Siistissä metsässä on mukava olla — Pikkulikin sen tietää

On ollut mukava huomata, kuinka hyvin metsää hyödynnetään opetuksessa tyttäreni koulussa. Metsä sopii niin liikuntatuntien kuin ympäristöopin tuntien tapahtumapaikaksi. Sieltä haetaan materiaalia kuvataide- ja käsityötunneille. Jopa matematiikan tunnilla voidaan mennä metsään laskemaan keppejä ja käpyjä.

Metsä virkistää ja rauhoittaa. Metsällä on todettuja terveysvaikutuksia. Mutta yksi asia on tärkeä muistaa: metsässä ei roskata. Sotkuisen metsän vaikutus mielialaan ei vedä vertoja puhtaalle metsälle.

Metsämarja Aittokosken kuvakirjassa Pidä metsä siistinä, Pikkuli (Mäkelä 2020) on tärkeä sanoma. Aurinkonummen metsässä valmistaudutaan metsäjuhlaan. Kaikki metsän asukkaat valmistelevat juhlia innokkaina ja iloisina, kunnes Pikkuli tekee järkyttävän löydön. Metsä on täynnä rikkinäistä rojua.

Pikkulin mielestä sotkua täytyy heti ryhtyä siivoamaan. Jotkut haraavat vastaan. Miksi pitäisi siivota, kun ei ole sotkenutkaan?

— Jos jätämme roskat tänne, muut luulevat, että niitä saa heitellä mielin määrin, Myyrä selittää.
— Ja ensimmäisen roskan heittäminen puhtaaseen metsään tuntuisi paljon pahemmalta kuin se, että heittäisi yhden roskan jo valmiiseen sotkuun, Sisko jatkaa.

Yhteistyöllä metsä siivotaan. Jätteet lajitellaan lajinsa mukaan, ja löytyypä joukosta jotain korjaamiskelpoistakin. Peltipurkeille löytyy uusiokäyttöä. Niistä saadaan hienot rummut illan juhliin.

Siistissä metsässä on hauska juhlia. Mutta mitä luulet, osaavatko eläimet juhlia roskaamatta?

Pikkuli-kirjat ovat suosittuja. Keväällä lahjoitin yhden eskariin (Pelko pois, Pikkuli, josta kirjoitin alkuvuodesta) ja vastaanotto oli kuulemma ollut loistava. Kirjan ääreen olivat löytäneet sellaisetkin pojat, joita kirjat eivät yleensä niin kiinnosta. Pikkuli kun oli heille tuttu hahmo peleistä.

Lokakuussa ilmestyy kaksi uutta Pikkuli-kirjaa: Pikkuli tahtoo lomalle ja Pikkulin vekkuli lemmikki (Kustannus-Mäkelä). Leikki-ikäisille suunnatut kuvakirjat sopivat niin iltasaduiksi kuin keskustelun herättäjiksi.

Kirjassa Pikkuli tahtoo lomalle perhe haaveilee lomasta jossain kaukaisessa, eksoottisessa paikassa. Mutta entä jos matka on liian pitkä lennettäväksi eikä lentolippuihin ole varaa?

Kirjassa Pikkulin vekkuli lemmikki selviää, millainen lemmikki pörröinen toukka on. Miten Pikkuli pärjää toukan kanssa, joka nakertaa kaikkea ja kakkii ympäriinsä? Ja mitä sitten, kun toukan on aika aikuistua?

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

10 x kierrätyskirjoin tuunattua lahjapakettia

Askartelin viime vuonna joulukortteja arvottomista kierrätyskirjoista. Tänä vuonna käytin kierrätyskirjoja myös lahjojen paketointiin. On ihanaa saada tuotua jouluun taas ripaus kirjoja.

Nämä kymmenen kuvaa on tarkoitettu innoituksen lähteeksi, kuinka vanhoista kirjoista voi luoda uutta. Tapoja on monia. Keksit varmaan itsellesi sopivat.

Joko sisäinen askartelijasi heräsi?

Kestävän kehityksen teemoja lastenkirjoissa

Tyttäreni valittiin oppilasjäseneksi päiväkodin kestävän kehityksen työryhmään. Olin aivan innoissani. Vaikka minulla ei ollut mitään käsitystä, millaisia asioita työryhmän kokouksissa käsiteltäisiin, halusin valmistaa viisivuotiastani hänen elämänsä ensimmäiseen kokoukseen. Meillä osa valmistautumista on aina — olipa asia mikä tahansa — aiheeseen liittyvien kirjojen lukeminen.

Onni-pojan kierrätyskirja

Aloitimme Sanna Pelliccionin Onni-pojan kierrätyskirjasta (Minerva 2008). Kirjassa on kolme teemaa:

1. Jätteiden lajittelu
Onni-poika osaa lajitella roskat oikeisiin jäteastioihin.

2. Jätteen uusiokäyttö
Onni-poika rakentaa isän kanssa suuresta pahvilaatikosta laivan. Vessapaperirullista ja maitotölkistä saadaan laivaan tuikitarpeellisia osia.

3. Käyttökelpoisen tavaran kierrätys
Onni-pojan kotipihalla järjestetään pihakirppis. Tavarat vaihtavat omistajaa pientä maksua vastaan tai jopa täysin ilmaiseksi. Onni-poika saa hienon merimieslakin.

Miina ja Manu kierrättävät

Kierrätysteema jatkuu Juha Henttosen kirjoittamassa ja Tuomas Mäkelän kuvittamassa kirjassa Miina ja Manu kierrättävät (Satukustannus 2016). Kierrätyksestä ja ympäristöasioista kertova kirja sopii päiväkoti-ikäisille. 

Miinan ja Manun päiväkotiryhmä aikoo viettää mukavan retkipäivän rannalla, mutta joku on sotkenut rannan perusteellisesti. Onneksi Nelly-tädillä on mielessä hauska leikki, jonka avulla ranta saadaan siistiksi, ja lapset oppivat kierrätystä.

Puhtaalla rannalla on paljon hauskempi leikkiä ja syödä eväitä.

Roska-Reima ja jätevuoren valloitus

Roskia lajitellaan myös Marika Kokkosen kirjoittamassa ja Kati Närhen kuvittamassa kirjassa Roska-Reima ja jätevuoren valloitus (WSOY 2005). 

Nuppulan pienessä kylässä metsän keskellä asuu tyytyväisiä eläimiä. Joka päivä Roska-Reima kerää heidän jätteensä ja kuljettaa ne kylän taakse Sottamäelle. Muut eläimet eivät uhraa ajatustakaan sille, mitä roskille tapahtuu.

Kun Reima loukkaa jalkansa eikä voi hoitaa työtään, muille paljastuu, kuinka paljon roskaa Sottamäelle on kertynyt.

Eläimet päättävät, että Sottavuori on siivottava. Jätteet lajitellaan lajinsa mukaan eri kasoihin. Joukossa on paljon käyttökelpoistakin tavaraa, ja melkein kaikelle jätteelle löytyy uusiokäyttöä. Eläimet innostuvat kompostoimaan ja korjaamaan rikkinäisiä tavaroita.

Onnistuneen siivouksen kunniaksi järjestetään juhlat tavaranvaihtoteemalla. Jokainen saa tuoda ja ottaa tavaroita ilmaiseksi. Toisen roska voi olla toisen aarre.

Matilda pelastaa maailman

Seuraavaksi luimme Juha-Pekka Koskisen kirjoittaman ja Paula Melan kuvittaman Matilda pelastaa maailman (Karisto 2018).

Hanna ja Juhani Virtanen ovat aivan tavallinen pariskunta, joka ei pahemmin mieti tekojensa ympäristövaikutuksia. Kaikki muuttuu, kun heille syntyy pikkuinen tyttö. Matilda osoittautuu aivan varhaisesta lapsuudestaan alkaen erittäin ympäristötietoiseksi. Aika ajoin hänen päänsä ympärille tiivistyy musta pilvi, kun hän saarnaa vanhemmilleen ympäristöasioista.

Matilda opettaa vanhemmilleen, että roskat täytyy kierrättää, tonnikalaa ei saa syödä, rikkinäiset vaatteet voi paikata ja biojätteet kompostoida.

Myös päiväkodissa Matilda on tarmokas. Hänestä kaikki jogurttipurkit ja maitotölkit täytyy säästää askartelupäiviä varten.

Matilda pelastaa maailman oli mielestäni alleviivaavan opettavainen. En kauheasti pitänyt sen saarnaavasta sävystä. Olisikohan syynä ollut se, että kirja onnistui syyllistämään myös omasta paheestani: pitkistä lämpimistä suihkuista.

Petyin siihen, ettei kirja tuominnut voimakkaammin yksityisautoilua. Matilda kyllä peräänkuulutti kimppakyytejä, muttei vaatinut luopumaan autosta. En lämpene yksityisautoilulle, eikä minulla edes ole ajokorttia. Lähtökohtaisesti mielestäni Helsingissä ei ole tarvetta omalle autolle, ellei satu olemaan liikuntarajoitteinen.

Mato ja meri

Kierrätysteemasta siirryimme merten suojeluun. Merten huonoon tilaan kiinnitetään huomioita Jenni Erkintalon kirjassa Mato ja meri (Etana Editions 2019). Kirjoitin kirjasta kesäkuussa. Opimme kirjasta, että mereen joutunut muovipullo tai -pussi saattaa kellua siellä ikuisesti!

Meren maha on kipeä

Tänä vuonna ilmestyi toinen merten tilaa käsittelevä lastenkirja. Pirjo Havian kirjoittama ja Viktor Amoussoun kuvittama Meren maha on kipeä (Lasten Keskus 2020) kertoo afrikkalaisista kaksosista, jotka havahtuvat meren huonoon tilaan. Kaksosten johdolla koko perhe oppii elämään kestävämmin. Itse odotan kirjaa vielä kirjastosta, mutta Luetaanko tämä? -blogin Kia julkaisi jokin aika sitten kirjasta kiinnostavan postauksen.

Tyttären kestävän kehityksen työryhmän kokouksen jälkeen selvisi, etteivät kirjavalintamme olleet osuneet ihan nappiin. Kokouksessa ei oltu käsitelty merten suojelua eikä kierrätystä. Kierrätys oli kuulemma ollut teemana syyslukukaudella. Nyt aiheena oli ollut metsien suojelu.

Osaako joku vinkata metsien suojeluun liittyviä lastenkirjoja?


Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-pojan kierrätyskirja
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2008
Ilmestynyt myös osana julkaisua Onni-pojan seikkailut (Minerva 2015).

Juha Henttonen: Miina ja Manu kierrättävät
Kuvitus: Tuomas Mäkelä
Kustantaja: Satukustannus 2009

Marika Kokkonen: Roska-Reima ja jätevuoren valloitus
Kuvitus: Kati Närhi
Kustantaja: WSOY 2005

Juha-Pekka Koskinen: Matilda pelastaa maailman
Kuvitus: Paula Mela
Kustantaja: Karisto 2018

Jenni Erkintalo (teksti ja kuvat): Mato ja meri
Kustantaja: Etana Editions 2019

Pirjo Havia: Meren maha on kipeä
Kuvitus: Viktor Amoussou
Kustantaja: Lasten Keskus 2020 

Vanhat kirjat saavat uuden elämän joulukorteissa

Tänä vuonna paperisten joulukorttien perille meno ei ole varmaa, mutta ennätin jo väsätä joulukortit valmiiksi ennen tätä lakkosotkua. Jos joulukorttien askartelu kiinnostaa tilanteesta huolimatta, tämä postaus on sinua varten.

Marraskuun alussa valitsin kirjahyllystäni kolme kirjaa, joilla ei enää ollut käyttöä kirjoina, ja ryhdyin luomaan niistä jotakin uutta. Olin päättänyt tänä vuonna yhdistää kirjat ja joulukortit.

Saako kirjoja tuhota?

Kirjojen tuhoaminen on aina tuntunut minusta pahalta, mutta olen pikku hiljaa viime aikoina sisäistänyt, että kaikilla kirjoilla ei yksinkertaisesti ole enää kysyntää.

Leikeltyäni Taiteiden yössä Helsingin kaupunginkirjaston työpajassa vanhoista lastenkirjoista sanoja runoon, oivalsin, että se oli armeliainta, mitä repaileiseksi luetuille kirjaston poistokirjoille saattoi tehdä. Kirjoina niillä ei enää ollut käyttöä, mutta oli ihana antaa niille uusi elämä toisenlaisessa muodossa. (Runomme on luettavissa täällä.)

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus saa vuosittain noin 1,4 miljoonaa kirjaa. Synkkä totuus on, että yli puolet niistä kierrätetään paperinkeräykseen. [1] Tämän luettuani olen alkanut suhtautua kirjojen tuhoamiseen rentoutuneemmin. Joulukorttejani varten revin ja leikkelin yhtä repaleista lasten kuvakirjaa, yhtä kapean alan tietokirjaa ja yhtä vanhaa ruotsinkielistä romaania.

Näillä ohjeilla pääset alkuun

Askarreltaessa on tärkeintä antaa oman luovuuden kukoistaa, joten en aio antaa korttien tekemiseksi mitään tarkkoja ohjeita. Tässä kuitenkin suuntaviivoja avuksesi.

Tarvitset:

• valmiita korttipohjia
• tarpeettomaksi käyneitä kirjoja
• sakset
• liimaa
• kyniä
• luonnospaperia
• (piirustusmuotteja)

Tee näin:

• Mieti, minkä kuvion haluat korttiin.
• Piirrä valitsemasi kuvio luonnospaperille.
• Leikkaa tai revi kuvio kirjan sivusta.
• Liimaa kuvio paikoilleen valmiiseen korttipohjaan.
• Kirjoita korttiin teksti.

Esimerkkikortteja

Tänä vuonna joulukorttieni aiheeksi valikoitui kuusi Tove Janssonin Kuusi-novellin innoittamana (kokoelmasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, WSOY 1962).

Nämä kortit olivat aika simppeleitä tehdä. Ota ihmeessä lapset mukaan askartelemaan!

VINKKI

Jos askartelu ei ole sinun juttusi, hienoja kortteja toki löytyy valmiinakin. Itse ostin viime viikolla Iso Numeron myyjältä joulukorttipakkauksen, jossa oli viisi lastenkirjakuvittaja Marika Maijalan suunnittelemaa joulukorttia. Googlaamalla selvisi, että samoja kortteja oli myynnissä jo viime vuonna (lue lisää täältä). Se tuskin haittaa — varsinkaan, jos on Marika Maijalan kuvitusten fani. Viisi korttia maksoi viisi euroa, joista myyjä saa pitää puolet.

 

VIITTEET

[1] Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus saa 1,4 miljoonaa kirjaa vuodessa – miten kirjoja lajitellaan ja hinnoitellaan? Lukulamppu.fi 16.4.2019. Viitattu 16.11.2019.

Lapset ja nuoret lokakuun kirjateemana Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kirjateemana on lokakuussa lapset ja nuoret. Kirjateema vaihtuu kuukausittain. Tämän kuukauden teema tuntui sen verran puhuttelevalta, että lähdimme tyttären kanssa katsomaan, mitä Itäkeskuksen Kierrätyskeskuksessa oli tarjolla teemaan liittyen.

Lasten- ja nuortenkirjojen valikoima tuntuikin nyt tavanomaista paremmalta. Kirjoja löytyi niin kassojen läheiseltä teemapöydältä kuin myös omalta paikaltaan kirjahyllyistä. Verkkosivuillaan Kierrätyskeskus mainosti, että teemapöytiin valitut teokset ovat erityisen hyväkuntoisia. Näin näyttikin päällisin puolin katsottuna olevan.

Mitä kirjoja valikoimasta sitten löytyi? Vaikka mitä: lasten kuvakirjoja, lasten ja nuorten romaaneja, sarjakuvaa, mangaa... Uusia tuttavuuksia ja vanhoja tuttuja. Lukemattomia mahdollisuuksia sukeltaa muihin maailmoihin.

Kiinnostaisiko lähteä lautalle Huckleberry Finnin johdolla?

Veistelisitkö puu-ukkoja Eemelin verstaalla?

Kohoaisitko yläilmoihin Babarin kera?

Antaisitko satusedän johdattaa sadun maailmaan?

Olisitko valmis ihmeisiin Jaakon seurassa?

Nauttisitko Uppo-Nallen riimeistä?

Tarkkailisitko lintuja Mauri Kunnaksen piirtäminä?

Haluaisitko kokea leimahduksen Runotytön tavoin?

Kaipaisitko Pollyannan pirteyttä ja iloa?

Tahtoisitko matkata vankkureissa preerialla?

Olisiko sinusta suremaan Iris rukan kohtaloa?

Ratkoisitko arvoituksia Jalan ja Lampun kanssa? 

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kautta noin 350 000 kirjaa löytää vuosittain uuden kodin. Lastenkirjat kuuluvat kysytyimpien kirjojen joukkoon. [1]

Meidän mukaamme lähti tällä kertaa neljä kirjaa, joihin olimme hurjan tyytyväisiä. Pääsemme kurkistamaan Elmerin jouluun, sukeltamaan Jean Sibeliuksen lapsuuteen, selvittelemään hotellin arvoitusta ja etsimään unelmien toivemaata. Ja kaikki tämä kuudella eurolla!

Vielä ehtii ostoksille teemakuukauden puitteissa. Mikä parasta, ostoksille pääsee asuinpaikasta riippumatta, sillä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksella on myös verkkokauppa.

Tiesitkö, että kierrätyskirja on ekoteko? Kun ostaa kirjan käytettynä, säästää luonnonvaroja muutamasta kilosta jopa kymmeniin, riippuen kirjan painosta. [2]


VIITTEET

[1] Kierrätyskeskuksen vinkit kirjojen kierrättäjälle. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivut, viitattu 18.10.2019.
[2] Kuukauden kirjateema - elämyksiä kierrätyskirjoista! Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivut, viitattu 18.10.2019.

Kirpputoritunnelmissa

Blogissa ollaan tänään kirpputoritunnelmissa. Minulla on nimittäin taas kirpputoriaika. Vähintään kahdesti vuodessa rahtaan kassikaupalla tavaraa Vekarakirppikselle Helsingin Kumpulaan. Huomenna kirppikselle lähtee kahdeksi viikoksi myyntiin iso lasti vaatteita ja vino pino lastenkirjoja.

Tällä kertaa oli yllättävän vaikeaa löytää kirjoja, joista olisin valmis luopumaan. Silloin tällöin kirjoja on kuitenkin ihan pakko karsia, koska emme voi asua kirjastossa. Tai no, itse asiassa minulle ei tuottaisi ongelmia asua kirjastossa, mutta mieheni ei taatusti pitäisi siitä.

Lopulta sain valittua 45 kirjaa myyntiin. Lohdutan aina itseäni ajattelemalla, että eiväthän ne kaikki kuitenkaan mene kaupaksi. Mutta tietysti juuri ne parhaimmat kirjat, joista en ihan raskisi luopua, ostetaan. Ongelmana on, että luultavasti ostan kirpputorilta taas uusia kirjoja. 

Kirpparilta on peräisin myös se kirja, jonka ajattelin tänään esitellä. Kirpputorikoira Napo on Salla Savolaisen kirjoittama ja kuvittama kirpputoriaiheinen lastenkirja.

Kirjan kertoja on pieni tyttö, jonka äiti on hulluna kirpputoreihin. Hän käy kirpputorilla joka viikko ja tekee (omasta mielestään) mahtavia löytöjä. Omat ja tyttären vaatteet ovat peräisin kirppikseltä. Asia ei ilmeisesti ole ollut kertojahahmolle mikään ongelma, ennen kuin muut lapset alkavat pilkata häntä kirpputorivaatteista.

Seuraavana kirpparipäivänä tyttö lähtee mukaan etsimään itselleen parempia vaatteita. Hän törmää samaan ongelmaan, joka koettelee itseäni aina kirppiksellä: mikään kivannäköinen vaate ei ole sopivan kokoinen. Mutta kappas, äidin päälle kaikki sopii kuin nakutettu.

Kertoja alkaa näyttää jo aika turhautuneelta koko kirpputoritouhuun, mutta sitten löytyy jotain, mikä pelastaa päivän. Vanha, kauhtunut ja vatsastaan ratkennut pehmokoira nimeltään Napo etsii uutta kotia. Äiti, joka yleensä onnistuu näkemään vanhoissa rojuissa hyvää, ei ihastu ollenkaan Napoon. Rahatkin ovat jo lopussa. Onneksi kiltti myyjä antaa koiran kaupanpäällisiksi.

Pesussa Napo-parka ratkeaa saumoistaan, mutta äiti kätevänä tuunaajana surauttaa koiran hetkessä taas kasaan.

Uusia vaatteita kertoja ei onnistunut kippikseltä saamaan, mutta saipahan uuden rakkaan ystävän. Äidin kanssa päästään sopuun siitä, että tästä lähtien tytölle ostetaan ihan tavallisia vaatteita tavallisesta kaupasta. 

En ole ihan varma siitä, onko johtopäätös järkevä. Varmaan on hyvä muistuttaa vanhempia siitä, että äärimmäisyyksiin ei pitäisi mennä, eikä lapsi saisi kärsiä vanhemman hurahtamisesta tiettyyn asiaan – tässä tapauksessa kirpputoreihin. Mutta kirpputoriltakin voi löytää paljon hyviä vaatteita.

Ostin lähes kaikki vauvanvaatteet kirpparilta, mutta sen jälkeen kirpputorilta ostettujen vaatteiden osuus vaatekaapissamme on vuosi vuodelta pienentynyt. Osin se johtuu varmaan siitä, että minulla ei ole enää yhtä paljon aikaa kierrellä kirppiksiä. 

Osin se liittyy siihen, että leikki-ikäisen vaatteet ovat paljon suuremmalla kulutuksella kuin vauvanvaatteet. Hyväkuntoisia leikki-ikäisten vaatteita on vaikeampi löytää kuin vauvanvaatteita.

Nykyisin poimin kirpputorilta lähinnä rusinat pullasta eli ostan juhlavaatteita, vaatteita, joita ei saa muualta Suomesta, merkkivaatteita, jotka olisivat liian kalliita uutena ja kirjoja. Lastenkirjoja tarttuu mukaan aina!

Pehmolelut eivät oman kokemukseni mukaan mene kirpputorilla kaupaksi. Siksi kai kirjassakin myyjä oli valmis antamaan pehmokoiran ilmaiseksi. Ajatus kirpputorilta ostetusta pehmolelusta inhottaa vähän itseäni. Olen takuulla joskus vannnut, etten koskaan osta käytettyä pehmolelua. Vähän hämmästyneenä huomaan, että olen pyörtänyt päätökseni aika monta kertaa.

Meiltä löytyy viisi kirpparilta ostettua pehmolelua. Kaikki ne ovat kirjojen hahmoja: Babar, Barbapapa, Koiramäen Martta, Paddington ja Peppi Pitkätossu. Vähän nuorempana Babar oli tyttäreni rakkain pehmolelu – se, joka otettiin mukaan kaikille reissuille ja matkoille. Babar pääsi myös osallistumaan pehmolelujen yöhön, joka järjestettiin kirjastossamme viime vuonna.


Salla Savolainen (teksti ja kuvat): Kirpputorikoira Napo
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 2000


VINKKI

Toinen kirpputoriaiheinen kirja on Eppu Nuotion kirjoittama ja Aino Louhen kuvittama Tämä vai tuo -sarjassa ilmestynyt Toripäivä (Bazar 2017). Siinä Fiinu ja äiti myyvät tavaroitaan kesäisellä kirpputorilla ja tekevät löytöjä muiden myyjien pöydistä.

Kirpputorilla piipahdetaan myös mm. Paola ja Pirjo Suhosen kirjassa Kevätretki kaupungilla (Tammi 2016) ja Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken (Minerva 2013). Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva 2008) järjestetään pihakirpputori.


 

Syntymäpäivätunnelmissa

Tyttäreni viettää syntymäpäiväänsä tällä viikolla. Hän täyttää jo viisi vuotta! Miten aika kuluu niin nopeasti? Vastahan hän oli pikku vauveli, joka puri ja repi rikki kaikki kirjansa.

Olemme viime päivinä olleet tyttären kanssa synttäritunnelmissa myös kirjavalinnoissamme. Tänään esittelyssä on Sanna Pelliccionin teos Onni-poika tahtoo kaiken. Siinä Onni-pojallakin on syntymäpäivä ja hänkin täyttää viisi vuotta! 

Onni-poika -sarja on tyttäreni lempparisarjoja, jota on meillä luettu jo tyttären taaperoiästä asti. Sarjan ensimmäiset osat soveltuvatkin hyvin jo aivan pienelle kuulijalle. Kirjasarjan edetessä Onni-poika kasvaa ja kehittyy. Kirjat keskittyvät arkisiin asioihin ja aihepiireihin, jotka varmaan nousevat jossain vaiheessa esiin useimmissa perheissä.

Itseäni ihmetyttää, miksi Onni-poika on yhä viisivuotiaana lähes kalju. Tytärtäni se ei tunnu haittaavan. Kuuluuhan hänen suosikkeihinsa myös toinen kaljupää-poika, nimittäin kanadalainen Kaapo eli Caillou. Onni-pojan ja Kaapon arkisissa touhuissa on ehkä jotain samantapaista.

Kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken Onnin päivä alkaa kuten minun synttäripäivät lapsena. Korttien ja lahjojen kanssa saapuva perhe laulaa onnittelulaulua Onnin leikkiessä nukkuvaa.

Päivällä saapuu Onnin kavereita synttärijuhliin. Onni repii heti lahjat auki ja muistaa kiittää vasta, kun äiti muistuttaa. Juhlissa lauletaan onnittelulaulu, syödään kakkua, leikitään ilmapalloilla ja ongitaan. Hauskaa tuntuu olevan.

Järjestän tänä vuonna ensimmäistä kertaa tyttärelleni kaverisynttärit. Meillä mennään pitkälti samalla reseptillä kuin Onnin juhlissa: kakkua, ilmapalloja ja ongintaa. Kuulostaa onnistuneiden juhien reseptiltä. Meillä tulee olemaan lisäksi vielä muutama leikki ja lopuksi tanssia.

Kun synttärit ovat ohi, Onnin on vaikea palata normaaliin päivärytmiin. Aamiaiseksi maistuisi karkki, ja Onni ja Olavi huomaavat tarvitsevansa vielä lisää leluja.

"'Jos saisitte joka päivä lahjoja, me ei enää mahduttaisi asumaan täällä', äiti vastaa.
'Kyllä meidän huoneeseen leluja mahtuu', Olavi vakuuttaa.
'Jos me ostettaisiin kaikki, mitä te haluatte, me ei ikinä kerettäisi leikkiä teidän kanssanne, vaan aina vaan oltaisiin töissä', isi kertoo."

Isin todettua, ettei tavara tee onnelliseksi, perhe saa aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun siitä, mistä oikea onni tulee.

Onni ja Olavi ovat edelleen sitä mieltä, että lelukauppaan pitäisi päästä, mutta vanhempien johdolla kotia aletaan laittaa järjestykseen. Rikkinäiset lelut korjataan ja turhat laitetaan kiertoon. Siistissä kodissa on mukava olla.

Lopulta pojatkin sisäistävät sanoman, jota vanhemmat ovat heille yrittäneet opettaa:
"'Äiti, jos aina saa kaiken minkä haluaa, ei koskaan ole tyytyväinen', Onni muistuttaa. 'Ei kaikkea tarvitse aina saada uutena', Olavi lisää."

Juuri näin. Meillä tytär on saanut tottua siihen, että leluja, pelejä ja kirjoja menee säännöllisesti kierrätykseen. Uutta tavaraa ei voi hankkia, jos ei ole valmis luopumaan entisestä.


Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-poika tahtoo kaiken
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2013

Tyttären 1-vuotissyntymäpäivä vuonna 2015

 
VINKKI

Syntymäpäiväaiheisia kuvakirjoja on olemassa tosi paljon. Tässä on muutamia, joita voimme suositella:

• Elena Agnello & Adrie Le Roux: Minä olen Alex, Pieni Karhu 2016
• Elsa Beskow: Täti Ruskean syntymäpäivä, Gummerus 1985
• Maikki Harjanne: Mintun syntymäpäivä, Otava 2014
• Christa Kempter & Frauke Weldin: Herra Jänis ja rouva Karhu juhlivat, Lasten Keskus 2013 
• Sven Nordqvist: Viirun syntymäpäivät, Tammi 1994
• Eppu Nuotio & Aino Louhi: Viljan syntymäpäivä, Bazar 2015
• Jens Peter de Pedro & Ingrid Flygare (Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta): Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää, Gummerus 2015
• Åsa ja Michael Rönn & Ingrid Flygare (Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta): Pekka Töpöhäntä - Uskalla olla kiltti, Gummerus 2015
• Mandy Sutcliffe: Belle & Boo and the Birthday Surprise, Hachette Childrens Books 2012
• Thomas Svensson: Vallaton juhlapäivä, Lasten Parhaat Kirjat 2005
• Brigitte Weninger & Eve Tharlet: Hyvää syntymäpäivää, Pasi!, Lasten Keskus 2000