Ei ole niin helppoa olla pääsiäispupu

Hoppeli on tavallinen pieni metsäjänis, joka haluaisi olla kaikkea muuta kuin tavallinen, kertovat Kathrin Siegenthaler ja Marcus Pfister kirjassaan Hoppeli ja pääsiäispupu (Lasten Keskus, Nord-Süd 1993). Kirjan kuvat ovat Marcus Pfisterin.

Kun äiti kertoo Hoppelille pääsiäispupusta, Hoppelin tulevaisuus näyttää selvältä. Sekin tahtoo olla pääsiäispupu! Pääsiäispupu on aivan mahtava.

"'Niin, pääsiäispupu on ihan erikoinen jänis.
Siitä kerrotaan uskomattomia tarinoita.
Se osaa kuulemma juosta tuulta nopeammin.
Kun se painautuu koloonsa tai lymyää tiheikköön,
ei haukankaan terävä katse sitä erota.
Siksi kukaan ei ole vielä nähnyt sitä!'

'Voi äiti, kerro vielä pääsiäispupusta!'

'Se on rohkea eikä pelkää edes kettua eikä sutta.
Joka vuosi pääsiäisen aikaan se kulkee kanaloissa,
kerää munia ja vie ne kotiinsa.
Se maalaa ne kirjaviksi ja kätkee ne sitten,
jotta lapset voivat etsiä niitä."

Hoppeli päättää ryhtyä pääsiäispupuksi. Mutta ei se olekaan niin helppoa kuin se luuli. Se voi olla toisinaan jopa aika vaarallista.

Avukseen Hoppeli saa ruskean rusakonpojan, mutta yhdessäkään ne eivät oikein onnistu täyttämään pääsiäispupun tehtäviä.

Kun Hoppeli palaa allapäin kotiin, on oikea pääsiäispupu järjestänyt sille yllätyksen.

Hyvää pääsiäistä!


Hoppeli ja pääsiäispupu
Teksti: Kathrin Siegenthaler ja Marcus Pfister
Kuvitus: Marcus Pfister
Saksankielinen alkuteos: Hoppel und der Osterhase
Suomennos: Marja Kiiskinen
Kustantaja: Lasten Keskus Oy ja Nord-Süd Verlagen AG 1993

   

Musta kana, joka muni ainutlaatuisia pääsiäismunia

Olipa kerran musta kana. Muut kanat syrjivät ja pilkkasivat sitä, koska sen munimat munat eivät olleet kauniin soikeita, vaan aivan kummallisenmuotoisia ja kaikki erilaisia. Näin kertoo Martina Schloẞmacher Iskender Giderin kuvittamassa kuvakirjassa Musta kana (Lasten Parhaat Kirjat 1999).

Musta kana olisi ehkä jäänyt ikuisesti hyljeksityksi, ellei pääsiäinen olisi lähestynyt ja pääsiäisjänis tullut kanatarhalle munia hakemaan. Vaikka pöyhkeä johtajakana teki kaikkensa, ettei pääsiäisjänis huomaisi mustan kanan omituisia munia, niin tietenkin se huomasi.

Pääsiäisjänis näki munissa jotain, mitä kanat eivät olleet nähneet: potentiaalia. Sen mielestä munat olivat niin erikoislaatuisia ja hienoja, että ne kelpaisivat vaikka kuninkaalle.

"Kokeneestakin pääsiäisjäniksestä tuntui vaikealta maalata omaperäisenmuotoisia munia. Mutta maalaus onnistui ja niistä tuli hyvin kauniinvärisiä sekä aivan uudennäköisiä."

Pääsiäisjänis todellakin piilotti erityiset munat kuninkaanlinnaan. Tylsistyneelle kuninkaalle munajahti oli vain yksi vuotuinen velvollisuus, mutta tänä vuonna yllätys olikin todellinen.

Kuninkaan ja mustan kanan elämät muuttuivat lopullisesti vain siksi, että pääsiäisjänis oli nähnyt mustan kanan rujoissa munissa jotain, mitä kukaan muu ei ollut nähnyt.

Viehättävässä pääsiäiskirjassa on ajatuksia herättävä sanoma. Millaisin silmin me katsomme toisiamme ja toistemme aikaansaannoksia ja edesottamuksia? Pystymmekö me näkemään kauneutta erilaisuudessa vai torjummeko kaiken vieraan?

Pääsiäistoiveeni on, että oppisimme kaikki vähän enemmän lempeyttä kanssaihmisiämme kohtaan.

Hyvää pääsiäistä!

Musta kana
Teksti: Martina Schloẞmacher
Kuvitus: Iskender Gider
Saksankielinen alkuteos: Das Schwarze Huhn
Suomennos: Sinikka Virtanen
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 1999

Ukko Kukon pääsiäiseen kuuluu ikiaikainen kertomus ja syntymän ihme

Millainen mahtaa olla pääsiäinen kanalassa? Se selviää Meiju Bonsdorffin ja Mantsi Rapelin kuvakirjasta Ukko Kukon pääsiäinen (Kirjapaja 1989). Parasta kirjassa ovat ihanat, suuret kuvat, jotka johdattavat pääsiäistunnelmaan.

Kirjan päähenkilö on Ukko Kukko, maalaistalon kanatarhan itseoikeutettu valtias.

"— Taas on se aika vuodesta, tuumaili kukko tärkeän näköisenä. Tavallisesti talon emäntä keräsi kaikki munat koriinsa, mutta nyt yksi kanarouvista sai hautoa pesällisen munia poikasiksi asti. Se onni oli osunut Kana Kanelille. Sitä tiesi, että oli tulossa pääsiäinen."

Maatilalla odotetaan jännittyneinä kuuden suklaanruskean munan kuoriutumista. Muiden kanojen munat saavat lasten käsissä hienot maalipinnat. Ukko Kukon tehtävänä on munia lasten tyynyjen alle makeisyllätyksiä. Tärkeimpänä tehtävänään se pitää kuitenkin pääsiäiskertomuksen esittämistä. Joka vuosi se kertoo kanakatraalleen kertomuksen Pyhästä miehestä, joka asui kauan sitten kaukana täältä.

Kertomuksessa esiintyy kukkokin, sillä Pyhä mies sanoi oppilaalleen Pietarille: "— Ennen kuin kukko kolmesti laulaa olet sinä kieltänyt minut."

Vaikka Pietari ei uskonut Pyhän miehen sanoja, niin kuitenkin kävi. Kun kukko aamuvarhain kiekaisi komeasti, oli Pietari peloissaan jo kolmesti ehtinyt väittää, ettei tunne koko Pyhää miestä.

Kun Pietari sitten sai kuulla Pyhän miehen kuolleen, oli hän aivan murtunut. Kolmantena päivänä Pyhä mies kuitenkin nousi haudastaan, ja Pietari tapasi hänet. Pyhä mies antoi Pietarille anteeksi.

"Siitä asti on pääsiäistä vietetty iloisen ihmeen päivänä ja kerrottu tätä tarinaa kaikkialla, kanaloissa ja kaupungeissa, aina siellä missä on ollut kuulevia korvia koolla."

Kirjan tarina huipentuu siihen, kun kanalassa koetaan uuden elämän ihme. Rits, rats rasahtelevat rikki Kana Kanelin suklaanruskeat munat, ja kuusi kullankeltaista, puhtoista untuvikkoa saapuu maailmaan.

Ukko Kukon pääsiäinen on hieno kirja niille, jotka haluavat pääsiäisen aikaan muistaa myös pääsiäisen todellisen merkityksen.

Kahdeksanvuotiasta vähän häiritsi, että Ukko Kukon pääsiäiskertomuksessa puhuttiin vain Pyhästä miehestä. "Miksei voitu sanoa, että se oli Jeesus?" hän ihmetteli. Niin juuri, mitäpä sitä peittelemään.

Pääsiäiskirjoja on vaikea saada kirjastosta — ranskankielinen löytyi

Olin tyytyväinen itseeni, kun tänä vuonna muistin laittaa kirjastoon varaukset pääsiäiskirjoista hyvissä ajoin. Joitain vanhoja pääsiäisaiheisia kuvakirjoja on Helsingin seudun kirjastoissa vain muutama kappale, joten ne saadakseen on oltava sopivaan aikaan liikkeellä.

Vaikka kirjoihin oli ehtinyt tulla varauksia jo ennen minua, laskeskelin, että minun pitäisi ehtiä saada ne juuri sopivasti ennen pääsiäistä. Ja niin olisin saanutkin, jos ihmiset olisivat palauttaneet kirjat ajallaan. Mutta ei, he hilloavat yhä itsellään kirjoja, jotka olisi pitänyt palauttaa jo maaliskuun lopulla.

Pääsiäiskirjojen sesonki on vuodessa todella lyhyt, ja pääkaupunkiseudulla riittää varmasti kirjoille potentiaalisia lukijoita pilvin pimein. Täytyy sanoa, että on aika itsekästä pitää kirjoja vain itsellään ja riistää muilta lukumahdollisuus.

Jouduin sitten tyytymään ranskankieliseen pääsiäiskirjaan. Sinänsä minusta on mukava välillä lukea tyttärelleni ranskaksikin. Hän aloitti syksyllä ranskan opinnot ja on niistä innoissaan, mutta ranskankieltä kuulee Suomessa niin vähän. Siksi luen hänelle välillä yksinkertaisia kuvakirjoja niin että luen ensin ääneen pätkän ranskaksi ja tulkkaan sen sitten suomeksi.

Thierry Courtinin pienten lasten kuvakirja T'choupi cherche les œufs de Pâques (Éditions Nathan 2017) kertoo pääsiäisen munajahdista. Pieni ihmismäinen pingviini T'choupi saa etsiä pääsiäismunia puutarhasta.

Kuvituksessa nurmikko ja puut ovat ihan vihreitä, kukat kukkivat ja salaatti rehottaa. T'choupi pärjää ulkona sisävaatetuksessa. Tulen ihan kateelliseksi, kun vertaan T'choupin puutarhaa omaan yhä lumen alla olevaan pihaan. Meillä ei tosiaankaan etsitä tänä vuonna munia pihan puolelta.

"— Où sont les œufs? demande T'choupi. Je n'en vois aucun.
— Tu es sûr, T'choupi? Regarde bien!"

"— Missä munat ovat? kysyy T'choupi. En näe yhtäkään.
— Oletko varma, T'choupi? Katsopa tarkkaan!"

Pienen leikki-ikäisen kanssa olisi varmasti hauska kokeilla, löytääkö lapsi munat kuvista ennen T'choupia.

Lopulta munia löytyy niin paljon, ettei T'choupi voi syödä niitä kaikkia kerrallaan. Mitä hän mahtaa tehdä lopuille?

T'choupista kertovia kirjoja on olemassa paljon (ranskaksi). Pidän niiden selkeistä, värikkäistä kuvista ja helposta kielestä, jota on helppo ymmärtää vähän ruostuneellakin kielitaidolla. Tarinoiden aiheet ovat usein tuttuja lapsen omasta arjesta, mikä tekee niistä helposti samaistuttavia.

