Jouluinen kuvakirjakavalkadi

Tämänpäiväisen kuvapostauksen myötä pääsette kurkistamaan, millaisia jouluisia kuvakirjoja löytyy kirjahyllystämme. Kuvat toimivat myös vinkkilistana, jos etsii jouluista lukemista lapsille.

Sain idean tähän aiheeseen 365 kuppia kahvia -blogista, jossa ilmestyi muutama vuosi sitten samantyyppinen postaus. Ritalla tosin on enemmän joulukirjoja kuin meillä. 

Onneksi meillä löytyy lisää luettavaa mummolasta, jossa suurin osa lapsuuteni joulukirjoista vielä on. Olen tuonut meille vain rakkaimmat. Ja ettei joululukeminen vain pääse loppumaan kesken, marraskuusta alkaen on raahattu kassikaupalla joulukirjoja kirjastosta. Mutta nyt siis sukelletaan oman hyllyn antimiin.

Adventtikalenteri

Joulun odotus alkaa adventtina. Adventtikalenterin 24 pikkuista kirjaa voi vaikka ripustaa kuuseen, kun ne on luettu.

Lucia valontuoja

Lucianpäivänä joulu on jo lähellä. On aika viettää sahramintuoksuinen lukuhetki kynttilöiden valossa.

Arkista jouluun valmistautumista

Omia suosikkejani joulukirjojen joukossa ovat ne, joissa seurataan usein hyvin arkisestikin jonkin perheen valmistautumista jouluun.

Kotoista joulunviettoa

Millaista on joulunvietto tavallisessa kodissa?

Vanhanajan tunnelmaa

Joulu oli ennen vanhaan osin samanlaista ja osin erilaista kuin nykyisin.

Vanhanajan tunnelmaa on löydettävissä Pekka Töpöhäntä -tarinoistakin.

Lasten joulukirja kertoo joulun perinteistä.

Metsän eläinten joulu

Kuvakirjoissa metsän eläimetkin viettävät joulua.

Karhut nousevat talviunilta joulunviettoon.

Aika monissa joulukirjoissa seikkailee hiiriä.

Joululahjat

Joululahjat ovat tärkeitä. Mitä paketteihin kääritään ja mitä paperien alta paljastuukaan? 

Joulupukki

Joulupukki kuuluu oleellisesti jouluun.

Mauri Kunnaksen joulukirjat ovat epäilemättä muovanneet useimpien suomalaisten käsitystä joulupukista. Kriittisiäkin näkemyksiä lastenkirjallisuudesta löytyy. Joulu juksaa -kirjassa taidetaan kyseenalaista koko joulupukki.

Tonttuja

Tontut ovat joulupukkia vanhempia. Alkuun tontut eivät kuuluneet jouluun, vaan niillä oli muita tehtäviä talon ja pihapiirin haltijoina.

Nykyisin tontut ovat joulun kuvastoa.

Kotitonttu ei ole oikeastaan ollenkaan joulukirja, mutta kuuluu omaan joulunajan lukemistooni.

Joulun todellinen sanoma

Uhkaako joulun pohjimmainen merkitys hukkua tonttujen ja joulupukkien alle?

Seimikirja on näyttämökirja, joka avautuu kauniiksi jouluseimiasetelmaksi. Kirja ja joulukoriste samassa paketissa!

Maailman vähäosaisempia

On niitäkin lastenkirjoja, jotka muistuttavat, ettei kaikkien joulu ole automaattisesti ylenpalttinen ja onnellinen. Pienet ystävälliset teot voivat ilahduttaa suuresti.

 

Joululauluja

Joululaulut luovat joulun tunnelmaa. Soivien joululaulukirjojen avulla voi opetella tuntemattomampiakin joululauluja. Ihana joulu -kirjassa on tarina ja siihen liittyviä lauluja nuotteineen.

Äänikirjoja

Joulukiireiden ollessa hektisimmillään on paras ulkoistaa lukeminen ja laittaa äänikirja pyörimään.

Toiminnallisia elementtejä

Taapero malttaa pysyä kirjan äärellä toiminnallisten elementtien avulla. Näissä kirjoissa on läppiä, joista vetää.

Makeita hetkiä

Jouluun kuuluu herkuttelu. Kirjoissa pääsee käymään vaikkapa Piparkakkumaassa.

Lukemista useaksi illaksi

Isompi lapsi jaksaa kuunnella jo pidempiä kirjoja, joista riittää lukemista useammaksi illaksi. Oma lapsuuden suosikkini Pappilan Marjan joulu ei ole varsinaisesti kuvakirja, sillä siinä on vain muutamia mustavalkoisia kuvia. On mukava, että nykyisin monissa lastenromaaneissa on runsas värikuvitus tekstiä tukemassa. 

Disneyn joulu

Ankkalinnan väki suuntaa usein jouluksi maalle Mummo Ankan tykö.

Jouluinen minikirja.

 

Joulun taikaa

Jouluun kuuluu ripaus taikaa. Jouluna voivat lumiukot herätä eloon, tytöistä tulee prinsessoja ja nukkekodin nuket seikkailevat ulkona.

CLUE-ryhmän joulunalusaika on täynnä toimintaa ja vaarallisia käänteitä

Jouluun on reilu viikkoa aikaa Jørn Lier Horstin uusimmassa CLUE-sarjan osassa Metsään kätketty arvoitus (Otava 2022, suom. Päivi Kivelä).

Luulisi, että idyllinen täysihoitola Helmi pienessä Venepoukaman kylässä olisi täydellinen paikka rauhoittua joulunviettoon. Vastaanottoaulaan on pystytetty joulukuusi ja tilaa on koristeltu tontuin ja jouluisin kukka-asetelmin. Lumi kieppuu ikkunoiden takana ja kinostuu maahan. Puut taipuvat valkoisina lumen painosta.

Näin lähellä joulua täysihoitolassa on vain neljä vierasta. Lisäksi hotellissa asuu hotellin omistaja Cecilia-tyttärensä kanssa ja hotellin johtaja Leo-poikansa kanssa. Yhdessä lähistöllä asuvan Unen ja tämän Egon-koiran kanssa Cecilia ja Leo muodostavat CLUE-ryhmän.

Ja siellä missä CLUE-ryhmä on, ei ole koskaan rauhallista. Viimeisen puolen vuoden aikana kolme lasta ja koira ovat kokeneet monenlaisia jännittäviä seikkailuja (Metsään kätketty arvoitus on sarjan seitsemäs osa). Cecilia tosin toteaa, että moneen viikkoon ei ole tapahtunut mitään ja uudelle seikkailulle olisi tarvetta.

Pian alkaakin tapahtua. Metsässä välkkyy outo sarja heijastimia, löytyy salaperäinen laatikko ja yössä kuuluu laukauksia. Lapset kuulevat vuosikausia sitten eläneestä hullusta tohtorista, jonka autioitunut talo seisoo yhä lähistöllä. He porhaltavat tutkimaan taloa, vaikka tohtori on kuollut siellä salamyhkäisellä tavalla.

Kohta poliisitkin saavat selvitettävää, sillä kaksi asemiestä ryöstää lähistöllä arvokuljetusauton. Lapset alkavat epäillä, että joku täysihoitolan vieraista on ryöstön "aivot". Ovatko he oikeassa? Ja jos ovat, niin kuka se on?

Hurjia juonenkäänteitä on luvassa, eikä joulurauhasta ole tietoakaan. Täysihoitola Helmen joulukuusikin kaatuu rytäkässä. Neulasia, kuusenhavuja, joulupalloja ja muita koristeita vaan lentelee sinne tänne.

Kirja oli viihdyttävää luettavaa. Se oli pakko ahmia yhdeltä istumalta. Kahdeksanvuotiaalleni kirja olisi luullakseni vähän liian jännittävä. Hänen täytynee odottavaa vielä jonkin aikaa, ennen kuin esittelen sarjan hänelle. 

Kirjasarjan jokaisessa osassa on hiukan filosofista pohdintaa. Se ehkä aukeaa paremmin hiukan vanhemmille lukijoille kuin ihan alakoulun ensimmäisillä luokilla oleville.

