3 kiinnostavaa lokakuussa ilmestyvää lastenkirjaa

Pidän jatkuvasti silmällä kustantamoiden tarjontaa löytääkseni kiinnostavia kirjoja luettavaksi kuusivuotiaalleni. Poimin tähän kolme kiinnostavaa lokakuussa ilmestyvää kuvakirjaa.

Pisara kuonolta, Mur

Kaisa Happosen ja Anne Vaskon viisas ja suloinen kuvakirjasarja pienestä Mur-karhusta on ihastuttanut niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Avausosan Mur, eli karhu käännösoikeudet on myyty jo yli kymmenelle kielelle. Pisara kuonolla, Mur (Tammi 2020) on sarjan neljäs osa.

Kirjan teemana on kaipaus. Murin kuonolle putoava sadepisara saa karhunpennun pohtimaan yhdessä- ja erossaoloa. Sadepisara on samaa vettä kuin vesi meressä. Vaikka meri on kaukana, kuonon päällä oleva pisara on ihan lähellä. Onko mahdollista olla yhtä aikaa sekä kaukana ja lähellä?

Pidän Mur-kirjoista, koska ne laittavat aivot töihin ja herättelevät keskustelua lapsen kanssa. Anne Vaskon kuvitukset ovat aivan ihania.

Inka ja unikerttu

Lauri Hirvosen kolmannessa Inka-kirjassa Inka ja unikerttu (Kustannus-Mäkelä 2020) podetaan koti-ikävää. Inka pääsee mummilaan yökylään, kun äiti ja isä lähtevät konserttiin. Inkan rakas Höttö-jääkarhu on kuitenkin unohtunut kotiin pihakuuseen. Nukkumisesta ei tule mitään.

Isovanhemmat ottavat tilanteen haltuun ja osaavat käsitellä hienosti ikävän vaivaamaa lasta. Hämärässä yössä Inka ihmettelee isovanhempien kanssa maailman suurimpia puita, kurkistaa karhunpesään ja pohtii, mikä oli maailman ensimmäinen sana.

 

Maisa käy kirjakaupassa

 

Lucy Cousinsin rakastettu Maisa-hiiri täyttää tänä vuonna jo 30 vuotta. Maisa-kirjoja on ilmestynyt valtava määrä, sillä Cousins on tehtaillut 30 vuoden aikana joka vuosi useamman kirjan. 

Lokakuussa ilmestyvässä uutuudessa Maisa käy kirjakaupassa (Kustannus-Mäkelä 2020) suunnataan kirjaostoksille. Maisa haluaa ostaa uuden kirjan itselleen ja toisen lahjaksi Tellulle. Kauppa on täynnä kiehtovia kirjoja. 

Myös Keke, Nipa ja Arttu sattuvat olemaan yhtä aikaa kirjaostoksilla. Jokainen löytää mieluista luettavaa, ja päivän kruunaa ystävysten yhteinen lukuhetki.

Niin kuviltaan kuin tarinoiltaankin selkeät, värikkäät Maisa-kirjat olivat meillä kovassa huudossa tyttären taaperoaikoina. Maisa käy kirjakaupassa -kirjaan tutustumme varmasti menneiden aikojen muistoksi, koska sen aihe on niin lähellä sydäntäni.

Syksy kirjojen kertomana

Miltä näyttäisi syksy kirjan nimikkeiden kertomana? Viime joulun alla pohdiskelin, miltä jouluni näyttäisi kirjan nimikkeillä kuvailtuna. Viikonlopun ratoksi päätin väsätä samantapaisen kyselyn syksyyn liittyen.

Kyselyssä on joukko kysymyksiä, joista jokaiseen tulee vastata jonkin kirjan nimikkeellä. Vieläpä sellaisella kirjalla, jonka on lukenut.

Lastenkirjabloggaajana valitsin luonnollisesti lastenkirjoja. Kaikista valitsemistani kirjoista en ole postannut, mutta jos olen, niin nimike on linkki postaukseen. 

Jos lainaat ideaa omaan blogiisi, laitathan minulle kommentteihin linkin postaukseesi. Palan halusta kuulla, miltä sinun syksysi kuulostaa kirjojen kertomana.
 

Mikä syksyssä on parasta?
Käpymetsässä punertaa

Entä kiehtovinta?
Syksyn salaisuus

Mikä syksyssä on pahinta?
Paavo Virtanen ja pimeys

Missä aiot viettää syksyä?
Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki

Mitä haluat tehdä syksyllä?
Metsäretki

Mikä kiinnostaa sinua tänä syksynä?
Olli Oravan syyspuuhat

Mitä haluat oppia tänä syksynä?
Näin kirja syntyy

Keitä haluat tavata tänä syksynä?
Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset

Mikä syksyssä pelottaa?
Vaahteratuvan väki ja vaarallinen peto

Onko syksyllä tiedossa tapahtumia?
Sysimetsän syysmarkkinat

Entä juhlia?
Mörköjuhlat

Mikä olisi mukava syksyinen matka?
Siiran sirkusmatka

Miltä syksy tuoksuu?
Mur ja mustikka

Mikä on paras syysmuistosi?
Kun isä näytti minulle maailmankaikkeuden

Millä mielellä muistelet kesää?
Silloin olin tosi onnellinen

Mikä on mottosi tälle syksylle?
Kaikessa on itua 

 

Mukavaa viikonloppua!

Kuva: Pixabay

 

Vauvalle lukemisen hyötyjä

Koskaan ei ole liian varhaista alkaa lukea vauvalle. Luin itse vauvalleni ääneen ensimmäistä kertaa jo synnytyssairaalassa (kuten olen aiemmin kertonut). Reilun kuuden vuoden äitinä olon aikana yhteiset lukuhetket tyttäreni kanssa ovat olleet melkeinpä parasta koko äitiydessä.

