Astu sisään Koiramäen maailmaan

Koiramäen tarinat heräävät eloon Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa. Kun painaa päähänsä Kille-päähineen tai Miinan huivin suippokorvineen muuttuu itsekin osaksi Mauri Kunnaksen rakastettuja kertomuksia.

Vaikka museot ovat vielä suljettuna, halusin näin kansainvälisenä museopäivänä muistella käyntiämme Pohjois-Pohjanmaan museon Koiramäki-näyttelyssä. Kävimme siellä vuodenvaihteen tienoilla siinä entisessä elämässä, jossa matkusteltiin vielä vapaasti ja huolettomasti.

Jos muistan oikein, näyttely on ollut museossa jo vuodesta 1997 alkaen. Siitä on luullakseni jo melkein parikymmentä vuotta, kun olen nähnyt sen edellisen kerran.

Kokemus oli hiukan erilainen nyt kohderyhmään kuuluvan lapsen äitinä kuin nuorena perheettömänä kansatieteen opiskelijana. Oli hauska nähdä tytär viipottamassa näyttelyssä Miina-piian huivi päässään. Hän kiinnitti huomiota asioihin, joita en itse tullut ajatelleeksi.

"Äiti, miksi täällä on niin pimeää?" hän kysyi Koiramäen talvesta kertovassa huoneessa. Tosiaan, ennen aikaan pärein valaistut pirtit olivat paljon pimeämpiä kuin asunnot tänä sähkövalon aikana. Luin toisaalla museossa, että talikynttilät alkoivat hiljalleen syrjäyttää päreet 1800-luvulla.

Vaikka pirtit olivat hämäriä eikä katuvaloja ollut, tähtitaivas oli täynnä valoa. Eräässä mieleenijääneessä kuvaelmassa Koiramäki-nuket seisovat hangella ja ihmettelevät taivaan valoja.

Entisajan talonpoikaiselämä ja maalaistalon vuodenkierto tulevat tutuiksi museon lukuisten pienoismallien avulla. Koiramäen henkilöhahmot näyttäytyvät nukkekuvaelmissa samoissa puuhissa kuin kirjoissakin. 

Ollaan heinätöissä, keritään lampaita, kuivataan viljaa riihessä, tehdään käpylehmiä, kerrotaan kummitusjuttuja ja kuunnellaan saarnaa kirkossa unilukkarin valvovan silmän alla.

Pikkutarkkojen pienoismallien lomassa voi kuunnella pätkiä Koiramäki-kirjoista. Käsinukkejen avulla voi luoda omia tarinoita.

Museon Koiramäki-näyttelyssä ei saanut valitettavasti valokuvata, mutta onneksi nukkeasetelmia pystyi palauttamaan mieliin kotona Mauri Kunnaksen kirjojen äärellä. Näyttely perustuu vanhimpiin Koiramäki-kirjoihin Koiramäen talossa (Otava 1980) ja Koiramäen talvi (Otava 1988). Kyseiset teokset olivat lempikirjojani lapsuudessa.

Suosittelen tutustumaan niin kirjoihin kuin myös Pohjois-Pohjanmaan museon näyttelyyn sitten joskus, kun matkustelu ja museoissa käynti on taas mahdollista.

Ennen sitä voi tällä viikolla viettää digitaalista museoviikkoa. Museoviikkoa koordinoivat Suomen museoliitto ja Museokortti, ja tapahtumista vastaavat museot ympäri Suomen.