Tällä kertaa tekstin lomassa pohditaan René Descartesin innoittamana, onko mikään tässä maailmassa varmaa. Voimmeko varmasti edes tietää, että olemme olemassa, ettei elämä olekin pelkkää unta? Descartesin mielestä epäily todistaa, että on olemassa. Epäily on ajattelemista ja jotta voi ajatella, täytyy olla olemassa. Kirjan lopussa on vielä parin sivun mittainen infoteksti René Descartesin elämästä ja ajatuksista.

Ennen Metsään kätkettyä arvoitusta olin lukenut vain sarjan viidennen osan Purjeveneen arvoitus (Otava 2021). Nautin molemmista osista, mutta nyt käsitin, että sarjan osat kannattaisi lukea järjestyksessä. Vaikka joka osassa on oma itsenäinen seikkailu, sarjassa kulkee pidempiäkin juonenkaaria. Yksi niistä on kutterin arvoitus, jota on sivuttu varmaan kaikissa osissa.

Venepoukaman edustalla on nimittäin reilut 150 vuotta sitten haaksirikkoutunut rahtikutteri, jonka lasti on tarinan mukaan kätketty jonnekin Venepoukamaan.

Kirja loppuu hyvin ärsyttävästi toteamukseen:

"Metsään kätketty arvoitus on ratkaistu, mutta Kutterin aarretta ei ole löydetty. Etsintä jatkuu CLUE-sarjan seuraavassa osassa PÄÄKALLON ARVOITUS."

Pääkallon arvoitusta joutuu odottamaan ensi maaliskuuhun asti. Vai pitäisikö lukea se norjaksi? Varmaan lukisinkin, mutta sitä ei löydy kirjastostamme.

"Isi on isi ja isinä pysyy"

Isänpäivä on juuri oikea hetki ottaa tarkasteluun Jukka Behmin ja kuvittaja Markku Metson lastenrunokirja Isi joka partaansa katosi ja muutama muu isi (Capuchina 2021).

Kaksikko — molemmat toki isejä itsekin — marssittaa esiin kavalkadin erilaisia isejä. Runoista jokainen löytää varmasti jotain, mistä tulee oma isä mieleen.

Isi voi olla kikkarapää tai nahkatukka, vanha ukko tai täysi pelle, kotoisin Kuubasta tai niin parrakas, että isin partaan voi kadota.

Yksi isä tykkää lukea ja toinen leipoa pullia, kolmas urheilee ja neljäs pumppaa rautaa ja viidennen elämä on silkkaa tanssia.

Aina ei isälläkään asiat suju putkeen. Isä syöttää puuron ohi suun, paistaa kalapuikot karrelleen, ajelee harhaan tai mököttää koirankopissa.

Joku ei tunne isäänsä ollenkaan eli isä voi olla kuka vaan! Jonkun isä asuu jo pilvenhattaralla, josta on vaikea enää alas palata. Jollain onnellisella saattaa olla kaksikin isää, mutta ottaisi vielä muutaman lisää.

Mutta millainen ikinä oma isä onkaan, niin "isi on isi ja isinä pysyy".

Runojen isät ovat inhimillisiä ja uskottavia, vaikka niin tekstissä kuin kuvituksessakin kulkee läpi kirjan humoristinen pilke. Kaiken kaikkiaan loruista jää tunne, että onpa ihana rikkaus, kuinka erilaisia isejä tässäkin maassa on.

Hyvää isänpäivää!

Syksyn tullen -kirjahaaste 2022

Kun syyskuun puolivälissä julkaisin Reading Habits Tag -haastepostauksen, sitä ei lukenut juuri kukaan. En kuitenkaan lannistunut, vaan painan päälle uudella haasteella. Syksyn tullen -kirjahaasteen olen luonut itse erinäisten netistä löytyvien syysaiheisten kirjahaasteiden innoittamana.

Osallistu ihmeessä omassa blogissasi tai muussa somekanavassasi, jos siltä tuntuu, mutta laita kommentteihin linkki, jotta voin käydä lukemassa vastauksesi. (Ei näihin kukaan koskaan oikeasti osallistu, mutta ainahan voi haaveilla.)

Kirpeän kylmät päivät — kirja joka on selkiyttänyt ajatuksiasi

Syksyn kirpeän kylmät päivät saavat aistit ja ajatukset terävöitymään.

