Joulun mainostulva piinasi jo 40 vuotta sitten

Joulunalusaikaan lapsiin kohdistunut mainonta lisääntyy. Viisivuotiaani on jo hartaasti tutkinut postilaatikkoomme putkahtaneita lelukuvastoja ja havainnut paljon puutteita leluvalikoimassaan.

Mainosten uhriksi joutuu myös Valtteri-poika Anna Taurialan kirjassa Valtterin tarinoita — Salaperäiset joulupaketit. Televisiomainoksen tarttuva sävelmä saa hänet himoitsemaan lelurakettia, joka kuitenkin äidistä näyttää heikkotekoiselta ja maksaa paljon.

Postiluukusta kolahtaneessa lehtissä mainostetaan houkuttelevia joulukoristeita.

"— Meillä ei ole tämmöistä eikä tämmöistä, Valtteri puhisee tyytymättömänä.
— Ei se haittaa, äiti toteaa. Tehdään me omat koristeet.
Keittiön pöydälle syntyy yhteistyönä lampaita, tonttuja, jouluenkeleitä ja tähtiä.
— Äiti, meidän joulukoristeet ovat kaikkein hienoimmat."

Lopulta koittaa jouluaatto ja lahjojen jako. Kohtaus lienee karua luettavaa nykyajan yltäkyltäisyyteen tottuneille lapsille. Valtteri saa nimittäin kolme pakettia: lapaset, muovailuvahaa ja pienen pehmogorillan.

Vaikka itse yritän pysyä kohtuudessa lahjojen kanssa, enkä todellakaan halua lastenhuoneeseemme mitään leluvuorta, niin tulee tyttäreni sentään saamaan enemmän lahjoja. Ehkä ajat olivat toiset vielä 1970-luvulla kirjan ilmestyessä.

Vaikka nykyisin arvostan enemmän immateriaalisia lahjoja, niin muistan kyllä, miten tärkeitä joulupaketit olivat lapsena. 

Kirjassa annetaan hyviä vinkkejä siitä, mitä pieni lapsi voi antaa muille lahjaksi. Äidille Valtteri on askarrellut kauniin perhosen ja muille hän esittää runon. Muistan itsekin harrastaneeni lapsena runolahjoja. En kuitenkaan esittänyt niitä, vaan annoin ne kirjallisessa muodossa.

Kirja on ilmeisesti tarkoitettu lukemaan opettelevalle lapselle, sillä teksti on painettu suuraakkosilla ja se on tavutettu. Päähenkilö Valtteri vaikuttaa noin kolmi- tai nelivuotiaalta. En ole varma, kiinnostaako lukemaan opettelevaa lasta lukea tarinaa näin nuoresta lapsesta.

Huomenna alkaa joulukuu. Jouluiset kuvakirjat ovat heikkouteni. Vaikka meillä on niitä jo ylenmäärin, ostan niitä edelleen lisää. Se on hullua, kun ajattelee, kuinka lyhyt niiden kausi on. Joulukirjoja aletaan meillä lukea marraskuussa ja loppiaisena kirjat nostetaan taas kirjahyllyn ylimmälle hyllylle katon rajaan. Onneksi joulunaika tulee joka vuosi uudelleen.

Joulukuussa blogissa keskitytään jouluisiin kuvakirjoihin, mitä nyt välillä juhlitaan itsenäisyyspäivää ja Sibeliuksen päivää. En ehdi esittelemään kaikkia joulukirjoja, jotka haluaisin, mutta kirjoitan niin monesta kuin ennätän.


Anna Tauriala (teksti ja kuvat): Valtterin tarinoita - Salaperäiset joulupaketit
Kustantaja: Gummerus 1977

Anna lahjaksi lukutaito

Mikä lahja ilahduttaisi sinua kaikkein eniten tänä jouluna? Kaipaatko hemmottelua itsellesi tai mukavaa lukuhetkeä hyvän kirjan parissa? Monilla maailman ihmisillä ei ole mahdollisuutta edes haaveilla sellaisesta.

Perhepiirissäni on tapana antaa jouluna aineellisten lahjojen lisäksi aineettomia lahjoja — sellaisia, jotka eivät suoraan hyödytä lahjan saajaa, vaan jotakuta tämän maailman vähäosaisempaa. Innostuin suuresti, kun huomasin, että on jopa mahdollista lahjoittaa lukutaito! Voisiko parempaa lahjaa ajatellakaan?

Keräsin tähän eri hyväntekeväisyysjärjestöjen lukutaitoon ja koulutukseen liittyviä lahjoja. Ehkä sinullakin on tänä vuonna mahdollisuus auttaa jotakuta, joka tarvitsee apua?

Kirkon Ulkomaanavun kautta voi lahjoittaa:

• lukutaidon
• koulupuvun, jota ilman lapsi ei ehkä pääse kouluun
• koulutarvikkeita, joista on kehitysmaiden kouluissa huutava pula
• koulun ja turvaa hätätilanteiden keskellä eläville lapsille
• opettajan lapselle

Suomen Unicefin kautta voi lahjoittaa:

• Koulupaketin, joka sisältää 4 koulureppua, 4 vihkoa ja 4 kynää
• Onnittelupaketin, joka sisältää vihkot ja kynät 25 lapselle
• Vihkoja ja kyniä -paketin, joka sisältää vihkot ja kynät 50 lapselle
• School-in-a-box-paketin, jonka ansiosta lasten koulunkäynti voi jatkua myös katastrofialueilla. Laatikko sisältää koulutarvikkeet kokonaiselle koululuokalle.
• Telttakoulun, jonka ansiosta lapsilla on mahdollisuus jatkaa opiskelua myös katastrofialueella. Paketti sisältää teltan ja koulutarvikkeet kokonaiselle luokalle sekä opettajalle.

Plan Internationalin kautta voi lahjoittaa:

• Satuhetken lapselle eli lastenkirjoja pakolaisleirille
• Kouluruokailun, sillä tyhjällä vatsalla opiskelu ei oikein onnistu
• Tyttöjen koulutuksen, koska myös tytöillä on oikeus käydä koulua

SOS Lapsikylän kautta voi lahjoittaa: 

• lukutaidon kehitysmaiden naisille
• lapselle vuoden koulutarvikkeet
• lukuvuoden aloituksen koululuokalle

Interpedian kautta voi lahjoittaa:

• lukutaidon lapselle Nepaliin
• koulutarvikkeet Thaimaaseen
• koulupuvun tytölle Kolumbiaan

Pelastakaa Lapset Ry:n kautta voi lahjoittaa:

• koulutarvikkeet lapselle Nepalissa
• kouluvaatteet lapselle Nepalissa
• koulukirjat lapselle Myanmarissa
• mahdollisuuden koulunkäyntiin lapselle Myanmarissa 
• oppikirjan köyhän perheen nuorelle Suomessa
• kaksi lukion oppikirjaa vähävaraisen perheen nuorelle Suomessa
• oppikirjat köyhän perheen nuorelle lukukaudeksi Suomessa

 

Suomen Pipliaseuran kautta voi lahjoittaa valitsemansa summan naisten lukutaitotyöhön kehitysmaissa.

Monin paikoin maailmaa lukutaito ei ole itsestäänselvyys. Lukutaito on kuitenkin nykymaailmassa lähes välttämätön taito. Etenkin tyttöjen koulunkäynti usein keskeytyy köyhyyden vuoksi. Ojentakaamme auttava käsi!

Peukut pystyyn Kettujutuille

Huomenna julistetaan Finlandia-palkintojen voittajat. Itselleni on muotoutunut selkeä voittajaehdokas lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon saajaksi. Kaija Pannulan kirjoittama ja Netta Lehtolan kuvittama Kettujuttuja — Kolme hännäkästä tarinaa on täydellinen paketti. Teksti ja kuvat olivat nautittavia. Tarina innosti, pisti ajattelemaan ja kosketti syvästi.

Äänestin Kettujuttuja yleisöäänestyksessä ja olin vähän pettynyt, kun se ei menestynyt. Yleisö äänesti lasten- ja nuortenkirjallisuuden ehdokkaista suosikikseen Tomi Kontion kirjoittaman ja Elina Warstan kuvittaman kuvakirjan Koira nimeltä Kissa tapaa kissan (Teos 2019). 

Itse en kyseiselle teokselle niinkään lämmennyt. Kun samojen tekijöiden Koira nimeltä Kissa ilmestyi vuonna 2015, hullaannuin siihen täysin. Koira nimeltä Kissa tapaa kissan ei kuitenkaan yltänyt mielestäni samalle tasolle.

Kettujuttuja vangitsi minut otteeseensa heti ensimmäisellä sivulla, jossa Kettu päättää ryhtyä taiteilijaksi. Taidehistoriaakin opiskelleena innostun aina taideaiheisista kirjoista. Pian ilmeni, ettei tämä ollut mikä tahansa taideaiheinen tarina, vaan hyvin syvä ja oivaltava kertomus elämästä.

Kolmeksi tarinaksi tai luvuksi jaetussa kertomuksessa seurataan Ketun elämää vuodenajasta toiseen. Teksti ei kaiken kaikkiaan ole kovin pitkä, joten ainakin meillä koko kirja luettiin yhdellä kertaa.

Ensimmäisessä kesäisessä tarinassa Kettu kohtaa vaikeuksia taiteilijan tiellään, löytää uuden ystävän ja oppii suhtautumaan maalaamiseen rentoutuneesti.

"Se ei enää ajanut jäniksiä ja mäyränpentuja pois. Siitä oli mukava maalata maisemaa, jossa oli elämää."

Toisen tarinan alkaessa taitaa olla syksy. Kettu haluaa olla yksin. Se käpertyy kotiinsa, eikä halua tavata ketään.

"Kettu ei tiennyt, mikä sitä vaivasi. - - Välillä se nosti katseensa kirjasta ja katsoi hiljaista huonetta: mattoa, tauluja, nojatuolia.
— Kaikki on hyvin, se mietti. — Mutta olen silti levoton."

Tämän toisen luvun koin itse hyvin samaistuttavana. Näin syksyn synkän pimeyden keskellä minulla on täsmälleen samanlainen olo kuin Ketulla. Kaikki on hyvin, ja silti kuitenkaan ei ihan... Kaamosmasennus. 

Talvella hiihtolenkki hohtavilla hangilla auringonpaisteessa ja ystävän yllättävä ilmestyminen nostavat Ketun ylös yksinäisyyden alhosta.

Kolmannessa tarinassa Ketulla on taas tarmoa. Se istuttaa ruusuja ilveksen kanssa. On kuitenkin vaikea saada vallattomat ruusut kasvamaan riveissä ja kaarissa kukkapenkin sisäpuolella. Mutta vihdoin työ palkitaan ja ruusut kukkivat ihanasti.

Synkkiä hetkiä on kuitenkin luvassa. Naapurin mäyränpoika sairastuu ja kuolee. Kettu tekee surutyötä. Kaikki on kuvattu vähäeleisen kauniisti. 

En voi mitään sille, että kuolemasta lukiessani alan aina itkeä pillittää, mikä ei ole kauhean kivaa ääneenlukiessa. Tytär tuntuu katselevan minua siten kuin sanoisi: "Äiti, etkö ymmärrä, että tämä on satua."

Kesän surtuaan Kettu päättää järjestää maalauksistaan taidenäyttelyn.

"Maalausten puut olivat nyt tuuheampia ja maisemat muuttuneet. Eläimet olivat kasvaneet, ja joku oli jo poissa."

Maalauksissa kaikki Ketulle rakas on kuitenkin vielä tallella eikä häviäisi koskaan. 

Kettujuttuja on arkistonhoitajana työskentelevän Kaija Pannulan esikoiskirja. Vahva avaus! Tekstiä on hiottu ajan kanssa. Pannula on työstänyt tekstiään kustannustoimittajan kanssa jo vuodesta 2016 alkaen. [1]

Kuvittaja Netta Lehtola ryhtyi kuvitustöihin viime syksynä. Lehtola on vast'ikään Lahden muotoiluinstituutista valmistunut graafinen suunnittelija. Hän teki kuvituksen opinnäytetyönään. [2] Kuvitus on täydellinen!

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Teos puhuttelee niin lasta kuin aikuista. Tässä on oiva vinkki pukinkonttiin.



Kaija Pannula: Kettujuttuja — Kolme hännäkästä tarinaa
Kuvitus: Netta Lehtola
Kustantaja: WSOY 2019


VIITTEET

[1], [2] Kouvolalainen esikoiskirjailija Kaija Pannula ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Kouvolan Sanomat 5.11.2019, muokattu 6.11.2019. Viitattu 25.11.2019.

Kotitonttu perimmäisten kysymysten äärellä

Voiko melkein 140-vuotias runo yhä puhutella? Kyllä. Viktor Rydbergin iki-ihana runo Kotitonttu Harald Wibergin kuvittamana kuvakirjana kuuluu niihin kirjoihin, joita aina joulunaikaan luen. 

Kirja ei ole varsinaisesti joulukirja, sillä siinä ei puhuta joulusta ollenkaan. Kirja on kai kuulunut meillä varsinkin joulunaikaan, koska päähenkilö on tonttu. Tämä kirja ihastutti minua jo lapsena ja ihastuttaa yhä aikuisena.

Alun perin runo julkaistiin Ruotsissa vuonna 1881 Jenny Nyströmin kuvittamana. Tuohon aikaan tontut olivat vielä kotitonttuja, eräänlaisia tontin haltijoita. Vasta Jenny Nyströmin myöhemmät kuvitustyöt siirsivät tontun joulun hahmoksi.

Oma Kotitonttu-kirjani on suomenkielinen laitos Rabén & Sjögrenin vuonna 1960 julkaisemasta Harald Wibergin kuvittamasta teoksesta. Tammi julkaisi sen vuonna 1981, kun tuli kuluneeksi 100 vuotta runon ensi ilmestymisestä. Käännöksenä on käytetty Yrjö Jylhän vanhaa suomennosta.

Monille Valter Juvan suomennos on todennäköisesti tutumpi, sillä Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen sävellys Valter Juvan suomennoksesta on Suomessa erittäin suosittu joululaulu. Itse pidän enemmän Yrjö Jylhän suomennoksesta. 

Runon ensimmäiset säkeet maalaavat kuvan yön hiljaisuuteen laskeutuneesta talvisesta pihapiiristä, jossa vain tonttu on jalkeilla.

"Tuima talven on pakkanen, 
tähdet kiiluvat yössä.
Kansa kartanon hiljaisen
nukkuu jo, uupunut työssä.
Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta."

