Voiko supersankari olla vanha nainen?

Sana supersankari ei herätä minussa erityisen positiivisia mielleyhtymiä. Sanasta tulee mieleeni tappeluita, väkivaltaa, naurettavia asuja, naamioita, salailua, peitettyjä identiteettejä ja luonnottomia kykyjä. Sana uhkuu maskuliinisuutta ja testosteronia.

En siis ollut kovinkaan iloinen, kun huomasin, että tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa ja Pienessä Helmet -lukuhaasteessa yhtenä kohtana on "sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista".

Vaikka luinkin lapsena sarjakuvia Mustanaamiosta, nyt ne eivät kiinnosta. Eivätkä kiinnosta Batman, Teräsmies tai Hämähäkkimieskään.

Mutta voisiko supersankari ollakin ihan jotain muuta, aivan toisenlainen?

Voisiko supersankari olla nainen?

Kyllä tietysti, miksikäs ei.

Voisiko supersankari olla vanha?

Hmmm...

Annika Sandelin on kirjoittanut lastenromaanin supersankarista, joka on vanha nainen. Kun isoäiti lensi (kuv. Jenny Lucander, suom. Veera Antsalo, Teos & Förlaget 2022) sopii täydellisesti Helmet lukuhaasteen kohtaan "sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista".

Yhdeksänvuotias Joel joutuu vastentahtoisesti asumaan pariksi viikoksi isoäitinsä luokse, kun vanhemmat lähtevät liikematkalle. Joel on varma, että isoäidin luona on tylsää. Siltä alkuun vaikuttaakin. Isoäiti ei näytä juuri muuta tekevän kuin pelaavan pasianssia.

Vaarin vanhoja Mustanaamio-sarjakuvia lukiessa Joelin elämä isoäidin luona tuntuu sentään siedettävältä. Koulusta Joel löytää uuden ystävän Jeminan, joka on myös hurahtanut supersankareihin.

Sitten alkaa tapahtua. Ensin isoäidin lapaluissa näkyy vain pari harmaata kyhmyä. Isoäiti ei ole niitä huomaavinaankaan, mutta Joel huolestuu. "Et kai sinä kuolla aio?" hän kysyy isoäidiltä, joka vaan hekottelee.

Seuraavana aamuna isoäidin selkään on kasvanut suuret siivet. Lentokyvyn lisäksi isoäiti näyttää saaneen toisenkin supervoiman. Hänestä on tullut hurjan vahva. Isoäidin tukevassa otteessa Joelkin pääsee lentoretkelle öiselle taivaalle.

"Hiukset hulmusivat ja korvat menivät lukkoon. Suljin silmäni ja tunsin kylmän ilman painautuvan otsaa vasten. Kun vauhti hidastui ja lensimme vaakasuoraan, katsoin raitiolinjoja, jotka kiemurtelivat kuin hopeiset madot kaukana alhaalla. En tuntenut pelkoa, vain vapautta, joka tuntui niin suurelta, että se hädin tuskin mahtui rintakehääni."

Jos on supervoimat saanut, täytyy niitä tietysti käyttää muuhunkin kuin huvitteluun. On pistettävä kampoihin pahoille ihmisille ja yritettävä auttaa. Adrenaliiniryöpyn vallassa on helppo rynnätä paikalle ja tehdä niin kuin uskoo oikein olevan, mutta seuraukset pitää pystyä kantamaan vielä päivienkin päästä.

Ehkä supersankarin elämä ei olekaan ihan niin hohdokasta kuin Joel tai isoäiti ovat luulleet? Kuka oikeastaan jaksaa supersankarin elämää noin pidemmän päälle?

Seitsenvuotiaani piti kirjasta kovasti. Luimme sitä iltasatukirjana. Yhtenä iltana emme ehtineet kirjaa lukea, koska lasten uutislehden parissa vierähti niin kauan. Seuraavana aamuna tytär sanoi pontevasti: "Tänä iltana mä kyllä sitten haluan lukea sitä Kun isoäiti lensi -kirjaa".

Jenny Lucanderin kuvitus on hieno. Erityisesti pidin väreissä kylpevistä kokoaukeaman kuvista. Lucander oli kuvannut Joelin tummaihoiseksi, vaikka tekstin perusteella niin ei olisi tarvinnut olla. Mukavaa, että monikulttuurisuus näkyy lastenkirjakuvituksissa entistä useammin.

Supersankarin kuva Pixabaystä.

Viisisataa kutiavaa hammasta — Maksuton e-kirja ladattavissa

Miten lasten lukuhaluja voi herätellä? Yksi olennaisimmista asioista on laadukkaan luettavan tarjoaminen. Mitä helpommin kirjoihin pääsee käsiksi, sen varmemmin lapset myös niihin tarttuvat.

Korona-aika on ollut tässä suhteessa haastavaa aikaa, kun kirjastot ovat olleet kiinni. Koulukirjastoihinkaan ei ole päässyt.

Lasten- ja nuortenkirjailija Hannu Hirvonen on yhdessä Niilo Mäki Instituutin kanssa halunnut rikastuttaa lasten arkea myös poikkeusoloissa tuomalla kaikkien saataville maksuttoman ja vapaasti ladattavan e-kirjan Viisisataa kutiavaa hammasta. 

Apua käsikirjoituksen viimeistelyyn tarjosi VaLas-kollektiivi (Vapaat lastenkirjailijat) ja kuvituksen kirjaan teki Pia Sakki. Kirjan julkaisijana toimii Niilo Mäki Instituutin Lukumummit ja -vaarit —hanke. Sähköisen kirjan voi ladata maksutta Niilo Mäki Instituutin verkkokaupasta. 

Hannu Hirvosen toiveena on innostaa lapsia lukuharrastuksen pariin. 

— Nykyään koululaisilla voi olla pädejä ja muita laitteita, mutta sisältöä monesti puuttuu. Koulukirjastoillakaan ei välttämättä ole varaa hankintoihin. Halusin tarjota sisältöä koululaisille vapaasti luettavaksi ja ladattavaksi, Hirvonen kertoo Viisisataa kutiavaa hammasta -kirjan tiedotteessa. 

Kertomus on jatkoa Hannu Hirvosen suosituille Murisevasta metsästä kertoville kirjoille. Itse muistan lukeneeni niistä ainakin yhden: Krokotiili hiihtää kevääseen (Tammi 2014).

Murisevassa metsässä asuu joukko supisuomalaisia metsäneläimiä, kuten karhu, kettu, siili ja jänis, mutta on siellä vähän eksoottisempiakin asukkaita: krokotiilejä. 

Metsässä on äskettäin kuoriutunut poikueellinen pikkuisia krokotiilejä. Poikasten äiti on esiintyvä taiteilija, joka on lähtenyt kiertueelle. Jossain vaiheessa pienokaisten vesipalloa pelaava isäkin häipyy pelimatkalle Baikaljärvelle.

Koko metsä yrittää katsoa lasten perään, mutta se on vähän hankalaa. Poikasille on nimittäin tulossa hampaita. Hampaidentulo kutittaa, ja pienokaiset iskevät terävät hampaansa mihin sattuu, kuten karhun, ketun tai jäniksen häntään.

Pienet krokotiilit koettelevat muiden eläinten hermoja. Jänis on varma, että sen hoivataidoilla lapset saadaan rauhoittumaan. Se etsii ratkaisua ensin metsän yhteisistä järjestyssäännöistä ja sitten katiskaleikkikehästä.

"Vaikka eiväthän krokotiilit tajunneet olevansa pahankurisia. Niillä oli vain paljon intoa ja energiaa ja niiden puhkeavat hampaat kutisivat vieläkin."

Mutta entäpä sitten kun metsään saapuu vaarallinen uhka? Krokotiilinpoikasista tulee sankareita, kun ne terävine hampaineen pääsevät uhkasta eroon. Muiden eläinten asenteet niitä kohtaan muuttuvat hyväksyvämmiksi.

Kirjan teemoja ovat kasvaminen, ennakkoluulot sekä rakkauden ja tarinoiden merkitys lapsille. Monikerroksinen, humoristinen tarina sopii erinomaisesti aikuisen ja lapsen yhdessä luettavaksi. Jokaisen luvun perään on koottu kysymyksiä, joiden avulla lapsen kanssa voi keskustella luetusta tekstistä ja pohtia tarinan sisältöä syvällisemmin.

Vaikka kirja on viihdyttävä, siinä on paljon opittavaa. Kirjaa voi mainiosti käyttää myös varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa.

On mahtavaa saada luettavaksi näin tasokasta tekstiä ihan ilmaiseksi! Suuri kiitos tekijöille ja kaikille, joiden myötävaikutuksella tämä on mahdollista!