Olen kovasti tykästynyt Bronwen Ballardin ja kuvittaja Laura Carlinin kuvakirjaan Mieli on kuin taivas (S&S 2019, suom. Mirjam Ilvas). Lasten mindfulness-kirjan opeista on ollut hyötyä, kun ajatukset ovat olleet sekaisin tai menossa väärään suuntaan.

Olen kirjoittanut kirjasta kolmisen vuotta sitten.

Uusi lukuvuosi, uudet harrastukset — tietokirja, josta olet oppinut jotain uutta

Syksyisin olen yleensä innokas oppimaan uusia asioita ja uusia taitoja.

Tänä syksynä halusin tietää enemmän vloggaamisesta ja luin Shane Birleyn ja kuvittaja Audrey Malon nuorille suunnatun tietokirjan Vloggaajan käsikirja (Lasten keskus 2020, suom. Piia Latvala). Totesin, että minusta ei ikinä tule vloggaajaa, mutta jos sinä suunnittelet vloggaamisen aloittamista, niin kirja on loistava tietopaketti siitä, mitä kaikkea täytyy tietää ja ottaa huomioon.

Omena-aika — kirja, jossa riittää pureskeltavaa

Syksyllä naapurustomme tuoksuu omenoilta. Omena-aikaan kaikilla riittää rouskuteltavaa, sillä osansa sadosta saavat myös ne, joilla ei ole omia omenapuita. 

Atomeista galakseihin — Fysiikkaan aloittelijoille (Nemo 2022) on kirja, jossa riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Rachel Firth, Minna Lacey ja Darran Stobbart ovat kirjoittaneet lapsille kattavan mutta helppolukuisen teoksen fysiikasta. Kirjan on kuvittanut El Primo Ramón ja suomentanut Timo Paukku. Fysiikan asiantuntijana on käytetty Daisy Sheareria.

Fysiikka kattaa niin valtavan määrän asioita, ettei niitä hetkessä omaksuta. Osa asioista on valtavia, kuten maailmankaikkeus ja osa pienen pieniä, kuten kvanttihiukkaset. Ei taida yksi syksy riittää kirjan tietomäärän omaksumiseen.

Syysmyrskyt — kirja, joka on saanut mielesi myrskyämään

Syysmyrskyt ovat ihania, jos niistä voi nauttia turvassa sisällä ja lämpimässä. Joskus myrskyn jälkeen maisema on ihan toinen. Näin voi käydä mielellekin kuohuttavan kirjan jälkeen.

Joitain vuosia sitten löysin SPR:n Kontista pienen lähes sata vuotta vanhan kirjasen nimeltään Lapset ja kirjat. Sen on kirjoittanut Tyyni Haapanen-Tallgren ja kustantanut Yleinen Kirjallisuuswiikkotoimikunta vuonna 1926. Sisälläni myrskyää, kun kirjoittaja alkaa selostaa saksalaisen koulumiehen Heinrich Wolgastin mietteitä lapsista, kirjoista ja lukemisesta.

"Wolgast lähtee siitä periaatteesta, että lasten yleensä ei pitäisi lukea paljon. Lapsen luontainen toiminnanvaisto viittaa toisille aloille, leikki ja urheilu on hänelle sopivampaa ajanvietettä kuin kirjan ääressä kyyröttäminen, jota koulu ilmankin vaatii paljon. Wolgast antaisi vapaan lukemisen alkaakin vasta 12:sta ikävuodesta. Gurli Linder [ruotsalainen lastenkirjakriitikko] niinikään vastustaa liikaa lukemista."

Kuohuttava ajatus! Ihan turhaanko meillä nyky-Suomessa siis kannetaan huolta lasten ja nuorten lukemisen vähenemisestä? Ha-haa, kielletään koko touhu. Ehkä se sitten alkaa kiinnostaa!

Lämpimät neuleet — kirja, josta jää lämmin tunnelma

Rakastan merinovillapaitoja ja cashmere-huiveja. Syksyllä saan taas pukeutua niihin mielin määrin.

Pehmeä ja lämmin tunnelma on jäänyt mieleeni Darrell & Sally Odgersin Lemmikkilekuri-sarjasta. Kirjoissa Nappi ratkaisee ja Ystävä pulassa (Sanoma Media Finland Oy 2014) tavataan jackrussellinterrieri Nappi. Nappi työskentelee eläinlääkäri Jaanan eläinavustajana. Napin ihana, rauhoittava luonne saa taatusti hyvälle ja lämpimälle mielelle.

