Halloween on täällä - Oletko valmis?

Vietetäänkö teillä halloweenia? Meillä on omaksuttu tämä anglosaksinen, alkujaan kelttiläinen juhla tietyiltä osin piristämään pitkää ja pimeää syksyä. Tänään ja huomenna täällä blogissa käsitellään halloweenaiheisia kirjoja. Niille, jotka eivät ole vielä sinut halloweenin kanssa, lupaan esitellä pyhäinpäivänä perisuomalaisen kekrikirjan.

Tänään esittelyssä on Suomessa kustannettu ja painettu kirja Halloween - English for babies.  Kirjan on kirjoittanut Maria Salishcheva ja kuvittanut Katerina Godes. English for babies -kirjasarja on kaksikielinen. Sama teksti on siinä sekä englanniksi että suomeksi. Sarjan tarkoituksena on tarjota kasvattajille - niin vanhemmille kuin ammattilaisillekin - materiaalia tukemaan lasten englanninkielen opiskelua. 

Halloween-kirjassa sisarukset Tom, Liz ja George valmistautuvat viettämään halloweenia.  He kaivertavat kurpitsalyhtyjä, askartelevat koristeita ja valmistavat karamelliomenoita. He pukeutuvat naamiaisasuihin ja kokoontuvat leikkimään ystäviensä kanssa halloweenleikkejä, kuten omenan kalastusta vesisaavista. Illalla kierretään naapurustossa "karkkia ja kepposta" huudellen. Karkkisaaliista nautitaan illan hämärässä kerääntyneinä ison kokon ympärille.

Värikkäästi kuvitettu kirja tarjoaa perustietoa siitä, kuinka halloweenia vietetään anglosaksisissa maissa. Voisin hyvin nähdä kirjaa hyödynnettävän esim. alakoulun englanninopetuksessa.


Maria Salishcheva: Halloween - English for babies
Kuvitus: Katerina Godes
Suomennos: Maiju Lehto
Kustantaja: Alppitähti OM Oy 2009 


VINKKI

Jos englanninkieliset halloween-kirjat kiinnostavat, voin suositella seuraavia leikki-ikäiselle sopivia kuvakirjoja. Olen tilannut ne netin kautta, ja ainakin pari vuotta sitten niitä oli vielä saatavilla.

• Donna Davies (kuv. Rob Peters): Night of the Candy Creepers. All Hallows' Eve Press 2013.
• Felicia Bond: The Halloween Play. Laura Gerringer Books 1999.
• Francine Allen (kuv. Eric Sévigny): Caillou: Happy Halloween! Chouette Publishing and DHX Cookie Jar Inc. 2012.
• Maryann Cocca-Leffler: It's Halloween Night. HarperCollins 2009.

Juttuja oikeista kummituksista

Pimeinä syysiltoina pyhäinpäivänkin lähestyessä ajatukset kääntyvät kummituksiin ja kummitusjuttuihin. Tyttäreni rakastaa kummitustarinoita.

Tyttäreni askartelema kummitus

Eräänä iltana tyttäreni sanoi haluavansa kuulla oikeita kummitusjuttuja. Pääni löi tyhjää, joten piti turvautua kirjallisuuteen. Tyttäreni mielestä kummituksia asuu varsinkin autiotaloissa, linnoissa, kartanoissa, oopperoissa ja teattereissa. Päättelin, että oikea paikka etsiä kummitustarinoita voisi olla Suomen lasten linnakirja.

Raili Mikkasen kirjoittamassa ja Laura Valojärven kuvittamassa teoksessa esitellään Suomen linnojen, linnakartanoiden ja linnoitusten historiaa. Koska kyseessä on tietokirja, teos on periaatteessa varsin faktapohjainen, mutta historiaa on elävöitetty lapsia varten kerronnallisilla elementeillä. Muutama kummitusjuttukin kirjasta löytyy. 

Hetken jouduin tosin pohtimaan, että onko järkevää lietsoa tyttäreni pelkoa linnoja kohtaan. Mielessäni oli matka, jonka teimme Hämeen linnaan, kun hän oli kolmivuotias. Hän ei uskaltanut tulla linnassa eteistä pidemmälle, koska oli varma että siellä kummittelee.

Hämeen linnan kummituksista ei Suomen lasten linnakirjasta löytynyt tietoa, mutta Raaseporin linnassa kummittelee äiti ja hänen pieni poikansa. Kuutamoöinä linnasta voi kuulla leikkivän pojan naurua. Aaveet ovat Raaseporin entisen linnanhaltijan Lauri Akselinpoika Tottin vaimo ja poika. He olivat purjehtimassa Tanskasta Raaseporiin Lauria jo kovasti ikävöiden, kun nousi raju myrsky. Matkaa ei enää olisi ollut pitkälti, mutta laiva haaksirikkoutui ja kaikki laivassaolijat hukkuivat. Äiti ja poika eivät ehtineet perille linnaan tässä elämässä, mutta aaveina he vaeltavat linnan käytäviä. 

Raaseporin linna

Louhisaaren kartanolinnaan liittyy monia kummitustarinoita. Muistan kuulleni niitä Louhisaaressa vieraillessani, ja Suomen lasten linnakirjasta pystyin palauttamaan ne mieleeni. 

Kartanolinnan rakennuttaja Herman Fleming oli niin häijy mies, että palveluskunta kutsui häntä Piruksi. Hän ei ole saanut rauhaa haudassaan, vaan hänen kerrotaan vaeltavan salakäytävää pitkin kirkon alla sijaitsevasta haudastaan Louhisaareen. Kartanolinnassa kuuluu kummallisia ääniä tyhjistä huoneista. Ikkunat aukeavat itsestään ja pysähtynyt kaappikello alkaa yhtäkkiä lyödä. Herman itsekö linnassa melskaa vai hänen vaimo-rukkansa, jota hän kohteli kaltoin? Eräässä linnan huoneessa on katonrajassa komero, jonne Hermanin väitetään teljenneen vaimonsa aina muualle matkustaessaan. Hyytävää!

Louhisaaren kartanolinna

Linnojen lisäksi teatterit ja oopperat ovat kummituksille mieluisia asumuksia. Muistan kuulleeni, että Vanhassa oopperassa eli Aleksanterin teatterissa kummittelee. Kaivoin kirjahyllystäni esiin Helsingin kaupunginmuseon julkaiseman vihkon Kummitusjuttu - Tarinoita lohikäärmeistä, kummituksista ja muista taruolennoista. Sieltä tarina oopperan kummituksestakin löytyy. Aleksanterin teatterin rakentamiseen käytettiin tiiliä ahvenanmaalaisen Bomarsundin linnoituksen raunioista. Väitetään, että teatterin kummitus olisi tullut taloon tiilien mukana ja olisi kenties linnoituksen pommituksessa kuollut upseeri.

Vihkosessa on muitakin helsinkiläisille varmasti tuttuja kummitusjuttuja, kuten tarina Kruununhaan Harmaasta Rouvasta, joka kummittelee Ruotsalaisen klubin talossa tai tarina Ruiskumestarin talossa tapahtuneesta kummittelusta, joka alkoi kun ruiskumestari Wickholm-vainaan istuinkivi siirrettiin pihalta hänen haudalleen. Vasta kun kivi palautettiin takaisin pihalle, kummittelu loppui. 

Kummitus-aiheisia kertomuksia - vaikkakin vain keksittyjä - löytyy toki kuvakirjoistakin. Tyttäreni kolme lempparia ovat tällä hetkellä Tiina Nopolan kirjoittama ja Mervi Lindmanin kuvittama Siiri ja kauhea kummitus (Tammi 2010), Salla Savolaisen kirjoittama ja kuvittama Maikki ja kellarin kummitukset (WSOY 2011) sekä Gösta Knutssonin kirjoittama ja Harald Sonessonin kuvittama Pekka Töpöhäntä ja kummitus (Lasten Parhaat Kirjat 2001). Nämä ovat kaikki sopivan jännittäviä tarinoita, jotka eivät vie yöunia.
 

Mikkanen, Raili: Suomen lasten linnakirja
Kuvat: Laura Valojärvi
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2017

Kummitusjuttu. Tarinoita lohikäärmeistä, kummituksista ja muista taruolennoista.
Koonnut: Marja-Liisa Tuomi ja Anna Finnilä
Kuvat: Lidia Mikhel
Kustantaja: Helsingin kaupunginmuseo 1996

Jos mörköihin ystävystyy, niitä ei tarvitse pelätä

Helsingin Kirjamessuilta lähti mukaani joukko kivoja uutuuslastenkirjoja. Tänään on esittelyssä yksi niistä. Satu Kettusen Mörköjuhlat-kirjasta olin lukenut hyviä arvosteluja, joten ostin kirjan, kun se tuli vastaan. Olin oikeastaan jo päättänytkin sen ostaa, mutta oli hauska saada se messuilta tarjoushintaan.

Mitä tehdä, jos möröt vaanivat nurkissa? Tämän ongelman kanssa kamppailee Mörköjuhlat-kirjan päähenkilö Alma.

Alman perhe on juuri muuttanut suureen, yksinäiseen taloon, joka tuntuu narahtelevan ja murisevan. Sopeutuminen ei ole Almalle helppoa. Syksyn pimeässä hän kuvittelee lähistöllä lymyilevän mörköjä, niin sisällä talossa kuin ulkonakin, jossa naapurit ovat niin kaukana, ettei niitä näe.

"Oli hankalaa olla rohkea, kun asui kaukana ystävistä." 

Möröillä tuntuu olevan Almalle sanoma: "Että tämä oli niiden aluetta. Ne olivat asuneet täällä kauemmin." 

Äidin ja isän mörön karkoituskeinoista ei ole mitään apua. Äiti ehdottaa tömistämään jalkoja ja karjaisemaan möröille. Isä puolestaan tarjoaa näkymättömiä taikakiviä, joilla mörköjä voi heittää.

Aikansa mietittyään Alma päätyy suorastaan nerokkaaseen ratkaisuun. Hän päättää kohdata möröt kasvoista kasvoihin ja järjestää niille juhlat!

"Juhlisimme yhdessä ystävinä, eikä minun tarvitsisi enää pelätä niitä."

Juhlasuunnittelijana toimivan äidin varastoista löytyy käyttökelpoisia koristeita, mutta osan Alma tekee itse. Mörköjuhliin ei ehkä ihan sovi samanlaiset koristeet kuin häihin tai valmistujaisiin.

Kutsukortteja Alma piilottelee sinne tänne paikkoihin, joissa möröt viihtyvät, kuten kellariin ja metsään.

Lopulta vanha kasvihuone on koristeltu juhlakuntoon ja Alma istuu odottamaan vieraitaan. Voiko mörön kanssa ystävystyä? Sen Alma joutuu päättämään, kun ovi avautuu ja sisään astuu mörkö. Vai kukahan sieltä mahtaakaan tulla?

Viisivuotiaani ja minä ihastuimme ikihyviksi tähän kirjaan. Tarina on mahtava ja kuvitus kiinnostava. Kertomuksen luettuamme käytimme ikuisuuden tutkimalla kollaasitekniikalla toteutettua ihanan syksyistä kuvitusta. Tyttäreni halusi analysoida tarkkaan jokaisesta kuvasta, mitkä osat oli leikattu paperista, mitkä maalattu ja mitkä piirretty. 

Kieltämättä kuvitus kiinnosti itseänikin. Pidin kovasti myös siitä, että teksti näyttää käsinkirjoitetulta. Se on kirjoitettu tikkukirjaimin, joten kirja sopii hyvin myös juuri lukemaan oppineelle lapselle itse luettavaksi.

Kirja soveltuu erinomaisesti luettavaksi myös näin halloweenin aikaan, kun monissa kodeissa järjestellään mörköjuhlia. Tällä viikolla täällä blogissa on tiedossa lisää halloweentunnelmaa. 


Satu Kettunen (teksti ja kuvat): Mörköjuhla
Kustantaja: Tammi 2019

Kelloja siirrettiin ja äitiä väsyttää

Joka vuosi kellon siirron jälkeen minä väsyn. Päivä tuntuu lyhenevän yhtäkkiä. Pimeys uuvuttaa. Joka aamu on tappelua kuravaatteista ja kumisaappaista, joita lapsi ei halua pukea. Pukemiseen menee niin paljon aikaa, että ollaan aina myöhässä. Ja myöhässä ei saisi olla, koska syksy on töissä kiireisintä aikaa vuoden suurimman deadlinen lähestyessä.

Ehkä kärsin lievästä kaamosmasennuksesta. Joka tapauksessa loppusyksy on minulle synkkää aikaa. Silloin lohduttaa, kun tietää, ettei ole yksin. Muutkin äidit väsyvät joskus.

Katti Hoflinin kirjoittamassa ja Bo Rosanderin kuvittamassa kirjassa Virtasta ei väsytä, äitiä väsyttää.

On nukkumaanmenoaika. Kuuno-niminen poika, jota ei saa sanoa Kuunoksi vaan Virtaseksi, touhuaa pehmoeläintensä kanssa eikä halua mennä sänkyyn. Äiti on väsynyt. Hän muistuttaa Virtasta siitä, että aamulla on aikainen herätys.

Yksi pehmolelu on kadonnut. Se pitää etsiä ja sitten äidin pitää suukottaa kaikki pehmoeläimet. Sitten Virtasta janottaa. Nukkumaanmeno venyy ja venyy.

"Nyt äidistä tuntuu, ettei hän jaksa enää. Hän kyllästyy odottamaan Virtasta. Hän kyllästyy kaikkeen. Ja hän suuttuu. Hän haluaa olla tuhma."

Pehmolelut vaan lentelevät lastenhuoneessa, kun äidiltä menee maltti. Äidin purkaus saa hetkeksi roolit kääntymään päälaelleen. Virtasesta tulee äidin hoivaaja. Hän tuo äidille voileivän ja peittelee hänet sänkyyn.

" - Kiitos. Tätä minä juuri tarvitsinkin.
  - Kyllä minä sen tiesin, Virtanen vastaa."

Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei lapsen pitäisi joutua vanhemman rooliin missään olosuhteissa. Mutta jos saisin väsyneenä edes vähän myötätuntoa, olisi se parasta lääkettä.

Hoflin kertoo tarinan käyttäen lyhyitä lauseita. Lauseenvastikkeita ja sivulauseita käytetään niukasti. Ehkä kyseessä on tietoinen tyylivalinta, mutta omaan korvaani teksti kuulostaa vähän töksähtelevältä.

Selkeiden värikkäiden kuviensa ja lyhyen tarinansa puolesta Virtasta ei väsytä sopii hyvin melko nuorillekin lapsille. Meillä tätä luettiin eniten silloin, kun tytär oli 3-vuotias.

Katti Hoflin: Virtasta ei väsytä

Kuvitus: Bo Rosander

Ruotsinkielinen alkuteos: Karlsson är inte trött

Suomennos: Teemu Saarinen

Kustantaja: WSOY 2004

Vuoden kirjastokunnaksi valittiin Helsinki

Helsinki on valittu vuoden kirjastokunnaksi Kuntaliiton järjestämässä Vuoden kirjastokunta -kilpailussa. Kilpailuun saapuneista 28 hakemuksesta asiantuntija raati valitsi viisi finalistia, jotka olivat Helsinki, Ii, Kurikka, Mikkeli ja Tampere. Palkinnonsaaja julkistettiin eilen Helsingin Kirjamessuilla. Yleisöäänestyksen voitti Kurikka.

KUNNALLE ja sen kirjastotoiminnalle jaettavan palkinnon tarkoituksena on antaa kunnille ja kirjastoille tilaisuus kertoa omasta toiminnastaan ja onnistumisistaan. Vuoden 2019 teemaksi oli nostettu kunnissa ja kirjatoissa tehtävä lukemista edistävä työ. Raadin arvioissa painottui erityisesti se, miten eri asiakasryhmät ja lukemisen tavat on huomioitu lukemisen edistämisessä. Näiden ohella raati huomioi kuntakentän moninaisuuden eli erikokoisten kuntien mahdollisuudet resursoida ja kehittää kirjastotoimintaansa.

LOPPUKILPAILUN tuomarina toimi toimittaja ja kirjailija Jenni Pääskysaari. Pääskysaaren mukaan valinta oli vaikea, sillä kaikki finalistit olivat erinomaisia. Voittajaksi valikoitui Helsinki, joka on on ottanut ansiokkaasti paikan suunnannäyttäjänä ja näyttänyt mitä kaikkea kirjasto voi tulevaisuudessa olla. 

- Vuonna 2019 Helsinki on nostanut lukemisen ja kirjastot ei vain kunnan vaan koko maan ja jopa maailman puheenaiheeksi, sanoo Pääskysaari.

HELSINGIN kaupungin kirjaston Lukulähettilääksi!-hanke ja kirjaston Lukuvalmentajat ovat tuoneet lukuharrastuksen näkyväksi niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Lukulähettilääksi!-hankkeessa vapaaehtoiset lukulähettiläät tukevat lukuharrastuksen säilymistä lukemalla ääneen ikääntyneille tai muille, jotka tarvitsevat apua lukemisessa.
Kirjaston Lukuvalmentajat ovat kirjastoammattilaisia, jotka antavat asiakkaille henkilökohtaista ja yksilöllistä apua hyvien kirjojen löytämiseksi.

Keskustakirjasto Oodin avaaminen on saanut paljon huomiota maailmalla ja houkutellut kirjastoon uusia kävijöitä. Helsingin kaupunginkirjasto arvioi tekevänsä tänä vuonna ennätyksen käyntimäärissä, kun 9 miljoonan vuosikäynnin raja ylittynee. Myös uusia kirjastokortteja on myönnetty tänä vuonna ennätystahtia.

Helsingin kaupunginkirjasto edistää lukemista myös muun muassa kattavan kouluyhteistyön avulla.

KUNTALIITON yhteistyökumppanin Suomen kirjastoseuran järjestämässä verkkoäänestyksessä valittiin finalistien keskuudesta yleisön suosikki. Yleisöäänestyksen voitti Kurikka. 

Kurikassa on monipuolisia kirjastopalveluita, joita on kehitetty aktiivisesti ja tulevaisuuteen suuntautuen. Kurikan pääkirjaston pelitila on Suomen mittakaavassa edelläkävijä. Kirjastolta löytyy opettajille lainattavia tabletteja, joihin on asennettu opetusta tukevia sovelluksia, ja kirjaston henkilökunta käy koululuokissa opettamassa koodausta. Kirjastolla on myös lukukoiratoimintaa.

VUODEN kirjastokunta -kilpailu järjestettiin tänä vuonna toista kertaa. Viime vuonna voittajaksi selviytyi Espoo.


Lähteet

• Vuoden kirjastokunta -kilpailun voittaja on Helsinki, Kurikasta yleisön suosikki. Suomen Kuntaliiton lehdistötiedote 26.10.2019. 
• Helsinki valittiin vuoden kirjastokunnaksi. Helsingin kaupunki / Kulttuuri ja vapaa-aika / Viestintä- ja markkinointipalvelut lehdistötiedote 26.10.2019. 
• Vuoden kirjastokunta -kilpailu 2019. Suomen Kuntaliitto 19.6.2019. Viitattu 27.10.2019.

Sanna Pelliccioni ja Onni-poika Helsingin Kirjamessuilla

Käsi ylös kenen kotoa löytyy Onni-poika-faneja. Meillä Sanna Pelliccionin Onni-poika ainakin on todella suosittu. Ensimmäinen Onni-poika-kirja ilmestyi jo vuonna 2007 ja sen jälkeen kirjoja on julkaistu yhden tai kahden kirjan vuosivauhtia. Kirjasarjaa kustansi ensin Minerva mutta nykyisin Etana Editions.

Minulla oli mahdollisuus nähdä Sanna Pelliccioni eilen Helsingin Kirjamessuilla, jossa hän esitteli keväällä ilmestynyttä kirjaansa Onni-poika ja parvekeviidakko (Etana Editions 2019). 

Pelliccioni luki pätkän kirjan alusta, jossa helmikuun harmaus ja ankeus masentavat Onni-pojan äitiä. Äiti haaveilee värikylläisestä viidakosta. Olavin mielestä sellaisen voisi rakentaa parvekkeelle.

Alkaa koko perheen parvekepuutarhaprojekti, jota seurataan alkukeväästä loppukesään asti. Perhe aloittaa idättämällä siemenistä taimia, joita tuleekin sitten niin paljon, että niistä riittää muillekin jaettavaksi. Isä haluaa istuttaa perunoita ämpäriin ja Onni voikukkia parvekelaatikkoon. Miten mahtaa projekti kaiken kaikkiaan onnistua, kun kesästä tulee hyvin kuuma?

Tyttäreni mielestä kirjan hauskin kohta on se, jossa pojat haistavat samettikukkia:

"Isi ja äiti tuovat torilta amppelimansikan ja persiljan ja timjamin taimia sekä kassillisen isoja samettikukkia.
- Hyyyyiii, nämä oranssit haisee ihan kakalle, Olavi valittaa.
- Ite oot oranssi ja haiset kakalle, Onni haukkuu."

Sanna Pellicciono lukee kirjaansa Onni-poika ja parvekeviidakko

Pelliccioni paljasti messuilla, että Onni-poika-kirjat pohjautuvat hänen perheensä omaan elämään. Ensimmäisen kirjan hän teki pojalleen. Vaikka Onnin ja Olavin esikuvina toimivat pojat ovat tällä hetkellä 14- ja 11-vuotiaita, heitä ei haittaa seikkailla kirjojen sivuilla.

Onni-poika ei muuten enää seikkaile pelkästään kirjoissa, sillä Onni-poika on nyt myös pehmolelu. Pehmoleluja oli myynnissä messuilla Etana Editionsin osastolla.

