Hyvää ystävänpäivää!

Koronaa sairastava ei kaiketi voi tehdä ystävänpäiväkortteja ja viedä niitä ystäviensä postilaatikoihin. "Hyvää ystävänpäivää! Tässä sulle korona" olisi aika ikävä ystävänpäivätervehdys. 

Koronaan sairastuneella kuusivuotiaallamme on edessä ystävänpäivä ilman ystäviä, auts. Ystävänpäiväkirjat taitavat jäädä tänä vuonna meillä lukematta. Miksi turhaan vääntää veistä haavassa. 

Teille kuitenkin ajattelin esitellä Anniinan ystävänpäiväkirjan (WSOY 2003), koska oikeasti olen tietysti kirjoittanut tämän postauksen jo kauan ennen ystävänpäivää ja perheeseemme tunkeutunutta koronaa.

Anniinan ystävänpäiväkirja kertoo monille tutusta, Katherine Holabirdin luomasta Anniina Ballerinasta. Tässä kirjassa on alkuperäisen kuvittajan Helen Craigin suloinen kuvitus, mutta teksti ei ole Holabirdin, vaan Erin Falligantin.

Olen kirjoittanut Anniina Balleriinasta aiemmin täällä.

Vaikka tanssi on Anniinan elämässä ykkösjuttu, ystävät tulevat hyvänä kakkosena. Anniinan sydänystävä on Aliisa. Tytöt auttavat ja kannustavat toisiaan. Tarpeen tullen ystävä lohduttaa.

Kaikkien kanssa luonne ja kiinnostuksen kohteet eivät välttämättä sovi yhteen yhtä hyvin kuin sydänystävän kanssa. Oikeaa ystävyyttä on huomioida myös erilaiset tyypit. Ei heidän kanssaan tarvitse koko ajan hengailla, mutta silloin tällöin ystävyyttä varmasti riittää heillekin.

Ystävyyttä toivottavasti löytyy myös omassa perheessä. Meillä perheen merkitys korostuu varsinkin nyt, kun emme voi tavata ystäviä.

"Oma perhe on Anniinalle rakas.
Äiti hellii ja lohduttaa, jos tulee surua tai harmeja.
Ja kun isä soittaa viuluaan, Anniina pyörähtelee kuin oikea ballerina.
Ihaninta on tanssia mummolle ja vaarille. Kotiväkeä parempaa yleisöä ei olekaan!"

Kirjan lopusta löytyy irroitettavia ystävänpäiväkortteja ja sydäntarroja omien ystävien piristämiseksi ystävänpäivänä tai muulloin.

💗💗💗💗💗

Oikein hyvää ystävänpäivää!

💗💗💗💗💗

 

Anniinan ystävänpäiväkirja
Teksti: Erin Falligant Katherine Holabirdin mukaan
Kuvat: Helen Craig
Englanninkielinen alkuteos: Love from Angelina
Suomennos: Arja Kantele
Kustantaja: WSOY 2003

Franklin hukkaa ystävänpäiväkortit

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivätunnelmissa ollaan myös Paulette Bourgeoisin kirjoittamassa ja Brenda Clarkin kuvittamassa kirjassa Franklin viettää ystävänpäivää (Lasten Parhaat Kirjat 2005).

 
Franklin on innoissaan. Lounaan jälkeen koulussa pidetään ystävänpäiväjuhla, jossa lapset saavat antaa toisilleen ystävänpäiväkortteja, ja sitten herkutellaan.

Ilo muuttuu itkuksi, kun kortteja ei juhlan alkaessa löydykään Franklinin laukusta. Selviää, että Franklin on heittänyt ne laukkuunsa niin huolettomasti, että ne ovatkin päätyneet hänen kotipihalleen — vesilätäkköön!

Franklin ei pysty nauttimaan muilta saamistaan korteista, koska hänellä ei ole antaa mitään ystävilleen.

"— Mikä hätänä, Franklin? kysyi Karhu.
— Etkö pidä kortistani?
— Pidän! Mutta minusta tuntuu kurjalta, kun minulla ei ole sinulle korttia, vastasi Franklin.
— Voi, ei se mitään, sanoi Karhu.
—Minä tiedän ilman korttiakin, että sinä olet paras ystäväni.
Franklin hymyili."

Illalla vanhemmat huomauttavat, että Franklinilla on kokonainen vuosi aikaa valmistaa ystävilleen erityisen hienot kortit. Niin kauan Franklin ei kuitenkaan aio odottaa. Mitähän hän mahtaa keksiä ilahduttaakseen ystäviään?


Paulette Bourgeois: Franklin viettää ystävänpäivää
Kuvitus: Brenda Clark
Englanninkielinen alkuteos: Franklin's Valentines
Suomennos: Tiina Hemming-Sotejeff
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 2005

Muistoja ystäviltä

Hyvää ystävänpäivää!

Päästäkseni ystävyystunnelmaan kaivoin kirjahyllystäni esiin vanhat muistokirjavärssyjä sisältävät teokseni. Niitä on kaksi: Taina Huuhtasen toimittama Ystäväni muistokirja ja Leena Järvenpään toimittama Muistoa minulta pyysit...

Mahtavatkohan nykyajan lapset harrastaa enää lainkaan muistokirjoja? Epäilen, etteivät diginatiivit ymmärrä mitään sellaisten hienouksien päälle. Some lienee korvannut muistokirjan kaltaiset viestintävälineet. Lapsuudessani 1980-luvulla minulla ja joillakin kavereillani vielä oli muistokirja.

Jos kysyt nyt, että 'ai, mikä muistokirja', niin Taina Huuhtanen selittää asiaa teoksessaan:

"Muistovärssyjen kokoaminen kauniisti sidottuun muistoalbumiin, laulu- ja muistovihkoon tai kiiltokuvin koristeltuun muistokirjaan on Suomessa yli satavuotias perinne. Se on kansanperinnettä, joka on liukunut väestöryhmästä toiseen, ikäkaudesta toiseen ja tilanteesta toiseen. Se on muuntuvaa ja joustavaa perinnettä."

Värssyperinteen esikuvat saatiin Suomeen Saksasta ja Ruotsista. Muistokirjoja kirjoiteltiin ensin säätyläisten keskuudessa ja tietysti ruotsiksi. Suomenkielisen muistokirjaperinteen tyyssijaa olivat alun perin erilaiset koulut ja oppilaitokset.

Muistovärssyjä keräsivät ensin aikuistuvat neidot. Ajan kuluessa tapa valui yhä nuorempien koululaisten harrastukseksi. Lapsuudessani muistokirjat olivat ala-asteikäisten lasten perinnettä, aivan kuten Huuhtanen kirjoittaakin vuonna 1983 ilmestyneessä kirjassaan:

"Tänä päivänä muistovärssyjä keräävät 7-8 -vuotiaat tytöt, joiden albumina on koreakantinen, kiiltokuvin koristeltu muistokirja. Siihen kirjoittavat ensin vanhemmat, sitten lähiomaiset ja sen jälkeen koulutoverit, opettajat ja leikkitoverit. Värssyt ovat aikuisten kirjoittamia elämänohjeita ja ikätovereiden hupivärssyjä." 

Kuvaus sopii hyvin omaan muistokirjaani.

Oma muistokirjani

Huuhtasen ja Järvenpään kirjoihin on koottu kattava kokoelma muistovärssyjä. Huuhtanen on käyttänyt lähteinään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitoksen kokoelmia sekä yksityisiä muistokirjoja. Järvenpään värssyt ovat peräisin lukuisten ystävien ja työtovereiden muistovihoista.

Tässä muutamia näytteitä, jotka sopivat vaikka ystävänpäiväkorttiin. Värssyt ovat Leena Järvenpään teoksesta Muistoa minulta pyysit...

"Tahdon olla ystäväsi,
muista mua aina,
jos et aina muistaisi,
niin edes lauantaina."
 
"Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko,
niillä se sitoo ystävät yhteen
niinkuin maamies pellolla lyhteen."

"Monta sull' on ystävää
ja moni muistaa sinua,
anna olla sydämessäs'
pieni sija minulla."

Värssy Leena Järvenpään toimittamassa kirjassa Muistoa minulta pyysit... (Karisto 2006)

Sivu omasta muistokirjastani

Sivu omasta muistokirjastani

Taina Huuhtanen: Ystäväni muistokirja
Kustantaja: Otava 1983

Leena Järvenpää: Muistoa minulta pyysit...
Kustantaja: Karisto 2006