Kahdeksanvuotiaaseeni ainakaan tämä T'choupi-kirja ei tehnyt suurtakaan vaikutusta, mutta se olisi varmasti toiminut loistavasti kolme–neljä vuotta sitten.

"Pääsiäinen on oikeata noitien ruuhka-aikaa"

"Pääsiäinen on, kuten kaikki satuihin uskovat tietävät, oikeata noitien ruuhka-aikaa", kertoo Anneli Pikkanen kirjassa Pääsiäisyön luutaralli (Vaasa Oy 1981).

Kirjassa käsitellään noitien varsin tuntematonta pääsiäisperinnettä. Pääsiäisyönä järjestetään nimittäin Pääsiäisyön luutaralli, jonka kerrotaan olevan vähintään yhtä tärkeä kilpailu kuin ihmisten Monte Carlon ralli.

Kilpailu starttaa Ruparilammen jäältä pääsiäislauantain iltana noitakissan paukautettua nuijalla taikapadan kanteen. Voi ihmettä, jos joku sattuisi näkemään taivaalle pelmahtavan parven. Niin suurta määrää noitia ei usein kerralla näekään. 

Luudillaan lentävät noidat kisaavat siitä, kuka ehtii ensimmäisenä maaliin. Matkan varrella täytyy selvitä taitolento-osuudesta, kuviolennosta ja luutalaskusta hyppyrimäestä.

Havereiltakaan ei vältytä kisan tuoksinnassa, mutta onneksi maahisten huoltojoukko on tilanteen tasalla. Huoltopisteillä luudan korjausta odotellessaan voi nauttia vaikkapa mukillisen virkistävää sammakonkutujuomaa.

Voittaja palkitaan pajunkissaseppeleellä. Vasta sellainen noita, joka on saanut pajunkissaseppeleen kaulaansa Pääsiäisyön luutarallissa, on huipputekijä luudalla lennossa.

Pääsiäisyön luutaralli on ilmestynyt Talli-iltain tarinoita -sarjassa ja se kuuluu helppolukuiseen Lukutalli-sarjaan. Ensimmäisen aukeaman johdantoa lukuun ottamatta teksti on painettu suuraakkosin ja tavutettu, joten se sopii hienosti itse luettavaksi aloittelevalle lukijalle.

Kirjan ilmeikkään kuvituksen on tehnyt Matti Louhi. Kuvia on joka aukeamalla, mikä helpottaa vähän heikompaa lukijaa.

P.S. Muistakaahan olla kilttejä niille pikku noidille, joita ovellenne ehkä tänä palmusunnuntaina ilmaantuu.

 

Hirrmuisen isoja ja komeita pääsiäismunia

 

Rouva Keltasirkun kyläkaupassa Jänis Härmäkorva näkee pääsiäisen alla näyn, joka saa silmät rävähtämään auki.

"Vadilla oli keko suklaamunia. Niissä oli sokerikuorrutuskukkasia ja kirjoitus: 'Hyvää pääsiäistä!' Munien ympärille oli sidottu vaaleansinisiä, vaaleanpunaisia ja keltaisia nauharuusukkeita.

— Munia! Hirrrmuisen isoja ja komeita munia! Mullanruskeita munia! soperteli Jänis.

Se tuijotti niitä huuliaan lipoen.

— Minkähänlaiset kanat munivat noin hienoja munia? Niissä on rusetitkin!"

Alison Uttleyn kirjoittamassa ja Margaret Tempestin kuvittamassa suloisessa pääsiäiskirjassa Jänis Härmäkorva ja pääsiäismunat (Tammi 1983) Jänis hullaantuu rouva Keltasirkun puodin suklaisiin pääsiäismuniin. Syötyään yhden se toteaa, että se oli paras ikinä syömänsä muna, herkullinen ja maukas. Munan sisältä tuli vieläpä silkki- ja villalangoista tehty pieni untuvainen tipu.

Pääsiäiseksi pitäisi ehdottomasti saada pääsiäismunia, ei ainoastaan Jänikselle itselleen, vaan myös sen asuintovereille Pienelle Harmaakanille ja Oravalle ja niiden rakkaille ystäville Myyrä Mykkyrälle, Rotalle, Siiliperheelle ja Kana Kirjavaiselle. 

Mutta kuka niitä pääsiäismunia oikein munii? Edes Tietäjä-Pöllöstä ei irtoa sen enempää tietoa kuin että pääsiäismunat ilmestyvät pääsiäisenä lapsille ja kilteille kaneille.

Jäniksen ei auta muu kuin hankkia Myyrä Mykkyrältä vaihtokaupassa pellosta kaivettuja muinaisia roomalaisia kultakolikoita, jotta se pystyy ostamaan pääsiäismunia rouva Keltasirkun kaupasta. Ostosmatka on vaaroja täynnä, sillä Jänis ei tahdo joutua rouva Keltasirkun pataan, eikä rouvan kissastakaan voi tietää, mitä se saattaisi keksiä Jäniksen päänmenoksi.

Pääsiäisenä Pieni Harmaakani, Jänis ja Orava järjestävät kutsut ystävilleen. Ne katselevat yhdessä, kuinka aurinko tanssii pääsiäisaamuna, syövät Pienen Harmaakanin leipomia kuunmuotoisia pikkuleipiä, juovat esikkoviiniä ja ihailevat toisilleen antamiaan pääsiäislahjoja.

Parhaan lahjan antaa Jänis, joka tuskin on pysynyt nahoissaan. Olkikori täynnä suklaisia pääsiäismunia kirvoittaa ystävyksissä ihastuneita huudahduksia. "Pehmeää kuin sametti, makeaa kuin hunaja ja kirjoitustakin on kyljessä."

Alison Uttleyn ja Margaret Tempestin Pienestä Harmaakanista, Jäniksestä ja Oravasta kertovat tarinat ovat klassikoita. Jos pitää Beatrix Potterin eläinkertomuksista, pitää varmasti näistäkin.

Uttley ja Tempest kuvaavat eläintarinoissaan menneen ajan Englannin maalaisseutua. Pienen Harmaakanin, Jäniksen ja Oravan talossa ei ole sähkövaloa eikä kaasulämmitystä ja vesi kannetaan ulkoa. Kertomuksissa elämä on viehättävän maanläheistä.

Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1929 ja sen jälkeen Uttley kirjoitti jatkuvasti uusia tarinoita. Jänis Härmäkorva ja pääsiäismunat (Hare and the Easter Eggs) ilmestyi alun perin englanniksi vuonna 1952. Sarjan viimeinen kirja ilmestyi vuonna 1975. Uttley kuoli seuraavana keväänä 91-vuotiaana. 

Tempest kuvitti lähes kaikki Uttleyn kirjat, ja hänen kuvituksensa ovat ehdottomasti suuri osa kirjojen viehätystä.

Ihanaa pääsiäistä kaikille! Nauttikaa pääsiäismunistanne yhtä paljon kuin Jänis Härmäkorva ystävineen!

Alison Uttley: Jänis Härmäkorva ja pääsiäismunat
Kuvitus: Margaret Tempest
Englanninkielinen alkuteos: Hare and the Easter Eggs
Suomennos: Natalia Baschmakoff
Kustantaja: Tammi 1983

Keväinen kirjahaaste

Tänään minulla on kevättä rinnassa, joten päätin toteuttaa keväisen kirjahaasteen. Oli hauska etsiä haastetta varten esiin kevätkirjoja ja kirjoja, joista tulee mieleen keväisiä asioita.

Pidemmittä puheitta mennään kysymyksiin.

 

1. Paras kevätkirja?

Tämä on helppo. Reetta Niemelän kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Miljan kevät (Otava 2004) on kaikkien aikojen paras kevätkirja. Sitä lueskelemalla pääsee takuuvarmasti keväiseen tunnelmaan.

Kuvakirja on jaettu useampaan tarinaan. Niissä ukkinsa kanssa maalla punaisessa tuvassa aikaansa viettävä Milja-tyttö tutkii kevään merkkejä ja puuhaa keväisiä asioita.

2. Viimeksi lukemasi kevätkirja?

Luimme Liisa Seppäsen kuvakirjan Nyt on kevät, Vanamo (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys 2007) sunnuntai-iltana eli edellisenä iltana, ennen kuin se piti palauttaa kirjastoon. Yritin uusia kirjaa, mutta joku oli tehnyt siitä varauksen, joten jouduimme lukemaan sen pikaisesti ennen palautusta.

Rauhallisesti etenevässä tarinassa talvi taittuu pikku hiljaa kevääksi. Tarinaan mahtuu tavallisia arkisia asioita ja suuria tapahtumia. Marsu kuolee ja perheeseen syntyy vauva. 

Kirja ei sovi niille, jotka vierastavat uskonnollisia viittauksia lastenkirjoissa. Vanamon perhe muun muassa kävi seuroissa ja pääsiäiskirkossa, ja kirjassa vietettiin uuden vauvan ristiäisiä.

3. Suosikkisi keväisistä kirjankansista?

Ilon Wiklandin kuvitukset saavat minut aina hyvälle tuulelle. Siksi valitsin tähän Wiklandin kansikuvan Astrid Lindgrenin kertomukseen Melukylän kevät (WSOY 1973). Vaikka omassa kappaleessani kansi on jo aika kulunut ja varmaan kellastunutkin, se viehättää yhä kovasti.

Olen kirjoittanut kirjasta täällä.

4. Aurinkoinen kirja?

Parasta keväässä on valon lisääntyminen ja se, että aurinko paistaa taas entistä enemmän. Auringosta tulee mieleeni Elsa Bescowin klassikkokirja Auringonmuna.

Keijukainen löytää metsästä pyöreän kellanoranssin pallon. Hän päättelee sen olevan auringon pesästä pudonnut muna. Koko metsän väki tulee ihmettelemään munaa, vaan peipponenpa tietää, mikä se oikeasti on.

5. Kirja joka kukkii?

Kevät on upeaa aikaa, kun saa seurata kasvun ihmettä ja luonnon puhkeamista kukkaan.

Zdenĕk ja Kateřina Milerin värikkäässä taaperokirjassa Myyrän kevätleikit (Tammi 2009) jokainen aukeama kukkii. Kirjan lyhyt teksti on Hana Doskočilován kynästä ja suomeksi sen on sanaillut Kirsti Siraste. 

Talviunilta herännyt myyrä löytää pesästä pudonneen tiasen poikasen ja ryhtyy sen hoivaajaksi ja suojelijaksi.
 

6. Kirja jossa on eläinten poikasia?

Keväällä luonto on täynnä syntymän ihmettä. Eläinten poikaset kuuluvat olennaisesti kevääseen.

Tähän on pakko vastata varhaislapsuuteni lempikirja Gyo Fujikawan Eläinlapsia (Weilin+Göös 1978).

Suloisesti kuvitetussa pahvisivuisessa kirjassa esitellään herttaisia eläinlapsia, opitaan millaisia ne ovat ja miten ne ääntelevät. Eläinlapset pitävät siitä, että niitä silitetään ja paijataan hellästi.

7. Paras pääsiäiskirja?

Pääsiäinen on ovella, ja pääsiäiskirjat on kaivettu esiin hyllystä. Yksi niistä on aika selkeästi suosikkini. Anneli Kannon kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Vilma Virtanen virpomassa (Karisto 2018) ihastuttaa niin tarinan kuin kuvituksenkin osalta.

Virtasen lapset ovat lähdössä palmusunnuntaina virpomaan, mutta perheen vanhin lapsi Veera ei halua Vilmaa mukaansa. Vilma päätyy luotsaamaan virpomiskierroksella nuorempia sisaruksiaan Perttua ja Kastehelmeä. Ujolle Vilmalle vieraiden ovilla käyminen on ponnistus, mutta vähä vähältä Vilma rohkaistuu.

Olen kirjoittanut kirjasta täällä.

8. Kirja joka joutaa pois?

Kevät on tunnetusti kevätsiivouksen aikaa. Lisääntyvä valo tuo näkyväksi talven aikana nurkkiin kerääntyneen pölyn ja lian. Kevätsiivouksen aikana on hyvä tilaisuus myös karsia turhaa tavaraa.

Olen maaliskuun aikana jo lahjoittanut pois 60 kirjaa, joten on hiukan vaikea keksiä enää mitään pois joutavaa. Yksi kirja tulee kuitenkin mieleen.

Selina Youngin Vilppu (Lasten Parhaat Kirjat 1993) kertoo eskarin aloittamisesta. On Ennin ensimmäinen eskaripäivä. Hänen vihreä pehmoaasinsa Vilppu tulee tietysti mukaan esikouluun. Eskarissa on mukavaa, kunnes Vilppu katoaa.

Meillä eskaritaival alkaa lähestyä loppuaan, joten kirjalle ei enää ole tarvetta. Se on todella huonokuntoinen ja repsottava selkä ärsyttää minua hyllyssä. Olisi aika luopua Vilpusta, mutta huononkuntonsa vuoksi se ei sovi lahjoitettavaksi. Yritän kuumeisesti keksiä sille jotain käyttöä, ettei minun tarvitse laittaa sitä roskiin.

9. Mitä aiot lukea tänä keväänä?

Kevään TBR-listamme on pitkä. S:n synttärilahjaksi saamia kirjoja on vielä lukematta: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku, Mörkövahti, Muumipapan urotyöt ja Tampereen Linna. Lisäksi pinossa on Melukylän lapset ja uusin Lasse-Maijan etsivätoimisto Muodin arvoitus. 

S haluaisi, että luettaisiin jokin Susikoira Roi -kirja, jatkettaisiin Dunne-sarjaa ja aloitettaisiin Onnenkepparit-sarja. Ja Puluboin tähtimietteellinen kirja täytyy lukea heti kun se ilmestyy.

Kevään uutuuskuvakirjojakin on listalla vaikka kuinka paljon. Niiden lisäksi jotka esittelin tammikuussa, haluamme lukea ainakin seuraavat kuvakirjat: Myry ja Karibian kuikelo, Paavo Virtanen ja tauti, Onni-poika keittiössä, Niilo kylvää, Tervetuloa!, Kuuharjainen keppihevonen, Kafka and the Doll ja Oli and Basil — The Dashing Frogs of Travel.

10. Mitä keväällä ilmestyvää kirjaa odotat eniten?

Suurin osa odottamistani kevään uutuuksista on jo ilmestynyt. Nyt taidan odottaa eniten Riikka Jäntin kuvakirjaa Pikku hiiri telttaretkellä (Tammi 2021). S odottaa Elinan ja Sofian kirjaa Rohkeasti sinä! (Tammi 2021).

Jos haluat tehdä keväisen kirjahaasteen omassa blogissasi tai muussa somekanavassa, laita linkki kommentteihin. Käyn mielelläni lukemassa vastauksiasi.

Onni-pojan pääsiäinen on monikulttuurinen

Mitä yhteistä on suomalaisella pääsiäisellä ja persialaisella uudenvuoden juhlalla, nowruzilla, jota vietetään kevätpäivän tasauksen aikaan? Minä en tiennyt, ennen kuin luin Sanna Pelliccionin kirjan Onni-poika saa uuden ystävän.

Kirja ilmestyi alun perin vuonna 2012 Minervan kustantamana. Vuonna 2019 Etana Editions julkaisi sen osana kokoomateosta Onni-poika ja ystävät.

Kirjassa Onni-pojan rappuun muuttaa uusia asukkaita. Onni ja Olavi ystävystyvät nopeasti Aram-pojan kanssa, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Aram ja hänen äitinsä Bahar ovat tulleet Suomeen Iranista pakolaisina.

Elämä uudessa maassa alkaa luistaa, kun Bahar ja Aram saavat Onnin perheestä ystäviä ja Bahar saa vieläpä työpaikankin.

Pääsiäinen lähestyy, ja Onni ja Olavi ottavat Aramin mukaan pääsiäisvalmisteluihin. Yhdessä kasvatetaan rairuohoa ja maalataan kananmunia.

"— Mitä ihmettä? Vietättekö tekin nowruzia? Aramin äiti kysyy, kun hän näkee maalatut munat ja rairuohon siemenet.
— Kohta on pääsiäinen, niin otettiin pääsiäiskoristeet esille. Mikä se nowruz on? Onnin äiti kysyy.
Aramin äiti kertoo Iranin nowruzista, jota juhlitaan juuri nyt ja samoin koristein kuin pääsiäistä.— Uskomatonta, ihan kuin kaukana kotona! Aramin äidin silmät kostuvat."

Kaksi perhettä päättää yhdistää voimat ja juhlia yhdessä. Siitä tulee unohtumattoman mukava pääsiäis- ja nowruzjuhla.