Onni-poika-pehmoleluja

Etana Editionsin kirjamessuosasto

Sanna Pelliccioni jättimäisen Onni-poika-pehmolelun kanssa

 
Kesällä Onni-poika-pehmolelu kiersi kirjailijan kanssa ympäri Suomea ja Italiaa. Kirjailija oli valokuvannut sitä erilaisissa tilanteissa ja paikoissa ja teettänyt valokuvista valokuvakirjan omaan käyttöönsä. Sain tilaisuuden selata tuota valokuvakirjaa. Onni-pojalla oli selvästi ollut hauska kesä! Se oli mm. kellunut Välimeressä ja poseerannut Oulun Toripolliisi-patsaan kanssa. Kirjailijahan on Oulusta kotoisin.

Pelliccioni väläytteli ajatusta tehdä Onni-pojasta joskus jotain valokuvatekniikalla ihan julkaistavaksi asti. Olisin kiinnostunut näkemään, mitä siitä syntyisi.

Sanna Pelliccionin ehtii vielä nähdä Kirjamessuilla tänään ja huomenna. Tänään hän keskustelee klo 16 Kallio-lavalla Kallion lukion oppilaiden kanssa rakkaudesta. Huomenna hänet nähdään klo 10.30 Toukola-lavalla puhumassa kuvittamastaan Ellen! Suomen supernaisia -kirjasta yhdessä kirjailija Leena Virtasen kanssa sekä keskustelemassa klo 16.30 Kallio-lavalla kirjasarjan ensimmäisestä osasta Minna! ja Minna Canthista yleensäkin.

 

Tunnelmia Helsingin Kirjamessuilta 2019

Terveisiä Helsingin Kirjamessuilta! Tänä vuonna arvelin välttäväni pahimman ruuhkan valitsemalla messupäiväksi perjantain. Takkini ei mahtunut naulakkoon, mutta muuten väentungos olikin siedettävällä tasolla.

Messut olivat tälläkin kertaa juuri niin ihanat kuin toivoa saattoi. Oli hienoa nähdä niin valtava määrä kirja-alan toimijoita ja kirjojen ystäviä kerääntyneenä yhteen paikkaan. 

En ollut tehnyt etukäteen kovin tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä messuilla haluaisin tehdä, nähdä ja kokea. Tiesin vain, että ainakin tahtoisin nähdä kaksi lempikirjailijaani: Reetta Niemelän ja Sanna Pelliccionin. Askeleeni veivät siis kohti lapsille suunnattua Kumpula-lavaa.

Kumpula-lava oli mukavannäköinen

Reetta Niemelä esitteli uutuuskirjaansa Kimalaisen postitoimisto (Karisto 2019) ja veti lapsille askartelupajaa. Raisiossa asuva kirjailija löytää kirjoihinsa aiheita luonnosta. Kimalaisen postitoimisto -kirjassa seurataan puutarhaa eri vuoden aikoina ja nähdään, millaisia kirjeitä puutarhan kasvit toisilleen lähettelevät. Teksti on melko runollista, ja vaikka tyttäreni ei yleensä ole runouden ystävä, tästä kirjasta hän piti kovasti.

Reetta Niemelä ja Kimalaisen postitoimisto

Sanna Pelliccioni luki pätkän uudesta Onni-poika-kirjastaan Onni-poika ja parvekeviidakko (Etana Editions 2019) ja askarteli lasten kanssa joutsenia paperilautasista. (Onni-poika ja parvekeviidakko -kirjasta kirjoitin keväällä puutarhapostauksessani.)

Sanna Pelliccioni näyttää millaisia joutsenia on tarkoitus askarrella

Muuten vaeltelin messuilla lähinnä fiilispohjalta. Ihailin kauniita kirjanmerkkejä, postikortteja ja muistikirjoja. Tutustuin lastenkirjauutuuksiin, ja aika monta kirjaa tarttui mukaani.

Uusien kirjojen lisäksi saattoi tehdä loistavia löytöjä vanhemmista kirjoista. Muutamia vuosia kustantajien varastoissa pölyttyneitä kirjoja saattoi saada todella edullisesti. Paras löytö oli ehkä Markus Majaluoman Hulda ja Jalmari avaruustiedemiehinä (Kvaliti 2016) kahdella eurolla! (Olen kirjoittanut kirjasta Hulda ja Jalmari -postauksessani.)

Kirjoja saattoi löytää hyvinkin halvalla

Fiilistelin vanhojen kirjojen parissa antikvaarisella osastolla. Näin kirjoja, joita luin pienenä ja hypistelin kirjoja, jotka olivat minua huomattavasti vanhempia. Ihastelin, kuinka kauniita sidoksia ja kansia kirjoissa ennen vanhaan oli.

Lastenkirjoja antikvarisella osastolla

Kuuntelin siellä täällä pätkiä kirjailijahaastatteluista, joita oli ripoteltu runsaasti eri puolille messualuetta. Kallio-lavalla käytiin mielenkiintoisia keskusteluja. Parhaiten jäi kuitenkin mieleeni Otavan osastolta Valon antajat -kirjan (Otava 2019) tekijöiden Vappu Pimiän ja Johanna Huhtamäen haastattelu. Kirjallaan Huhtamäki ja Pimiä haluavat osoittaa, että kiitollisuus on avain onneen ja onnellisuus on avain menestykseen. Vastajulkaistu kirja on jo ehtinyt saada loistavaa palautetta.

