tiistai 11. elokuuta 2020

9 kirjaa eskarin aloittamisesta

Eräänä kesäkuun lopun päivänä mieheni ja tyttäreni palasivat tarhasta mukanaan valtava kassillinen varavaatteita, sadevarusteita ja piirustuksia. Vasta silloin tajusin lopullisesti, että se oli nyt tässä. Tyttären päiväkotitaival on ohi. Hän ei enää koskaan palaa päiväkotiin tuttuun ryhmään, tutulle pihalle. Pian hän on jo eskari, ja esikoulun tilat ovat koululla.

Kolme ja puolivuotinen päiväkotitaival vierähti loppujen lopuksi ohi hujauksessa, vaikka aina ei siltä tuntunutkaan, kun aamusta toiseen tappeli kuravaatteista ja kirosi, kun oltiin taas myöhässä aikataulusta.




Viime aikoina olemme orientoituneet esikoulun alkamiseen kuinkas muuten kuin lukemalla esikouluaiheisia kirjoja. Aloin niiden keräämisen hyvissä ajoin, varmaan jo silloin kuin pieni kolmivuotiaani oli vielä aivan päiväkotitaipaleensa alussa.

Esittelen yhdeksän lastenkirjaa, jotka kaikki kertovat eskarin aloittamisesta.


1. Prinsessa Rämäpää ja vessasanat




Prinsessa Rämäpää jännittää eskarin aloittamista. Ensimmäisenä aamuna eskarin aamupiirissä Rämäpäällä on pissahätä, mutta hän ei rohkene kysyä, missä vessa on. Niinpä kun tulee Rämäpään vuoro esitellä itsensä, suusta pulppuaa pelkkiä vessasanoja. Kaikki purskahtavat nauruun.

Häpeissään Rämäpää suunnittelee jo muuttoa Afrikkaan. Keskustelu isän kanssa saa kuitenkin mielialan kohoamaan. Ehkä lapset nauraessaan eivät tarkoittaneet mitään pahaa. Ja ehkä ryhmästä löytyy Rämäpäälle samanmielinen kaveri.

Meillä pissa-kakkahuumori ei oikein enää jaksanut naurattaa kuusivuotiasta ja äitiä sitäkin vähemmän. Plussaa kuitenkin Mervi Lindmanin ilmeikkäästä, onnistuneesta kuvituksesta.

Elina Hirvonen, Anna ja Iivari Kiiskinen — kuv. Mervi Lindman: Prinsessa Rämäpää ja vessasanat. Tammi 2019.


2. Miina ja Manu esikoulussa




Nelly-tädin esikoulussa on tutustumispäivä. Miina ja Manu pääsevät näkemään, millaisia asioita esikoulussa puuhaillaan. Lapset harjoittelevat kirjaimia, tavuja, muotoja ja laskutehtäviä sekä piirustusta. Manu osoittautuu erinomaiseksi laskijaksi, mutta muotokuvapiirtäjänä hänellä on vähän liikaa omaperäistä näkemystä.

Kirjaa lukiessani tajusin, etten ollenkaan tiedä, mitä nykyajan esikoulussa tehdään. Mutta kun itse kävin esikoulua 1980-luvulla, ei siellä sentään kirjaimia ja tavuja opeteltu. Ne opittiin vasta koulussa.

Teutori: Miina ja Manu esikoulussa. Satukustannus Oy 2018. 24. uudistettu painos.

3. Onni-poika menee eskariin




Eskari on alkamassa. Onni iloitsee uudesta repustaan, mutta illalla jännitys käy sietämättömäksi. Ei nukuta, on niin paha olo. Vanhemmat vakuuttavat, että ensimmäinen päivä jännittää kaikkia eskarin aloittavia, ja että pian Onni tottuu ja sitten on ihan eri mieli.

Eskarissa on toinenkin Onni, jolla ei asiat oikein luista. Onnin oma jännitys laukeaa, kun hän ryhtyy toiselle Onnille kaveriksi. Eskarissa on ihan helppoa, kun sen osaa!

Sanna Pelliccioni: Onni-poika menee eskariin. Minerva Kustannus 2016.

Kirja sisältyy myös yhteisniteeseen:
Sanna Pelliccioni: Onni-poika on jo aika iso. Minerva 2020.




4. Karoliina eskarissa




Esikoulun alku jännittää Karoliinaa niin, että hän herää jo kolmelta aamuyöstä valmiina lähtöön. Myös isomummoa jännittää — nimittäin pärjäävätkö opettajat Karoliinan kanssa. Karoliina kun on aika vilkas ja sanavalmis tapaus. Hänelle sattuu ja tapahtuu.

Heti ensimmäisenä aamuna eskarissa Karoliinan tylsät ja tavalliset tossut muuttuvat noidutuiksi. Mikäs ihme se on, kun ne on ostettu syylänenäiseltä noita-akalta! Karoliinan juttuja kuunnellessa ei totisesti tule aika pitkäksi.

Karoliinasta on kirjoitettu kokonainen kirjasarja. Se on suunnattu esikouluikäisille ja alakoululaisille ja sopii vaikka lapsen itsensä luettavaksi lukutaidon kartuttua.

Tuula Kallioniemi — kuv. Marika Maijala: Karoliina eskarissa. Otava 2015.

Karoliina eskarissa -yhteisnide sisältää teokset:
Tuula Kallioniemi — kuv. Marika Maijala: Karoliina ja noidutut tossut. Otava 2008.
Tuula Kallioniemi — kuv. Marika Maijala: Karoliina ja villit luistimet. Otava 2009.




5. Veera Virtanen ja esikoulu




Virtasen perheen reipasta esikoista Veeraa ei esikoulun alku jännitä. Hän selviää mistä vaan. Mutta voi pahuf, aamulla irtoaa Veeran toinenkin etuhammas, eikä ole kiva olla hampaaton.

Esikoulussa käy ilmi, että suurin osa lapsista tuntee opettajan jo ennestään. Veera ei tunne, sillä hän on päiväkodissa ensimmäistä kertaa.

Päivä ei suju ollenkaan niin kuin Veera on kuvitellut. Hän ei pysty puhumaan kunnolla puuttuvien hampaiden takia, ei osaa kirjoittaa nimeään yhtä siististi kuin muut, pudottaa ruokatarjottimensa, ei pysty rauhoittumaan lepohetkellä ja palaa ensimmäisenä polttopallossa. Esikoulussa onkin kurjaa!

Kun Veera tajuaa, että muillakin voi olla kurjaa, on aika muuttaa omaa asennetta. Kotiin Veera lähtee hymyssä suin.

Anneli Kanto — kuv. Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu. Karisto 2013.


6. Sadan asteen eskarikuume




Kun Sara aloittaa eskarin, hän joutuu jättämään Api-nallensa kotiin. Nallella nimittäin on kuumetta, sata astetta. Eskaripäivä sujuu mukavasti Saran keksiessä, mitä kaikkea Api-nalle kotona puuhailee hänen poissaollessaan.

Opettaja keksii, että kaikki lapset saavat vuorollaan kertoa, mitä heidän kodeissaan tapahtuu eskaripäivän aikana. Mielenkiintoisia juttuja!

Jos Api-nallen eskarikuume on seuraavana päivänä poissa, se pääsee Saran mukaan esikouluun.

Hannu Hirvonen — kuv. Mika Kolehmainen: Sadan asteen eskarikuume. Karisto 2012.


7. Mintun esikoulukirja




Minttua esikouluun meno jännittää niin, että vatsaan sattuu. Ensimmäinen esikoulupäivä on kuitenkin niin vauhdikas ja täynnä toimintaa, ettei Mintulla ole aikaa pelätä.

Lapset opettelevat kengännauhojen solmimista, lukevat sadun, pelaavat palloa ja askartelevat. Minttu saa toimia ruoka-apulaisena.

— Eikä kukaan itkenyt! Minttu kertoo innoissaan äidille esikoulupäivän päätteeksi.

Maikki Harjanne: Mintun esikoulukirja. Otava 2006.


8. Emma menee esikouluun




On päivä, jolloin Emma aloittaa esikoulun. Sekä Emmaa että äitiä jännittää. Äiti palaa töihin monen vuoden tauon jälkeen. Emmasta tulee eskari ja pikkuveli Eino aloitaa päiväkodin pienten puolella.
 
Emman ystävä Otto on sairas eikä pääse eskariin ensimmäisenä päivänä. Onneksi ryhmästä löytyy tuttu tyttö, Viivi, joka käy Emman kanssa samalla tanssitunnilla.

Emman päiväkodissa esikouluryhmä kokoontuu vasta iltapäivällä. Aamupäivällä tutustutaan toisiin, piirretään musiikin tahdissa, lauletaan, ulkoillaan ja syödään. Esikouluopetuksen aikana tutkitaan muotoja ja pelataan dominoa.

Vahingoitta ei Emma selviä ensimmäisestä päivästä. Hän kalauttaa otsansa yhteen Viivin kanssa ja saa mojovan kuhmun.

Heti kotiin päästyään Emma kiirehtii kertomaan päivästä Otolle. Näyttää siltä, että Otto pääsee jo seuraavana päivänä mukaan.

Pirkko Harainen — kuv. Leena Lumme: Emma menee esikouluun. WSOY 2004.
 
 

9. Vilppu

 
 
 
Enni ja hänen pieni vihreä pehmoaasinsa Vilppu ovat erottamattomat, joten kun Enni menee esikouluun, niin menee Vilppukin. Ensimmäisenä päivänä Vilppu on vähän peloissaan; sehän ei ole ennen ollut esikoulussa.
 
Enni ja Vilppu puuhastelevat muiden mukana, kunnes lounastauon aikaan Vilppu joutuu eksyksiin. Kun Enni huomaa Vilpun kadonneen, pääsee itku. Onneksi Vilppu löytyy.
 
Kotimatkalla äiti toteaa, että olisi ollut parempi, jos Vilppu olisi jäänyt kotiin. Mitenhän on? Selviäisivätkö ystävykset erossa esikoulupäivän ajan?

Selina Young — suom. Tiina Hemming: Vilppu. Lasten Parhaat Kirjat 1993. 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti