Terävähampainen krotiilinpoikanen — Kirja + askartelu osa 13

"Sillä samalla sekunnin seitsemäsosalla Krralla, Krruu ja Krröö iskivät pienet kutisevat hampaansa hössöttävän hoivajäniksen hermostuneesti tutisevaan häntätupsuun.

Sellaista häntää pikkuiset eivät olleet ennen purreetkaan."

Kun Murisevassa metsässä asustelevat krokotiilinpoikaset saavat hampaita, ne kutisevat kamalasta. Niiden on ihan pakko purra jotain. Vaikka jonkun häntää, jos se sattuu olemaan sopivasti paikalla.

Kirjoitin aiemmin toukokuussa Hannu Hirvosen kirjoittamasta ja Pia Sakin kuvittamasta lastenromaanista Viisisataa kutiavaa hammasta (Niilo Mäki Instituutti 2020). Sähköisen kirjan voi ladata maksutta Niilo Mäki Instituutin verkkokaupasta.

Saimme kirjasta innoitusta kirja + askartelu -sarjaamme. Tänään askartelemme terävähampaisen krokotiilin. Etsimme innoitusta lisäksi Pinterestistä, jossa näimme useampia paperilautasesta väsättyjä krokotiilejä. Tässä oma versiomme.

Tarvitset:

• paperilautasen
• vesivärit, peitevärit tai askartelumaalia ja pensselin
• valkoista paperia
• pala keltaista paperia
• musta tussi
• haaranasta
• liimaa
• sakset

Värjää paperilautanen vihreäksi. Leikkaa yläosa muotoon, niin että siitä erottuu silmän kohta ja kuonon pää. Halkaise lautanen kahtia.

Leikkaa valkoisesta paperista kaksi hammasriviä ja liimaa ne paperilautasen puolikkaisiin. Leikkaa keltaisesta paperista silmä ja piirrä siihen pupilli mustalla tussilla. Liimaa kiinni paperilautaseen. Piirrä sierain mustalla tussilla.

Kiinnitä paperilautasen puolet toisiinsa haaranastalla.

Haukkaava krokotiili on valmis. Varokaa varpaitanne!

Viisisataa kutiavaa hammasta
Teksti: Hannu Hirvonen
Kuvitus: Pia Sakki
Pohdittavaa-osioiden kysymykset: Katja Korhonen & Adrienn Jalonen (NMI)
Julkaisija: Lukumummit ja -vaarit -hanke, Niilo Mäki Instituutti 2020
E-kirja (Pdf)

Jos koronaa ei olisi, juhlisin nyt Linnanmäellä

Jos koronaa ei olisi, juhlisimme varmasti tänään sisareni syntymäpäivää Linnanmäellä. Nimittäin Linnanmäelläkin on tänään syntymäpäivä. Huvipuistovanhuksella on ikää jo kunnioitettavat 70 vuotta.

Normaalioloissa Linnanmäellä olisi varmasti järjestetty kunnon bileet. Kun sääkin on ollut tänään aivan loistava, porukkaa olisi ollut paljon liikkeellä. Nyt portit pysyvät kiinni.

Halusin kuitenkin vähän fiilistellä Linnanmäki-tunnelmissa. Olen asunut suurimman osa elämästäni aika lähellä Linnanmäkeä. Huvipuisto on ollut tärkeä minulle jo nelisenkymmentä vuotta (hui, niin kauan jo).

Onneksi Linnanmäestä on kirjoitettu lastenkirja. Katariina Heilalan kirjoittama ja Päivi Areniuksen kuvittama Päivä Linnanmäellä — "Helsingin hauskin kaupunginosa" tuo elävästi mieleen Linnanmäen tunnelman. Sen sivuilla on paljon Linnanmäki-muistoja vuosien varrelta. Loistava teos selattavaksi näin merkkipäivänä. Kirjoitin kirjasta viime kesänä.

Linnanmäki ei muuten ole tänä vuonna kiinni koko kesää. Se aukeaa Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta. Luulen, että meiltä jää kuitenkin tänä vuonna käynti väliin. Ensimmäistä kertaa ikinä! Tytärtä taitaa ottaa päähän. Hän on viimein yli 120 cm, joten olisi päässyt isompienkin laitteisiin.