Tonttu kiertää maalaistalon eläinsuojissa tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Samalla hän pohtii selvittämätöntä kysymystä:

"Halki sukujen vaihtuvain
seuras hän ihmeellistä
näkyä pienten nukkujain –
mistä he saapuivat, mistä?
Polvi varttui ja ahkeroi,
vanheni, lähti – mut minne, oi?"

Tonttu on ihmisen perimmäisten kysymysten äärellä. Vaikka kirjan kuvaamia maalaismaisia pihapiirejä on koko ajan yhä vähemmän, runo koskettaa ajattoman pohdintansa ansiosta. Tämän kirjan myötä on hyvä aloittaa joulun henkeen virittäytyminen.


Kotitonttu
Teksti: Viktor Rydberg
Kuvitus: Harald Wiberg
Ruotsinkielinen alkuteos: Tomten
Suomennos: Yrjö Jylhä
Kustantaja: Tammi 1981 

Joulun kirjalahjat pukinkonttiin - Vinkit koko suvulle!

On taas se aika vuodesta, kun täytyy miettiä, mitä pakata läheisille pukinkonttiin. Jos minulta kysytään, ei ole kirjan voittanutta lahjaa. Itse en ole tainnut saada kirjalahjaa moneen vuoteen, mutta se ei estä minua lahjoittamasta kirjoja muille. Tässä vinkkejä perheen ja suvun eri-ikäisille jäsenille.

Vauvalle

Jos vauvalla ei vielä ole vauvakirjaa vauva-ajan muistojen tallettamiseksi, sellainen kannattaa lahjoittaa. Tove Janssonin muumiaiheisin kuvin kuvitettu kaunis MUUMI Vauvakirja (WSOY 2017) on tunnelmaltaan lempeä kirja vauvan ensimmäisten muistojen tallentamiseksi.

Jos vauvalla jo on vauvakirja, kangaskirja on hyvä vaihtoehto. Pehmeä ja turvallinen kangaskirja, jossa on selkeät värikkäät kuvat, ilahduttaa varmasti pienokaista. Kangaskirjoja löytyy esimerkiksi Tacticin valikoimasta.
 

Taaperolle

Taaperolle kannattaa valita kirja, jossa on jokin toiminnallinen elementti. Seikkaile ja leiki: Merirosvot (Gummerus 2019) pelastaa monelta tylsältä hetkeltä. Merirosvojen laivassa pääsee kurkistamaan luukkuihin, avaamaan piilosivuja, liu’uttamaan kuvia ja tarttumaan ruoriin.  

Taapero ilostuu helposta palapelikirjasta. Metsän eläimiä - Palapelikirja (Gummerus 2019) sisältää viisi värikästä palapeliä, jossa kussakin on 6 palaa. Palat voi myös yhdistää ketjuun yhdeksi isoksi palapeliksi! Palapelejä kootessa oppii metsän eläimistä.

Leikki-ikäiselle

Jos lapsen kirjamausta ei ole tarkkaa tietoa, klassikko toimii aina. Antoine de Saint-Exupéryn ajaton kertomus Pikku prinssi (Aurinkokustannus 2019) on saanut argentiinalaissyntyisen Valeria Docampon kauniin kuvituksen. Yhdessä runsaan, värikkään kuvituksen ja alkuperäistä tiiviimmän kerronnan kanssa kirja sopii pienemmillekin lukijoille.

Koululaiselle

Tänä vuonna koulutiensä aloittaneelle lapselle sopii mainiosti kirja Ensimmäiset koulumuistoni (Gummerus 2019). Tähän itse täydennettävään kirjaan lapsi voi koota ensimmäisen kouluvuoden kokemuksia, kuten valokuvan ensimmäisestä koulupäivästä, lempiopettajan nimen, parhaat ystävät ja ensimmäiseksi opitut asiat. Liitä oheen paketti kauniita kyniä, joilla kirjaa voi täyttää.

Koululaiset innostunevat maailman makeimmasta tietokirjasta, nimittäin Vuokko Hurmeen kirjoittamasta ja Anni Nykäsen kuvittamasta Karkkikirjasta (WSOY 2019). Teos on pullollaan tietoa suussa sulavista hampaiden vihollisista. Reikiintymisen uhasta viis, kirjan ohessa kannattaa lahjoittaa makeispussi, sillä karkkihammasta alkaa taatusti kolottaa tätä kirjaa lukiessa.

Teinille

Viime vuosina oikeiden ihmisten oikeat tarinat ovat kiinnostaneet lukijoita, myös nuoria. Malala Yousafzailla on kiinnostavaa ja koskettavaa kerrottavaa kirjassaan Meidän oli paettava (Tammi 2019). Kirja kertoo Malalan ja yhdeksän muun eri puolilta maailmaa kotoisin olevan tytön tarinan siitä, kuinka he ovat joutuneet pakenemaan ja jättämään kotinsa. Kirja antaa ajattelemisen aihetta ja tutustuttaa nuoren kriiseihin eri puolilla maailmaa.

Nuorelle aikuiselle

Keittokirja on aina hyvä valinta äskettäin omilleen muuttaneelle nuorelle. Koska monet nuoret nykyisin ovat kasvissyöjiä (ja meidän pitäisi kaikkien lisätä kasvisruoan osuutta) valitsisin kasvisruokakirjan. Hanna Hurtan Kasvis Ruokakirja (WSOY 2017) on kattava opas kasvisruokien pariin niin aloittelijoille kuin pitempään kasvisruokailleille. Siitä löytyy arkiruokaa ja juhlavampia reseptejä. Mikä parasta, ohjeista kerrotaan myös vegaaniset ja gluteenittomat vaihtoehdot.

Opiskelija tarvitsee opiskelun vastapainoksi jotain, joka irrottaa ajatukset tenttikirjoista ja sallii laittaa aivot hetkeksi narikkaan. Aikuisten värityskirja on oiva valinta. Luonto on kaikille sopiva, rauhoittava ja virkistävä aihepiiri. Suosittelen kirjaa Luonto - Inspiroiva värityskirja (Gummerus 2015).

Isälle

Kaipaako isä kannustusta yhteisiin lukuhetkiin lasten kanssa? Ilahduta isää lastenkirjoilla, joita lukiessa viihtyy niin isä kuin lapsi. Ninka Reitun isästä ja pojasta kertova sarja on nappivalinta. Kirjassa Sinä olet superrakas (Otava 2017) isän ja pojan yhteisillä seikkailuilla selviää, mitä rakkaus on ja mitä se kestää. Kirjassa Oma rakas supernapa (Otava 2018) iso ja pieni oivaltavat uimarannalla, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Uutuuskirjassa Silloin kun on superolo (Otava 2019) kaikki tuntuu menevän pieleen, mutta superolon avulla vaikeistakin hetkistä selvitään hymyssä suin.

Äidille

Tiedätkö, mitä yhteistä on äidillä ja bernhardilaisella tai miten kiitollisuus liittyy äidin käsilaukun kaaokseen? Asia selviää Taina Laaneen Äidinhoitokirjasta (Kirjapaja 2019). Lempeään itseymmärrykseen pyrkivä teos, jonka on kirjoittanut positiivisen psykologian, mindfulnessin ja ratkaisukeskeisen menetelmän kouluttaja, kirjailija ja äiti, saattaa olla juuri sitä, mitä äiti tällä joululomalla kaipaisi.

Tämä näppäimiä naputteleva keski-ikäistyvä äiti toivoisi tänä jouluna löytävänsä paketista Pamela Druckermannin uutuuskirjan Mademoisellesta madameksi - tarina keski-ikäistymisestä (Siltala 2019). Ranskassa asuva yhdysvaltalaistoimittaja ja kirjailija Pamela Druckerman pohtii teoksessaan ironisestikin ikääntymistä ja keski-ikäisyyden aiheuttamaa shokkia. Kulttuurierojen ruotimiseltakaan tuskin voidaan välttyä.

Isovanhemmille

Miltä kuulostaa lahja, joka pistää isovanhemmat töihin? Mauri Kunnaksen Isovanhempien kirja (Otava 2016) on kirja, johon isovanhemmat voivat tallettaa oman elämänsä käännekohtia, elämänohjeita, muistoja lapsestaan ja lapsenlapsestaan. Kun kirja on täytetty, isovanhempi voi antaa sen eteenpäin lahjaksi lapsenlapselleen. Samalla isovanhempi tulee antaneeksi upean lahjan tuleville sukupolville. Mauri Kunnaksen kuvat miellyttävät niin vauvaa kuin vaaria.

Koko suvulle

Elma van Vlietin Kerro minulle - Perhevisa (WSOY 2019) on loistava yhteislahja koko perheelle tai suvulle. Van Vlietin supersuosittuihin kirjoihin pohjautuvassa pelissä on 110 korttia ja se soveltuu 3-8 pelaajalle ja koko suvulle ikään katsomatta. Pelin tavoitteena on tutustua toisiin entistä paremmin, muistella yhdessä ja luoda uusia muistoja. Perhevisa on hauska tapa saada selville uusia asioita läheisistä ihmisistä. Tämä sopii loistavasti jouluillan piristykseksi.

Toivo ja talviyö vie etsintäretkelle jäätyvälle merelle

Talven tulo pääsee yllättämään Benji Daviesin kirjassa Toivo ja talviyö. Kirja on itsenäinen jatko-osa kirjalle Toivo ja valas, jossa Toivo pelasti rannalle ajautuneen valaanpoikasen. 

Toivo on pieni poika, joka asuu kalastajaisänsä kanssa rannikolla. Isä suuntaa vielä merelle kalastusveneellään, vaikka meri alkaa jo jäätyä.

Kun isää ei vielä pimeälläkään kuulu takaisin kotiin, on Toivo kovasti huolissaan. Ei varmasti ole hyvä ajatus lähteä yksin jäätyneelle merelle pimeässä ja sankassa lumipyryssä, mutta Toivon on pakko lähteä etsimään isää.

Kuin ihmeen kaupalla isän kalastusalus löytyy jäihin juuttuneena, mutta se on tyhjä. Ei merkkiäkään isästä! Kun Toivo tuntee itsensä aivan neuvottomaksi, hän saa apua yllättävältä taholta. Toivon pelastama valas on palannut perheineen. Valaiden avustukselle laiva saadaan irti jäistä ja rantaan.

Isäkin löytyy hyvässä kunnossa majakalta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Rakastan meriaiheisia kirjoja, joten tämä vetosi minuun suuresti. Daviesin kuvitustyyli on hurmaava. Vaikka kuvat ovat kokonaisilmeeltään selkeitä, kuvissa löytyy kiinnostavia yksityiskohtia. 

Ainoa asia, joka minua kuvituksessa häiritsee, on nappisilmäisen Toivon ilmeettömät kasvot. Kirjassa koetaan valtavia tunteita: huolta, pelkoa, neuvottomuutta, jälleennäkemisen riemua ja helpotusta, mutta Toivon kasvot pysyvät peruslukemilla.

Kirjan teksti on melko lyhyt, joten se sopii luettavaksi myös aika pienelle kuulijalle. Viisivuotiaani yleensä valittaa tämänpituisista kirjoista, että ne ovat liian lyhyitä. Omasta mielestäni kirja on juuri sopivanpituinen luettavaksi iltasaduksi silloin, kun ilta on venynyt vähän liian pitkäksi ja lukemiselle ei jää kauheasti aikaa. Tarina vetoaa kyllä viisivuotiaaseenkin.


Benji Davies (teksti ja kuvitus): Toivo ja talviyö
Englanninkielinen alkuteos: The Storm Whale in Winter
Suomennos: Sanna Niemi
Kustantaja: Karisto 2017


LUE MYÖS TÄMÄ

Uusimmassa Toivosta kertovassa kirjassa Toivo ja mummon lintu (Karisto 2019) seurataan Toivon kesää mummon luona pienellä luodolla. Kirjoitin kirjasta heinäkuussa.

 

Ääni lapsuudesta lastenpäivän kunniaksi

Tänään vietetään kansainvälistä lastenpäivää tai oikeammin lasten oikeuksien päivää. Sen kunniaksi päästän ääneen itseni 10-vuotiaana. Löysin nimittäin kirjoituksen, jonka olen kirjoittanut 10-vuotiaana otsikolla 'Parhaat kirjat'.

Noihin aikoihin minulla oli tapana julkaista aikakauslehteä pikkusisaruksilleni. Meillä oli eteisen ovensuussa itsetehty lasten postilaatikko, johon lehti viikottain ilmestyi. Isäni sitoi myöhemmin lehdet kirjoiksi, joten ne ovat yhä tallessa.

Lehtiä oli eri nimisiä. Pisimpään julkaisin lehteä 'Puuhaa pienille'. Muita oli mm. 'Puuhaa ja kuvia', 'Kuvia ja puuhaa' sekä 'Lue ja opi'. Kirjoitus, jota tänään lainaan, ilmestyi 'Lue ja opi' -lehdessä.

Mutta nyt päästän kymmenenvuotiaan itseni ääneen:

Parhaat kirjat

Minun mielestä Viisikko-sarja on paras kirjasarja jota olen lukenut. Se kertoo neljästä lapsesta ja koirasta. He joutuvat seikkailuihin, mutta aina he selviävät. Kirjan on kirjoittanut Enid Blyton.  

Siinäpä se oli lyhyesti ja ytimekkäästi kiteytettynä. Viisikko-sarja todellakin oli pitkään lempisarjani, jota ahmin kirja toisensa perään. Onneksi Viisikko-kirjoja on ilmestynyt yli kaksikymmentä, joten niissä riitti lukemista vähäksi aikaa. Parhaimmat kirjat saattoi tietysti lukea useaan kertaan.

Luulen, että minua kiehtoi erityisesti lasten vapaus toimia itsenäisesti ilman aikuisia. Oli tyydyttävää huomata, että nokkelat lapset päihittivät aikuiset rikolliset.

Samaistuin tunnolliseen ja huolehtivaiseen Anneen. Poikatyttö Paulia vähän vierastin. Ihan parasta oli lukea, millaisia eväitä lapset olivat ottaneet retkilleen mukaan. 

Enid Blyton: Viisikko-sarja
Englanninkielinen nimi: The Famous Five
Alkuperäiset teokset julkaistu vuosina 1942-1963
Kustantaja Suomessa: Tammi

6 vinkkiä toteuttaa kirja-aiheinen joulukalenteri

Millaista joulukalenteria olet ajatellut lapsille (tai itsellesi) tänä vuonna? Jos haluat nivoa yhteen joulukalenterin ja kirjat, mahdollisuuksia on monia. Olen kerännyt tähän kuusi vinkkiä.

1. Jouluinen kuvakirjakalenteri

Meillä on perinteisen kuvakalenterin ohella ollut monivuotisena perinteenä joulukirjakalenteri. Se toimii niin, että lastenhuoneessa roikkuu jouluinen kangaskassi, johon on joka aamu ilmestynyt jouluaiheinen lasten kuvakirja. Suurin osa kirjoista on peräisin omasta lapsuudenkodistani. Osan olen ostanut uutena ja osan käytettynä. Joulukirjakalenteri on loistava tapa saada joulukirjamme luettua jouluun mennessä. Kun tyttäreni ei vielä ollut päiväkodissa, luimme kirjan heti aamulla. Nykyisin aamut ovat liian hektisiä. Lukuhetkiä joutuu siis odottamaan iltaan asti.

Joulukirjakalenterin voi toteuttaa useilla tavoilla. Pinterestissä olen nähnyt kuvia, joissa 24 kirjaa on paketoitu lahjapaperiin. Itsestäni ei oikein tunnu järkevältä paketoida vanhoja tuttuja kirjoja. Pelkään kai lapsen pettyvän, jos paketista ei tulekaan mitään uutta. Toisaalta tässäkin ideassa on potentiaalia. Kirjapaketin päällä voisi olla vihjelappu, jonka perusteella pitäisi yrittää arvata, mikä kirja paketissa on. Tämä toimisi nimenomaan silloin, kun kirjat olisivat entuudestaan tuttuja. 

Paketoiduilla kirjoilla voisi myös toteuttaa aarrejahdin. Kirjapaketti olisi piilotettuna jonnekin päin asuntoa ja se pitäisi etsiä ennen avaamista.

2. Jatkokertomuskalenteri

Lapsuudestani muistan jatkokertomuskalenterin. Joulukalenterin taskuista tuli joka aamu kortti, jossa oli pätkä jouluisesta jatkokertomuksesta. Kertomus loppui tietysti aina jännittävään kohtaan, eikä millään olisi malttanut odottaa seuraavaan päivään. Jatkokertomuskalenteri on helppo toteuttaa. Kirjoita tarina itse tai jaa valmis kertomus osiin.

Jatkokertomuksen sijaan joulukalenterin taskuihin tai pussukoihin voi sujauttaa jouluisia runoja, loruja tai sitaatteja kirjoista. 

3. Kirjateemainen yllätyslahjakalenteri

Yksi mahdollisuus on täyttää joulukalenterin pussukat kirja-aiheisella tilpehöörillä. Joka aamu voisi alkaa pienellä kirjateemaisella lahjalla. Lahjoiksi sopivat esimerkiksi kirjanmerkki, minikirja nukkekotiin, kirja-aiheinen koru tai postikortti, kirjanmuotoinen piparkakku tai lahjakortti, jolla voi lunastaa puolen tunnin ääneenlukuhetken tai kirjastokäynnin.

4. Kaupasta ostettu kirjakalenteri

Jos näpertely ja itse tekeminen ei kiinnosta, kirjakalenterin voi ostaa valmiinakin. Tyttärelläni oli viime vuonna Peppi ja Eemeli -joulukalenteri (WSOY 2018), josta tuli Peppi Pitkätossuun ja Vaahteramäen Eemeliin liittyviä pikkukirjoja. Osassa kirjoista oli lukemista, osassa sarjakuvaa ja osassa puuhatehtäviä. Kalenteria on saatavilla tänäkin vuonna.

Jonain vuonna meillä oli MUUMI Kirjajoulukalenteri (Tammi 2016), jonka luukuista ilmestyi 24 muumiaiheista pikkukirjaa. Kalenteria on yhä saatavilla.

Tänä vuonna on myynnissä uusi MUUMI Satujoulukalenteri (Tammi 2019). Muumiaiheisessa satujoulukalenterissa on 24 söpöä pikkukirjaa, joita lukemalla joulun odotus sujuu mukavasti. Muumitarinat on kirjoittanut joukko suomalaisia eturivin kirjailijoita: Tapani Bagge, Tittamari Marttinen, Juha Ruusuvuori ja Johanna Sinisalo. Riina ja Sami Kaarlan kuvittama kaunis satujoulukalenteri sopii sellaisenaan koristamaan jouluun valmistautuvaa kotia, ja pikkukirjat voi lukuhetkien välillä ripustaa vaikkapa kuusen oksille.

Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa bongasin muitakin kirjajoulukalentereita. Ainakin Disney Joulukalenteri - Tarinoiden taikamaailma (Tammi 2019) sattui silmiini. Sen luukuista paljastuu 24 minikirjaa, joiden aiheina ovat Disneyn klassiset ja upouudet elokuvista tutut tarinat.

5. 24-osainen tarinakirja

Joulukalenteri voi olla myös 24 osaan tai lukuun jaettu kirja. Esimerkiksi Carlos da Cruzin teos 24 päivää jouluun (S&S 2019) on kirja kuin joulukalenteri. Se kokoaa yksien kansien väliin 24 kuvaa ja tekstiä. Jutut tutustuttavat leikki-ikäisen lapsen joulun perinteisiin. Värikkäät ja yksityiskohtaiset kuvat kiinnostanevat lasta. Toiminnallisena elementtinä jokaisella aukeamalla näkyvän pakettijonon lahjapaketit voi laskea yhdessä lapsen kanssa. Tämän kirjan avulla joulun odotus sujuu mukavasti.  

6. Kirjabloggaajien joulukalenterit

Joulutunnelman löytää myös seuraamalla kirjabloggaajien joulukalentereita.Yksi kaikkien aikojen suosikkini on Värikäs päivä Lastenkirjablogin omaperäinen joulukalenteri vuodelta 2014. Verkosta löytyy vuosittain myös kiertävä Kirjabloggaajien joulukalenteri, jossa kalenteripostaus ilmestyy joka päivä eri kirjablogissa.

Harrastetaanko teillä kirjallisia joulukalentereita? Millaisia?

Vanhat kirjat saavat uuden elämän joulukorteissa

Tänä vuonna paperisten joulukorttien perille meno ei ole varmaa, mutta ennätin jo väsätä joulukortit valmiiksi ennen tätä lakkosotkua. Jos joulukorttien askartelu kiinnostaa tilanteesta huolimatta, tämä postaus on sinua varten.

Marraskuun alussa valitsin kirjahyllystäni kolme kirjaa, joilla ei enää ollut käyttöä kirjoina, ja ryhdyin luomaan niistä jotakin uutta. Olin päättänyt tänä vuonna yhdistää kirjat ja joulukortit.

Saako kirjoja tuhota?

Kirjojen tuhoaminen on aina tuntunut minusta pahalta, mutta olen pikku hiljaa viime aikoina sisäistänyt, että kaikilla kirjoilla ei yksinkertaisesti ole enää kysyntää.

Leikeltyäni Taiteiden yössä Helsingin kaupunginkirjaston työpajassa vanhoista lastenkirjoista sanoja runoon, oivalsin, että se oli armeliainta, mitä repaileiseksi luetuille kirjaston poistokirjoille saattoi tehdä. Kirjoina niillä ei enää ollut käyttöä, mutta oli ihana antaa niille uusi elämä toisenlaisessa muodossa. (Runomme on luettavissa täällä.)

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus saa vuosittain noin 1,4 miljoonaa kirjaa. Synkkä totuus on, että yli puolet niistä kierrätetään paperinkeräykseen. [1] Tämän luettuani olen alkanut suhtautua kirjojen tuhoamiseen rentoutuneemmin. Joulukorttejani varten revin ja leikkelin yhtä repaleista lasten kuvakirjaa, yhtä kapean alan tietokirjaa ja yhtä vanhaa ruotsinkielistä romaania.

Näillä ohjeilla pääset alkuun

Askarreltaessa on tärkeintä antaa oman luovuuden kukoistaa, joten en aio antaa korttien tekemiseksi mitään tarkkoja ohjeita. Tässä kuitenkin suuntaviivoja avuksesi.

Tarvitset:

• valmiita korttipohjia
• tarpeettomaksi käyneitä kirjoja
• sakset
• liimaa
• kyniä
• luonnospaperia
• (piirustusmuotteja)

Tee näin:

• Mieti, minkä kuvion haluat korttiin.
• Piirrä valitsemasi kuvio luonnospaperille.
• Leikkaa tai revi kuvio kirjan sivusta.
• Liimaa kuvio paikoilleen valmiiseen korttipohjaan.
• Kirjoita korttiin teksti.

Esimerkkikortteja

Tänä vuonna joulukorttieni aiheeksi valikoitui kuusi Tove Janssonin Kuusi-novellin innoittamana (kokoelmasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, WSOY 1962).

Nämä kortit olivat aika simppeleitä tehdä. Ota ihmeessä lapset mukaan askartelemaan!

VINKKI

Jos askartelu ei ole sinun juttusi, hienoja kortteja toki löytyy valmiinakin. Itse ostin viime viikolla Iso Numeron myyjältä joulukorttipakkauksen, jossa oli viisi lastenkirjakuvittaja Marika Maijalan suunnittelemaa joulukorttia. Googlaamalla selvisi, että samoja kortteja oli myynnissä jo viime vuonna (lue lisää täältä). Se tuskin haittaa — varsinkaan, jos on Marika Maijalan kuvitusten fani. Viisi korttia maksoi viisi euroa, joista myyjä saa pitää puolet.

 

VIITTEET

[1] Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus saa 1,4 miljoonaa kirjaa vuodessa – miten kirjoja lajitellaan ja hinnoitellaan? Lukulamppu.fi 16.4.2019. Viitattu 16.11.2019.