Värikkäät lehdet — kirjan kannesta tulee mieleen syksy

Ruskan värit luonnossa ovat aivan parasta syksyssä. Pidän muutenkin ruskaväreistä: keltaisesta, oranssista, tummanpunaisesta ja ruskeasta.

Katri Kauppisen nuortenromaanissa Laakson linnut, aavan laulut (Otava 2022) on aivan ihana, syksyinen kansi. Kannen on suunnitellut Tuuli Juusela. En ole vielä ehtinyt lukea kirjaa, mutta muinaissuomalaisesta maailmasta ammentava, runollinen romaani on saanut ylistäviä arvioita. Odotan kovasti pääseväni siihen käsiksi.

Syysloma — kirja, jossa matkustetaan

Syyslomalla irtiotto arjesta onnistuu parhaiten matkustamalla muualle.

Jenna ja Noora Kunnaksen kirjasta Hämärävaarit (Otava 2018) löytyy yksi lempilainaukseni matkustamiseen liittyen: "Ja onhan se niin, että kotiin on kivempi palata, kun on saanut hetken muualla seikkailla."

Pimenevät illat — kirja, jossa kerrotaan tarinoita

Pimenevät illat ovat hyvää aikaa käpertyä kotiin ja viettää aikaa tarinoita kertoilemalla ja kuuntelemalla.

Mauri Kunnaksen kirjassa Seitsemän koiraveljestä Aapo kertoo tarinat kalveasta immestä ja Hiiden peurasta ja Simeoni tarinoi aika ihmeellisiä asioita itsestään Lusifeeruksesta, hirmuisesta paholaisesta.

Uuniruoka — hitaasti lämpiävä mutta lopulta herkullinen kirja

Kesällä en juurikaan tee uuniruokia, koska sisällä on muutenkin kuuma. Syksyn tullen on ihana taas hehkuttaa uunia ja kypsytellä hitaasti herkullisia uuniruokia (vaikka nyt yritän kyllä säästää sähköä ja jättää joka toisen uuniruoan valmistamatta).

Hilkka Liitsolan lastenromaani Herra Lumpeenkukka ja neiti Kuusenkerkkä (Mäkelä 2018) vaati vähän kypsyttelyä. Tyttäreni ei oikein päässyt mukaan kirjan tunnelmaan eikä jaksanut kuunnella tarinaa kahdesta hyvin erilaisesta aikuisesta. Jouduimme jättämään kirjan joksikin aikaa kesken. Lopulta kirja kuitenkin osoittautui hyväksi lukukokemukseksi.

Kuoleva luonto — vaikeaa tai surullista aihetta käsittelevä kirja

Syksyinen luonto on kaunis, mutta samalla se tekee kuolemaa. Syksyyn sopii hyvin surumieliset ja jopa vaikeat kirjat.

Kaija Pannulan ja kuvittaja Netta Lehtolan kuvakirja Kettujuttuja — Kolme hännäkästä tarinaa (WSOY 2019) on aivan hurmaava teos, vaikka saakin joka lukukerralla palan nousemaan kurkkuun ja silmät kostumaan. Erikoislaatuisen taiteilijaketun vuodessa vaihtelevat ilon ja surun sekä lannistumisen ja toivon hetket. Samanlaisia tunteita jokainen joutuu välillä käymään läpi. Vaikka kaikki lakastuu, jossain aina itää.

Halloween — pelottava kirja

Syksyllä pyhäinpäivän ja halloweenin aikaan vainajat ja henget ovat liikkeellä. Hämärinä iltoina on paras aika lukea jännittäviä kirjoja, jos haluaa saada niskavillansa nousemaan pystyyn.

Merja ja Marvi Jalon Onnenkepparit — Kummituskeppari (WSOY 2022) jänskätti kahdeksanvuotiasta vähän liikaa. Iltaisin hän odotti kauhulla kummituskepparin saapuvan omaan huoneeseensa. Tyttöä eivät vakuuttaneet äidin selitykset siitä, että elottomat olennot eivät voi mitenkään oikeasti ryhtyä kummittelemaan.