Hyvää ystävänpäivää!

Koronaa sairastava ei kaiketi voi tehdä ystävänpäiväkortteja ja viedä niitä ystäviensä postilaatikoihin. "Hyvää ystävänpäivää! Tässä sulle korona" olisi aika ikävä ystävänpäivätervehdys. 

Koronaan sairastuneella kuusivuotiaallamme on edessä ystävänpäivä ilman ystäviä, auts. Ystävänpäiväkirjat taitavat jäädä tänä vuonna meillä lukematta. Miksi turhaan vääntää veistä haavassa. 

Teille kuitenkin ajattelin esitellä Anniinan ystävänpäiväkirjan (WSOY 2003), koska oikeasti olen tietysti kirjoittanut tämän postauksen jo kauan ennen ystävänpäivää ja perheeseemme tunkeutunutta koronaa.

Anniinan ystävänpäiväkirja kertoo monille tutusta, Katherine Holabirdin luomasta Anniina Ballerinasta. Tässä kirjassa on alkuperäisen kuvittajan Helen Craigin suloinen kuvitus, mutta teksti ei ole Holabirdin, vaan Erin Falligantin.

Olen kirjoittanut Anniina Balleriinasta aiemmin täällä.

Vaikka tanssi on Anniinan elämässä ykkösjuttu, ystävät tulevat hyvänä kakkosena. Anniinan sydänystävä on Aliisa. Tytöt auttavat ja kannustavat toisiaan. Tarpeen tullen ystävä lohduttaa.

Kaikkien kanssa luonne ja kiinnostuksen kohteet eivät välttämättä sovi yhteen yhtä hyvin kuin sydänystävän kanssa. Oikeaa ystävyyttä on huomioida myös erilaiset tyypit. Ei heidän kanssaan tarvitse koko ajan hengailla, mutta silloin tällöin ystävyyttä varmasti riittää heillekin.

Ystävyyttä toivottavasti löytyy myös omassa perheessä. Meillä perheen merkitys korostuu varsinkin nyt, kun emme voi tavata ystäviä.

"Oma perhe on Anniinalle rakas.
Äiti hellii ja lohduttaa, jos tulee surua tai harmeja.
Ja kun isä soittaa viuluaan, Anniina pyörähtelee kuin oikea ballerina.
Ihaninta on tanssia mummolle ja vaarille. Kotiväkeä parempaa yleisöä ei olekaan!"

Kirjan lopusta löytyy irroitettavia ystävänpäiväkortteja ja sydäntarroja omien ystävien piristämiseksi ystävänpäivänä tai muulloin.

💗💗💗💗💗

Oikein hyvää ystävänpäivää!

💗💗💗💗💗

 

Anniinan ystävänpäiväkirja
Teksti: Erin Falligant Katherine Holabirdin mukaan
Kuvat: Helen Craig
Englanninkielinen alkuteos: Love from Angelina
Suomennos: Arja Kantele
Kustantaja: WSOY 2003

Iki-ihana Pähkinänsärkijä

Muutama vuosi sitten kiertelin joulun jälkeen kirjakaupassa alennusten toivossa, kun silmiini osui uusi mukaelma vanhasta klassikosta Pähkinänsärkijä. Rakastan tarinaa Pähkinänsärkijästä, joten tartuin oitis kirjaan. 

Pähkinänsärkijä-kuvakirjan (Gummerus 2017) kertomuksen on kertonut E.T.A. Hoffmannin tarinan pohjalta Rachel Elliot. Kaunis ja runsas kuvitus on Valeria Docampon käsialaa. Tarinaa on lyhennetty ja yksinkertaistettu reilusti niin, että se sopii pienillekin lukijoille.

Tarina sijoittuu joulun aikaan. Klaaran kotona vietetään juhlia, ja Klaara saa kummisedältään lelunikkari Drosselmeierilta lahjaksi puisen pähkinänsärkijän. 

Keskiyöllä seinäkellon lyödessä puolen yön merkiksi Klaara kutistuu pähkinänsärkijän kokoiseksi ja huomaa pähkinänsärkijän sekä veljensä tinasotilaiden heränneen eloon. Samassa kaikkialta vilistää esiin hiiriä ilkeän hiirikuninkaan johdolla. Pähkinänsärkijä etunenässä tinasotilaat rynnistävät hurjaan taistoon, ja saavatkin hiiret karkoitettua.

Selviää, että Pähkinänsärkijä on oikeasti prinssi, jonka paha hiirikuningatar oli muuttanut pähkinänsärkijäksi. Nyt hän muuttuu takaisin komeaksi prinssiksi, ja Klaara huomaa muuttuneensa itse prinsessaksi. 

Prinssi Pähkinänsärkijä ja Klaara viilettävät Makeisvaltakuntaan ja tapaavat Makeiskuningattaren. Sitten vietetään upeita juhlia, joissa on tanssijoita ympäri maailmaa.

Seikkailun uuvuttama Klaara nukahtaa. Aamulla hän herää omassa kodissaan normaalissa koossaan puinen pähkinänsärkijä kainalossaan. Kerrottuaan perheelleen seikkailustaan äiti sanoo: ”Sinä näit unta, kultapieni.” Klaaraa itseäänkin mietityttää, oliko kaikki unta vai totta. 

Pähkinänsärkijä on kuulunut lapsuudestani asti jouluihini. Minulle luettiin Salme Setälän suomennosta alkuperäisestä tarinasta, jonka Gummerus julkaisi vuonna 1982. Tekstiä on siinä paljon enemmän. Se ei ole mikään varsinainen kuvakirja, vaikka muutama kuva siellä täällä kirjaa onkin.

Kirjaa enemmän rakastan Pähkinänsärkijä-balettia, jonka olen vuosien kuluessa nähnyt lukuisia kertoja. Se kuuluu edelleen Kansallisbaletin ohjelmistoon joulun aikaan, mutta valitettavasti nyt koronajouluna balettia ei pääse näkemään. Esitykset on siirretty tammi-helmikuulle.

Toivon, että pääsisin viemään tyttäreni Pähkinänsärkijä-balettiin, mutta koska se ei näin korona-aikaan tunnu mahdolliselta, olemme sen sijaan katselleet DVD:ltä Barbie Pähkinänsärkijä-baletissa -elokuvaa. Se ei ole huono, vaikken kauheasti olekaan Barbie-elokuvien ystävä.

Saksalaisen E.T.A. Hoffmannin kirjoittama Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mauseköning) on jo yli kaksisataa vuotta vanha kertomus. Se julkaistiin alun perin vuonna 1816. Tarinasta on tehty useita mukaelmia. Rachel Elliotin ja Valeria Docampon versio on kyllä ihana. Kuusivuotiaanikin pitää siitä.

Tämä kirja ei ole joutunut meillä muiden joulukirjojen tavoin ylähyllylle odottamaan joulun aikaa, vaan olemme lukeneet sitä pitkin vuotta. Sen verran voimakkaan vaikutuksen se teki tyttäreeni.


E.T.A. Hoffmann: Pähkinänsärkijä
Uudelleen kertonut: Rachel Elliot
Englanninkielinen alkuteos: The Nutcracker
Kuvitus: Valeria Docampo
Suomennos: Sari Luhtanen
Kustantaja: Gummerus 2017

Anniina Ballerina - hiiri joka ei lakannut tanssimasta

Tyttäreni tanssikoulussa oli tänään avoimet ovet ja pääsimme seuraamaan, mitä tunneilla oikein tapahtuu. Pieniä tanssijoita katsellessani tulvivat mieleen muistot omilta balettikouluvuosiltani. 

Olen viime aikoina lueskellut tanssiaiheisia lastenkirjoja. Tällä hetkellä itselleni rakkain niistä on Anniina Ballerina. 

Useimmille pikkutyttöjen vanhemmille Anniina Ballerina on varmaa tuttu hahmo televisiossakin pyörineestä piirrossarjasta. Tänään esittelyssä on kuitenkin alkuperäinen Anniina Ballerina. Katharine Holabirdin kirjoittama ja Helen Graigin kuvittama ensimmäinen Anniina Ballerina -teos ilmestyi jo vuonna 1983 englanniksi nimellä Angelina Ballerina.

Oma painokseni on vuodelta 2001, suomentajana Arja Kantele. Painos on myyty loppuun varmaan jo aika päiviä sitten. Etsin omaa kappalettani pitkään, ennen kuin vihdoin löysin kirjan kirpparilta. 

Anniina on reipas hiirityttö, joka haaveilee tulevansa ihan oikeaksi ballerinaksi. Hän tanssii aina ja joka paikassa. Hyppely vie huomion muilta asioilta ja arkiset askareet sujuvat huonosti. Vanhemmat hermostuvat alituiseen loikkimiseen ja päättävät, että on parasta pistää tyttö balettitunneille.

Balettikoulussa Anniina saa tanssia sydämensä kyllyydestä, joten muut asiat alkavat sujua paremmin. Lopulta vuosien harjoittelun jälkeen Anniinasta tulee ”maineikas ballerina Mademoiselle Anniina, jonka lumoavaa tanssia tultiin katsomaan matkojenkin takaa”. 

Kirjan viehätys perustuu omasta mielestäni Helen Graigin herkkään kuvitukseen, jossa Anniina Ballerina näyttäytyy aivan eri näköisenä kuin myöhemmin piirrossarjassa. Hän näyttää enemmän oikealta hiireltä. 

Kuvat ovat täynnä kiinnostavia yksityiskohtia, joita olisin itse lapsena tutkinut hartaasti, jos minulla olisi tämä kirja silloin ollut. Tyttärelläni ei ole samanlaista yksityiskohtien arvostusta, ja kirjan vaalea värimaailma tuntuu olevan liian hailakka hänen makuunsa.

Meillä on muutama pikkukirja piirrossarjan Anniinasta, ja tyttäreni taitaa arvostaa niitä enemmän kuin aitoa ja alkuperäistä Anniina ballerinaa. Harmi.

Pikkukirjoja TV:stä tutusta Anniina Ballerinasta. Julkaissut Buster Nordic A/S 2017.

Katharine Holabird: Anniina Ballerina
Englanninkielinen alkuteos: Angelina Ballerina
Kuvitus: Helen Craig
Suomennos: Arja Kantele
Kustantaja: WSOY 2001

Kirjan ja ruusun päivä

Tänään on kirjan ja ruusun päivä. Unesco on julistanut päivän myös kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi. Päivämäärä on valittu sen mukaan, että kaksi suurta kirjailijaa, William Shakespeare ja Miguel de Cervantes, kuolivat 23.4.1616.

Mikä sopisikaan paremmin kirjan ja ruusun päivään kuin kertomus prinsessa Ruususesta. Kyseessä on vanha satu, josta on olemassa lukemattomia versioita. Tarina sisältyi jo satukirjojen esikuvana pidettyyn ranskalaisen Charles Perraultin vuonna 1697 ilmestyneeseen satukokoelmaan Hanhiemon tarinoita. Satua ovat tehneet sittemmin tutuiksi mm. Grimmit veljekset ja Walt Disney. Myös Topelius sisällytti sadusta oman versionsa Lukemisia lapsille -kokoelmaansa. 

Meidän kirjahyllystäkin satu löytyy useana mukaelmana. Yleensä luemme satua kirjasta Maailman kauneimmat balettisadut. Parhaimmillaan satu onkin mielestäni balettina. Maailman kauneimmat balettisadut –kirjan tarinat on kertonut James Riordan. Jokaisen sadun alussa hän kertoo lyhyesti baletin syntyvaiheista, tekijöistä ja ensiesityksestä.

Baletin Prinsessa Ruususesta sävelsi Pjotr Tšaikovski ja alkuperäisen koreografian laati ranskalaissyntyinen Marius Petipa. Baletin ensi-ilta oli vuonna 1890 Pietarin Marinski-teatterissa. Yleisössä oli itse tsaari ja muuta Venäjän ylhäisöä. Kustannuksissa ei ollut säästelty, vaan puvut ja lavasteet olivat loisteliaita. Tanssi oli ihanaa ja musiikki ylivertaista.
 
Varsinaista satua kirjoittaessaan Riordan on luovinut alkuperäisen tarinan ja baletin libretton välillä. Hän on halunnut kirjoittaa sadun niin, että balettia seuraava yleisö pysyy kärryillä juonesta. Kyseessä on kuitenkin satukirja, joten sadut eivät voi olla pelkkiä baletin juonikuvauksia. Mielestäni Riordan on onnistunut ihan kohtalaisesti.

Prinsessa Ruususen lisäksi kirjasta löytyy seuraavat sadut: Joutsenlampi, Tuhkimo, Giselle, Pähkinänsärkijä, Petruška ja Kivinen kukka. 

Esipuheen teokseen on kirjoittanut itse Rudolf Nurejev. Kirjan lopussa on kommentteja saduista ja musiikista. Riordan esittelee neljän kuuluisan säveltäjän elämää ja tuotantoa. Nuo säveltäjät ovat Pjotr Tšaikovski, Igor Stravinski, Sergei Prokofjev ja Adolphe Adam.

Kirjan kuvitus on Victor Ambrusin käsialaa. Kuvitus on valitettavasti kirjan heikoin lenkki. Se on melko väritöntä ja niukkaa, eikä varsinaisesti puhuttele lasta.

Tyttäreni pääsi viime vuonna Oopperaan lasten taidetuokioon, jonka aiheena oli prinsessa Ruusunen. Käynti teki häneen suuren vaikutuksen, ja hän ottaa sen aina esiin, kun prinsessa Ruusunen tulee puheeksi.

Suosittelen muuten lämpimästi Oopperan lapsille järjestämiä tuokioita. Ensimmäisen kerran vein tyttäreni Oopperaan jo vauvana vauvojen taidetuokioon. Sen koommin olemme käyneet hänen kanssaan vuosittain Oopperassa taaperoiden ja lasten taidetuokioissa. Tyttäreni on nauttinut niistä tosi paljon. Usein leikeissään hän on matkalla oopperaan. On fiksu veto Kansallisoopperalta alkaa kasvattaa uutta kävijäpolvea jo vauvasta alkaen.

James Riordan: Maailman kauneimmat balettisadut
Kuvitus: Victor Ambrus
Esipuhe: Rudolf Nurejev
Suomennos: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: WSOY 1986


VINKKI

Tänään (ja itse asiassa tällä viikolla sunnuntaihin asti) kaikki Kirjakauppaliiton Kirjan ja ruusun päivän kampanjassa mukana olevat kirjakaupat jakavat asiakkailleen Mira Malliuksen suunnitteleman Karhu ja kirja -kangaskassin. Kassin saadakseen tulee ostaa kampanjaliikkeestä kirjoja vähintään 15 eurolla. Kassia ei voi ostaa ja se on jaossa vain kampanja-aikana.

Kassi on tosi kivan näköinen. Taidanpa piipahtaa töistä tullessani kirjakaupassa.

Kuva: Kirjakauppaliitto