Luonnosta on tullut entistä tärkeämpi meille tänä poikkeusaikana. Onneksi elämämme kevättä, jolloin luonnon tarkkailu on palkitsevaa. Joka päivä tapahtuu jotain uutta, kun luonto herää talven jäljiltä eloon. Silmut puhkeavat lehdiksi. Mullasta työntyy uusia kasveja. Linnut puuhailevat touhukkaina ja ilahduttavat laulullaan.
Kaivelin hyllyistämme esiin luontoaiheisia lastenkirjoja. Niistä voi saada hyviä vinkkejä, millaisiin asioihin luonnossa kannattaa kiinnittää huomiota näin keväällä.
Keväisessä luonnossa
Kevääseen keskittyviä kirjoja ovat esimerkiksi Kirsi Hutrin kirjoittama ja Tom Björklundin kuvittama Vesimyyrän kevät (WSOY 2002) sekä Reetta Niemelän kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Miljan kevät (Otava 2004).
Tietoruuduin kyllästetyssä Vesimyyrän keväässä seurataan rouva vesimyyrän keväistä kävelyretkeä, joka on täynnä ääniä ja toimintaa. Sammakoiden kovaääninen kurnutus saa rouva vesimyyrän heräämään kesken unien ja lähtemään ulos keväiseen yöhön.
Eletään toukokuuta. Rentukat, leskenlehdet, valkovuokot ja sinivuokot kukkivat. Haukien kutu alkaa olla ohi. Punakylkirastas on palannut tuttuun puuhunsa kuusikkoon, ja sisilisko on herännyt horroksesta. Telkkäkoiras yrittää hurmata naaraita soidintanssillaan.
"Keväällä kaikilla on kiire" todetaan kirjan lopussa varsin osuvasti.
Miljan kevät -kirjassa keväistä luontoa ihmettelee isoisänsä Ukon kanssa mökille lähtenyt Milja-tyttö. Ukko merkitsee kevään merkkejä päivyriinsä, joten Miljakin aikoo tehdä omia kevätmerkintöjä ruutuvihkoonsa, vaikkei ihan tiedä, mitä ne kevään merkit ovat.
Mutta löytyyhän niitä kun tarkkaan katselee. Krookukset, kimalainen, sisilisko, kottarainen, pihakoivun heleät hiirenkorvat, etana, siirat, leskenlehdet, sitruunankeltaiset esikot ja sammakonkutu ojassa.
Kevään merkkejä lienee sekin, kun Ukko tekee mökissä perusteellisen kevätsiivouksen tai kun naapurin Iitan lehmät pääsevät laitumelle.
Eväsretkellä on oiva tilaisuus etsiä lisää kevään merkkejä. Milja ei malttaisi lopettaa tarkkailua edes yöksi. Hän raahauttaa sänkynsä ikkunan alle ja toteaa: "— Minun täytyy tarkkailla kevään merkkejä nukkumaan mennessäkin."
Toukokuu kalenterikirjoissa
Kalenterikirjoissa käydään läpi koko vuoden kierto. Elsa Beskowin suloisessa kirjassa Årets saga (Bonnier Carlsen 2010) toukokuussa odotetaan koivun silmujen avautuvan ja iloitaan, kun vihreät lehdet tulevat esille.
Maikki Harjanteen Mintun luontokirjassa (Otava 1998) toukokuussa on niin lämmin, että Minttu saa olla ulkona ilman sukkahousuja ja pipoa. Valko- ja sinivuokot kukkivat, västäräkki hyppii pihalla ja purolle pääsee uittamaan kaarnalaivoja.
Kotipihalla
Joillakuilla onnekkailla saattaa oman kotipihan tuntumassa asustella suloinen piikkipallo. Siili herää talvihorroksesta huhti-toukokuun vaihteessa, kerrotaan Tuula Nyströmin kirjoittamassa ja Laila Nevakiven kuvittamassa lasten tietokirjassa Piikkipallo ihan pihalla (Maahenki 2017).
Heti herättyään siili alkaa etsiä kumppania. Kosintamenoissa siilit puhisevat ja puuksuttavat kuin pienet höyryjunat.
Siilejä voi ruokkia, jos huolehtii ruokintapaikan ja -astioiden puhtaudesta eikä anna siilille ruokaa, josta se tulee kipeäksi. Maitoa ei saa antaa eikä suolaa, hiivaa tai mausteita. Kissan ja koiran ruoat käyvät siilillekin, mutta kuivamuona täytyy ensin liottaa, kirjassa neuvotaan.
Puutarhassa
Toukokuu on puutarhassa työntäyteistä aikaa. Mari Mörön kirjoittamassa ja Marjo Nygård-Niemistön kuvittamassa tarinallisessa tietokirjassa Jutta ja Julius — Puutarhan parissa (Puutarhaliitto 2007) Jutan ja Juliuksen pihalla päästään istutustöihin. Kasvit tarvitsevat valtavan määrän hyvää multaa kasvaakseen kunnolla.
Jutan ja Juliuksen puutarhassa kasvatetaan kukkia ja ruokakasveja. Syötäväksi kelpaavia kasveja löytyy kyllä luonnostakin. Näin keväällä kannattaa poimia vaikkapa nokkosia, joiden lehdet ovat vielä pehmeitä ja nuoria. "Nokkosista voi valmistaa keittoa tai paistaa lettuja", kirjassa vinkataan.
Puutarhassa voi rehkimisen lisäksi toki vain tarkkaillakin luontoa. Laila Nevakiven satumaisessa lasten puutarhakirjassa Kati-keijun puutarhassa (Maahenki 2018) ehdotetaan ihmettelemään pölytystä. Hyönteiset, kuten kimalainen, mehiläinen, kukkakärpänen ja perhonen kuljettavat siitepölyä kukasta toiseen, jolloin kasvi hedelmöittyy ja uusia siemeniä alkaa kasvaa.
Koska pölyttävät hyönteiset ovat puutarhalle hyödyllisiä, voi kirjan ohjeiden avulla rakentaa puutarhaan ötökkähotellin hyönteisten suojaksi ja pesimä- ja talvehtimispaikaksi.
Metsässä
Eppu Nuotion kirjoittamassa ja Aino Louhen kuvittamassa kirjassa Tämä vai tuo — Metsäretki (Bazar 2019) Fiinu lähtee äidin ja taaperon kanssa retkelle metsään. Metsässä näyttää keväiseltä.
Fiinu kuuntelee metsän ääniä, ihmettelee muurahaisten aherrusta, ihailee perhosia ja pötköttää auringossa. Retkieväät maistuvat erityisen hyviltä kalliolla, josta on hieno näköala järvelle. Kotiin viemisiksi kerätään oksia ja varpuja, jotka toivottavasti puhkeavat maljakoissa lehtiin.
Suolla
Miltä kuulostaisi retki suolle? Meiltä ei löydy suota läheltä, mutta pääsemme Miihkali-haltian matkassa toukokuiselle Kapustasuolle, jos kaivamme esiin Suvi Vanhasen kirjoittaman ja Laila Nevakiven kuvittaman Lapsen oman luontokirjan (Minerva 2018).
Miihkali retkeilee suolla suuren hirven selässä. Tupasvillan keltaharmaat tähkät pistävät esiin suosammalikosta. Jostain kantautuu kurkien huutoa, ja suopöllö kaartelee myyriä ja hiiriä etsimässä. Petollinen kihokki houkuttelee saaliikseen hyönteisiä, ja saalistuspuuhissa on juoksuhämähäkkikin. Se ei virittele ansoja, vaan juoksee saaliinsa kiinni.
Lintuja bongaamassa
Useimmat muuttolinnut ovat jo palanneet Suomeen ja ovat parhaillaan pesimäpuuhissa. Reijo Ikävalkon kirjoittamassa ja Mauri Kunnaksen kuvittamassa Hullunkurisessa lintukirjassa (Gummerus 2006) kerrotaan, että tulijoita on vielä toukokuussakin. Pitkäsiipiset tervapääskyt saapuvat kirkuvine huutoineen ja riemukkaine lentonäytöksineen.
Tervapääskyt eivät muuten ole mitään sukua muille suomalaisille pääskyille, kirjassa paljastetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti