Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä

Pienessä Kardemumman kaupungissa asuvat muun muassa poliisimestari Paavali, makkaramestari, raitiovaununkuljettaja Jytkynen, parturi Listi, Remo ja Popi, Tommi, pikku Kamomilla, Sohvi-täti ja vanha Topias.

Vaan tiedätkö, keitä asuu Kardemumman kaupungin ulkopuolella kummallisessa vanhassa talossa? Siellä asuvat rosvot Kasper, Jesper ja Joonatan lemmikkileijonansa kanssa.

Heistä kaikista voi lukea Thorbjørn Egnerin kirjasta Kasper, Jesper ja Joonatan — kolme iloista rosvoa (WSOY). Kirjan norjankielinen alkuperäinen nimike Folk og røvere i Kardemomme by on ehkä kuvaavampi, koska kirja ei keskity pelkästään rosvoihin.

Norjakielinen alkuteos ilmestyi jo vuonna 1955 ja suomennos 1957. Kirja on noussut klassikon asemaan. Lapsena Kolme iloista rosvoa oli yksi lempikirjoistani. Siitä tehty näytelmä saattaa peräti olla ensimmäinen näytelmä, jonka näin oikeassa teatterissa.

Kirja sopii loistavasti musiikkinäytelmäksi, sillä tekstin lomassa vilisee lauluja eli runomuotoisia jaksoja, jotka onkin sävelletty lauluiksi, useimmat Egnerin itsensä toimesta. Muistan yhä useimpien sävelen, sillä minulla oli ne lapsena kasetilla. Kasetti ilmeisesti on yhä tallessa vanhempieni luona. Se täytyy saada sieltä pikimmiten kuunneltavaksi.

Lapsuuden teatterikäynnistä on jäänyt mieleeni, kuinka jossain vaiheessa näytelmää vapaaehtoisia lapsia pyydettiin tulemaan lavalle esittämään aaseja, kameleita, leijonia ja ties mitä. Kardemumman kaupungissa nimittäin kulkee kaduilla aaseja, kameleita ja joskus jopa elefantteja. Se on merkillinen kaupunki, jossa tapahtuu sellaista, mitä muualla ei tapahdu.

Minuakin kävi joku näyttelijöistä houkuttelemassa lavalle, mutta en uskaltanut mennä. Jälkeenpäin se vähän harmitti.

Kardemumma vaikuttaa mukavalta pikkukaupungilta. Siellä juhlitaan Kardemumman päivää hauskan ulkoilmajuhlan merkeissä, ja kun vanha Topias täyttää 75 vuotta, koko kaupunki muistaa häntä.

Ainoa varjopuoli tuntuu olevan rosvot, joista on harmia varsinkin kauppiaille. Kun ruokakomero tyhjenee Kasperin, Jesperin ja Joonatanin talossa, kolmikko suuntaa yön pimeydessä ryöstöretkille Kardemumman kaupunkiin. Mennessään he laulelevat:  

"Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään
näin Kardemumman yössä.
On kaikki kansa pötköllään,
vain rosvot raataa työssä.
Kun pakko on niin siepataan,
ei tarpeetonta milloinkaan.
Hei rensselit selkään ja nassakat kourahan,
Kasper ja Jesper ja Joonatan!"

Kun poliisimestari Paavalia patistetaan puuttumaan asiaan, hän vain toteaa: "Oletko sinä koskaan ottanut vangiksi ihmisiä joilla on leijona?"

Lopulta kauppiaat joutuvat itse tarttumaan toimeen, jotta rosvot saadaan vangittua. Vankeusaika tekee Kasperille, Jesperille ja Joonatanille hyvää. Alkaa kolmen rosvon matka yhteiskunnan kelvollisiksi jäseniksi. Kun heidän tielleen vielä osuu mahdollisuus loistaa kaupungissa sankareina, he toteavat, ettei rikolliseen elämään enää tarvitse palata.

Hauskasti kirjoitettu, tekijän itsensä kuvittama tarina on kestänyt hyvin aikaa. Se kiinnosti kuusivuotiastani yhtä paljon kuin minua lapsena. Suosittelemme!

Thorbjørn Egner (teksti ja kuvat): Kasper, Jesper ja Joonatan — kolme iloista rosvoa
Norjankielinen alkuteos: Folk og røvere i Kardemomme by
Suomennos: Aila Meriluoto
Kustantaja: WSOY 1999. 11. p.

 

Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 5 "kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera".

 

 

Kirja vie teatteriin silloinkin kun sinne ei oikeasti pääse

Maailman teatteripäivää vietetään tänään ikävissä merkeissä, kun koronaviruspandemia on sulkenut teatterit eikä esityksiä voi järjestää.

Meillä olisi ollut mieheni kanssa liput huomiseksi Kansallisteatteriin näytelmään Rikinkeltainen taivas, joka perustuu Kjell Westön romaaniin. Se jää tällä kertaa näkemättä. En aio selvittää, saisiko lippurahat takaisin. Kulttuuriala tarvitsee nyt kaiken mahdollisen tuen.

Kun teatteriin ei pääse, voi teatterista sentään nauttia kirjojen välityksellä. Meillä on lainassa kirjastosta Raija Airaksisen, Tuula Kallioniemen ja Jii Roikosen kirja Reuhurinne — Teatterikirja (Otava 2017). Teos on kattava tietopaketti teatterista ja teatteriesityksen järjestämisestä.

Tarinallisessa tietokirjassa seurataan Reuhurinteen oppilaiden teatterikerhoa. Kerhossa opitaan muun muassa teatterin historiasta ja eri teatterityypeistä.

Sitten päästään tositoimeen. Lämmittelyleikkejen jälkeen kokeillaan pantomiimia ja improvisaatiota sekä opetellaan erilaisia ilmeitä ja äänensävyjä.

Tottahan lasten täytyy päästä myös käymään oikeassa teatterissa. Siellä he tutustuvat teatterin eri ammattilaisiin ja pääsevät kiertämään teatteritaloa. Nähtyään teatterissa näytelmän lapset harjoittelevat teatterikritiikkiä.

Teatterikäynti on oppilaille sen verran vaikuttava kokemus, että lapset haluavat tehdä oman näytelmän. Esityksen valmisteluun tarvitaan valtavasti työtä. Näytelmän valinta, roolien jako ja harjoittelu ovat vain osa siitä kaikesta. Lisäksi täytyy tehdä rooliasut ja lavasteet, huolehtia äänistä ja valoista sekä mainostaa.

Kaikki työ on vaivan väärtti, kun vihdoin esirippu kohoaa ensi-illassa. Tietysti lapsia jännittää ja joltain on unohtua repliikit, mutta kaikki sujuu hienosti ja yleisö on tyytyväinen.

"Ensi-illan jälkeen näyttelijät juhlivat esityksen valmistumista ja iloitsevat onnistuneesta esityksestä."

Tämän teoksen avulla on hyvä pistää pystyyn oma näytelmäkerho ja valmistaa itse näytelmä.

Ala-asteelaisena perustin näytelmäkerhon ystävieni kanssa. Opettajamme tuki harrastustamme, ja saimme esittää näytelmiä äidinkielen tunneilla. Lisäksi esiinnyimme toisinaan kotipihoillamme naapureille ja ohikulkijoille. Kyllä meillä oli hauskaa!


Raija Airaksinen, Tuula Kallioniemi ja Jii Roikonen: Reuhurinne - Teatterikirja
Kustantaja: Otava 2017 



LUE MYÖS TÄMÄ

Teatteri kutsuu

Pekka Töpöhäntä kesäteatterin lavalla

Minulla ja tyttärelläni oli eilen tilaisuus nähdä Pekka Töpöhäntä kesäteatterin lavalla. Laajasalon Huvilateatterin ohjelmistossa on tänä kesänä Gösta Knutssonin kirjaan perustuva näytelmä Pekka Töpöhäntä Amerikassa.

Pekka on lähdössä isäntäperheensä kanssa Amerikan matkalle, mikä tietysti kiukuttaa kateellista Monnia. Kuinka ollakaan, erinäisten vaiheiden kautta Amerikkaan päätyvät Pekan lisäksi myös Monni ja Maija Maitoparta.

Kissat seikkailevat suuressa ja vaarallisessa New York Cityssä, jossa he kohtaavat mm. hirmuisia katurottia ja gangsterikissoja. Matka jatkuu Villiin länteen ja Niagaran putouksille, jossa Pekalle on vähällä käydä hullusti.

Manhattan Jim, Pekka Töpöhäntä ja Monni New Yorkissa

Näytelmä oli kokopitkä esitys, joka väliaikoineen kesti kaksi tuntia. Viisivuotiaani ei yleensä ole erityisen hyvä istumaan pitkiä aikoja paikoillaan, mutta jännittävä juoni tempaisi mukaansa niin, ettei mitään vaikeuksia ollut. Yleisössä oli paljon pienempiäkin lapsia ja hämmästelin, miten hienosti kaikki jaksoivat katsella näytelmää.

Väliajalla oli mahdollisuus nauttia Cat Cafén antimia. Myynnissä oli mm. kissakeksejä, korvapuustia ja makkaroita.

Kahvila-aluetta koristi tienviitta kissamaisiin paikkoihin

Tämä oli jo viides kesä, kun Laajasalon vaaleanpunaisen huvilan pihalla on esitetty koko perheen näytelmiä. Pekka Töpöhäntä Amerikassa -näytelmän on ohjannut ja dramatisoinut Markku Arokanto. Pekka Töpöhäntänä nähtiin Henrik Andersson. Mukana oli suuri kaarti näyttelijöitä ja muuta henkilökuntaa. Esitysten onnistuminen vaatii myös paljon talkootyötä. Iso kiitos kaikille osallistuneille, kun loitte meille hienon teatteri-illan!

Koko näyttelijäkaarti loppukumarruksissa

Näyttämöä ja katsomoa ei ole katettu, joten sää aiheuttaa aina jännitysmomentin. Eilen Helsingissä oli paikoin sadekuuroja, mutta kuin ihmeen kaupalla huvila-alue säästyi niiltä. Saimme nauttia lämpimästä ja auringonpaisteisesta säästä. Illan edetessä jo vähän viileni, mutta yleisön lämmikkeeksi oli runsaasti vilttejä ja huopia, joihin oli mukava kääriytyä.

Muutamia näytöksiä on vielä jäljellä, joten vielä ehtii itse kokemaan Huvilateatterin tunnelman. Suosittelen lämpimästi!

Teatteri kutsuu

Tänään esittelyssä on Katri Kirkkopellon kirjoittama ja kuvittama teatteriaiheinen kuvakirja Muusan ja Maestron teatteriseikkailu. Se sopii tähän päivään, sillä tänään vietetään Maailman teatteripäivää. Päivää on vietetty kaikissa Kansainvälisen teatteri-instituutin jäsenmaissa 1960-luvulta alkaen. Aloitteen päivästä teki suomalainen teatterinjohtaja Arvi Kivimaa.

Muusan ja Maestron teatteriseikkailussa eläinhahmoiset ystävykset Muusa ja Maestro pääsevät teatteriin katsomaan näytelmää Lohikäärme ja seitsemän pöhköä ponia. 

Kirjan alku sopii hyvin opettamaan, miten teatterissa toimitaan. Ulkovaatteet jätetään narikkaan. Sitten voi ostaa käsiohjelman. Teatterisalin ovella näytetään pääsyliput vahtimestarille. Pääsylipusta selviää rivi- ja paikkanumero, joiden avulla suunnistetaan omille paikoille. Katsomon valot sammuvat ja esitys alkaa. Esityksen jälkeen taputetaan kumarteleville näyttelijöille.

Kirja ei kuitenkaan pääty tähän, vaan Muusa ja Maestro pääsevät vielä mukaan lapsille tarkoitetulle teatterikierrokselle, jota vetää ihka oikea teatterikummitus! Kierroksella päästään kurkistelemaan kulisseihin, näkemään miten lavasteita vaihdetaan ja valmistetaan ja kuinka erilaiset valo- ja äänitehosteet tehdään. Lapset pääsevät käymään puvustamossa ja maskeeraamossa.

Lopuksi on aika suunnitella oma pieni näytelmä. Sitä varten tarvitaan tarina eli käsikirjoitus, ohjaaja, lavastaja, valomies ja tietysti näyttelijät. Rooleja täytyy harjoitella. Ennen esitystä voi iskeä ramppikuume, mutta se yleensä menee ohi, kun esitys alkaa. Näin käy lapsillekin esiripun auetessa, ja näytelmästä taitaa tulla hauska kokemus. Kirjan lopussa on vielä pieni sanasto, josta voi opiskella teatteriin liittyviä termejä.

Teatteriin mennään myös Mia ja Kenneth Battilanan kuvakirjassa Ilona ja Muffa teatterissa (Lasten Keskus 1999). Tämäkin kirja sopii valmistelemaan lasta teatteriin menoon, ja tässäkin kirjassa tavataan teatterikummitus.

Lavastajana työskennelleen Tarja Lapintien kuvakirjassa Kesäyön teatteriuni eli miten teatteriesitys syntyy (Tammi 1998) eläinyleisö näkee Shakespearen klassikkonäytelmän Kesäyön uni, jonka jälkeen perehdytään perusteellisesti siihen, mitä kaikkea teatteriesityksen järjestäminen vaatii. Tyttärestäni tulee kuulemma isona lavastaja, joten tämä kirja sopii hänelle kuin nakutettu.

Alakoululaisia kiinnostanee Timo Parvelan Ella teatterissa (Tammi 1997). Siinä Ellan koululuokka käy teatterissa ja pääsee myös itse esiintymään koulun joulujuhlassa. Kirja ilmestyi alunperin vuonna 1997, mutta suosittelen viime vuonna ilmestynyttä laitosta. Siinä on Mervi Lindmanin iloinen kuvitus.

Katri Kirkkopelto (teksti ja kuvat): Muusan ja Maestron teatteriseikkailu
Kustantaja: WSOY 2010