Haastattelussa Johanna Huhtamäki ja Vappu Pimiä

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultin osastolla oli jaossa ilmaisia näytenumeroita liiton edustamista lehdistä. Nappasin mukaani Onnimanni-lehden, ja mieleeni muistui taas kerran, että pitäisi tilata tuo Lastenkirjainstituutin julkaisema lehti. Onnimanni on maamme johtava lastenkirjallisuuslehti.

Kun tuli kotiinlähdön aika, kukkaro oli keveämpi ja reppu painavampi kuin tullessa. Repun sisältöä tutkiessa messujen annista voi nauttia vielä pitkään. Ostokseni ilahduttavat myös muita, sillä tein jonkin verran joululahjaostoksia. Suurin osa ostamistani kirjoista oli kuitenkin omaan lastenkirjahyllyymme, joka pursuilee jo valmiiksi. Onneksi sain juuri myytyä kirpparilla yli 20 lastenkirjaa, joten hiukan tilaa sentään tuli.

Etana Editionsin kauniilta osastolta löytyi ostettavaa

"Anna lapselle lukuaikaa" pyydettiin Mäkelän osastolla

Aina jotain unohtuu. Matti Pikkujämsän kuvittamat ihanat joulukortit jäivät ostamatta samoin Annika Eräpuron kiinnostava lastenromaani Karkaava talo (Robustos 2019).

Mukavia messuja kaikille, joilla ne ovat vielä edessä päin!

Lähde tutustumaan YK:n periaatteisiin pikku hiirten johdolla

On olemassa järjestö, johon suurin osa maailman maista kuuluu, ja jonka tavoitteena on edistää rauhaa, hyvinvointia ja tasavertaisuutta maailmassa. Kyseessä on tietysti YK eli Yhdistyneet Kansakunnat, ja tänään on kansainvälinen YK:n päivä.

Päivän kunniaksi olen lueskellut julkaisua nimeltään Pieni YK-kirja. Suomen YK-liiton julkaiseman kirjan ovat koonneet Tuija Sarvi, Anne Korppunen, Maija Liski ja Tuovi Wallén. Kuvitus on Aapo Raudaskosken käsialaa.

Kirja on suunnattu erityisesti varhaiskasvatuksen sekä esi- ja alkuopetuksen käyttöön. Osa tekijöistä onkin lastentarhanopettajia. Kirjan kohderyhmäksi on määritelty 5-8-vuotiaat.

Kirjassa käsitellään lapsentasoisesti sellaisia teemoja kuin yhteistyö, rauha, koulutus, ihmisoikeudet, apu hädässä oleville ja yhteiset säännöt. Jokaiselle teemalle on omistettu aukeama. Ensin on lyhyt lukuosuus, jonka jälkeen annetaan aiheeseen sopiva leikkivinkki. Leikkeihin tarvitaan lapsiryhmä, sillä kovin vähäisellä lapsimäärällä ne eivät onnistu. Aukeaman toisella sivulla on puuhatehtäviä. Mustavalkoisina ne sopivat myös väritettäviksi. Kirjan loppuun on koottu kysymyksiä keskustelun pohjaksi.

Sivuilla seikkailee pieniä hiiriä, joista osalla näyttää menevän paremmin kuin toisilla. Kuitenkin kaikkien hiirien elämästä tuntuu löytyvän jotain hyvääkin:

"Minä voin hyvin, koska saan joka päivä kolme mau-kas-ta ateriaa ja vähän vä-li-pa-laa-kin."

"Minä voin hyvin, koska sain lää-kä-ril-tä apua ol-les-sa-ni kipeä." 

"Minä voin hyvin, koska ky-läm-me kai-vos-ta saa nyt puhdasta vettä."

"Minä voin hyvin, koska minulla on koulussa kivoja kavereita."

"Minä voin hyvin, koska ko-ti-maas-sa-ni ei enää sodita." 

Parasta on, että Pieni YK-kirja on luettavissa YK-liiton sivuilla. Kirjaa saa vapaasti kopioida yleishyödylliseen käyttöön.


Pieni YK-kirja
Koonneet: Tuija Sarvi, Anne Korppunen, Maija Liski, Tuovi Wallén
Kuvitus: Aapo Raudaskoski
Julkaisija: Suomen YK-liitto

Kun televisio on koko elämä

Tänään on YK:n Maailman television päivä. Kun kuulin asiasta, mieleeni muistui heti eräs televisioaiheinen kirja: Malin Kivelän kirjoittama ja Linda Bondestamin kuvittama Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo.

Millaisia ovat lapset, jotka katsovat aina televisiota? Pixonin pojat lopettavat TV:n katselun ainoastaan silloin, kun hakevat lisää karkkia tai pelailevat tietokoneella. He ovat lihaksiltaan surkastuneita, vitamiininpuutoksesta kärsiviä kalpeita laiheliineja, joiden hampaat ovat reikiintyneet.

Eräänä sunnuntaiaamuna televisio menee rikki. Alkujärkytyksestään toivuttuaan ”veljekset menevät ulos rappukäytävään. Jotainhan täytyy tehdä. Elämässä.”

Päivästä tulee pojille melkoinen seikkailu. He päätyvät naapureiden luo syömään vatkulia, istuskelevat pihalla mattotelineellä ja juttelevat talonmiehen kanssa.

Lopulta he kiipeävät läähättäen ja vaikeroiden mäelle. Siellä mielikuvitus alkaa yhtäkkiä lentää ja veljekset laittavat pystyyn dinosaurusleikin, jota kestää tunteja. Vasta kun on ihan pimeää, päätetään palata kotiin.

Tässä vaiheessa tarina muuttuu melkeinpä makaaberiksi. Kivelä laittaa kotiportaita kapuavat pojat kuolemaan, koska vuosien istumisen jälkeen raskas ulkoilmapäivä on ollut pojille vähän liikaa. Bondestamin muutenkin tummasävyisessä kuvituksessa poikien luurangot vierivät alas portaita keskellä mustaa pimeyttä.

- Huh huh, onko tämä sittenkään sopivaa luettavaa pikkulapselle? ajattelin sillä hetkellä. Onneksi kirjailija peruu puheensa: ”Ei sentään, huijasin!”

On uskottavaa, vaikkakaan ei kovin opettavaista, että kirja loppuu juuri niin kuin todennäköisesti tapahtuisi todellisessakin elämässä.

Kun kysyin tyttäreltäni, oliko hän oppinut jotain kirjasta, hän vastasi: - Joo, ei saa kiivetä mäelle. Yritä siinä sitten selittää, että oikeastaan mäelle on ihan hyvä kiivetä, lihakset kasvavat, saa raitista ilmaa ja niin edelleen.

Kirja lienee kirjoitettu pikemminkin herättelemään vanhempia kuin lapsia. Pixonin poikien äiti näyttäytyy melko heikkona kasvattajana. Hän vaikuttaa väsyneeltä äidiltä, eikä ihme, kun poikia on neljä eikä isää ainakaan näytetä.

Äidille televisio on epäilemättä helppo keino pitää lapset hiljaisina ja poissa pahanteosta. Jokainen vanhempi sortuu tähän varmaan joskus. Rajanveto ei välttämättä ole helppoa. Pisti ainakin itseni miettimään, mikä on sopivasti ja mikä liikaa ruutuaikaa.


Malin Kivelä: Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo

Kuvitus: Linda Bondestam
Kustantaja: Teos & Schilds & Söderström 2013

VINKKI

Nykyaikana televisiota suurempi ongelma monille tuntuu olevan muut älylaitteet. Eräässä Sanna Pelliccionin Onni-poika -sarjan osassa on pohdittu rajanvetoa pelaamisen osalta:

Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-poika tykkää pelata

Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2015

 

Helsingin Kirjamessujen 2019 tärpit lapsiperheille

Ne ovat pian täällä taas – nimittäin Helsingin Kirjamessut. Messukeskus täyttyy 24.-27.10.2019 kirjoista ja kirjan ystävistä. Olen jo parin viikon ajan selaillut aivan täpinöissäni messulehteä. Tarjolla on tänäkin vuonna niin valtavasti kiinnostavaa ohjelmaa, että harmittaa, kun ei voi muuttaa neljäksi päiväksi asumaan Messukeskukseen.

Tähän olen kerännyt messuohjelmasta erityisesti itseäni kiinnostavia tärppejä lapsiperheille ja muille lapsenmielisille. Valitettavasti en itse pääse näkemään näistä kuin murto-osan.

Torstai 24.10.

LINTU SININEN
Topeliuksen kaunis satu herää henkiin tekstin, kuvien ja musiikin myötä. Tekijät kertovat, kuinka eri taidelajien muodostama kokonaisuus syntyi ja tulkitsevat katkelmia musiikista. Lavalla Katri Kirkkopelto, Jussi Makkonen, Nazig Azezian ja Jonne Valtonen.

JATULINTARHOJA JA HIIDENKIUKAITA - NUOREN ARKEOLOGIN KÄSIKIRJA
Arkeologiaakin opiskelleena kiinnostaisi kuulla, kuinka arkeologiaa tehdään tutuksi nuorisolle. Aura Nurmen haastattelussa Ilari Aalto ja Elina Helkala.

IHAN OIKEAT VIIKINKIAJAN LAPSET
Lasten tietokirja tutustuttaa elämään Suomen alueella 1000 vuotta sitten. Karoliina Suoniemeä haastattelee Katja Jalkanen.

ONNI JA AADA PÄIVÄKODISSA
Maria Kuutti ja Saara Söderlund
Päiväkodin aloittaminen voi olla jännittävää. Pidimme kovasti tästä sympaattisesta kuvakirjasta, joka tuo esiin lapsen tunteita päiväkotitaipaleen alussa (lue esittelyni täältä).

MUSEOSEIKKAILU
Elina Kuorelahti ja Nina Halmetoja
Kuvataidetyöpaja, jossa sukelletaan museoiden maailmaan.

TUIKUN TÄRKEÄ TEHTÄVÄ
Johanna Lestelä
Piirustuspaja tunteista. Miltä tuntuu, kun huoli painaa mieltä? Miten huolesta pääsee eroon? Mielenkiintoinen esikoiskirja jätti toivomaan jatkoa (lue esittelyni täältä).

 

Perjantai 25.10. 

SUOMEN LASTEN AARRELAIVAT
Tyttäreni näki Ruotsin risteilyllä sateenkaaren, joka päättyi mereen. Johtopäätös oli selvä: merenpohjassa lepää aarrelaiva! Kirjailija Raili Mikkanen ja sukeltava meriarkeologi Päivi Pihlanjärvi varmaan tietävät löytyykö aarrelaivoja oikeasti.

KIMALAISEN POSTITOIMISTO
Reetta Niemelä ja Karoliina Pertamo 
Kaikki mitä Reetta Niemelä kirjoittaa, luetaan meillä tarkkaan. Ihastuimme tyttären kanssa tähän runolliseen kirjaan, jossa tutustutaan puutarhan postitoimistoon ja kirjeisiin, joita kasvit toisilleen lähettelevät. Pertamon kuvitus ihastutti myös.