Kirjan loppusanoissa Pelliccioni listaa rairuohon ja maalattujen munien lisäksi muitakin yhtäläisyyksiä näiden kahden juhlan välillä. Pajunkissoja ja narsisseja käytetään koristeluun molempien juhlien yhteydessä. Virpominen kuuluu myös nowruzin juhlintaan. Ja juhlapöydästä löytyy nowruzin aikaan mämmintapaista imellytettyä puuroa. Onpa maailma pieni!

Tänä vuonna nowruz ehti jo mennä ennen pääsiäistä, mutta siitä huolimatta sale no mobarak! Ja hyvää pääsiäistä!


Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa uuden ystävän
Kustantaja: Minerva 2012

Sanna Pelliccioni: Onni-poika ja ystävät
Kustantaja: Etana Editions 2019
Sisältää kirjat Onni-poika saa uuden ystävän ja Onni-poika tahtoo kaiken.

Pääsiäisen perimmäisen merkityksen äärellä

Onko helppo puhua lapselle pääsiäisestä? Siis pääsiäisen todellisesta merkityksestä. Sellaisista varsin abstrakteista asioista kuin kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

Kuvakirja Atte ja Anna viettävät pääsiäistä (Lasten Keskus 2015) on tarkoitettu kasvattajan avuksi. Tekstin ovat kirjoittaneet Tytti Issakainen ja Maisa Tonteri. Kuvat ovat Pekka Rahkosen.

Kirjassa seurataan viisivuotiaan Annan ja seitsenvuotiaan Aten pääsiäiseen valmistautumista ja pääsiäisen viettoa. Tutuksi tulevat monet yleiset pääsiäisperinteet, kuten virpominen, rairuohon kasvatus ja munien maalaaminen.

Päiväkerhossa seurakuntatalolla Anna oppii, mitä Jeesukselle tapahtui pääsiäisenä. Lapsia varten on järjestetty varsin vaikuttavan näköinen pääsiäispolku, jonka eri pisteillä tutustutaan Jeesuksen viimeisen pääsiäisen tapahtumiin.

"Polku jatkuu hämärään huoneeseen, jossa on suuri kivi.

— Jeesus haudattiin kallioon hakattuun hautaan, opas sanoo.

— Haudan suulle vieritettiin iso kivi.

Opas pyytää kaikkia sulkemaan silmänsä. Annakin nostaa kädet silmilleen. Kuuluu jyrinää. Sitten lapset saavat avata silmänsä.

Anna hämmästyy. Koko huone on nyt valoisa. Haudan kivi on pois paikaltaan.

Kivellä istuu enkeli."

Pääsiäiseksi Anna ja Atte perheineen matkustavat maalle mummolaan. Lapset ihastelevat kanalassa kuoriutuvia tipuja ja iloitsevat pääsiäispupun tuomista suklaamunista. Pääsiäiskirkosta saa mukaansa kauniin keltaisen narsissin.

Mukavan ja lämminhenkisen tarinan perässä on vanhemmille informaatiota pääsiäisen historiasta ja pääsiäisperinteistä. Vanhemmille annetaan ohjeita, kuinka puhua pääsiäisestä lapsen kanssa. Muun muassa tällaisia viisaita sanoja kirjasta löytyy:

"Varsin pienelläkin lapsella on tunnetasolla kokemusta asioista, joista pääsiäisajan tapahtumissa kerrotaan. Hän tietää, millaista on joutua eroon jostakusta, jota rakastaa, ja miltä tuntuu, kun taas näkee tuon rakkaan ihmisen. Hän tietää, miltä tuntuu pelätä pimeässä, ja millaista on, kun valot syttyvät. Hän tietää, millaista on olla surullinen ja sitten taas iloinen. Hän on nähnyt, miten luonto talvella näyttää kuolevan ja kuinka se herää keväällä eloon."

Kirjan lopussa neuvotaan, kuinka lapsi ja aikuinen voivat yhdessä askarrella pääsiäiskoristeeksi näyttävän pääsiäispuun.

Tämä pieni vihkomainen kirja johdattaa mukavasti pääsiäistunnelmaan.

Hyvää pääsiäisaikaa kaikille!


Atte ja Anna viettävät pääsiäistä
Teksti: Tytti Issakainen ja Maisa Tonteri
Kuvitus: Pekka Rahkonen
Kustantaja: Lasten Keskus ja Kirjapaja 2015

Pääsiäinen vaakalaudalla

Suosikkini pääsiäisaiheisista kuvakirjoista taitaa olla Astrid Lindgrenin Lotta on iloinen. Herttainen pikku Lotta seikkailee useissa kuvakirjoissa, ja pidin hänestä lapsena kovasti. Ilon Wiklandin kuvituksessa on jotain nostalgista.

Pääsiäinen on tulossa. Lotta odottaa saavansa pukeutua noidaksi ja kiertää taloja makeisia keräämässä. Hän odottaa pääsiäispupua, jolla on tapana piilottaa munia puutarhaan.

Pian Lotalle selviää, että koko pääsiäinen on vaakalaudalla. Lapsen silmin pääsiäisen tärkein tarkoitus on nimittäin saada mahdollisimman paljon makeisia ja suklaamunia. Kylän karkkikauppias Vasilis on sulkenut kannattamattoman liikkeensä juuri ennen pääsiäistä ja päättänyt muuttaa takaisin Kreikkaan. Entä jos pääsiäispupukin ostaa munansa Vasiliksen liikkeestä? Jäävätkö makeiset nyt saamatta?

Kun Lotta vihdoin pääsee lähtemään Minnan ja Jannen kanssa pääsiäisnoitakierrokselle, vastassa on vain pettymyksiä. Ihmisillä ei ole antaa heille namuja tai ne ovat jo loppuneet.

Ruokapöydässä isäkin vaikuttaa huolestuneelta. Hän on tuohtunut karkkikaupan lopettamisesta ja povaa, että tänä vuonna pääsiäispupu tulee myöhässä.

"Lotta istui hiljaa, hän ei ymmärtänyt yhtään mitään. Eikö pääsiäispupu voinut järjestää pääsiäismuniansa itse, mitä isällä oli siinä tekemistä?
   Ruuan jälkeen Lotta kysyi sitä Jannelta, ja Janne nauroi.
   'Etkö sinä ymmärrä, että pääsiäispupu on isä? Hän on myös joulupukki, jos haluat tietää.'
   Ei, sitä Lotta ei halunnut tietää ollenkaan."
 
Tuumittuaan asiaa huolellisesti Lotta päättää, että jos ei pääsiäispupu eikä isä voi järjestää pääsiäisaamuksi yllätystä, hänen täytyy se tehdä. Ja hänellä on siihen keinotkin. Kun Lotta oli känyt tervehtimässä Vasilista suljetussa makeiskaupassa, Vasilis oli antanut Lotalle niin hienon läksiäislahjan, ettei Lotta oikein uskonut sitä todeksi. Vasiliksen mielestä Lotta oli aina ollut iloinen tyttö.

Pääsiäisaamuna perhettä odottaa puutarhassa melkoinen yllätys. Ei ehkä aivan sellainen kuin kuvitella saattaisi, mutta yhtä kaikki riemastuttava ja maistuva.

"Nyt äiti ja isäkin tulivat ulos.
   'Mitäs tämä on?' kysyi isä. 'Mistä tuo kaikki on tullut?'
   Minna hohotti.
   'Ja sinä kun sanoit ettei pääsiäispupu tulisi!'
   'Ei tullutkaan', sanoi Lotta. 'Sen sijaan tulikin pieni joulupupu!'
   Hän hihitti niin että pysyi tuskin tolpillaan."

Saivatpa sentään Pukarikadun lapset mahansa täyteen makeaa.

Onko teillä käynyt tänään pääsiäispupu tai pääsiäiskukko? Kun olin lapsi, meillä kävi pääsiäistä edeltävänä yönä pääsiäiskukko, joka muni suklaamunan tyynyn viereen.

Tyttäreni on lukenut liikaa anglo-amerikkalaisia pääsiäiskirjoja, ja hän odottaa kukon sijaan pääsiäispupua. Ja totta tosiaan, pupu on kuin onkin käynyt piilottelemassa munia alakertaan ja pihalle.

Hyvää pääsiäistä!


Astrid Lindgren: Lotta on iloinen
Kuvitus: Ilon Wikland
Ruotsinkielinen alkuteos: Visst är Lotta en glad unge
Suomennos: Sanna Jaatinen
Kustantaja: WSOY 1990

Kerran noita, aina pikkuisen noita

Kansanperinteen noidat eli trullit olivat ilkeitä olentoja. Ne hiipivät pääsiäisen aikaan naapurien navetoissa varastamassa taikakeinoin karjaonnen itselleen.

Tiina Kailan kirjoittamassa ja Leena Airikkalan kuvittamassa kirjassa Pääsiäisnoitien salaisuus noidat on valjastettu lasten ilahduttajiksi. He valmistavat lapsille suklaisia pääsiäismunia. Kyöpelinvuorella kukkulan uumenissa sijaitsevat noitien asumus ja työtilat.

Keittiössä valmistetaan suklaa, joka muottihuoneessa valetaan munanmuotoon. Hopeapaperimaalaamossa, jota kutsutaan myös ateljeeksi, noidat koristelevat hopeapaperit, joihin munat kääritään. Sormustakomossa valmistetaan sormukset, jotka sujautetaan munien sisään. Valmiit munat kääritään hopeapapereihin ja pakataan pääsiäiskoreihin.

Pääsiäinen lähestyy ja noidat ovat täydessä työn touhussa, kun Iso Noita huomaa jotain kauheaa. Hän on kadottanut Salasormuksensa. Salasormus on noitien olemassaolon kannalta ratkaisevan tärkeä taikakalu. Se on mahdollistanut noitien vuosisatoja kestäneen asumisen huomaamattomasti Kyöpelinvuorella. Ilman sormusta tapahtuu pahin mahdollinen: noidat katoavat maailmasta!

Alkaa vimmattu sormuksen etsintä. Lopulta noidat toteavat, että sormus on taatusti jo joutunut jonkin suklaamunan sisään. Mitä tapahtuu, jos joku lapsi löytää sormuksen ja pujottaa sormeensa? Kukaan ei tiedä.

Sormus kulkeutuu Saara-nimisen tytön kotiin.

"Saara poimi koristaan suklaamunan, joka tuntui heti salaperäisemmältä kuin kaikki aikaisemmat.
   Saara ravisteli munaa. Sen sisältä kuului ihmeellinen helinä. Hän kuori varovasti hopeapaperin munan päältä ja haukkasi siitä suuren palasen. Ja samassa munan sisuksista vierähti ulos kaunein sormus minkä kukaan on nähnyt. Se leimusi ja leiskui auringossa ja hyrisi aivan hiljaista hyrinää."

Mitäpä muuta Saara olisi tehnyt kuin pujottanut sormuksen sormeensa. Siinä samassa hän muuttui noidaksi! Kaikki hänen toivomuksensa näyttivät toteutuvan. Kun pikkuvelikin halusi olla noita, Saaran tarvitsi vain lausua pari sanaa ja toive oli täytetty.

Mikä olisi paras toivomus, jos voisi toivoa mitä vain? Saara ja Lasse päätyivät lentämiseen. Lattiaharja ja harava kulkuneuvoinaan he kohosivat taivaalle. Alkuun molemmat olivat aivan kauhuissaan, mutta alkoivat nopeasti nauttia lentämisestä.

Harja ja harava ohjasivat lapset noitajoukon kannoille. Noidat lensivät pitkin maita ja mantuja sormusta etsimässä. Koko päivän Saara ja Lasse lentelivät noitien kintereillä ja päätyivät lopulta Kyöpelinvuorelle. Siellä Saara noitien puheista ymmärsi, että hänellä oli sormessaan se esine, jota noidat niin kovasti olivat etsineet.

Oli tehtävä niin kuin oikein on, vaikka oli pelottavaa astua esiin ja lähestyä Isoa Noitaa. Sormuksen löytymisen ja rohkeiden lasten kunniaksi loihdittiin suuret pidot. Herkuteltiin, kunnes koitti jäähyväisten aika.

Mahtoiko Iso Noita olla oikeassa sanoessaan: "kerran noita, aina pikkuisen noita"?

Hyvää pääsiäistä!


Tiina Kaila: Pääsiäisnoitien salaisuus
Kuvitus: Leena Airikkala
Kustantaja: WSOY 1989

 

Pienet virpojat liikkeellä

Kolme vuotta sitten pääsiäisen lähestyessä havahduin siihen, että meillä ei ollut yhtään pääsiäisaiheista lastenkirjaa. Käynti kirjakaupassa ei tuottanut tulosta, eikä verkkokirjakauppojenkaan selailu ollut hedelmällistä. Lopulta päädyin hankkimaan muutaman ulkomaisen englanninkielisen pääsiäiskirjan. 

Kolmen vuoden aikana olen tehnyt töitä löytääkseni joitain suomenkielisiäkin pääsiäiskirjoja. Antikvariaatteja koluttuani olen viimein saanut kokoon ihan kelvollisen kokoelman.

Ilahduin, kun vuonna 2017 Karisto julkaisi uuden pääsiäisaiheisen kuvakirjan: Anneli Kannon kirjoittaman ja Noora Katon kuvittaman Vilma Virtanen virpomassa. Viisi villiä Virtasta –sarjaan kuuluva teos oli juuri sitä, mitä olin kaivannut. Se kuvaa suomalaisten nykylasten pääsiäisen viettoa, nimensä mukaisesti erityisesti virpomisperinnettä.

Vilma Virtanen on perheen älykkölapsi, mutta hän on kamalan ujo. Hän on jo kuusivuotiaana hyvä lukemaan. Suuresta perinnekirjasta hän jakelee muille tietoa pääsiäisperinteistä.

Palmusunnuntaina isosisko Veera ilmoittaa Vilmalle, ettei Vilma pääse mukaan virpomaan Veeran kaveriporukan kanssa. Vilma on järkyttynyt. Eihän hän uskalla mennä soittelemaan yksin vieraiden ihmisten ovikelloja!

Pikkusisarukset Kastehelmi ja Perttu lähtevät Vilmalle virpomakavereiksi. Pelottavalta Vilmasta silti tuntuu. Kun ensimmäisen oven takana vieläpä on äreä mummeli, Vilma haluaisi luovuttaa saman tien. Perttu ja Kastehelmi ovat reippaampia ja heidän kannustuksestaan jatketaan.

Pikkulapset eivät ole kovin tahdikkaita sanoissaan ja Vilma saa välillä hävetä, mutta onneksi he kohtaavat mukaviakin ihmisiä. Loppujen lopuksi päivästä jää kaikille hyvä mieli.

"Virpominen on tärkeämpää kuin palkka. Sillä toivotetaan  naapureille hyvää vointia ja onnea, Vilma sanoo.
- Sitä varten virvotaan, että saadaan rahaa ja karkkia, Perttu väittää."

Muistakaahan olla kilttejä pienille virpojille, jos niitä ilmestyy tänään ovellenne. Monelle virpominen saattaa olla melkoista itsensä voittamista. 


Anneli Kanto: Vilma Virtanen virpomassa

Kuvitus: Noora Katto
Kustantaja: Karisto 2018
2. painos
 

VINKKI

Suomenkielisiä kuvakirjoja pääsiäisestä:

• Ester Ahokainen: Villit pajunkissat. Valistus 1979.
• Maija Baric: Tohelon ja Torvelon pääsiäinen. Lasten Keskus 2001.
• Lucy Cousins: Iloista pääsiäistä, Maisa. WSOY 2007.
• Elys Dolan: Herra Pupun suklaatehdas. Kustannus-Mäkelä 2018.
• Katrin Grothusen: Ystävät yllättävät. Lasten Parhaat Kirjat 2003.
• Eric Hill: Puppe ja pääsiäispupu. Otava 1988.
• Tytti Issakainen: Atte ja Anna viettävät pääsiäistä. Lasten Keskus 2015.
• Tiina Kaila: Pääsiäisnoitien salaisuus. Otava 1989.
• Anneli Kanto: Vilma Virtanen virpomassa. Karisto 2017.
• Salla Korpela: Isoäidin kullanmurut. Kirjapaja 2006.
• Astrid Lindgren: Lotta on iloinen. WSOY 1990.
• Camilla Mickwitz: Mimosan syntymäyö. Weilin + Göös 1985.
• Martina Schlossmacher: Musta kana. Lasten Parhaat Kirjat 1999.
• Wendy Smith: Noitatyttö Noora. Kustannus-Mäkelä 1985.