Juttuja oikeista kummituksista

Pimeinä syysiltoina pyhäinpäivänkin lähestyessä ajatukset kääntyvät kummituksiin ja kummitusjuttuihin. Tyttäreni rakastaa kummitustarinoita.

Tyttäreni askartelema kummitus

Eräänä iltana tyttäreni sanoi haluavansa kuulla oikeita kummitusjuttuja. Pääni löi tyhjää, joten piti turvautua kirjallisuuteen. Tyttäreni mielestä kummituksia asuu varsinkin autiotaloissa, linnoissa, kartanoissa, oopperoissa ja teattereissa. Päättelin, että oikea paikka etsiä kummitustarinoita voisi olla Suomen lasten linnakirja.

Raili Mikkasen kirjoittamassa ja Laura Valojärven kuvittamassa teoksessa esitellään Suomen linnojen, linnakartanoiden ja linnoitusten historiaa. Koska kyseessä on tietokirja, teos on periaatteessa varsin faktapohjainen, mutta historiaa on elävöitetty lapsia varten kerronnallisilla elementeillä. Muutama kummitusjuttukin kirjasta löytyy. 

Hetken jouduin tosin pohtimaan, että onko järkevää lietsoa tyttäreni pelkoa linnoja kohtaan. Mielessäni oli matka, jonka teimme Hämeen linnaan, kun hän oli kolmivuotias. Hän ei uskaltanut tulla linnassa eteistä pidemmälle, koska oli varma että siellä kummittelee.

Hämeen linnan kummituksista ei Suomen lasten linnakirjasta löytynyt tietoa, mutta Raaseporin linnassa kummittelee äiti ja hänen pieni poikansa. Kuutamoöinä linnasta voi kuulla leikkivän pojan naurua. Aaveet ovat Raaseporin entisen linnanhaltijan Lauri Akselinpoika Tottin vaimo ja poika. He olivat purjehtimassa Tanskasta Raaseporiin Lauria jo kovasti ikävöiden, kun nousi raju myrsky. Matkaa ei enää olisi ollut pitkälti, mutta laiva haaksirikkoutui ja kaikki laivassaolijat hukkuivat. Äiti ja poika eivät ehtineet perille linnaan tässä elämässä, mutta aaveina he vaeltavat linnan käytäviä. 

Raaseporin linna

Louhisaaren kartanolinnaan liittyy monia kummitustarinoita. Muistan kuulleni niitä Louhisaaressa vieraillessani, ja Suomen lasten linnakirjasta pystyin palauttamaan ne mieleeni. 

Kartanolinnan rakennuttaja Herman Fleming oli niin häijy mies, että palveluskunta kutsui häntä Piruksi. Hän ei ole saanut rauhaa haudassaan, vaan hänen kerrotaan vaeltavan salakäytävää pitkin kirkon alla sijaitsevasta haudastaan Louhisaareen. Kartanolinnassa kuuluu kummallisia ääniä tyhjistä huoneista. Ikkunat aukeavat itsestään ja pysähtynyt kaappikello alkaa yhtäkkiä lyödä. Herman itsekö linnassa melskaa vai hänen vaimo-rukkansa, jota hän kohteli kaltoin? Eräässä linnan huoneessa on katonrajassa komero, jonne Hermanin väitetään teljenneen vaimonsa aina muualle matkustaessaan. Hyytävää!

Louhisaaren kartanolinna

Linnojen lisäksi teatterit ja oopperat ovat kummituksille mieluisia asumuksia. Muistan kuulleeni, että Vanhassa oopperassa eli Aleksanterin teatterissa kummittelee. Kaivoin kirjahyllystäni esiin Helsingin kaupunginmuseon julkaiseman vihkon Kummitusjuttu - Tarinoita lohikäärmeistä, kummituksista ja muista taruolennoista. Sieltä tarina oopperan kummituksestakin löytyy. Aleksanterin teatterin rakentamiseen käytettiin tiiliä ahvenanmaalaisen Bomarsundin linnoituksen raunioista. Väitetään, että teatterin kummitus olisi tullut taloon tiilien mukana ja olisi kenties linnoituksen pommituksessa kuollut upseeri.

Vihkosessa on muitakin helsinkiläisille varmasti tuttuja kummitusjuttuja, kuten tarina Kruununhaan Harmaasta Rouvasta, joka kummittelee Ruotsalaisen klubin talossa tai tarina Ruiskumestarin talossa tapahtuneesta kummittelusta, joka alkoi kun ruiskumestari Wickholm-vainaan istuinkivi siirrettiin pihalta hänen haudalleen. Vasta kun kivi palautettiin takaisin pihalle, kummittelu loppui. 

Kummitus-aiheisia kertomuksia - vaikkakin vain keksittyjä - löytyy toki kuvakirjoistakin. Tyttäreni kolme lempparia ovat tällä hetkellä Tiina Nopolan kirjoittama ja Mervi Lindmanin kuvittama Siiri ja kauhea kummitus (Tammi 2010), Salla Savolaisen kirjoittama ja kuvittama Maikki ja kellarin kummitukset (WSOY 2011) sekä Gösta Knutssonin kirjoittama ja Harald Sonessonin kuvittama Pekka Töpöhäntä ja kummitus (Lasten Parhaat Kirjat 2001). Nämä ovat kaikki sopivan jännittäviä tarinoita, jotka eivät vie yöunia.
 

Mikkanen, Raili: Suomen lasten linnakirja
Kuvat: Laura Valojärvi
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2017

Kummitusjuttu. Tarinoita lohikäärmeistä, kummituksista ja muista taruolennoista.
Koonnut: Marja-Liisa Tuomi ja Anna Finnilä
Kuvat: Lidia Mikhel
Kustantaja: Helsingin kaupunginmuseo 1996