ONNI-POIKA JA KAIKKIEN KUKKIEN NIITTY
Sanna Pelliccioni
Työpaja, jossa askarrellaan Onni-pojan kanssa värikkäistä kankaista, papereista ja muista tarvikkeista kukka tai ötökkä kaikkien kukkien niitylle. (Onni-poika ja parvekeviidakko -kirjasta kirjoitin keväällä puutarhapostauksessani.)

SORSA AALTONEN JA LENTÄMISEN OIREET
Veera Salmi
Työpaja, jossa pohditaan, voiko tavallinen pullasorsa nousta arjen yläpuolelle ja lentää kuin joutsen. (Kirjoitin Sorsa Aaltosesta täällä.)

KARKAAVA TALO
Tästä kirjasta en ollut kuullut, ennen kuin luin siitä messuohjelmasta, mutta kiinnostukseni heräsi välittömästi. Kun yli satavuotias puuhuvila päättää karata, tiedossa on kiinnostavia käänteitä. Kirjailija Annika Eräpuroa haastattelee Heikki Savola.

 

Lauantai 26.10.

SYNTTÄRIJUHLAT
Etana Editions viettää kaikille avoimia synttärijuhlia ja uutuuskirjojen julkistamisjuhlaa. Juhlissa voi nauttia kupposen mehua yhdessä hurmaavien kuvittajien ja kirjailijoiden kanssa. Sadalle ensimmäiselle kävijälle on vieläpä luvassa ilmainen muistipeli!

KOIRA NIMELTÄ KISSA TAPAA KISSAN
Matias Kuokkanen haastattelee kirjailija Tomi Kontiota ja kuvittaja Elina Warstaa rakastetun Koira nimeltä kissa -kirjan jatko-osasta, jossa puhutaan rajoja murtavasta ystävyydestä sekä peloista ja niiden voittamisesta. Tule värittämään Koira ja Kissa omilla lempiväreilläsi! 

NIPSUN ROHKEUSJUHLAT - SNIFFS MODIGHETSFEST
Muumishow ja meet & greet. Tavattavissa Muumipeikko, Muumimamma, Muumipappa, Pikku Myy ja Nipsu. Näitä pääsee varmaan halimaan!

HERRA HAKKARAINEN
Mauri Kunnaksen rakastettu hahmo Herra Hakkarainen vierailee messuilla. Sitäkin pääsee varmaan halimaan.  

HURJAN HAUSKA UNIKIRJA
Tuplajuhlavuottaan viettävä Mauri Kunnas kertoo uusimmasta kuvakirjastaan, joka pureutuu nukkumaanmenon ihanuuteen ja kamaluuteen. (Lue täältä Mauri Kunnaksen tuplajuhlavuodesta.)

MUR JA TÄHTI
Kirjailija Kaisa Happonen ja kuvittaja Anne Vasko lukevat niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ihastuttaneen Mur-karhun tarinaa. Pidin kovasti Kaisa Happosesta, kun hän muutama vuosi sitten esitteli kirjoja Pikku Kakkosessa (nimellä Kaisa Järnefelt). 

TILTU JA LETTU - KADONNEET PUUTARHATONTUT
Taru Viinikainen ja Oili Kokkonen
Suloiset sisarukset Tiltu ja Lettu ryhtyvät uusimmassa kirjassa salapoliiseiksi. Tule piirtämään ja askartelemaan Tiltun ja Letun hengessä. 

PIIA PIKKULEIPÄ MUUTTAA
Virolainen lastenkirjallisuus kiinnostaa minua ja usein toivon, että sitä suomennettaisiin enemmän. Tässä yksi esimerkki. Virolainen lastenkirjailija Kairi Look ja suomentaja Katariina Suurpalo lukevat Piia Pikkuleipä muuttaa -kirjaa suomeksi ja viroksi ja keskustelevat kirjan teemoista: ystävyydestä, erilaisuudesta ja erikoisuudesta.

Sunnuntai 27.10.

TIMO PARVELA: 30 VUOTTA KIRJAILIJANA
Timo Parvela
Suomen luetuimpiin lastenkirjailijoihin lukeutuvan Timo Parvelan kirjailijan ura on tänä vuonna kestänyt jo 30 vuotta. Muun muassa Ellan ja kavereiden, Paten, Maukan ja Väykän ja Kepler 62 -sarjan luoja on saavuttanut loistavaa menestystä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tule kuuntelemaan, mitä vuodet ovat pitäneet sisällään.

PEKKA TÖPÖHÄNTÄ 80 VUOTTA 
Jo 80. syntymäpäiväänsä viettävä Pekka Töpöhäntä saapuu ilahduttamaan pieniä ja suuria ihailijoitaan, ja sitten luetaan Pekan juhlakirjaa. Lavalla Pekka Töpöhäntä ja Jonna Tapanainen.

TERVETULOA MÖRRINKÄISMETSÄÄN
Jenna Kostet ja Kaisu Sandberg
Mitä kaikkia olentoja asuukaan ilon Millin ja pelon Möllin metsässä? Tule askartelemaan oma otuksesi ja lisää se metsään muiden olentojen joukkoon.

MINNA CANTH, HISTORIAN TODELLINEN SUPERNAINEN
Miten Minna Canthista tuli historiamme supernainen ja mikä on hänen vaikutuksensa tämän päivän nuoriin? Onko Minnasta opittavaa? Kallion lukion oppilaiden johdolla keskustelemassa Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni ja Elina Lappalainen.

Koko messuohjelma löytyy täältä.
 
Yläosan logo: Messukeskus