Tänään on valtakunnallinen vauvan päivä. Vuotuista juhlapäivää vietetään Vauva Suomi ry:n aloitteesta nyt neljättä kertaa. Vauvan päivän kunniaksi listasin vauvalle lukemisen hyötyjä. Niitä kertyikin melkoisesti:

• Vauvan ja vanhemman välinen suhde kehittyy ja vahvistuu. Lukeminen on loistava tapa viettää yhdessä aikaa ja tuntea läheisyyttä. Ensimmäisinä kuukausina vauvalle on vain tärkeintä saada kuulla vanhempansa ääntä, vaikka hän ei luetusta vielä mitään ymmärräkään. Pienelle vauvalle voikin lukea mitä vaan!
  
• Lukeminen edistää kielen ymmärtämistä ja puhumaan oppimista. Lapsi, joka ei kuule kieltä, ei opi kieltä. Alkuun vauva ei ymmärrä, mitä hänelle luetaan, mutta mitä enemmän luetaan, sen paremmin hän oppii ymmärtämään. Sanavarasto kasvaa lukiessa. Kirjojen kautta pääsee puhumaan myös asioista, joita ei omassa ympäristössä ole. Esimerkiksi maatilaan liittyvä sanasto voi tulla tutuksi, vaikka ei koskaan kävisi maatilalla. 
• Kognitiiviset taidot ja muisti kehittyvät. Lukeminen on hyväksi vauvan aivojen kehitykselle. On tutkimuksia, joiden mukaan myöhempiä oppimisvaikeuksia voi ehkäistä alkamalla lukea vauvalle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 
• Keskittymiskyky kehittyy. Omasta hyperaktiivisesta ja keskittymiskyvyttömästä pienokaisestani on kasvanut ihan kelpo esikoululainen, kun olen sinnikkäästi vauvasta asti vaatinut häntä rauhoittumaan päivittäin kirjan äärelle.
  
• Kommunikaatiotaidot kehittyvät. Hyödyllisintä lukeminen on, kun ottaa keskustelevan otteen: osoittaa kuvia, sanoittaa tunteita ja esittää kysymyksiä. Vauvan kanssa lukiessa kysymyksiin tulee vastata itse.
• Lukeminen antaa kosketuksen erilaisiin tunteisiin. Lukiessa tunteita voi korostaa matkimalla vaikkapa itkua ja naurua tai näyttää myös ilmein ja elein esimerkiksi hämmästystä, suuttumusta tai pelästymistä.
  
• Lukeminen tutustuttaa vauvan ympäröivään maailmaan. Kertomukset esimerkiksi ruokailusta, nukkumaan menosta tai kylvyssä käynnistä tukevat vauvan kehitystä ja auttavat ymmärtämään, mitä ympärillä tapahtuu.
• Lukuhetki ennen nukkumaan menoa auttaa rauhoittumaan unille. Vauvalle kannattaa tosin lukea muulloinkin kuin juuri ennen nukahtamista. Virkeänä vauva jaksaa kuunnella ja osallistua paremmin. Silti lukeminen toimii myös hyvänä rauhoittumiskeinona.
  
• Lukeminen kasvattaa tiedonhalua, uteliaisuutta ja mielikuvitusta. Utelias asenne maailmaa kohtaan höystettynä ripauksella mielikuvitusta antaa loistavan lähtökohdan menestyä elämässä.
• Kirjojen käsitteleminen kehittää vauvan hienomotoriikkaa. Parhaat ensikirjat ovat kankaisia tai tukevaa pahvia. Meillä oli myös pehmeitä muovisia kirjoja, ns. kylpykirjoja.
• Kirjan kuvat auttavat vauvaa oppimaan kohdistamaan katseensa. Suuret, selkeät ja kirkasväriset kuvat soveltuvat parhaiten pienen vauvan katseltaviksi.
• Kiinnostus lukemista ja kirjoja kohtaan syttyy. Parhaimmillaan rakkaus kirjoja kohtaan säilyy läpi elämän. Lukemisesta on hyötyä kaiken ikäisille. Lukemiseen käytetty aika korreloi muun muassa koulumenestyksen kanssa. Yleistäen voisi sanoa, että enemmän lukevat menestyvät elämässään paremmin.
  
• Lukeminen on hauskaa! Se viihdyttää ja on mukavaa ajanvietettä. Lukiessa saa hassutella. Vauvan voi saada nauramaan käyttämällä lukiessa hassuja ääniä. Ja mikä olisikaan palkitsevampaa kuin nähdä iloinen ja onnellinen vauva!
  

Vanhemmat, nauttikaa lukemisesta vauvanne kanssa!

Kuva: Pixabay

10 oman hyllyn himotuinta 2020

 

 

Kymmenen kirjaa omasta hyllystä, jotka haluaisin lukea juuri nyt. Siinä päivän aihe. Ajatus on muhinut mielessäni jo siitä asti, kun heinäkuussa luin vastaavan listauksen Kirjasähkökäyrä-blogista. Sinne ajatus oli saatu Kartanon kruunaamaton lukija -blogista, jonne puolestaan idea oli bongattu Lotta reads books -blogista.

Googlaamalla selvisi, että tällainen kirjalistakonsepti on pyörinyt kirjablogeissa jo vuosia. En tiedä, kenen ajatus se on alun perin, mutta joka tapauksessa toteuttamisenarvoinen idea.

Suuntasin siis kirjahyllylle, tarkemmin sanottuna lastenkirjahyllylle, miettimään, mitkä kirjat kiinnostaisivat minua juuri nyt. Tämän postauksen yhtenä tarkoituksena on osoittaa, että maailmassa tehdään paljon aikuisiakin puhuttelevia lastenkirjoja.

Tällä hetkellä minua näyttää kiinnostavan vahvasti henkilökuvat. Lapsille tarkoitetut elämäkerrat kertovat henkilön elämästä tiivistetysti kaikkein oleellisimman ihastuttavan kuvituksen kera. Kyllä niitä kelpaa aikuisenkin lukea!

Heistä tuli taiteilijoita

Aloin himoita Vilja-Tuulia Huotarisen kirjaa Heistä tuli taiteilijoita jo ennen sen ilmestymistä, mutta jostain syystä sain hankittua kirjan vasta tänä kesänä divarista. Huotarinen maalaa proosan ja lyriikan keinoin fiktiivisiä kirjallisia tuokiokuvia tytöistä, joista tuli myöhemmin suuria suomalaisia taiteilijoita. Näissä tarinoissa unelmaansa tavoittelevat tytöt eivät vielä tiedä sitä, minkä lukija tietää, eli että heistä tosiaan tulee kuuluisia ja arvostettuja taiteilijoita.

En ole vielä lukenut kirjaa, ja kiinnostaa kovasti nähdä, miten Huotarinen on onnistunut. Oikeista ihmisistä fiktiivisesti kirjoittaminen ei ole helppo laji.

Vilja-Tuulia Huotarinen — kuv. Riikka Sormunen. Heistä tuli taiteilijoita. WSOY 2019.

The Brontës — Children of the Moors

Kirjailija Mick Manning pääsi pikku poikana esittämään paimenpoikaa Emily Brontën Humiseva harju -kirjasta tehdyssä filmatisoinnissa. Kirjassaan The Brontës — Children of the Moors hän antaa äänen Emilyn sisarelle Charlotte Brontëlle, joka tunnetaan vavisuttavan ihanasta Kotiopettajattaren romaanista. 

 

Charlotte kertoo Brontën sisarusten tarinan lapsuudesta elon päivien loppuun asti. Kirjassa on Brita Granströmin hurmaava akvarellikuvitus. Paikoin kuvailmaisu on sarjakuvamaista.

Halusin saada tämän kirjan heti, kun kuulin sen olevan olemassa, ja tilasin sen verkkokirjakaupasta. Olen jo lukenut sen kursoorisesti, mutta haluaisin syventyä siihen itsekseni ihan rauhassa.

Mick Manning — kuv. Brita Granström: The Brontës — Children of the Moors. Franklin Watts 2019.

Jane Austen

Brontën sisaruksista on hyvä jatkaa toiseen brittiläiseen kirjailijamestariin. Isabel Sanchez Vegaran Jane Austen on osa Little People, Big Dreams -sarjaa, jossa historian suurista henkilöistä kerrotaan leikki-ikäiselle sopivalla tavalla.

Jane Austen on yksi rakkaimmista kirjailijoistani, jonka teoksia luen uudestaan ja uudestaan. Olen parhaillani lukemassa Carol Shieldsin aikuisille kirjoittamaa elämäkertaa kirjailijasta, ja olisi kiinnostavaa palauttaa mieliin, mitä seikkoja Sanchez Vegara nostaa esiin Austenin elämästä.

Isabel Sanchez Vegara — kuv. Katie Wilson: Jane Austen. Lincoln Children's Books 2018.

A Walk in London

Tänä vuonna meidän oli tarkoitus viedä tyttäremme viimein Lontooseen. Lontoo on kaupunki, johon mieheni palaa jatkuvasti. Itse olen ollut siellä viimeksi raskaana ollessani seitsemän vuotta sitten. Nyt loppuvuodesta oli tarkoitus tehdä koko perheen matka rakkaaseen kaupunkiin, mutta korona pilasi kaiken. Emme matkusta tänä vuonna ulkomaille. Kuka tietää, koska taas tuntuu turvalliselta lähteä lomalennolle.

Lohdutukseksi taidan kaivaa hyllystä Salvatore Rubbinon kuvakirjan A Walk in London, jonka tilasin verkkokirjakaupasta vajaa vuosi sitten, kun suunnitelma Lontoon matkasta alkoi kiteytyä mielissämme.

Kirjassa äiti ja tytär kävelevät Lontoossa ja johdattavat lukijan läpi kaupungin tunnetuimpien paikkojen. Rubbinon yksityiskohtaisissa kuvissa riittää tutkittavaa. Tekstin ja kuvien lomaan on ripoteltu aimo annos kiinnostavaa nippelitietoa Lontoosta.

Salvatore Rubbino: A Walk in London. Candlewick Press 2011.

Linnea maalarin puutarhassa

Ihastuin Claude Monet'n taiteeseen jo koululaisena, kun opimme ranskantunnilla impressionisteista. Sittemmin olen päässyt ihailemaan Monet'n töitä Pariisissa ja muualla, mutta yhteen paikkaan pitäisi vielä päästä: Givernyyn Claude Monet'n puutarhaan.

Onneksi pääsen sinne koska tahansa tarttumalla kirjaan Linnea maalarin puutarhassa. Pieni Linnea pääsee Ranskan matkalle Monet'n jalanjäljille. Kirjassa on Lena Andersonin piirtämän kuvituksen lisäksi kuvia Monet'n oikeista maalauksista sekä valokuvia Monet'sta ja Givernystä.

Minulla oli tapana lueskella kirjaa aina kirjastossa käydessäni (jostain syystä se ei ollut koskaan lainassa?!). Ennen pitkää totesin, että minun on pakko saada kirja omaan hyllyyni. Löysin sen antikvariaatista ja ostin, vaikka se oli älyttömän kallis.

Christina Björk — kuv. Lena Anderson: Linnea maalarin puutarhassa. Otava 1986.

Bloom — A Story of Fashion Designer Elsa Schiaparelli

 

Muotisuunnittelija Elsa Schiaparelli on kiehtonut minua siitä asti, kun nuorena luin hänestä artikkelin Valituista Paloista. Kun hänestä ilmestyi lastenkirja, se oli saatava.

 

Italialaiseen aristokraattiperheeseen syntynyt Elsa sai lapsena tuntea olevansa ruma. Kerran hän kylvi korvansa, sieraimensa, silmänsä ja nenänsä täyteen kukansiemeniä saadakseen kukkivat kasvot. Siten hänestä olisi tullut kaunis!

Yritys epäonnistui, mutta myöhemmin menestyvänä muotisuunnittelijana hänelle oli paljon hyötyä uskomattomasta mielikuvituksestaan.

Kyo Maclear — kuv. Julie Morstad: Bloom — A Story of Fashion Designer Elsa Schiaparelli. Harper Collins Publishers 2018.

Just Being Jackie

Tarvitseeko lasten vielä nykyaikana tietää, kuka oli Jacqueline Kennedy, pohdin. Päädyin siihen, että kyllä kai. Tilasin siis kirjan Just Being Jackie, joka kertoo Amerikan entisen ykkösnaisen ja tyyli-ikonin tarinan.

Kauniin ulkokuorensa alla Jackie oli silkkaa terästä. Hän oli itsenäinen nainen, joka eli omannäköistään elämää. Siis loistava esimerkki nykyajankin tytöille. Hänen tarinansa on  myös selviytymistarina. Suuresta tragediastakin voi päästä yli ja jatkaa merkityksellistä elämää.

Margaret Cardillo — kuv. Julia Denos: Just Being Jackie. Balzer + Bray 2018.

Poiss, kes armastas matemaatikat

Ehdimme käydä Tallinnassa alkuvuodesta ennen kuin koronaepidemia muuttui pandemiaksi. Vaikka Tallinnaan pääsisi nytkin, en matkusta, kun ei ole pakko.

Kaipaan Virukeskuksen Rahva Raamatiin. Siellä nojatuoliin uppoutuneena kirja sylissäni olen täydellisen onnellinen.

Poiss, kes armastas matemaatikat on löytö Rahva Raamatin alekorista. Se kertoo kuuluisan matemaatikon Paul Erdősin elämästä. Mitä tulee lukuihin, Erdős oli todellinen nero, mutta arkisesta elämästä selviytyminen ei ollut hänelle yhtä helppoa. Sellaisia nerot kai ovat.

Deborah Heiligman — kuv. LeUyen Pham: Poiss, kes armastas matemaatikat — Paul Erdősi uskumatu elu. Kirjastus Valgus 2014.

Swan —The Life and Dance of Anna Pavlova

Kun olin nuori balettikoululainen, tapanani oli tuijotella unelmoiden erään balettikirjan sivulta kuvaa Anna Pavlovasta. Pavlova oli legendaarisista legendaarisin tanssija. Hänen elämäntarinansa ryysyistä rikkauksiin on kuin satua. Swan on hurmaavan kaunis esitys suuren ballerinan elämästä.

Tämän kirjan äärellä pääsen aina ihaniin tunnelmiin. Mieleeni hyökyy muistoja omilta balettiajoiltani ja hurmaavista esityksistä, joita olen nähnyt. Kyllä, nyt voisi olla juuri sopiva aika taas upota muistoihin!

Laurel Snyder — kuv. Julie Morstard: Swan —The Life and Dance of Anna Pavlova. Chronicle Books 2015.

 

Soiva metsä

"Huikean kaunis teos." Näillä sanoilla kuvailin Soivaa metsää, kun kirjoitin siitä viime vuonna. Olen edelleen samaa mieltä. 

 

Välillä on pakko kaivaa tämä kirja hyllystä, laittaa CD soimaan ja nauttia musiikista sekä Katri Kirkkopellon sanoista ja kuvista. Silloin minua ei saa häiritä. Tarvitsen kaikki aistit itselleni.

Katri Kirkkopelto: Soiva metsä — Jean Sibeliuksen matkassa. Lasten Keskus 2015.

Mitä lastenkirjoja sinä himoitset omasta hyllystäsi juuri nyt?

Pieni Helmet-lukuhaaste 2020 suoritettu

 

Osallistuimme yhdessä kuusivuotiaani kanssa taas tänä vuonna Pieneen Helmet-lukuhaasteeseen. Saimme sen suoritettua jo jokin aika sitten, mutta sain koontipostauksen aikaiseksi vasta nyt.

Viime vuonna ryntäsimme haasteen läpi mahdollisimman nopeasti. Tänä vuonna otimme rauhallisemmin. Halusin kirjoittaa jokaisesta haastetta varten lukemastamme kirjasta.

Tällä kertaa mukana ei ollut erityisen vaikeita haastekohtia. Eniten päänvaivaa tuotti kohta 5 "kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera". Oli vaikea päättää, minkä kirjan valitsisi. Halusin valita kirjan, josta tehdyn näytelmän tai oopperan olen itse nähnyt, vaikka sitä ei edellytettykään.

Tässä ovat kaikki 25 haasteeseen lukemaamme kirjaa. Kirjan nimike toimii linkkinä siitä kirjoittamaani postaukseen.

1. Kirja on vanhempi kuin sinä

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva. WSOY 2015. (Alun perin ilmestynyt 1945)

2. Iloinen kirja
Danny Parker — kuv. Freya Blackwood: Onnenpäivä. Karisto 2016.

3. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi

Kirsti Kuronen — kuv. Karoliina Pertamo: Näytä minulle hassu ilme. Karisto 2020.

 
4. Kirjassa kohdataan pelkoja
Sari Airola: Mia Tiu ja sata sanaa. WSOY 2006.

5. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera

Thorbjørn Egner: Kasper, Jesper ja Joonatan — kolme iloista rosvoa. WSOY 1999.

 
6. Kirjassa eksytään
Tapani Bagge — kuv. Salla Savolainen: Tahvo ja Bella hernerokkasumussa. Tammi 2010.

7. Urheiluun liittyvä kirja
Tiina Nopola — kuv. Mervi Lindman: Siiri tekee maalin. Tammi 2011.
 
8. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli
Andy Elkerton: Arni ja kultainen kirja. Kustannus-Mäkelä Oy 2018.
 
9. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
Raili Mikkanen — kuv. Laura Haapamäki: Suomen lasten aarrelaivat. Minerva 2019.

10. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa
Johanna Venho — kuv. Annastiina Syväjärvi: Yllin kyllin. WSOY 2012.

11. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta
Ville Hytönen — kuv. Pete Revonkorpi: Pikku-Matelin laulu. Enostone Kustannus 2019.

12. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa

Anneli Kanto — kuv. Jutta Kivilompolo: Jakke ja Simo. Karisto 2009.

 
13. Kirjassa ollaan saarella
Pia Staff: Augustin Lokki ja majakkasaaren talvi. Tammi 1999.

14. Tulevaisuudesta kertova kirja
Debi Gliori: Mullin mallin maailma — Tarina maapallostamme. WSOY 2008.
 
15. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva
Annelore Parot: Aoki. WSOY 2011. 

16. Kirjassa pelastetaan ihminen
Mig Holder — kuv. Tony Morris: Neljäs tietäjä. Ristin Voitto ry. 1993.

17. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

Alex T. Smith: Kaarle maatilalla. Art House 2020.

18. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa
Chizuko Kuratomi — kuv. Kozo Kakimoto: Otso-herran lumijuhlat. Lasten Keskus 1992.
 

19. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana

Titta Kuisma — kuv. Laila Nevakivi: Lapsen oma metsäkirja. Minerva 2020.

 
20. Tunnetun henkilön suosittelema kirja
Mila Teräs — kuv. Terese Bast: Hirvivaarin ihmeellinen löytö. Karisto 2019.

21. Kirjassa lennetään

Eppu Nuotio — kuv. Saara Vallineva: Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia. Bazar 2020.

22. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan 
Ville Hytönen — kuv. Mira Mallius: Beppe ja mausteyllätys. Into 2019.

23. Kirjassa on isovanhempia

Lauri Hirvonen: Inka ja saunaflamingo. Kustannus-Mäkelä 2016.

 

24. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Jukka Laajarinne — kuv. Mari Luoma: Mahdottoman suuri puu — Tarina äärettömästä. Gaudeamus 2020.

25. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Eva Lindström: Mycket att göra hela tiden. Alfabeta Bokförlag 2019.

Oletko sinä mukana Helmet-lukuhaasteessa (pienessä tai isossa)? Kuinka sujuu?

Myry, Pyry ja outo rymy jatkaa tarinaa Joulupukin koirasta

Kuusivuotiaani alkoi odottaa joulua jo elokuussa. Isän kanssa hän askarteli joulunodotuskalenterin, josta voi laskea päiviä jouluaattoon. 

Hän pohtii lähes päivittäin, mitä toivoisi lahjaksi joulupukilta. Hänen täytyy punnita tarkkaan, mitä haluaa pukilta pyytää, sillä hänellä on vankkumaton usko siihen, että joulupukki tuo jokaiselle lapselle vain yhden lahjan. (Muut lahjat tulevat vanhemmilta ja sukulaisilta.)

Tunnustaudun jouluihmiseksi, mutta sittenkin joulun ajatteleminen elokuussa tai syyskuussa on minulle ihan liian varhain. En aio kaivaa joulukirjoja vielä esiin, vaikka niistäkin tytär välillä puhuu.

Syksyn uutuuskirjojen joukosta löytyi kuvakirja, joka on juuri sopiva tilanteeseemme. Henna Ryynäsen Myry, Pyry ja outo rymy (Tammi 2020) on vähän jouluinen kirja olematta kuitenkaan mikään joulukirja.

Kirjan päähenkilöt ovat Joulupukki, tämän koira Myry ja Myryn ystävä Harakka Huttunen. Heistä kaikista kuultiin jo Ryynäsen edellisessä kirjassa Jouluinen Myry (Tammi 2019).

Uudessa kirjassa joulukiireet ovat kaukana takana ja tulevaan jouluun on vielä aikaa. Korvatunturilla on rauhallista. On juuri sopiva hetki pitää leppoisa elokuvailta.

Myry, Joulupukki ja Harakka Huttunen eivät pääse yksimielisyyteen katsottavasta elokuvasta, joten ilta kääntyykin menneiden muisteluksi. Jokainen kolmesta ystävyksestä kertoo vuorollaan tarinan.

Myryn tarinassa kuullaan Myryn pentuajoista sen syntymäkodissa, ennen kuin siitä tuli Joulupukin koira. Selviää, kuka on Pyry ja mitä tarkoitti outo rymy Myryn syntymäkodin yössä.

Joulupukki muistelee omassa tarinassaan ensi kohtaamistaan Myryn kanssa ja tämän pentuaikoja Korvatunturilla.

"Myry, luulen, että tämä on kauniin ystävyyden alku", Joulupukki toteaa kertomuksessaan pienelle suomenpystykorvalle ja saa vastaukseksi terhakkaan haukahduksen.

Harakka Huttusen ystävyys on aivan omaa luokkaansa. Hän loihtii mieliin herkullisia ajatuksia puhuessaan juustoisen ihanasta lapsuudenystävästään.

Myry, Pyry ja outo rymy on ylistyslaulu ystävyydelle ja hyville tarinoille. Aina ei tarvita elokuvaa tai muuta valmista viihdettä mukavan illan luomiseksi. Tarinointi voi olla aivan yhtä viihdyttävää.

"Ehkä sinullakin on mielessäsi jokin tarina, jonka voisit jakaa perheesi, ystäviesi tai pehmolelujesi kanssa. Tiesithän, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo?"

Tyttäreni oli onnellinen saatuaan tämän kirjan. Hän nautti kertomuksesta ja tutki hartaasti vitsikästä kuvitusta.

Viime vuonna luettuamme Jouluinen Myry -kirjan hän totesi: "Mä haluaisin lukea tätä jouluna ja aina". Myry, Pyry ja outo rymy on kirja, jota todellakin voi lukea jouluna ja aina!

Henna Ryynänen (teksti ja kuvat): Myry, Pyry ja outo rymy
Kustantaja: Tammi 2020 

Näitä kirjoja meillä luetaan syksyllä

Kirpeän kuulaat aamut, ensimmäiset merkit alkavasta ruskasta, pimenevät illat, katulamppujen hohto märällä asfaltilla. Rakastan vuodenaikojen vaihtumista. Uuden vuodenajan kynnyksellä olen aina täynnä intoa ja odotusta. Niin nytkin, vaikka syksy ei olekaan lempivuodenaikani.

Ihaninta uudessa vuodenajassa on, että voi kaivaa hyllystä esiin alkavaan vuodenaikaan liittyviä kirjoja. Olen mitä suurimmassa määrin vuodenaikalukija. Inhoan lukea kirjoja "vääränä vuodenaikana". 

Onneksi monissa kirjoissa vuodenaika ei tule niin selvästi esille, joten niitä voi lukea koska vain. Ja sitten on kirjoja, joita ei voi lukea koska vain.

Etsin lastenkirjahyllystämme kirjoja, jotka mielessäni assosioituvat selvästi syksyyn. Näitä kirjoja luemme tänä syksynä.

Muumien syksy

"— Isä, huusi Muumipeikko. Etkö huomaa mitään erikoista? Meillä on lamppu!
    — Niin, arvelin että on jo lampun aika, kun illat ovat näin pitkiä. Tänä iltana tuntui siltä, sanoi äiti.
    Isä sanoi: Mutta silloin sinä lopetat kesän. Lamppu sytytetään vasta kun kesä on lopussa.
    — Sittenhän tulee syksy, äiti sanoi sävyisästi."

(Tove Jansson: Muumipappa ja meri)

Kesällä odotin malttamattomana syksyn alkua, että pääsisin rakkaimman muumikirjani pariin. En koskaan kyllästy Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjaan (WSOY 2008, 23. p.). Siihen voi palata yhä uudestaan. Tänä syksynä luen sen ensimmäistä kertaa tyttärelleni.

Siitä on hyvä jatkaa Muumilaakson marraskuuhun (WSOY 2002, 17. p.), jonka sateisessa tunnelmassa on aistittavissa syksyistä alakuloa.

Hiljan syksy

 

Luimme kesällä Heidi Viherjuuren lastenromaanin Hilja ja vihreän talon kesä (Kustannus-Mäkelä 2017). Olemme odottaneet syksyä, että pääsemme jatkamaan kirjasarjan syksyisiin osiin. Kirjassa Seikkailu kutsuu, Hilja (Kustannus-Mäkelä 2018) on syysloma ja Hilja pääsee kaupunkiin Martti-serkun luokse. 

Seuraavassa osassa Haloo, täällä Hilja (Kustannus-Mäkelä 2019) syksy on täynnä puuhaa. Käydään puolukkaretkellä ja siivotaan mökki talvikuntoon. Sitä paitsi Hilja on jo aloittanut koulun. 

Hilja-kirjoissa on Nadja Sarellin hauska kuvitus.

Mökkiretkellä

Riikka Jäntin Pikku hiiren puolukkamatka (Tammi 2018) on kaikkien aikojen paras syyskirja (ainakin paras syksyinen kuvakirja). Tykkään sen tunnelmasta tosi paljon. Pikku hiiri matkustaa äitinsä kanssa mökille saareen puolukoita poimimaan. Rauhallisessa ja vähän arkisessakin tarinassa on jotain kiehtovaa. Tämä on luettava joka syksy!

 

 

Reetta Niemelän kirjoittamassa ja Leena Lumpeen kuvittamassa kirjassa Miljan syksy (Otava 2015, 2. p.) seurataan Milja-tytön ja hänen vaarinsa Ukko Mansikan puuhia syksyisellä mökillä. Kirja koostuu useista lyhyehköistä tarinoista (tai luvuista), ja se sopii hyvin esimerkiksi iltasatukirjaksi.

Katri Tapolan kirjoittamassa ja Sanna Pelliccionin kuvittamassa kirjassa Toiveretki (Myllylahti 2016) syksyisessä metsäretkessä on eksoottinen vivahde, sillä mukana retkellä on prinssi Salama. Hän osaa laittaa erinomaista seitsemällä mausteella maustettua ruokaa ja kertoa jännittävän iltasadun, joka on kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista.

 

Syksy luonnossa

 
Kirsi Hutrin ja Tom Björklundin kirjassa Närhen syksy (WSOY 2005) katsellaan syksyistä luontoa närhen silmin. Tammenterhot ja ruskan värjäämät lehdet putoavat, sienet nousevat maasta, pihlajanmarjat ja puolukat kypsyvät, eläimet keräävät talvivarastoja ja muuttolinnut lähtevät etelään. 

Olin onnellinen, kun vihdoin löysin tämän kirjan kirpparilta omaan hyllyyn.

Syksyn tuloa luonnossa päästään seuraamaan myös Anne Raunion kirjoittamassa ja Laila Nevakiven kuvittamassa kirjassa Olli Oravan syyspuuhat (Minerva 2017).

Syksy on oraville kiireistä aikaa. Talvivarastot täytyy saada täyteen käpyjä, tatteja, tammenterhoja, ruusunmarjoja ja vaahteransiemeniä. Samalla täytyy opettaa oravanpojille, mitä syksy tarkoittaa. Lopuksi pitäisi muistaa vaihtaa talviturkkikin päälle.

 

Tarinoita syksyisestä metsästä

 

Pauliina Lerchen kirjoittamassa ja Meri Mortin kuvittamassa syksyisessä sadussa Mimmit ja luolan salaisuus (Lasten Keskus 2013) Mimmit ovat työn touhussa. He sienestävät, keräävät puolukoita ja omenoita ja säilövät satoa talven varalle. Mukavat syyspuuhat häiriintyvät, kun metsän uumenista kantautuu outoa, pelottavaa ääntä. Kummastusta aiheuttaa myös se, ettei osaan metsää tule lainkaan ruskaa. Reippaat Mimmit päättävät ottaa asioista selvää.

Maikki Harjanteen kirjassa Sysimetsän syysmarkkinat (Otava 1995, 3. p.) metsähiiri Iiro ja siili Simaturkki valmistautuvat syysmarkkinoille keittämällä mustikkanektariinia ja muuttamalla metsästä löytämänsä roskat hyödyllisiksi tarvikkeiksi. Kukapa ei tarvitsisi vaikkapa tyhjästä sipulipussista valmistettua riippumattoa? Tämän kirjan innoittamana tyttäreni teki sellaisen barbie-nukeilleen.

Sienimetsässä

Markus Majaluoman Isä, lähdetään sieneen! (WSOY 2004) saa minut joka kerta nauramaan. Hullunkurisen Ruusumäen perheen sieniretki on täynnä kommelluksia.

Myös Emman ja Eetun sieniretkellä sattuu ja tapahtuu. Marita Hauhian kirjoittama ja Anne Randénin kuvittama Emman ja Eetun metsäseikkailu (Avain 2018) on helppolukuinen selkokirja. Kieli on rakenteeltaan mahdollisimman ymmärrettävää, ja teksti on ladottu kapealle palstalle. Tämä sopii itse luettavaksi esimerkiksi juuri lukemaan oppineille tai maahanmuuttajalapsille, mutta se toimii hyvin kuuntelukirjanakin.

Tähtitaivaan alla

 

 

Syksyn pimeissä illoissa on se hyvä puoli, että voi taas ihailla tähtiä. Ulf Starkin viehättävässä tarinassa Kun isä näytti minulle maailmankaikkeuden (Tammi 2013) isä haluaa viedä lapsensa katsomaan koko universumia. Kaunis puuvärikuvitus on Eva Erikssonin käsialaa.

Ruskan hehkua

Parasta syksyssä taitaa olla ruskan väreissä hehkuva luonto. Joistain kuvakirjoista pidän erityisesti niiden upeiden ruskakuvien vuoksi. 

Jujja ja Tomas Wieslanderin kirjassa Lehmä rakentaa majan (Kustannus-Mäkelä 1995) kuvittaja Sven Nordqvist on laittanut puihin leimuamaan keltaisen ruskan. Tarina kertoo epäsovinnaisesta Mimmi-lehmästä. Tällä kertaa Mimmi-lehmä on päättänyt variksen kauhistukseksi rakentaa majan puuhun.

Kazuo Iwamuran kirjassa Käpymetsässä punertaa (Kustannus-Mäkelä 1989, 2. p.) valo koko kuvituksessa on syksyisen kellertävä. Oravaperhe valmistautuu talveen, ja oravanpojat ihmettelevät muuttuvaa luontoa.

Carles Portan kirjassa The Artists (Flying Eye Books 2018) ruska loistaa taiteellisessa kuvituksessa monivärisenä. Tickylle ja Yulalle syksy tarkoittaa muutosta. Ticky on lähdössä muuttomatkalle etelään ja Yula yrittää ehtiä hyvästelemään ystävänsä ennen tämän lähtöä, mutta matkassa on mutkia.

Kummitusten aika

 

Syksy on myös aaveiden ja kummitusten aikaa. Kreetta Onkelin kirjoittamassa ja Jussi Kaakisen kuvittamassa kekriseikkailussa Ahmattien yö (Maahenki 2013, 2. p.) tutustutaan tarinan lomassa suomalaisen kansanperinteen uskomuksiin.

 
Satu Kettusen Mörköjuhlat-kirjassa (Tammi 2019) on syksyinen tunnelma. Uuden kotitalon hämärät nurkat ja narahtelevat äänet pelottavat Almaa, joka päättää voittaa pelkonsa nerokkaalla tavalla.

Syksyisiä kirjoja kirjastosta

Edellä mainittujen omasta hyllystämme löytyvien kirjojen lisäksi aiomme lainata syyskirjoja myös kirjastosta. Viimevuotinen suosikkimme Mirkka Eskosen Syksyn salaisuus (Esa Books 2018) on ilman muuta lainalistallamme.

Aiomme tutustua myös tämän vuoden uutuuteen Alice Hemmingin kirjoittamaan ja Nicola Slaterin kuvittamaan kuvakirjaan Lehtirosvo (Kustannus-Mäkelä 2020). Selailin sitä kirjakaupassa. Totesin, että kuusivuotiaalleni se on alkaa jo olla vähän yksinkertainen. Ei siis kannata ostaa omaan hyllyyn, mutta kirjastosta sen varmasti lainaamme.

 

Mitä syksyistä lastenkirjaa sinä suosittelisit kuusivuotiaalle?

Päiväkirjan kansien välistä

Sunnuntaina kerroin käyttäväni kansainvälisen lukutaitopäivän Read Hour -tuntini vanhojen päiväkirjojen ja kirjeiden lukemiseen. En ollutkaan lukenut päiväkirjojani ikuisiin aikoihin. Tänään raotan vähän päiväkirjojeni kansia teillekin rakkaat lukijani.

Luin Read Hourin aikaan paria päiväkirjaa, jotka kirjoitin 14–15-vuotiaana 1990-luvulla. Sain huomata, ettei tunnissa ehdi lukea kovinkaan paljoa. Olen pitänyt päiväkirjaa pienestä lapsesta asti, joten luettavaa riittäisi, kuten tästä 15-vuotiaana kirjoittamastani katkelmasta on pääteltävissä:

"Tänään olen tehnyt uskomattoman suuren työn. Luin jokaikisen päiväkirjani kannesta kanteen. Aloitin aamulla varhain kello kahdeksan maissa ja juuri äsken pääsin tähän sivuun asti. Kello on nyt vähän yli seitsemän illalla. Yhteensä noin yksitoista tuntia olen siis lukenut."

Kirja aina kädessä

Oli mielenkiintoista sukeltaa nuoren Katin elämään. Suurimman osan tapahtumista olinkin jo unohtanut. Päiväkirjani olivat täynnä kertomuksia kirjastokäynneistä ja lukemistani kirjoista. Näytin lukevan kaiken aikaa, jopa kadulla kävellessäni:

"Kyllä minäkin joskus luen kadulla kävellessäni, esim. sanakoesanoja tai aivan yksinkertaisesti kirjaa. Se voi vain käydä vaaralliseksi, sillä silloin en aina muista varoa vastaantulijoita tai ennen kadulle astumista katsoa tuleeko autoja.

Niinkin on käynyt, että ratikka on mennyt minulta ohi, kun olen pysäkillä syventynyt johonkin mielenkiintoiseen kirjaan."

Kirjastokäyntejä

Kiertelin eri kirjastoja: Töölö, Kallio, Pasila, Vallila ja Rikhardinkatu.

"Päivällä pyöräilimme Pasilan pääkirjastoon. Siellä oli paljon suurempi valikoima kirjoja kuin täällä, mutta lainasin vain yhden kirjan, koska minulla on kotonakin niin paljon luettavaa."

Pahvisen kirjastokortin ajoista oltiin siirtymässä modernimpaan suuntaan:

"Lauantaina oli oikein ihana sää ja me Hennan kanssa kävelimme Vallilan kirjastoon. Lainasin 4 kirjaa. Vallilassa sain uuden (elektronisen?) kirjastokortin, vaikka vanhanikin on vielä aivan hyvä. Vallilassa on jokin uusi järjestelmä, joka vaatii sellaisen kortin."

Suosittelun arvoisia kirjoja

Raportoin usein, mitä kirjoja olin lainannut tai lukenut. Valitettavasti en ole useinkaan kertonut, mitä pidin kirjoista. Ylistäviä arvioitakin silti löytyi:

"Luin tänään mieltä kutkuttuvan mukaansatempaavan kirjan Pörriäinen lentää hämärässä, kirjoittaja on Maria Gripe. Jos saat tämän kirjan käsiisi, niin lue ihmeessä!"

"Matkalukemisena minulla oli Salme Sadeniemen kirja Pension Grunérin tytöt. Se oli hurmaava vanhanaikainen tyttökirja. Pidin siitä hyvin paljon."

"Luin juuri kirjan Sisar Helena. Sen on kirjoittanut Helen D. Boylston. Oi, kuinka se onkaan ihanan ihana kirja! Se kertoo sairaanhoitajaoppilaasta Helenasta ja hänen ystävättäristään sekä tietysti sairaalasta."

"L. M. Montgomeryn Sininen linna on yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. Montgomeryllä on todentotta taito kirjoittaa luontevalla, kiinnostavalla ja hurmaavalla tavalla."

"Vaikka luin tämän kirjan nyt toisen kerran, oli se aivan yhtä ihana kuin ensimmäiselläkin kerralla. Joitakin kirjoja oppii rakastamaan. Susan Coolidgen Katy koulussa on sellainen."

"Eilen luin Kaisa Ikolan kirjoittaman kirjan nimeltään Hullu luokka ei hellitä. Olen lukenut myös sarjan kolme aikaisempaa kirjaa. Pidän niistä, ne on tosi hyviä!"

"Neljä suurta on ehdottomasti paras konsanaan lukemani Agatha Christien kirja."

"Kun me tulimme kävelyretkeltä, innostuin lukemaan 50-luvun tytöt kirjaa, joka on Katarina Haavion ja Satu Koskimiehen päiväkirjoista koottu teos, joka on ajalta 1951-56. Se on ihana ja kirjoitusinnoittava kirja. He osasivat kirjoittaa niin ihanasti."

 

Isona minusta tulee kirjailija

Noihin aikoihin haaveilin kovasti toimittajan tai kirjailijan urasta. Aioin opiskella yliopistossa suomen kieltä tai kielitiedettä. Tulevaisuudessa mikä tahansa oli mahdollista:

"Asustelen yksin pienessä asunnossa ja kirjoitan kirjoja. Ehkä hankin mökin saaresta ja vetäydyn sinne kirjoittamaan. Ah, juuri niin minä toivon käyvän!"

Kesäloman aloitin siivoamalla kirjahyllyt ja sitten omistauduin lukemiselle ja kirjoittamiselle:

"Aamutoimien jälkeen ryhdyin kirjoittamaan vahakantiseen runovihkoon runoja. Olen sitä mieltä, että paljo kirjallisuus ja runous ovat tärkeitä harrastuksia, mutta kirjoittaminen on vielä tärkeämpää. Käteni ja ennen kaikkea aivoni eivät saa veltostua näin loman aikanakaan. Omatuottoinen kirjoittaminen on tärkeää siltä kannalta, että tähtään kirjailijaksi."

Työharjoittelussa Lukukeskuksessa

Yhdeksännellä luokalla pääsin kahden viikon työelämään tutustumisjaksolle Lukukeskus Villa Kiveen. Se oli minulle unelmatyöpaikka.

"Olen tavannut Villa Kivessä myös monia kuuluisia tai vähemmän kuuluisia kirjailijoita ja runoilijoita. Maanantaina tapasin Inkeri Kilpisen, tiistaina Hannu Hirvikosken ja keskiviikkona tapasin itse Tommy Tabermannin. Olen puhellut näiden kaikkien kanssa."

Kirjavisa

Seurasin Demari-lehden viikoittain ilmestyvää Kirjavisaa, jossa piti tunnistaa, mistä kirjasta viikon sitaatti oli poimittu. Kun viikon sitaatti kerrankin oli sellainen, jonka minäkin tunnistin (katkelma J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista), lähetin heti vastauskirjeen toimitukseen.

Viikon verran odotin ja toivoin, että kirjeeni julkaistaisiin. Viikon kuluttua kirjoitin päiväkirjaani onnesta pakahtumaisillani:

"Ne julkaisivat sen! Ja kaiken lisäksi voitin koko kilpailun! Aivan niin, tänä aamuna avasin jännittyneenä Demarin Kirjavisan kohdalta. Aloin lukea sitä, ja sitten tuli vihdoin kohta, jossa luki osa kirjeestäni."

Voitin palkinnoksi Aaro Hellaakosken runoteoksen. Muistan, kuinka kävin noutamassa kirjan Demarin toimituksesta Hakaniemestä. En ollut liittänyt kirjeeseen yhteystietojani.

Kirjalahjoja

Joulun tullen annoin perheelleni lahjaksi kirjoja. Annan yhä mieluiten kirjalahjoja. Uskomatonta, että tapa on alkanut jo lapsuudessani. En muistanut sitä ollenkaan. Lahjani otettiin vastaan vaihtelevasti. Isäni alkoi heti lukea saamaansa kirjaa, kun taas sisareni kommentti Tottissalmen perillisestä oli:

"Mä oon vähän kyllästynyt noihin Swaneihin, mut kyl mä sen luen."

Kannet kiinni

Tähän valikoitui kirjoihin ja lukemiseen liittyviä kohtia päiväkirjoista. Tietysti kirjoitin paljon muustakin, mutta sitä ei ole tarpeen avata tässä. On aika sulkea päiväkirjan kannet.

Toivottavasti en ole pitkästyttänyt sinua näillä menneisyyden muisteluillani. Toisaalta ne, jotka pitkästyivät, tuskin jaksoivat lukea tänne asti.

Minulle Read Hour oli ihana nostalgiamatka. Millainen oli sinun Read Hour?