Kirjassa eletään vuotta 1915. Kaksitoistavuotiaan Viktorin äiti on Pariisin oopperassa loistanut kuuluisa oopperalaulajatar. Viktorin isä on lähtenyt Amerikkaan ja hylännyt perheensä. Äiti on niin murtunut, että on palannut poikansa kanssa vanhempiensa luokse kotikaupunkiinsa Helsinkiin.
Viktorille kaupunki on uusi, eikä hän ei tunne itseään toivotuksi missään. Isoäiti on ankara ja kylmäkiskoinen, isoisä sairas. Äiti keskittyy itseensä. Koulussa Viktor joutuu niin oppilaiden kuin opettajienkin silmätikuksi ja kiusaamaksi.
Äiti pestataan Venäläisen teatterin Taikahuiluun Yön kuningattaren rooliin ja Viktorkin saa pienen osan esityksessä. Hän ystävystyy teatterimestarin tyttären Agnesin kanssa. Hetken elämä tuntuu helpommalta, mutta sitten teatterilla alkaa tapahtua outoja asioita.
Joku, jolla ei näytä olevan varjoa, kulkee käytävillä hyräillen surumielistä sävelmää. Liittyykö kulkija onnettomuuksiin, joita harjoituksissa alkaa tapahtua toinen toisensa jälkeen? Kytkeytyykö Yön kuningattaren rooliin kirous ja onko Viktorin äiti vaarassa? Entä mikä kammottava olento lymyilee oopperan alimmaisessa kellarikerroksessa?
Arvoitusten ratkominen tekee Viktorille hyvää. Hänen itseluottamuksensa kasvaa. Hän löytää itsestään rohkeutta ja oppii voittamaan pelkonsa. Nuoren pojan kasvutarina kosketti. Viktor-parka oli alussa niin päähänpotkittu, että teki ihan pahaa. Oli mahtavaa nähdä hänen nousevan askel askeleelta vaikeuksiensa yläpuolelle. Hänen tarinalleen todellakin soi onnellisen lopun.
Yön kuningatar oli hieno lukukokemus. Pidän historiallisista romaaneista, ja miljöö teki tästä tarinasta erityisen kiinnostavan. Saatoin hyvin nähdä mielessäni kirjan hahmot Aleksanterin teatterin, entisen Venäläisen teatterin, kulisseissa. Kun olin lapsi, ei uutta oopperataloa vielä ollut. Aleksanterin teatteri oli Helsingin oopperatalo. Rakastin (ja rakastan yhä) rakennusta ja siellä vallitsevaa tunnelmaa. Samanlaista salaperäistä ja mystistä tunnelmaa ei ole mahdollista kokea uudessa oopperatalossa.
Eva Frantz tunnetaan dekkarikirjailijana, ja tässäkin mysteerissä jännitys on rakennettu tarinaan hienosti. Frantz ei pelkää käyttää kertomuksissaan yliluonnollisia elementtejä. Niitä vierastaville kirja ei ole paras valinta.
Yön kuningattaren suositusikä on 9-12-vuotta. Tarina oli paikoin aika jännittävä, mutta uskoisin, että ikähaarukka on suunnilleen kohdillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti