteni suosikkisarjan tbr-listalleni. Lukulistani on pitkä, enkä ole vielä tarttunut Carolyn Keenen klassikoihin, mutta kesällä ehdottomasti aion. Luen vähintään yhden Neiti Etsivän. Saa nähdä, miten hyvin sarja imaisee mukaansa kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen.
Kesälomalla aiomme tehdä tyttären kanssa retken Puluboin kotikulmille Hakaniemen torille. Seitsenvuotiastani kiinnostaisi nähdä edes vilaus Puluboista itsestään, ja eiköhän se onnistu (S:llä on hyvä mielikuvitus).
Vanha Hakaniemen halli käy parhaillaan läpi mittavaa remonttia ja on yleisöltä suljettu, mutta torille on pystytetty väliaikainen lasihalli. Sieltä aiomme ostaa mansikkaleivokset ja nauttia ne torin vilinää seuraten.
Rakastan kirjastossa käymistä. Arjen keskellä tulee yleensä käytyä lähikirjastossa. Joskus vaihtelun vuoksi käyn muissa lähellä olevissa kirjastoissa tai lempikirjastoissani. Pelkästään Helsingissäkin on kuitenkin paljon kirjastoja, joissa en ole käynyt, muista kaupungeista puhumattakaan. Tänä kesänä aion käydä ainakin yhdessä kirjastossa, jossa en ole vielä käynyt. Toivottavasti kirjastoihin pääsee rajoituksitta.
Kesälomaan kuuluu aina vähän kirjahyllyjen siivoustöitä. Jotain pitäisi taas karsia. Tavoitteenani on saada hyllystä pois vähintään kymmenen kirjaa. Tavoite on kova, koska juuri maaliskuussa vein kierrätykseen 46 kirjaa ja eskariin 14 kirjaa sekä myin toukokuussa kirpparilla 45 kirjaa. Kymmenen poistettavaa kirjaa täytyy silti vielä löytyä.
Seitsenvuotiaani ehdotus listalle oli, että luetaan kirjaa ja syödään samalla jäätelöä. Kannatetaan! Tämä voidaan toteuttaa monta kertaa kesän aikana.
Onko sinulla kirja-aiheisia suunnitelmia tälle kesälle?