perjantai 4. syyskuuta 2020

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä

Pienessä Kardemumman kaupungissa asuvat muun muassa poliisimestari Paavali, makkaramestari, raitiovaununkuljettaja Jytkynen, parturi Listi, Remo ja Popi, Tommi, pikku Kamomilla, Sohvi-täti ja vanha Topias.

Vaan tiedätkö, keitä asuu Kardemumman kaupungin ulkopuolella kummallisessa vanhassa talossa? Siellä asuvat rosvot Kasper, Jesper ja Joonatan lemmikkileijonansa kanssa.

Heistä kaikista voi lukea Thorbjørn Egnerin kirjasta Kasper, Jesper ja Joonatan — kolme iloista rosvoa (WSOY). Kirjan norjankielinen alkuperäinen nimike Folk og røvere i Kardemomme by on ehkä kuvaavampi, koska kirja ei keskity pelkästään rosvoihin.


Norjakielinen alkuteos ilmestyi jo vuonna 1955 ja suomennos 1957. Kirja on noussut klassikon asemaan. Lapsena Kolme iloista rosvoa oli yksi lempikirjoistani. Siitä tehty näytelmä saattaa peräti olla ensimmäinen näytelmä, jonka näin oikeassa teatterissa.

Kirja sopii loistavasti musiikkinäytelmäksi, sillä tekstin lomassa vilisee lauluja eli runomuotoisia jaksoja, jotka onkin sävelletty lauluiksi, useimmat Egnerin itsensä toimesta. Muistan yhä useimpien sävelen, sillä minulla oli ne lapsena kasetilla. Kasetti ilmeisesti on yhä tallessa vanhempieni luona. Se täytyy saada sieltä pikimmiten kuunneltavaksi.

Lapsuuden teatterikäynnistä on jäänyt mieleeni, kuinka jossain vaiheessa näytelmää vapaaehtoisia lapsia pyydettiin tulemaan lavalle esittämään aaseja, kameleita, leijonia ja ties mitä. Kardemumman kaupungissa nimittäin kulkee kaduilla aaseja, kameleita ja joskus jopa elefantteja. Se on merkillinen kaupunki, jossa tapahtuu sellaista, mitä muualla ei tapahdu.

Minuakin kävi joku näyttelijöistä houkuttelemassa lavalle, mutta en uskaltanut mennä. Jälkeenpäin se vähän harmitti.

Kardemumma vaikuttaa mukavalta pikkukaupungilta. Siellä juhlitaan Kardemumman päivää hauskan ulkoilmajuhlan merkeissä, ja kun vanha Topias täyttää 75 vuotta, koko kaupunki muistaa häntä.

Ainoa varjopuoli tuntuu olevan rosvot, joista on harmia varsinkin kauppiaille. Kun ruokakomero tyhjenee Kasperin, Jesperin ja Joonatanin talossa, kolmikko suuntaa yön pimeydessä ryöstöretkille Kardemumman kaupunkiin. Mennessään he laulelevat:  

"Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään
näin Kardemumman yössä.
On kaikki kansa pötköllään,
vain rosvot raataa työssä.
Kun pakko on niin siepataan,
ei tarpeetonta milloinkaan.
Hei rensselit selkään ja nassakat kourahan,
Kasper ja Jesper ja Joonatan!"

Kun poliisimestari Paavalia patistetaan puuttumaan asiaan, hän vain toteaa: "Oletko sinä koskaan ottanut vangiksi ihmisiä joilla on leijona?"

Lopulta kauppiaat joutuvat itse tarttumaan toimeen, jotta rosvot saadaan vangittua. Vankeusaika tekee Kasperille, Jesperille ja Joonatanille hyvää. Alkaa kolmen rosvon matka yhteiskunnan kelvollisiksi jäseniksi. Kun heidän tielleen vielä osuu mahdollisuus loistaa kaupungissa sankareina, he toteavat, ettei rikolliseen elämään enää tarvitse palata.

Hauskasti kirjoitettu, tekijän itsensä kuvittama tarina on kestänyt hyvin aikaa. Se kiinnosti kuusivuotiastani yhtä paljon kuin minua lapsena. Suosittelemme!


Thorbjørn Egner (teksti ja kuvat): Kasper, Jesper ja Joonatan — kolme iloista rosvoa
Norjankielinen alkuteos: Folk og r
øvere i Kardemomme by
Suomennos: Aila Meriluoto
Kustantaja: WSOY 1999. 11. p.

 

Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 5 "kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera".

 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti