Luettavaa kirsikankukinnan aikaan

Kirsikkapuut kukkivat Roihuvuoren kirsikkapuistossa. On hanamin aika.

Kirsikankukkajuhlan aikaan sopii luettavaksi vaikkapa Annelore Parotin ihastuttava kuvakirja Aoki (WSOY 2011), josta kirjoitin viime vuonna.

"Kohta saat istua ja levähtää...
...ja ihailla kirsikkapuiden kukintaa!
Mennään puistoon, lounas nurmikolla ystävien kanssa odottaa."

Hanami Annelore Parotin kirjassa Aoki (WSOY 2011)

 

Kirsikkapuuhun kasvina pääsee tutustumaan tarkemmin lukemalla Jenni Erkintalon ja Réka Királyn lasten tietokirjaa Ystäväni puu (Etana Editions 2019). Kirjassa esitellään kolmetoista Suomessa kasvavaa puuta, joista kirsikkapuu on yksi.

 

Kirsikkapuu ei ole Suomen alkuperäistä lajistoa, mutta hapankirsikoita on kasvatettu Suomessa jo peräti 500 vuotta. En tiennyt kirsikan olevan ruusukasvi. Sen opin Ystäväni puu -kirjasta, samoin kuin sen, että kirsikkapuun elinikä on varsin lyhyt, vain noin 16-20 vuotta.

Erkintalo ja Király kirjoittavat:

"Kirsikankukat ovat niin ihastuttavia, että niiden kunniaksi pidetään joka keväinen juhla Hanami-juhla, joka tarkoittaa suomeksi kukkien katselemista."

 

Jenni Erkintalo & Réka Király: Ystäväni puu — Lasten oma tietokirja
Kustantaja: Etana Editions 2019

 

Keväällä tarkkaillaan lintuja ja rakennetaan niille pönttöjä

Mitä lintuja naapurustossanne liikkuu? Nyt on juuri oikea aika selvittää asia ja lähteä kenties vähän pidemmällekin linturetkelle. Tällä viikolla vietetään nimittäin BirdLife Suomen ja Luonto-Liiton joka toukokuista Lasten lintuviikkoa.

Sen kunniaksi kaivoin esiin toissa vuonna ilmestyneen Aira Savisaaren kirjoittaman ja Hannamari Ruohosen kuvittaman kirjan Niilo rakentaa pöntön (Karisto 2019).

Kirjan alussa Niilo on linturetkellä isänsä ja ystävänsä Hillan kanssa. Kolmikko on kiivennyt lintutorniin, josta on hyvät näköalat.

"Niilo ja Hilla bongaavat lintuja.
Se tarkoittaa sitä, että Niilo ja Hilla katsovat tarkasti ympärilleen.
Isä kirjoittaa havaintovihkoon kaikki linnut, jotka Niilo ja Hilla näkevät."

Aika monta lintua Niilo ja Hilla havaitsevatkin, ainakin talitintin, västäräkin, kalalokin, variksen, laulujoutsenen ja harakan.

Kiikareita on vain yhdet ja niistä tulee välillä riitaa, kun molemmat lapset haluaisivat katsoa yhtä aikaa. Enimmäkseen retkellä on kuitenkin hauskaa. Mukana repussa on eväsleipiä ja pillimehua.

Kotona lintuteema jatkuu. Niilo ja Hilla pääsevät nimittäin rakentamaan Niilon isän kanssa linnuille kodin eli linnunpöntön. Kolmikon rakennuspuuhat on esitetty niin havainnollisesti, että niiden avulla aloitteleva pöntön rakentajakin onnistuisi varmasti nikkaroimaan linnuille kelpo asumuksen. Varmuuden varalta kirjan taakse on kirjoitettu vielä havainnollisemmat ohjeet. Niistä opin muutaman käytännön vinkin, joita en olisi tullut itse ajatelleeksi.

Tiedätkö, miksi pöntön rakennusmateriaalina tulee käyttää karkeaa, höyläämätöntä lautaa?
- Näin poikaset pääsevät kiipeämään aikanaan helpommin ulos pöntöstä.

Tiedätkö, miksi lentoaukko tulee porata lievästi yläviistoon?
- Näin sadevesi ei pääse valumaan pönttöön.

Tiedätkö, miksi kattoa ei kannata naulata paikoilleen vaan kiinnittää rautalangalla?
- Näin pöntön puhdistus onnistuu kätevästi, kun katon voi irrottaa.

Pöntön rakennettuaan Niilo ja Hilla ryhtyvät itsekin linnuiksi. Suuresta pahvilaatikosta tulee heille sopiva pönttö, jossa nälkäiset poikaset ahmivat Niilon äidin syöttämiä kurkunsuikaleita. Hyvinsyöneet poikaset oppivat ennen pitkää lentämään.

"Hui-ii-iii, miten hienoa on lentää!
Niilo ja Hilla liitelevät pihalla.

He ajavat siivet selällään toisiaan takaa
puiden ja pensaiden keskellä."

Savisaaren teksti on selkeää ja kuvaa suloisella tavalla lasten ja vanhempien arkisia kevätpuuhia. Ruohosen puuvärikuvat ovat juuri niin ihania kuin Ruohoselta osaa odottaakin. 


Aira Savisaari: Niilo rakentaa pöntön
Kuvitus: Hannamari Ruohonen
Kustantaja: Karisto 2019 

 

Keväinen kirjahaaste

Tänään minulla on kevättä rinnassa, joten päätin toteuttaa keväisen kirjahaasteen. Oli hauska etsiä haastetta varten esiin kevätkirjoja ja kirjoja, joista tulee mieleen keväisiä asioita.

Pidemmittä puheitta mennään kysymyksiin.

 

1. Paras kevätkirja?

Tämä on helppo. Reetta Niemelän kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Miljan kevät (Otava 2004) on kaikkien aikojen paras kevätkirja. Sitä lueskelemalla pääsee takuuvarmasti keväiseen tunnelmaan.

Kuvakirja on jaettu useampaan tarinaan. Niissä ukkinsa kanssa maalla punaisessa tuvassa aikaansa viettävä Milja-tyttö tutkii kevään merkkejä ja puuhaa keväisiä asioita.

2. Viimeksi lukemasi kevätkirja?

Luimme Liisa Seppäsen kuvakirjan Nyt on kevät, Vanamo (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys 2007) sunnuntai-iltana eli edellisenä iltana, ennen kuin se piti palauttaa kirjastoon. Yritin uusia kirjaa, mutta joku oli tehnyt siitä varauksen, joten jouduimme lukemaan sen pikaisesti ennen palautusta.

Rauhallisesti etenevässä tarinassa talvi taittuu pikku hiljaa kevääksi. Tarinaan mahtuu tavallisia arkisia asioita ja suuria tapahtumia. Marsu kuolee ja perheeseen syntyy vauva. 

Kirja ei sovi niille, jotka vierastavat uskonnollisia viittauksia lastenkirjoissa. Vanamon perhe muun muassa kävi seuroissa ja pääsiäiskirkossa, ja kirjassa vietettiin uuden vauvan ristiäisiä.

3. Suosikkisi keväisistä kirjankansista?

Ilon Wiklandin kuvitukset saavat minut aina hyvälle tuulelle. Siksi valitsin tähän Wiklandin kansikuvan Astrid Lindgrenin kertomukseen Melukylän kevät (WSOY 1973). Vaikka omassa kappaleessani kansi on jo aika kulunut ja varmaan kellastunutkin, se viehättää yhä kovasti.

Olen kirjoittanut kirjasta täällä.

4. Aurinkoinen kirja?

Parasta keväässä on valon lisääntyminen ja se, että aurinko paistaa taas entistä enemmän. Auringosta tulee mieleeni Elsa Bescowin klassikkokirja Auringonmuna.

Keijukainen löytää metsästä pyöreän kellanoranssin pallon. Hän päättelee sen olevan auringon pesästä pudonnut muna. Koko metsän väki tulee ihmettelemään munaa, vaan peipponenpa tietää, mikä se oikeasti on.

5. Kirja joka kukkii?

Kevät on upeaa aikaa, kun saa seurata kasvun ihmettä ja luonnon puhkeamista kukkaan.

Zdenĕk ja Kateřina Milerin värikkäässä taaperokirjassa Myyrän kevätleikit (Tammi 2009) jokainen aukeama kukkii. Kirjan lyhyt teksti on Hana Doskočilován kynästä ja suomeksi sen on sanaillut Kirsti Siraste. 

Talviunilta herännyt myyrä löytää pesästä pudonneen tiasen poikasen ja ryhtyy sen hoivaajaksi ja suojelijaksi.
 

6. Kirja jossa on eläinten poikasia?

Keväällä luonto on täynnä syntymän ihmettä. Eläinten poikaset kuuluvat olennaisesti kevääseen.

Tähän on pakko vastata varhaislapsuuteni lempikirja Gyo Fujikawan Eläinlapsia (Weilin+Göös 1978).

Suloisesti kuvitetussa pahvisivuisessa kirjassa esitellään herttaisia eläinlapsia, opitaan millaisia ne ovat ja miten ne ääntelevät. Eläinlapset pitävät siitä, että niitä silitetään ja paijataan hellästi.

7. Paras pääsiäiskirja?

Pääsiäinen on ovella, ja pääsiäiskirjat on kaivettu esiin hyllystä. Yksi niistä on aika selkeästi suosikkini. Anneli Kannon kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Vilma Virtanen virpomassa (Karisto 2018) ihastuttaa niin tarinan kuin kuvituksenkin osalta.

Virtasen lapset ovat lähdössä palmusunnuntaina virpomaan, mutta perheen vanhin lapsi Veera ei halua Vilmaa mukaansa. Vilma päätyy luotsaamaan virpomiskierroksella nuorempia sisaruksiaan Perttua ja Kastehelmeä. Ujolle Vilmalle vieraiden ovilla käyminen on ponnistus, mutta vähä vähältä Vilma rohkaistuu.

Olen kirjoittanut kirjasta täällä.

8. Kirja joka joutaa pois?

Kevät on tunnetusti kevätsiivouksen aikaa. Lisääntyvä valo tuo näkyväksi talven aikana nurkkiin kerääntyneen pölyn ja lian. Kevätsiivouksen aikana on hyvä tilaisuus myös karsia turhaa tavaraa.

Olen maaliskuun aikana jo lahjoittanut pois 60 kirjaa, joten on hiukan vaikea keksiä enää mitään pois joutavaa. Yksi kirja tulee kuitenkin mieleen.

Selina Youngin Vilppu (Lasten Parhaat Kirjat 1993) kertoo eskarin aloittamisesta. On Ennin ensimmäinen eskaripäivä. Hänen vihreä pehmoaasinsa Vilppu tulee tietysti mukaan esikouluun. Eskarissa on mukavaa, kunnes Vilppu katoaa.

Meillä eskaritaival alkaa lähestyä loppuaan, joten kirjalle ei enää ole tarvetta. Se on todella huonokuntoinen ja repsottava selkä ärsyttää minua hyllyssä. Olisi aika luopua Vilpusta, mutta huononkuntonsa vuoksi se ei sovi lahjoitettavaksi. Yritän kuumeisesti keksiä sille jotain käyttöä, ettei minun tarvitse laittaa sitä roskiin.

9. Mitä aiot lukea tänä keväänä?

Kevään TBR-listamme on pitkä. S:n synttärilahjaksi saamia kirjoja on vielä lukematta: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku, Mörkövahti, Muumipapan urotyöt ja Tampereen Linna. Lisäksi pinossa on Melukylän lapset ja uusin Lasse-Maijan etsivätoimisto Muodin arvoitus. 

S haluaisi, että luettaisiin jokin Susikoira Roi -kirja, jatkettaisiin Dunne-sarjaa ja aloitettaisiin Onnenkepparit-sarja. Ja Puluboin tähtimietteellinen kirja täytyy lukea heti kun se ilmestyy.

Kevään uutuuskuvakirjojakin on listalla vaikka kuinka paljon. Niiden lisäksi jotka esittelin tammikuussa, haluamme lukea ainakin seuraavat kuvakirjat: Myry ja Karibian kuikelo, Paavo Virtanen ja tauti, Onni-poika keittiössä, Niilo kylvää, Tervetuloa!, Kuuharjainen keppihevonen, Kafka and the Doll ja Oli and Basil — The Dashing Frogs of Travel.

10. Mitä keväällä ilmestyvää kirjaa odotat eniten?

Suurin osa odottamistani kevään uutuuksista on jo ilmestynyt. Nyt taidan odottaa eniten Riikka Jäntin kuvakirjaa Pikku hiiri telttaretkellä (Tammi 2021). S odottaa Elinan ja Sofian kirjaa Rohkeasti sinä! (Tammi 2021).

Jos haluat tehdä keväisen kirjahaasteen omassa blogissasi tai muussa somekanavassa, laita linkki kommentteihin. Käyn mielelläni lukemassa vastauksiasi.

Kevät kutsuu luontoon

Luonnosta on tullut entistä tärkeämpi meille tänä poikkeusaikana. Onneksi elämämme kevättä, jolloin luonnon tarkkailu on palkitsevaa. Joka päivä tapahtuu jotain uutta, kun luonto herää talven jäljiltä eloon. Silmut puhkeavat lehdiksi. Mullasta työntyy uusia kasveja. Linnut puuhailevat touhukkaina ja ilahduttavat laulullaan.

Kaivelin hyllyistämme esiin luontoaiheisia lastenkirjoja. Niistä voi saada hyviä vinkkejä, millaisiin asioihin luonnossa kannattaa kiinnittää huomiota näin keväällä.

Keväisessä luonnossa

Kevääseen keskittyviä kirjoja ovat esimerkiksi Kirsi Hutrin kirjoittama ja Tom Björklundin kuvittama Vesimyyrän kevät (WSOY 2002) sekä Reetta Niemelän kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Miljan kevät (Otava 2004).

Tietoruuduin kyllästetyssä Vesimyyrän keväässä seurataan rouva vesimyyrän keväistä kävelyretkeä, joka on täynnä ääniä ja toimintaa. Sammakoiden kovaääninen kurnutus saa rouva vesimyyrän heräämään kesken unien ja lähtemään ulos keväiseen yöhön.

Eletään toukokuuta. Rentukat, leskenlehdet, valkovuokot ja sinivuokot kukkivat. Haukien kutu alkaa olla ohi. Punakylkirastas on palannut tuttuun puuhunsa kuusikkoon, ja sisilisko on herännyt horroksesta. Telkkäkoiras yrittää hurmata naaraita soidintanssillaan.

"Keväällä kaikilla on kiire" todetaan kirjan lopussa varsin osuvasti. 

Miljan kevät -kirjassa keväistä luontoa ihmettelee isoisänsä Ukon kanssa mökille lähtenyt Milja-tyttö. Ukko merkitsee kevään merkkejä päivyriinsä, joten Miljakin aikoo tehdä omia kevätmerkintöjä ruutuvihkoonsa, vaikkei ihan tiedä, mitä ne kevään merkit ovat.

Mutta löytyyhän niitä kun tarkkaan katselee. Krookukset, kimalainen, sisilisko, kottarainen, pihakoivun heleät hiirenkorvat, etana, siirat, leskenlehdet, sitruunankeltaiset esikot ja sammakonkutu ojassa.

Kevään merkkejä lienee sekin, kun Ukko tekee mökissä perusteellisen kevätsiivouksen tai kun naapurin Iitan lehmät pääsevät laitumelle.

Eväsretkellä on oiva tilaisuus etsiä lisää kevään merkkejä. Milja ei malttaisi lopettaa tarkkailua edes yöksi. Hän raahauttaa sänkynsä ikkunan alle ja toteaa: "— Minun täytyy tarkkailla kevään merkkejä nukkumaan mennessäkin."

Toukokuu kalenterikirjoissa

Kalenterikirjoissa käydään läpi koko vuoden kierto. Elsa Beskowin suloisessa kirjassa Årets saga (Bonnier Carlsen 2010) toukokuussa odotetaan koivun silmujen avautuvan ja iloitaan, kun vihreät lehdet tulevat esille.

Maikki Harjanteen Mintun luontokirjassa (Otava 1998) toukokuussa on niin lämmin, että Minttu saa olla ulkona ilman sukkahousuja ja pipoa. Valko- ja sinivuokot kukkivat, västäräkki hyppii pihalla ja purolle pääsee uittamaan kaarnalaivoja.

Kotipihalla

Joillakuilla onnekkailla saattaa oman kotipihan tuntumassa asustella suloinen piikkipallo. Siili herää talvihorroksesta huhti-toukokuun vaihteessa, kerrotaan Tuula Nyströmin kirjoittamassa ja Laila Nevakiven kuvittamassa lasten tietokirjassa Piikkipallo ihan pihalla (Maahenki 2017).

Heti herättyään siili alkaa etsiä kumppania. Kosintamenoissa siilit puhisevat ja puuksuttavat kuin pienet höyryjunat.

Siilejä voi ruokkia, jos huolehtii ruokintapaikan ja -astioiden puhtaudesta eikä anna siilille ruokaa, josta se tulee kipeäksi. Maitoa ei saa antaa eikä suolaa, hiivaa tai mausteita. Kissan ja koiran ruoat käyvät siilillekin, mutta kuivamuona täytyy ensin liottaa, kirjassa neuvotaan.

Puutarhassa

Toukokuu on puutarhassa työntäyteistä aikaa. Mari Mörön kirjoittamassa ja Marjo Nygård-Niemistön kuvittamassa tarinallisessa tietokirjassa Jutta ja Julius — Puutarhan parissa (Puutarhaliitto 2007) Jutan ja Juliuksen pihalla päästään istutustöihin. Kasvit tarvitsevat valtavan määrän hyvää multaa kasvaakseen kunnolla.

Jutan ja Juliuksen puutarhassa kasvatetaan kukkia ja ruokakasveja. Syötäväksi kelpaavia kasveja löytyy kyllä luonnostakin. Näin keväällä kannattaa poimia vaikkapa nokkosia, joiden lehdet ovat vielä pehmeitä ja nuoria. "Nokkosista voi valmistaa keittoa tai paistaa lettuja", kirjassa vinkataan.

Puutarhassa voi rehkimisen lisäksi toki vain tarkkaillakin luontoa. Laila Nevakiven satumaisessa lasten puutarhakirjassa Kati-keijun puutarhassa (Maahenki 2018) ehdotetaan ihmettelemään pölytystä. Hyönteiset, kuten kimalainen, mehiläinen, kukkakärpänen ja perhonen kuljettavat siitepölyä kukasta toiseen, jolloin kasvi hedelmöittyy ja uusia siemeniä alkaa kasvaa.

Koska pölyttävät hyönteiset ovat puutarhalle hyödyllisiä, voi kirjan ohjeiden avulla rakentaa puutarhaan ötökkähotellin hyönteisten suojaksi ja pesimä- ja talvehtimispaikaksi.

Metsässä

Eppu Nuotion kirjoittamassa ja Aino Louhen kuvittamassa kirjassa Tämä vai tuo — Metsäretki (Bazar 2019) Fiinu lähtee äidin ja taaperon kanssa retkelle metsään. Metsässä näyttää keväiseltä.

Fiinu kuuntelee metsän ääniä, ihmettelee muurahaisten aherrusta, ihailee perhosia ja pötköttää auringossa. Retkieväät maistuvat erityisen hyviltä kalliolla, josta on hieno näköala järvelle. Kotiin viemisiksi kerätään oksia ja varpuja, jotka toivottavasti puhkeavat maljakoissa lehtiin.

Suolla

Miltä kuulostaisi retki suolle? Meiltä ei löydy suota läheltä, mutta pääsemme Miihkali-haltian matkassa toukokuiselle Kapustasuolle, jos kaivamme esiin Suvi Vanhasen kirjoittaman ja Laila Nevakiven kuvittaman Lapsen oman luontokirjan (Minerva 2018).

Miihkali retkeilee suolla suuren hirven selässä. Tupasvillan keltaharmaat tähkät pistävät esiin suosammalikosta. Jostain kantautuu kurkien huutoa, ja suopöllö kaartelee myyriä ja hiiriä etsimässä. Petollinen kihokki houkuttelee saaliikseen hyönteisiä, ja saalistuspuuhissa on juoksuhämähäkkikin. Se ei virittele ansoja, vaan juoksee saaliinsa kiinni.

Lintuja bongaamassa

Useimmat muuttolinnut ovat jo palanneet Suomeen ja ovat parhaillaan pesimäpuuhissa. Reijo Ikävalkon kirjoittamassa ja Mauri Kunnaksen kuvittamassa Hullunkurisessa lintukirjassa (Gummerus 2006) kerrotaan, että tulijoita on vielä toukokuussakin. Pitkäsiipiset tervapääskyt saapuvat kirkuvine huutoineen ja riemukkaine lentonäytöksineen.

Tervapääskyt eivät muuten ole mitään sukua muille suomalaisille pääskyille, kirjassa paljastetaan.

Hämähäkki paperilautasesta — Kirja + askartelu osa 6

Niitä on taas alkanut näkyä — hämähäkkejä. Araknofobiani on aika paha, joten en todellakaan ilahdu, kun löydän hämähäkin kutomassa verkkojaan kirjastohuoneeseeni tai kipittävän olohuoneen lattialla.

Araknofobiani ei kuitenkaan ole niin paha, ettenkö voisi tarttua paperilautaseen ja muuntaa sen hirvittäväksi hämähäkiksi. Näin teimmekin tyttäreni kanssa luettuamme ensin Riikka Jäntin kirjan Toivo ja hirveä hämähäkki (WSOY 2009).

Kirjassa on kevät. Isoveli on määrännyt koko Vaahteratupaan perusteellisen kevätsiivouksen. Toivon osaksi lankeaa vintin siivous. Vintin hämäristä löytyy yllätys, joka aiheuttaa Toivolle painajaisia vielä moneksi yöksi. Vintillä majailee joku, jolla on kahdeksan jalkaa, kahdeksan silmää ja viisi hammasta — hirveä hämähäkki.

Voiko sen kanssa elää vai pitäisikö se häätää pois? Ehkä siitä voi olla hyötyäkin, jos sen kanssa pystyy neuvottelemaan.

Lisää kirjasta voi lukea täältä.

Hämähäkkiaskarteluun tarvitaan:

• paperilautanen
• vesivärejä, peitevärejä tai askartelumaalia ja pensseli
• piippurasseja
• lankaa
• askartelusilmiä, tarralappuja tai paperia ja liimaa silmiksi ja hampaiksi
• sakset
• askarteluveitsi

Paperilautanen maalataan halutun väriseksi. Kun väri on kuivunut, lautaseen liimataan silmiä ja hampaita.  

Askarteluveitsellä tehdään viillot jalkoja ja lankaa varten. Piippurassit ja lanka pujotetaan viilloista ja solmitaan kiinni takapuolella.

Hämähäkki on valmis kauhistuttamaan viattomia.

Riikka Jäntti (teksti ja kuvat): Toivo ja hirveä hämähäkki
Kustantaja: WSOY 2009

Hirvivaari löytää jotain ihmeellistä

Kevät on tulossa. Lumet alkavat sulaa ja leskenlehdet puhkeavat kukkaan Mila Teräksen kirjoittamassa ja Terese Bastin kuvittamassa kirjassa Hirvivaarin ihmeellinen löytö (Karisto 2019).

Hirvivaari löytää sulavan lumen alta ihmeellisen möhkäleen. Sillä ei ole aavistustakaan mikä möykky oikein on, joten se päättää lähteä tiedustelemaan muilta metsäneläimiltä, tietävätkö ne möykyn todellisen laidan.

Se kyselee maalaistalon puutarhatontuilta, leikkiviltä karhunpoikasilta, Wanhan tawaran kauppaa pitävältä harakalta, rokkarikärpäseltä ja eteenpäin alati kiirehtivältä tuulelta. 

Useimmat lähtevät pohtimaan asiaa hyödyn näkökulmasta. Koska osoittautuu, ettei möykystä ole niille mitään hyötyä, ne eivät jaksa sen syvällisemmin miettiä, mikä möykky oikeastaan on. Jostain syystä Hirvivaari pitää möykkyä arvokkaana ja tärkeänä juuri sellaisena kuin se on.

"Siitä tuntui siltä kuin se olisi kantanut sarvissaan jotakin hyvin arvokasta kuin taivaalla valuva hunajainen aurinko."

"Oliko sillä mitään väliä, kuka möykky oli? Hirvivaari pohti.
Oikeastaan Hirvelle riitti se, että möhkäle oli juuri se mikä se oli, möhkäle."

Rauhoituttuaan möykyn äärelle ja keskittyessään siihen kunnolla Hirvivaari huomaa hämmästyksekseen, että möhkäle on elävä. Se hengittää ja sen sydän luo. Hirvivaari lausuu sille lempeitä ja rakastavia sanoja. Ihme tapahtuu. Möykky avautuu ja Hirvivaari näkee, kuka möhkäle on.

Näinhän se on tosielämässäkin. Voidaksemme avautua tarvitsemme lempeää hyväksyntää ja sitä, että meidät nähdään arvokkaina juuri sellaisina kuin olemme. Hyvillä sanoilla on suuri voima.

Mila Teräs on kertonut blogikirjoituksessaan kirjoittaneensa tarinan alun perin kouluissa luettavaksi saduksi osana Hyvien sanojen viikko -tempausta. Kertomus sopiikin erinomaisesti kyseiseen tarkoitukseen.

Terese Bastin humoristissävytteisessä kuvituksessa hehkuvat raikkaat värit. Kirkas keltainen ja vihreä tuovat mieleen kevään, mutta viileämmän sävyiset kuvat välissä muistuttavat, ettei kevät ole vielä kovin pitkällä.

Luimme tyttäreni kanssa kirjan viime vuonna jo heti tuoreeltaan. Nyt luimme sen uudestaan osana Pientä Helmet -lukuhaastetta. Haasteessa kehotetaan lukemaan "tunnetun henkilön suosittelema kirja" (kohta 20). 

Lähdin etsimään sellaista Tartu tarinaan -hankkeen nettisivuilta. Sivuilta löytyy lukulähetyksiä, joissa tunnetut henkilöt lukevat lastenkirjoja. Valittavana olisi ollut monta kiinnostavaa kirja, mutta keväisen aiheensa vuoksi valitsin jääkiekkoilija Joonas Nättisen lukeman Hirvivaarin ihmeellinen löytö. Lähetys ilmestyi alun perin osana isien iltasatuviikkoa, josta kirjoitin marraskuussa.

Kirjan luettuaan Nättinen ehdottaa kirjaan liittyvää puuhaa: "Voit keksiä tarinaan jatkoa tai vaikka piirtää siitä kuvan." Lisää toiminnallisia vinkkejä on listattu Tartu tarinaan -hankkeen nettisivuilla.

Tartu tarinaan -hankkeen lukulähetykset ovat muuten nyt loistavaa ajanvietettä lapsille, jotka joutuvat viettämään päivät kotona.

Täysin neljän seinän sisään ei mielestäni kannata eristäytyä. Kevät etenee. Tekee hyvää päästä välillä ulos kävelemään — varsinkin ihanina aurinkoisina päivinä. Turvavälit kannattaa tietysti huomioida.

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun meillä sentään on oma piha ja metsä ihan vieressä. Tytär viettää päivästä suuren osan ulkona. Hänen on pakko päästä purkamaan energiaa tai mikään ei suju. Luulen, että olisimme tyttären kanssa melkoisissa vaikeuksissa, jos tulisi täydellinen ulkonaliikkumiskielto. Omalla pihalla sentään kai saisi sittenkin oleskella.

Nautitaan keväästä poikkeusoloista huolimatta! 


Mila Teräs: Hirvivaarin ihmeellinen löytö
Kuvitus: Terese Bast
Kustantaja: Karisto 2019


Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 20 "tunnetun henkilön suosittelema kirja".

Arvaa kuinka paljon sinua rakastan kun on kevät

Kevät on muutoksen aikaa. Sam McBratneyn kirjoittamassa ja Anita Jeramin kuvittamassa kirjassa Arvaa kuinka paljon sinua rakastan kun on kevät tutkitaan eliöitä keväisessä luonnossa. Uutta elämää puhkeaa esiin ja kasvaa vauhdilla.

Pikku Pupu näkee monenlaisia jänniä asioita. Iso Pupu kertoo, millaisiksi ne muuttuvat kasvaessaan. Nuijapäästä tulee sammakko, toukasta perhonen ja linnunmunista lintuja.

"Pikku Pupua mietitytti. Muuttuiko ihan kaikki? Eikö mikään pysynyt ennallaan?"

Jos kaikki muuttuu, niin ehkä pikku Pupu itsekin? 

"Mikäs minunlaisesta pikkuisesta pupusta tulee?"

Mitähän iso Pupu mahtoi vastata?

Arvaa kuinka paljon sinua rakastan kun on kevät sopii parhaiten taaperoille ja pienille leikki-ikäisille. Tekstiä on niukasti ja asiat on esitetty yksinkertaisesti.

Olen aina ollut hulluna McBratneyn ja Jeramin Pikku Pupusta ja Isosta Pupusta kertoviin kirjoihin. Vaikka tyttäreni on kohteliaasti kuunnellut kirjoja, hän ei ole koskaan ollut niistä yhtä palavasti innoissaan kuin minä. Se vähän harmittaa.

Eräs äiti, joka jakaa kohtaloni, arveli, että kirjojen kuvitus on liian mitäänsanomaton lasten makuun. Ensin vastustin, sillä Anita Jeramin kuvitustyylihän on ihana! Mutta sitten ymmärsin hänen pointtinsa. Kirjan sivut ovat aika valkoiset ja kuvissa on käytetty vain muutamia värejä, lähinnä vihreää ja ruskeaa. Ehkä se näyttää värikylläisyyden keskellä kasvaneista lapsista liian vaatimattomalta.

Pitävätkö teidän lapsenne Pikku Pupu ja Iso Pupu -kirjoista? 


Sam McBratney: Arvaa kuinka paljon sinua rakastan kun on kevät
Kuvitus: Anita Jeram
Englanninkielinen alkuteos: Guess How Much I Love You in the Spring
Suomennos: Anneli Heimonen
Kustantaja: WSOY 2007

Vappubileet pystyyn

Hauskaa vappua!

Kaivoin kirjahyllystä esiin Sirpa Karjalaisen kirjoittaman teoksen Aprillia - Lasten karnevaalikirja nähdäkseni, mitä hän kirjoittaa vapun historiasta. Karjalainen on kansatieteilijä ja hänen tekstinsä on varsin tietopitoista.

Vapun historian hän ulottaa Euroopan aatelislinnoihin, joissa vappuna järjestettiin turnajaiset. Kaksi ritaria kisailivat voitosta. Toinen oli puettu takkuiseen turkkiin ja toinen hienoihin silkkivaatteisiin. Silkkipukuinen ritari voitti aina. Hän oli kevään vertauskuva, joka päihitti turkkiasuisen talven.

Vapulle nimensä antanut pyhä Walburga eli reilusti yli tuhat vuotta sitten, 700-luvulla.

"Vapusta on tullut kaikkien suomalaisten kevätkarnevaali. Suomen kevätsäät ovat tosin arvaamattomat: toisinaan vappuna iloitaan kauniista auringonpaisteesta, mutta joskus taivas lennättää lunta ja räntää. Vaan väliäkö sateesta ja tuulenpuuskista! Vappu on kevään juhla. Silloin herkutellaan tippaleivillä ja munkeilla. Vappujuomista parhain on kupliva sima."

Nyt on oikea aika pistää vappubileet pystyyn. Vinkkejä juhlien järjestämiseen löysin 10-vuotiaana kirjoittamastani tekstistä.

Noihin aikoihin minulla oli tapana julkaista aikakausilehteä pikkusisaruksilleni. Meillä oli eteisen ovensuussa itsetehty lasten postilaatikko, johon lehti viikottain ilmestyi.

Lehtiä oli eri nimisiä. Pisimpään julkaisin lehteä 'Puuhaa pienille'. Muita oli mm. 'Puuhaa ja kuvia', 'Kuvia ja puuhaa' sekä 'Lue ja opi'. Kirjoitus, jota tänään lainaan, ilmestyi 'Puuhaa pienille' -lehdessä. Näin kirjoitin:

Kutsut

Oletko koskaan pitänyt kutsuja? Pidä kutsut. Tässä ehdotuksia: Tee joka vieraalle hattu. Pöytäliinan saat huopakankaasta ja silkkipaperista. Kokoa pöytä koristeeksi kukka tai lehtikimppu. Ruuaksi voit paistaa pullia ja voit laittaa hot dogia tai lettuja. Keksi itse. Voitte leikkiä ilmapallojen paukutusta tai juoruämmää. Keksi itse lisää leikkejä. Toivottavasti teillä on hauskaa.

(Selvyyden vuoksi ole lisännyt pisteet, jotka puuttuivat alkuperäisestä tekstistä.)

 


Sirpa Karjalainen: Aprillia - Lasten karnevaalikirja
Kuvitus: Minna-Kaisa Kuosmanen
Toimitus: Leena Järvenpää
Published by Oy Satusiivet-Sagovingar Ab
Lasten Parhaat Kirjat 1996

Rouva rupikonnan majatalo

Missä kaikki käärmeet, sisiliskot ja sammakot viettävät talvensa? Osa horrostaa rouva Rupikonnan hoivissa. Niin kerrotaan Anne Petäisen kirjoittamassa kirjassa Vanhan konnan majatalo. Kirjan kaunis kuvitus on Jari Kostetin käsialaa.

Rouva Rupikonna pitää majataloa, joka tarjoaa huoneita talvihorrokseen vaipuville matelijoille. Majatalon pito alkaa olla vanhalle rupikonnarouvalle jo vähän liian raskasta. Se ilahtuukin ikihyviksi saadessaan avukseen veljentyttärensä Runnan.

Syksyllä rouva Rupikonnan majataloon majoittuu kirjava joukko asiakkaita: vaskitsoja, sisiliskoja, kyykäärmeitä, rantakäärmeitä ja sammakoita. Ne nukkuvat rouva Rupikonnan sijaamissa vuoteissa koko talven.

"Kevään lähestyessä majatalo alkoi lämmetä ja tunnelin aukosta tulvi yhä enemmän valoa. Käytävillä näkyi puoliunessa laahustavia asukkaita, joiden liikuskeluun Runna ei aina edes herännyt. Vieraiden kesken syntyi välillä nahinaakin ja äänten sorina kävi kuuluvammaksi.
   Kerran Runna melkein heräsi, kun Samuli Sammakko kajautti talven aikana takaisin saamallaan äänellä:
   - Hiljaa, täällä nukutaan vielä!"

Kevään koitettua suurin osa majatalon vieraista lähtee tyytyväisenä matkoihinsa. Yksi asiakkaista ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Saara Sisilisko on joutunut talven aikana varkauden kohteeksi. 

Rouva Rupikonna ja Runna saavat hieroa aivonystyröitään saadakseen ratkaistua arvoituksen, joka uhkaa koko majatalon mainetta. Mahtaako mitään varasta oikeasti edes olla?

Vanhan konnan majataloa luetaan meillä niin syksyisin kuin keväisinkin. Mukavan ja vähän jännittävänkin kertomuksen lomassa voi oppia luonnon kulusta ja eläinten elintavoista. 

Kirjoittaja Anne Petäinen on koulutukseltaan biologi ja eläintieteilijä. Vanhan konnan majatalo oli hänen ensimmäinen lastenkirjansa. Vaikka tiedetaustan omaavat eivät aina osaa kirjoittaa viihdyttävää ja luontevaa fiktiota, Anne Petäinen on onnistunut loistavasti. Hänen kertomuksestaan lapset (ja aikuiset) pitävät vielä reilut 20 vuotta ilmestymisen jälkeenkin. 


Anne Petäinen: Vanhan konnan majatalo
Kuvitus: Jari Kostet
Kustantaja: Lasten oma kirjakerho 1996

Vapaata elämää Melukylän keväässä

Rakkain kevätkirjani on peräisin omasta lapsuudestani. Kyseessä on Astrid Lindgrenin kirjoittama ja Ilon Wiklandin kuvittama Melukylän kevät. Melukylän kevät kuvaa suloisella tavalla lasten leikkejä ja touhuja, tavallista arkista yhdessäoloa. Tällaiset kirjat kestävät hyvin aikaa ja puhuttelevat lapsia sukupolvesta toiseen.

Lapsena pidin kovasti Melukylän lapsista. Kolmen talon kylä on miljöönä sopivan rajattu ja seitsemän lasta sopiva joukko omaksuttavaksi. Kaupunkilaislapsena olisin ehkä alitajuisesti kaivannut omaan elämääni samantapaista yhteisöllisyyttä, mitä Melukylän lapsilla oli.
 
Nykyisin minua kiehtoo ja hämmästyttää, miten vapaasti Alatalon, Välitalon ja Ylätalon lapset saavat keskenään touhuta ilman aikuisten valvovaa silmää. Pikkuruinen Kerstikin on mukana leikeissä. Ällistyttää, kuinka suuren vastuun isommat tytöt joutuvat ottamaan Kersti-taaperon kaitsemisesta. Kersti ei edes ole tyttöjen sisar, vaan Ollin.

Kaikenlaista Kerstille sattuukin. Hän repii tulppaanit puutarhasta, taputtaa siiliä, pyllähtää ojaan ja vetää kissaa hännästä. Välillä hän parkuu niin, että koko Melukylä raikuu.

Tuntuu, etteivät lapset enää nykyaikana saa elää yhtä vapaasti kuin Melukylän lasten aikaan. Vai olenko väärässä? Ehkä kaupunkien ja maaseudun välillä on eroa. Melukylän lapset ovat maalaisia.
 
Oma lapsuuteni vielä oli melko vapaata ja sain liikkua ulkona laajalla alueella ilman vanhempia, vaikka asuimmekin Helsingin kantakaupungissa. Veljeni on minua seitsemän vuotta nuorempi, joten hänen on täytynyt olla aika pieni, kun hän on jo ollut mukana puistoreissuilla minun ja sisareni kanssa. Muistelen, että hänellä olisi ollut nahkaiset kävelyvaljaat, joissa häntä kuljetimme.

Oma lapseni ei saa lähteä yksin pihapiiristä mihinkään, vaikka asumme rauhallisella metsien ympäröimällä pientaloalueella. Hän on luonteeltaan huomattavasti huolettomampi ja vastuuttomampi kuin itse olin lapsena. Voi olla, että työni on tehnyt minusta ylivarovaisen vanhemman. Niinpä tyttärelleni Melukylän lasten vapaa elämä on vain utopiaa, satua.

Lapsena mielestäni Melukylän kevät -kirjassa parasta oli, kun kirjan kertojahahmo Liisa sai isältään ikioman karitsan. Orpoa pikku karitsaa syötettiin tuttipullosta aivan kuin vauvaa.

Kirjan jännittävimmässä kohdassa Riitta aikoi kävellä navetan katon harjalla. Tällä kertaa aikuinen kuitenkin huomasi tilanteen ja keskeytti Riitan puuhat alkuunsa.

Kummallisinta kirjassa oli mielestäni Nakun nimi. Alkuperäisessä ruotsinkielisessä tekstissä Saku ja Naku ovat Lasse ja Bosse. En voi ymmärtää, mistä Naku on keksitty.

Nykyisin minua viehättää eniten kirjan loppu, jossa Liisan, Sakun ja Nakun isä sytyttää lehtikasan palamaan, ja saadaan aikaiseksi pieni kevätnuotio.

”Tulen loimu oli niin kaunista, ja me tanssimme ja hypimme valkean ympärillä ja leikimme intiaania ja huusimme ja ulvoimme niin, että se kuului yli koko Melukylän. Ai niin, Kersti ei tietenkään hyppinyt, hän vain katseli.

Ja isä kysyi: - Oletteko te vallan villejä, lapset?

- Kyllä ne ovat ihan kamalan villejä, sanoi Kersti.

Mutta niin kai kaikki lapset ovat keväällä.

Ainakin me täällä Melukylässä.”

Pitkän ja pimeän talven jälkeen kevät saattaa tosiaan saada pienet ja vähän isommatkin riehaantumaan. On niin mukavaa olla taas ulkona.

Näin pääsiäisen aikaan on muuten hyvä tilaisuus hakeutua elävän tulen äärelle, jos sellaista kaipaa. Tosin pääsiäiskokkojen polttaminen taitaa olla lähinnä pohjalainen tapa. Täällä Helsingissä pääsiäiskokot syttyvät lankalauantaina Seurasaaressa. Kokot rakentaa Helsingin Keskipohjalaiset ja niiden äärelle on vapaa pääsy.


Astrid Lindgren: Melukylän kevät
Ruotsinkielinen alkuteos: Vår i Bullerbyn
Kuvitus: Ilon Wikland
Suomennos: Kerttu Piskonen
Kustantaja: WSOY 1973

Polkupöyrää huoltamaan

Talvikelit ovat enää muisto vaan. Hiekat on lakaistu pois kaduilta, ja yhä useampi on siirtynyt taas polkupyörän selkään. Tyttärenikin kaivoi pyörälliset menopelinsä esiin heti, kun se suinkin oli mahdollista. Viime sunnuntaina hän ennätti jo oppia ajamaan ilman apupyöriä. Se kävi tuosta vain, yhtäkkiä, ilman minkäänlaisia vaikeuksia.

Talven jälkeen yleensä huomaa, että pyörässä on huollettavaa. Meillä mieheni hoitaa pyörien huollot, mutta mikäpä estää ottamasta lasta mukaan touhuihin. Lapsille on olemassa mukava kirja, jossa näytetään, kuinka pyörän keväthuolto tehdään. 

Aira Savisaaren kirjoittama ja Hannamari Ruohosen kuvittama Niilo korjaa pyörää on viihdyttävä kertomus täynnä asiaa. Tekijät ovat saaneet kirjaa varten apurahan mm. Suomen tietokirjailijat ry:ltä, mikä kertonee, että kirjan faktat ovat kohdillaan. 

Pidän kovasti Ruohosen puuvärikuvituksesta. Kirjan taakse sisäkansiin hän on piirtänyt havainnollisen mustavalkoisen pyöränkorjaajan muistilistan.

Niilo on pieni poika, joka on perustanut pihalleen Niilon pyöräkorjaamon. Naapurin Hilla pääsee mukaan touhuamaan, kun Niilo vanhempiensa avustuksella huoltaa perheen ja Hillan pyörät.

"Niilo kertoo Hillalle, että pyöräkorjaamossa tehdään polkupyörille keväthuolto. Silloin saa vääntää muttereita ja jynssätä likaa pois pyöristä. Lopuksi pumpataan vielä renkaat täyteen ilmaa!"

Pyörien huolto on hauskaa hommaa. Lapset ovat innoissaan puhdistaessaan polkupyöriä vanhoilla tiski- ja hammasharjoilla. Isä hoitaa ketjujen öljyämisen. Sotkua saattaa syntyä, joten parhaissa vaatteissa ei kannata ryhtyä toimeen.

Kun kaikki mutterit ja ruuvit on kiristetty ja renkaat pumpattu, on testiajon aika. Pihalle syntyy kiemurainen testirata. Vasta pyörän selässä saa tuntuman siitä, onko satula oikealla korkeudella.

Touhutessa tulee nälkä. Onneksi Hillan isä on ottanut sen asian huomioon ja järjestänyt ahkerille pyöränkorjaajille maistuvan yllätyksen.

Niilon arkisista touhuista on ilmestynyt useampiakin kirjoja. Niissä on kaikissa käsillä tekemisen meininki. Niilo on aiemmissa kirjoissa nikkaroinut, leiponut ja valmistanut keppihevosen. 

Uusin Niilo-kirja Niilo rakentaa pöntön on ilmestynyt tänä vuonna. Sekin sopii erinomaisesti keväällä luettavaksi, sillä siinä tarkkaillaan lintuja ja rakennetaan linnuille pönttö.


Aira Savisaari: Niilo korjaa pyörää
Kuvitus: Hannamari Ruohonen
Kustantaja: Karisto Oy 2018

 

Kevätsiivouksen aika

On ihanaa, kun kevät etenee, päivät pitenevät ja aurinko paistaa yhä enemmän. Lisääntyvässä valossa on kuitenkin se paha puoli, että nurkkiin kertynyt pöly ja lika tulevat näkyviin ihan eri tavalla kuin talvihämärissä. On siis kevätsiivouksen aika.

Kevätsiivousta tehdään tämänpäiväisessä kirjassakin. Kyseessä on Riikka Jäntin Vaahteratuvan väki -sarjaan kuuluva Toivo ja hirveä hämähäkki.

 
Toivo-siilin harjatessa ullakkoa löytyy yllätys. Yllätys, jolla on kahdeksan jalkaa,
kahdeksan silmää, viisi hammasta ja omituinen käkätys. Toivo pelästyy niin pahanpäiväisesti, että yöunetkin menevät.

"Seuraavana päivänä Toivo koetti saada muut tajuamaan, että hämähäkistä oli päästävä eroon.
   - En minä voi nukkua, kun vintillä majailee sellainen hirmu, hän valitti."

Itse olisin varmaan ollut Toivon kanssa samoilla linjoilla, sillä kerta kaikkiaan kammoan hämähäkkejä. Onneksi Jäntti tarjoaa rakentavamman tavan toimia:

" - Ehkä sen kanssa voisi neuvotella, ehdotti Iiris."

Vaahteratuvan väki pääsee kuin pääseekin kompromissiin hämähäkin kanssa, ja kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä, paitsi Toivo. Hän ei ihmeparannu araknofobiastaan, mutta pääsee sentään Nökön kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, ettei joudu viettämään öitään yksin.

Toivo ja hirveä hämähäkki on suoraa jatkoa Jäntin aiemmille saturomaaneille Nokikätkön ritarit ja Kuuhiisi sekä Vaahteratuvan väki ja vaarallinen peto. Se toimii kyllä itsenäisesti luettunakin. Teos on aiempia osia lyhyempi ja kuvakirjamaisempi ja sopii siksi paremmin nuoremmallekin lukijalle. Sarjassa on ilmestynyt neljäskin osa: Vaahteratuvan väki ja kiviholvin kirous.

Riikka Jäntti on lempikuvittajiani ja itse nautin erityisesti kirjan kuvituksesta. Jäntin hämähäkkikään ei ole ollenkaan niin pelottavannäköinen kuin tuo minun kuvaamani.


Riikka Jäntti (teksti ja kuvat): Toivo ja hirveä hämähäkki
Kustantaja: WSOY 2009

Kevään varma merkki: leskenlehti

Kevät on täällä! Näin eilen vuoden ensimmäiset leskenlehdet. Nuo kukkien pioneerit nostivat uhmakkaasti päänsä mullasta pellonpientareella, vaikka pellolla oli paikoin vielä lunta. 

Mieleeni tuli heti Maj Fagerbergin suloinen pieni kirja Tunnen sinut, leskenlehti!, johon tutustuimme tyttäreni taaperoaikana. Kirja on sen verran hurmaava, että se kannattaa kaivaa yhä esiin keväisin.

Kirja kertoo taaperoikäisestä Ollista, joka on kevätkävelyllä isosisarustensa Annan ja Antin kanssa. Olli näkee kukan, mutta Anna ja Antti korjaavat kyseessä olevan leskenlehti. Pian leskenlehtiä löytyy oikein monta ja lapset poimivat niitä.

Leskenlehtien lisäksi löytyy myös valkovuokkoja. Metsikkö on aivan valkoisenaan. Lapset poimivat sievät kimput. Sitten Olli bongaa sinivuokkoja. Niitä on vain kolme, yksi jokaiselle. Poimiako vai ei? Ei, lapset päättävät.

Yhtenä kirjan teemoista on ylä- ja alakäsitteiden opettelu. Kukka on yläkäsite ja leskenlehti, valkovuokko ja sinivuokko kukan nimiä.

Kirjan lopusta löytyy tietopitoiset artikkelit kirjassa nähdyistä kevätkukista. SInivuokon kohdalla mainitaan virheellisesti, että sinivuokkojen poimiminen myytäväksi olisi kiellettyä. Näin olikin kirjan ilmestyessä, muttei ole enää. Vuonna 2005 sinivuokko poistui rauhoitettujen lajien listalta.

Maj Fagerbergin hurmaava kuvitus on realistista. Kasvit on piirretty yhtä tarkasti kuin kasvikirjassa. Lapsihahmoissa on hiukan samaa tuntua kuin Ilon Wiklandin kuvittamissa Melukylän lapsissa.


Maj Fagerberg (teksti ja kuvat): Tunnen sinut, leskenlehti!
Ruotsinkielinen alkuteos: Titta en tussilago
Suomennos: Tuula Syvänperä
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 1997

 

Kevään ihme on täällä taas

Aurinko paistaa ja lumet hupenevat pihaltamme kovaa vauhtia. Pakko se on uskoa, kevät on taas kerran tullut. Tekee mieli palata rakkaiden kevätkirjojen pariin.

Yksi kaikkein ihanimmista kevätaiheisista kuvakirjoista on Kazuo Ivamuran kirjoittama ja kuvittama Kevään ihme Käpymetsässä. Olen yrittänyt metsästää sitä divareista, mutten ole vielä löytänyt. Siksi on ihanaa, että tällainen aarre on vielä saatavilla kirjastostamme. Kirja on nimittäin painettu jo vuonna 1989 eli se on 30 vuotta vanha. 

Kyseessä on alkuaan japanilainen teos. Kovin moniin japanilaisiin lastenkirjoihin en ole törmännyt. Tämäkin teos on suomennettu englanninkielestä.

 

Kevät on tullut Käpymetsään ja lumi on alkanut sulaa. Oravanpoikasilla on hyvä kysymys esitettävänään: mihin sula lumi häviää. Oravanpojat Niko, Tiko ja Tuitsu lähtevät ottamaan asiasta selvää. Ne seuraavat sulavan lumen aiheuttamia vesinoroja, jotka kasvavat ensin puroksi ja sitten yhä leveneväksi virraksi, joka laskee suureen lampeen. 

Pikku oravien seikkailu muuttuu suorastaan vaaralliseksi, mutta onneksi lammella uiskentelevat sorsat rientävät apuun. Viisaalta sorsalta oravat kuulevat vastauksen kysymykseensä:

”Kevätaurinko sulattaa lumen vedeksi, joka lähtee liikkeelle pieninä puroina. Ne kasvavat virroiksi ja joiksi, jotka laskevat lampiin ja järviin. Vesi jatkaa matkaansa, kunnes se päätyy suureen mereen. Ja sieltä se hiljalleen haihtuu ja nousee pilviksi taivaalle.” 

Kyselyikäinen tyttäreni oli tyytyväinen kirjan tarjoamaan informaatioon, joka tarjoiltiin viehättävästi kuvitetun tarinan muodossa. Pidän kovasti herkästä vesivärikuvituksesta. Se tuo kirjaan ihanan ja rauhallisen tunnelman ja tavoittaa kevään olemuksen hienosti.

Kazuo Iwamura: Kevään ihme Käpymetsässä
Japaninkielinen alkuteos: Moh Harudesune
Suomennos (englanninkielestä): Sinikka Sajama
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 1989