Viisisataa kutiavaa hammasta
Teksti: Hannu Hirvonen
Kuvitus: Pia Sakki
Pohdittavaa-osioiden kysymykset: Katja Korhonen & Adrienn Jalonen (NMI)
Julkaisija: Lukumummit ja -vaarit -hanke, Niilo Mäki Instituutti 2020
E-kirja (Pdf) 

Kuvat: Niilo Mäki Instituutti

* Ei-kaupallinen yhteistyö Niilo Mäki Instituutin kanssa *

Onni-pojan pääsiäinen on monikulttuurinen

Mitä yhteistä on suomalaisella pääsiäisellä ja persialaisella uudenvuoden juhlalla, nowruzilla, jota vietetään kevätpäivän tasauksen aikaan? Minä en tiennyt, ennen kuin luin Sanna Pelliccionin kirjan Onni-poika saa uuden ystävän.

Kirja ilmestyi alun perin vuonna 2012 Minervan kustantamana. Vuonna 2019 Etana Editions julkaisi sen osana kokoomateosta Onni-poika ja ystävät.

Kirjassa Onni-pojan rappuun muuttaa uusia asukkaita. Onni ja Olavi ystävystyvät nopeasti Aram-pojan kanssa, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Aram ja hänen äitinsä Bahar ovat tulleet Suomeen Iranista pakolaisina.

Elämä uudessa maassa alkaa luistaa, kun Bahar ja Aram saavat Onnin perheestä ystäviä ja Bahar saa vieläpä työpaikankin.

Pääsiäinen lähestyy, ja Onni ja Olavi ottavat Aramin mukaan pääsiäisvalmisteluihin. Yhdessä kasvatetaan rairuohoa ja maalataan kananmunia.

"— Mitä ihmettä? Vietättekö tekin nowruzia? Aramin äiti kysyy, kun hän näkee maalatut munat ja rairuohon siemenet.
— Kohta on pääsiäinen, niin otettiin pääsiäiskoristeet esille. Mikä se nowruz on? Onnin äiti kysyy.
Aramin äiti kertoo Iranin nowruzista, jota juhlitaan juuri nyt ja samoin koristein kuin pääsiäistä.— Uskomatonta, ihan kuin kaukana kotona! Aramin äidin silmät kostuvat."

Kaksi perhettä päättää yhdistää voimat ja juhlia yhdessä. Siitä tulee unohtumattoman mukava pääsiäis- ja nowruzjuhla.

Kirjan loppusanoissa Pelliccioni listaa rairuohon ja maalattujen munien lisäksi muitakin yhtäläisyyksiä näiden kahden juhlan välillä. Pajunkissoja ja narsisseja käytetään koristeluun molempien juhlien yhteydessä. Virpominen kuuluu myös nowruzin juhlintaan. Ja juhlapöydästä löytyy nowruzin aikaan mämmintapaista imellytettyä puuroa. Onpa maailma pieni!

Tänä vuonna nowruz ehti jo mennä ennen pääsiäistä, mutta siitä huolimatta sale no mobarak! Ja hyvää pääsiäistä!


Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa uuden ystävän
Kustantaja: Minerva 2012

Sanna Pelliccioni: Onni-poika ja ystävät
Kustantaja: Etana Editions 2019
Sisältää kirjat Onni-poika saa uuden ystävän ja Onni-poika tahtoo kaiken.

The Girls - Ystävyyttä, naiseksi kasvamista ja oman elämänpolun löytämistä

On neljä tyttöä. Vaikka he ovat monella tapaa samanlaisia, jokaisella on omat erityispiirteensä. Tytöt ovat parhaita ystävyksiä. Heidän ystävyytensä kantaa lapsuudesta aikuisuuteen saakka.

Lauren Acen kirjoittama ja Jenny Løvlien kuvittama kuvakirja The Girls on ylistyslaulu naiseudelle ja ystävyydelle. Se sopii mainiosti juhlistamaan naistenpäivää.

Suuri omenapuu on Sashan, Lottien, Alicen ja Leelan salainen kohtaamispaikka. Puu kasvattaa paitsi omenoita, näitä neljää tyttöä. Lapsuudenleikeissä jokaisen luontaiset kyvyt ja taipumukset tulevat esiin ja ennustavat, mitä kustakin tulee isona.

Lottie on jo lapsena seikkailija, jonka elämä kuljettaa aikuisena vieraisiin maihin ja ihmeellisiin kokemuksiin. 

Leelalla on jo lapsena parhaat ajatukset, ja aikuisenakin hän inspiroi lukemattomia ihmisiä. 

Sasha on jo lapsena porukan hoivaaja, joka aikuisenakin parantaa sairaita ja loukkaantuneita. 

Alice on lapsena joukon hauskuuttaja, joka saa kaikki nauramaan. Iloinen luonne säilyy aikuistuessakin.

Tytöt eivät ole erilaisia pelkästään luonteeltaan, vaan myös ulkoisesti. Yksi on punatukkainen, toinen vaalea, yhdellä on afropiirteet ja yhden sukujuuret vievät Intiaan. Kulttuurinen monimuotoisuus on kirjan vahvuus. Kaikennäköiset lapset ansaitsevat löytää lastenkirjoista itsensäkaltaisia sankareita.

"The four women were still as different as they were the same.
And they were still the best of friends."

On mukava nähdä, että vaikka tytöt ovat niin erilaisia ja suuntaavat niin erilaisille elämänpoluille, ystävyys kantaa läpi vuosien ja vuosikymmenten.

Kirjassa on aika vähän tekstiä, mutta Jenny Løvlien viehättävät kuvat täydentävät tarinaa ja kertovat paljon sellaistakin, mitä ei pueta sanoiksi.

The Girls on lämminhenkinen ja iloinen kirja, vaikka esiin tulee sekin, ettei elämä aina ole yhtä hymyä. Takaiskuja saattaa tulla, mutta silloin ystävät kannattelevat.

The Girls on kirja, joka auttaa hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on, huolimatta ihonväristä, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai kyvyistä. Samalla se kannustaa tavoittelemaan unelmia. Tytöistä voi tulla ihan mitä vain.

The Girls on feministinen kirja, joka antaa vahvan mallin siitä, miten meidän naisten tulisi kohdella toisiamme: kannustaen, tukien ja myötäeläen, iloiten yhdessä toinen toistemme saavutuksista ja tärkeistä hetkistä.

Suosittelen kirjaa kaikille tytöille, ja uskon että sen lukeminen tekee hyvää myös pojille. Varoitan, että kirja saattaa aiheuttaa liikutuksen kyyneliä.

Toin kirjan tuliaisiksi ulkomailta, mutta kirja on myös tilattavissa useista verkkokirjakaupoista.


Lauren Ace: The Girls
Kuvittanut: Jenny Løvlie
Kustantaja: Caterpillar Books 2018

Iloa kulttuurisesta monimuotoisuudesta

Tänään vietetään kansainvälistä kulttuurisen monimuotoisuuden päivää. Sen kunniaksi valikoin tämän päivän kirjaksi Catherine ja Laurence Anholtin Ystävät ympäri maailman. 

Kirjan kertojahahmo on poika, joka haluaa ystävän. Hän ulottaa etsintänsä varsin laajalle alueelle, sillä kirjan joka aukeamalla hän on eri maassa: Brasiliassa, Marokossa, Keniassa, Hollannissa, Ruotsissa, Venäjällä, Intiassa, Kiinassa ja Japanissa.

Joka maassa hän tapaa lapsen, jonka elämään ja sivumennen kotimaahankin tutustuu. Kustakin lapsesta kerrotaan pelkistetysti vain muutama fakta, mutta ne ovat kuvaavia. Näin kerrotaan esimerkiksi kenialaisesta Lukaksesta:

”Lukas ja hänen kaverinsa kävelevät kouluun.
'Keniassa on upeita eläimiä', hän kertoo.
'Vettä ei saa tuhlata', Lukas sanoo.
Lukas nukkuu moskiittoverkon alla. Hyvää yötä, Lukas." 

Jokaisesta lapsesta kertoja toteaa, että kyseinen lapsi olisi mainio ystävä. Kenet hän sitten lopuksi valitsi ystäväkseen? Kaikki! ”Meistä kaikista tuli kavereita."

 Kirjassa on melko vähän tekstiä, joten se sopii jo aika pienillekin lapsille.

Kirjan lopussa on suureksi aukeava kuva maapallosta, jota kiertää eri näköiset lapset. ”Yhdessä olemme maailma!” julistetaan kuvatekstissä.

Kuvitusta Catherine ja Laurence Anholtin kirjassa Ystävät ympäri maailman, Kustannus-Mäkelä 2014

Lapset ovat ihanan ennakkoluulottomia ja ystävystyvät helposti erinäköisten ja erikielisten lasten kanssa.

Muistan lapsuudestani, kuinka ulkomaan matkoilla leikittiin paikallisten lasten kanssa. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, elekielellä pärjäsi pitkälle. Pieni tummatukkainen Claudia opetti minulle Italiassa, että amica tarkoittaa ystävää. On oikeastaan liikuttavaa näin jälkeenpäin ajateltuna, että lapsi, jota en ollut koskaan ennen tavannut, halusi heti olla ystäväni. Kunpa me aikuiset osaisimme olla yhtä välittömiä.

Catherine ja Laurence Anholt: Ystävät ympäri maailman
Englanninkielinen alkuteos: One World Together
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2014