3 kiinnostavaa kesäkuussa ilmestyvää lastenkirjaa

Mielenkiintoisia kirjoja ilmestyy kaiken aikaa. Poimin kustantajien katalogeista kolme kiinnostavaa lastenkirjaa, jotka ovat ennakkotietojen mukaan ilmestymässä kesäkuussa.

Tuikku ja pimeän mörkö

Viime vuoden lopulla tarkastellessani vuoden varrella lukemiamme kirjoja nostin Johanna Lestelän esikoisteoksen Tuikun tärkeä tehtävä (Otava 2019) kymmenen parhaiten mieleenjääneen teoksen joukkoon. Nyt teos saa jatkoa.

Kirjassa Tuikku ja pimeän mörkö (Otava 2020) afrikkalaispiirteinen suomalaislapsi Tuikku jatkaa arkisia touhujaan. Tällä kertaa kipuillaan nukkumaanmenon kanssa. Miksi aikuiset aina komentavat nukkumaan, kun leikit ovat ihan kesken?

Tuikun ilta ei suju oikein hyvin. Puuro ei maistu ja yöpuku, jonka Tuikku haluaa, on pyykissä.

Olo ei helpotu edes sänkyyn päästyä. Mitä jos sängyn alla piilottelee mörkö? Onneksi Tuikulla on viisas äiti, joka keksii keinot.

Niilo ja supersynttärit

Leikki-ikäisen lapsen arkisia touhuja seurataan myös Aira Savisaaren kirjoittamassa ja Hannamari Ruohosen kuvittamassa Niilo-sarjassa. Niilo ja supersynttärit (Karisto 2020) on jo sarjan viides osa.

Tällä kertaa valmistellaan Niilon syntymäpäiväjuhlia. Niilolla on paljon ideoita sirkusteemaisiin juhliin. Ainakin tarvitaan taikureita, pellejä ja hurjaa ratsastusta keppareilla. Kaikki halukkaat vieraatkin saavat esiintyä.

Myös isä ja äiti innostuvat juhlajärjestelyistä. Tehtävää on paljon. Onneksi naapurin Hilla auttaa. Synttäreistä tulee oikeat supersynttärit. Tärkeintä kaiken tohinankin keskellä on ilo ja hauskuus.

Kuten Niilo-kirjoissa yleensä, tässäkin annetaan vinkkejä käytännön tekemiseen. Mukavan tarinan lisäksi kirja on tietopaketti lastenjuhlien järjestämisestä kotona.

Älä vihaa minua

Odotan jännityksellä Reetta Niemelän ja Sanna Pelliccionin kirjemuotoista kirjaa Älä vihaa minua (Karisto 2020). Teosta on kuvailtu erilaiseksi ja uraauurtavaksi lasten luontokirjaksi. Se antaa äänen Suomen luonnon pelätyille ja vihatuille luontokappaleille, kuten kyylle, rotalle, sudelle, puutiaiselle, ampiaiselle ja hämähäkille.

Kirjan tarkoituksena on ylistää luonnon monimuotoisuutta ja jakaa tietoa käyttäen hyväksi myös aivan uusimpia tutkimustuloksia. Kiinnostaa nähdä, onnistuuko teos vähentämään vastakkainasettelua, ja onko mahdollista oppia ymmärtämään näiden pelättyjen ja vihattujen lajien elämää.

Jakke ja Simo — päiväkoti-ikäisten iloja ja suruja

"Maja on meidän salapaikka. Me viedään sinne sarjiksia ja karkkia. Vietetään siellä elämää, eikä kukaan tiedä. Paitsi minä ja Simo."

Päiväkoti-ikäisten poikien elämään päästään kurkistamaan Anneli Kannon kirjoittamassa ja Jutta Kivilompolon kuvittamassa kirjassa Jakke ja Simo. Kirja koostuu tuokiokuvista. Jokainen aukeama on ikään kuin oma lukunsa.

Ei se poikien elämä aina ole silkkaa auvoa. Kirjassa kerrotaan:

• että voi joutua pilkatuksi, jos menee päiväkotiin henkselihousuissa (eli pikkupentujen housuissa)
• että voi joutua naurunalaiseksi jos vie tarhaan lelupäivänä vääränlaisen lelun
• millaista on kun mennään tapaamaan etävanhempaa (vanhemmat huutavat naamat punaisena)
• mitä käy jos laittaa pakkasella kielen rautaan (pian voi olla verta hangella)

Toisaalta on poikien elämässä hauskojakin hetkiä:

• päivä huvipuistossa
• kun voittaa kalastuskilpailun
• kun pääsee isän kanssa retkelle
• hiihtäminen, luistelu sekä lumiukon, lumilinnan ja lumihevosen rakentaminen

Vaikka kirja kertoo pojista, myös päiväkoti-ikäinen tyttö pystyi samaistumaan useimpiin kohtiin. Eiväthän pojat ja tytöt loppujen lopuksi kamalan erilaisia ole. Riipaisevimmin tyttäreni Ässä samaistui kohtaan, jossa samalle kadulle muutti ISO poika Osku.

"Simo kulki meidän ikkunan ohi. Se haki OSKUA ulos. Ne menivät kirkonmäkeen. Menin mukaan. Ne heittivät minun pulkkani puskaan."

Kuinkahan monta itkua on meilläkin itketty, kun paras kaveri onkin mennyt ikkunan ohi ISON tytön ovelle. Ja puskaan on lentänyt Ässänkin tavaroita, kun hän on yrittänyt mennä kolmanneksi pyöräksi mukaan leikkeihin.

Kirjassa Simo palaa katuvaisena Jaken ovelle, kun iso poika lähtee kouluun muiden isojen poikien kanssa. Meilläkin paras kaveri on paras kaveri aina muulloin paitsi joka toisena viikonloppuna, jolloin ISO tyttö asuu naapurustossa. Silloin parhaasta kaverista tuleekin yhtäkkiä tyhmä ja typerys.

Ostin kirjan joskus alennuskirjakaupasta, koska arvelin sen sekatekniikalla tehdyn, kollaasimaisen kuvituksen kiinnostavan tytärtäni. Olin oikeassa. Ässä on hulluna tämän tyyppisiin kuvituksiin, joita voi tutkia loputtomasti miettien, mikä kohta on maalattu, mikä piirretty ja mikä leikattu paperista.

Jutta Kivilompolon kuvittama Jakke ja Simo huomioitiin vuonna 2010 Grafia ry:n järjestämän Vuoden huiput -kilpailun shortlistillä kuva ja kuvitus -sarjassa. Vuoden huiput on luovan suunnittelun kilpailu, joka muun muassa edistää laadukasta graafista suunnittelua. Jakke ja Simo ansaitsi paikkansa listalla.


Anneli Kanto: Jakke ja Simo
Kuvitus: Jutta Kivilompolo
Kustantaja: Karisto 2009

Pieni Helmet-lukuhaaste 2020

Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 12 "kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa".

Possu pahvimukista — Kirja + askartelu osa 12

Tarina kolmesta pienestä porsaasta on varmaan kaikille tuttu. Kolme pientä possua lähtee kotoa maailmalle. Ensimmäinen niistä rakentaa talon oljista, toinen puusta ja kolmas tiilistä.  Kun susi tulee, puhkuu ja puhaltaa, vain yksi talo kestää ehjänä.

Meidän versiomme kertomuksesta on ilmestynyt Gummeruksen Helppolukuiset-sarjassa nimellä Kolme pientä porsasta (Gummerus 2017). Kirjassa on Mei Matsuokan kuvitus.

Kirja sopii erinomaisesti aloittelevalle lukijalle luettavaksi yhdessä aikuisen kanssa. Lukemista tukevaa värikästä kuvitusta on joka sivulla.

Jokainen aukeama on rakennettu niin, että vasemmanpuoleisella sivulla on enemmän tekstiä ja oikeanpuoleisella sivulla lyhyempi pätkä helpompaa tekstiä. Aikuinen ja lapsi voivat lukea kirjaa yhdessä niin, että aikuinen lukee vasemmanpuoleisen sivun ja lapsi oikeanpuoleisen.

Kirja on painettu pienaakkosilla, eikä sitä ole tavutettu, joten ihan ensikirjaksi aloittelevalle lukijalle se ei sovi.

Me jätimme lukuharjoitukset toiseen kertaan ja ryhdyimme askartelemaan porsasta.

Porsaaseen tarvitaan:

• pahvimuki
• vaaleanpunaista paperia
• vaaleanpunainen piippurassi
• kaksi vaaleanpunaista nappia
• askartelusilmät (silmät voi myös piirtää)
• vaaleanpunainen tussi
• sakset
• liimaa

Päällystä pahvimuki vaaleanpunaisella paperilla. Taivuta mukin kädensijat korviksi ja väritä ne vaaleanpunaisiksi. Liimaa kaksi nappia mukin pohjaan kuvaamaan possun kärsää. Kiinnitä korvien eteen askartelusilmät. Kierrä piippurassista kippurahäntä ja kiinnitä se mukin reunaan.

Porsas on valmis röhkimään.

Kolme pientä porsasta
Kuvitus: Mei Matsuoka
Suomennos: Sari Luhtanen
Kustantaja: Gummerus 2017

Kaarle pelastaa päivän

Tunnetko jo Kaarlen ja Lordi Nukkasukan? Olet ehkä nähnyt tämän kaksikon seikkailuja Pikku Kakkosessa. Piirrossarja perustuu brittikirjailija Alex T. Smithin suosittuihin Kaarle-kirjoihin. Englanniksi kirjoja on ilmestynyt kymmenen, suomeksi kolme ja neljäs ilmestyy kesäkuussa.

Kaarle on pieni, pyöreä koira, joka rakastaa punaista baskeriaan ja villapaitaansa. Hänen paras ystävänsä on Lordi Nukkasukka, joka on aika nukkainen, vähän juustonhajuinen sukka. 

Kaarle ja Lordi Nukkasukka asuvat herra ja rouva Kiiltokenkäsen luona. Aamuisin Kiiltokenkäset kopistelevat töihin kiiltävissä kengissään. Silloin alkavat Kaarlen ja Lordi Nukkasukan päivän seikkailut, joista Kiiltokenkäsillä ei ole aavistustakaan. Avuliaana koirana Kaarle ajautuu usein pelastamaan päivän.

Ostin kirjasarjan ensimmäisen osan Kaarle kaupungilla (Art House 2019) jo syksyllä Helsingin kirjamessuilta, mutta kului useampi kuukausi, ennen kuin ehdimme lukea sen.

Kaarle kaupungilla -kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä Kaarle ja Lordi Nukkasukka lähtevät kaupungille. Kaupungilla on vaikka mitä tekemistä. Kaarle ja Lordi Nukkasukka käyvät kävelyllä, katselevat puluja, levähtävät kahvilassa, tekevät ostoksia ja päätyvät taidemuseoon.

Museossa on paljon kiinnostavaa katseltavaa, mutta siellä on myös tuhma rosvo, joka yrittää varastaa erään veistoksen. Kuinka ollakaan, Kaarle pelastaa päivän.

Toisessa osassa Lordi Nukkasukka on sairastunut ja Kaarle vie sen sairaalaan. Sillä välin, kun tohtori Takala-Listo vie Lordi Nukkasukan röntgeniin, Kaarle tutkii paikkoja ja päätyy kokeilemaan tohtori Takala-Liston valkoista lääkärintakkia. 

Sekaannushan siitä syntyy ja Kaarle joutuu parantamaan joukon painijoita, muutaman sirkusakrobaatin ja tatuoidun miehen. Fiksuna koirana Kaarle selviää jopa tästä kiperästä tilanteesta.

Kirjasarjan toisessa osassa Kaarle lomalla (Art House 2019) Kaarle ja Lordi Nukkasukka päättävät viettää rentouttavan päivän rannalla. Pian he joutuvat kuitenkin seikkailun pyörteisiin, kun kilpailevat merirosvot ovat aarrejahdissa. Kaarle tietysti pelastaa päivän.

Tähän teokseen tutustuimme junassa ennen tätä korona-aikaa. On ihanaa, että VR:n leikkivaunuissa on kirjoja. Kirjat ovat matkalla ihan parasta ajanvietettä! Kaarle lomalla -kirjan ehti mainiosti lukea matkalla Helsingistä Ouluun (lyhyempikin matka olisi riittänyt).

Kirjasarjan uusimpaan suomennettuun osaan Kaarle sirkuksessa (Art House 2020) en ole vielä ehtinyt tutustua. Siinä Kaarle ja Lordi Nukkasukka kuitenkin päätyvät päiväkävelyllään Uskomattoman Uunon Uskomattomaan Sirkukseen.

Kirjasarjan neljäs suomennos Kaarle maatilalla ilmestyy kesäkuussa. Siinä Kaarle ja Lordi Nukkasukka pääsevät maaseuturetkellään auttamaan maalaismarkkinoiden järjestelyssä. Kirja kiinnostaa minua ehkä siksikin, että se saattaisi sopia Pienen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 17 "kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla".

Kaarle-kirjat sopivat ääneen luettavaksi jo vaikkapa kolmivuotiaasta alkaen, mutta yhtä hyvin ne soveltuvat äskettäin lukemaan oppineiden itse luettavaksi. Aloittelevalle lukijalle ne sopivat loistavasti, sillä tekstiä on kohtuullinen määrä, virkkeet ovat helppoja ja puna-musta-valkoinen piirroskuvitus tukee tekstiä.

Kirjailijan antamat "käyttöohjeet"  Kaarle kaupungilla -kirjan esipuheessa saavat lukuhalut heräämään:

"Muista, että kirjat voivat mennä mihin vain — samoin kuin Kaarle —, joten ota tämä kirja mukaasi ja lue sitä aina kun sinulla on muutama minuutti luppoaikaa.

Minusta kirjat maistuvat parhaalta teekupposen ja keksin kanssa, mutta sinä voit tietenkin lukea kirjaasi miten ja milloin vain haluat (vaikka samalla kun jahtaat tuhmaa rosvoa!).

Äläkä huoli, jos sivut vähän rytistyvät ja kulmat lytistyvät — se tarkoittaa vain sitä, että olet nauttinut tarinasta tosi tosi paljon!"

Alex T. Smith on koulutukseltaan kuvittaja. Hän on piirtänyt ja kertonut tarinoita aina siitä asti, kun kynä alkoi pysyä hänen kädessään. Jo viisivuotiaana hän päätti ryhtyä isona lastenkirjakuvittajaksi. 

Smithin kuvitustyyli on hurmaava. Ainakin kirjassa Kaarle kaupungilla ratkaisu värittää muuten musta-valkoista kuvitusta punaisella toimii hienosti.

Alex T. Smithin veikeät tarinat ja valloittavat kuvat ovat hurmanneet ympäri maailmaa. Kaarle-sarja on ollut valtava kansainvälinen menestys. Ensimmäinen Kaarle-kirja ilmestyi Britanniassa jo vuonna 2011. Hienoa, että kirjoja on nyt alettu saada suomeksikin.


Alex T. Smith (teksti ja kuvat): Kaarle kaupungilla
Englanninkielinen alkuteos: Claude in the City
Suomennos: Riina Behl
Kustantaja: Art House 2019

 

Öisellä Pikkusaarella etsitään kadonnutta soittorasiaa

"Hei taas täältä Pikkusaaresta! Oletko valmis uuteen seikkailuun?"

Näin kysytään kirjan Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia (Bazar 2020) takakannessa. Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan kuvittama kirja on jatkoa kirjoille Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä (Bazar 2018) sekä Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi (Bazar 2019).

Meitä tyttäreni kanssa ei tarvitse kahdesti kutsua seikkailuun. Rakastamme Pikkusaarta eli Saara Vallinevan käsissä muotoutunutta suloista saarta jossain keskellä merta. Kirjasarjan kuvitus on toteutettu valokuvaamalla Vallinevan rakentamia pienoismaailmoja. Myös henkilöhahmot ovat saaneet muotonsa Vallinevan taitavissa käsissä.

Pikkusaarella asustelee monenlaisia lintuja sekä muita eläimiä ja ötököitä. Ensimmäisen kirjan päähenkilö Pirkko Punarinta pitää saarella viihtyisää majataloa. Sinne uusimmassa kirjassa asettuu kesäloman viettoon Andalusiasta poikineen Suomeen lentänyt Paola Pääsky.

Raskaan matkan jälkeen pääskypojat käyvät illalla majatalossa ylikierroksilla. Paolan on saatava ne rauhoittumaan yöunille. Se onnistuu soittorasian avulla — tai onnistuisi, jos soittorasia ei olisi kadonnut. Yksi matkalaukuista on hävinnyt matkalla, ja juuri siinä oli soittorasia, jota Paola soittaa pojilleen joka ilta.

Taivas Pikkusaaren yllä on jo hämärtynyt, mutta ei auta muu kuin lähteä etsiskelemään laukkua. Muuten Pirkon majatalossa ei nuku kukaan.

Kaupat eivät enää ole auki, eikä juuri ketään ei ole liikkeellä. Kukaan ei ole nähnyt kadonnutta laukkua. Kun pääskyjen voimat alkavat loppua, näkyviin ilmestyy lyhtyjen valaisema yökahvila. Kahvilassa soittavan orkesterin musiikki ja lämmin kaakao rauhoittavat levottomat pääskyset.

Selviääkö kadonneen matkalaukun arvoitus ja löytyykö tuiki tärkeä soittorasia?

Tätä kirjaa ei voi muuta kuin ylistää. Eppu Nuotion hieno tarina ja Saara Vallinevan lumoava kuvitus ansaitsevat kiitosta. Suosittelen lämpimästi!

Eppu Nuotio: Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia

Kuvitus: Saara Vallineva

Kustantaja: Bazar 2020

Pieni Helmet-lukuhaaste 2020

Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 21 "kirjassa lennetään".

Astu sisään Koiramäen maailmaan

Koiramäen tarinat heräävät eloon Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa. Kun painaa päähänsä Kille-päähineen tai Miinan huivin suippokorvineen muuttuu itsekin osaksi Mauri Kunnaksen rakastettuja kertomuksia.

Vaikka museot ovat vielä suljettuna, halusin näin kansainvälisenä museopäivänä muistella käyntiämme Pohjois-Pohjanmaan museon Koiramäki-näyttelyssä. Kävimme siellä vuodenvaihteen tienoilla siinä entisessä elämässä, jossa matkusteltiin vielä vapaasti ja huolettomasti.

Jos muistan oikein, näyttely on ollut museossa jo vuodesta 1997 alkaen. Siitä on luullakseni jo melkein parikymmentä vuotta, kun olen nähnyt sen edellisen kerran.

Kokemus oli hiukan erilainen nyt kohderyhmään kuuluvan lapsen äitinä kuin nuorena perheettömänä kansatieteen opiskelijana. Oli hauska nähdä tytär viipottamassa näyttelyssä Miina-piian huivi päässään. Hän kiinnitti huomiota asioihin, joita en itse tullut ajatelleeksi.

"Äiti, miksi täällä on niin pimeää?" hän kysyi Koiramäen talvesta kertovassa huoneessa. Tosiaan, ennen aikaan pärein valaistut pirtit olivat paljon pimeämpiä kuin asunnot tänä sähkövalon aikana. Luin toisaalla museossa, että talikynttilät alkoivat hiljalleen syrjäyttää päreet 1800-luvulla.

Vaikka pirtit olivat hämäriä eikä katuvaloja ollut, tähtitaivas oli täynnä valoa. Eräässä mieleenijääneessä kuvaelmassa Koiramäki-nuket seisovat hangella ja ihmettelevät taivaan valoja.

Entisajan talonpoikaiselämä ja maalaistalon vuodenkierto tulevat tutuiksi museon lukuisten pienoismallien avulla. Koiramäen henkilöhahmot näyttäytyvät nukkekuvaelmissa samoissa puuhissa kuin kirjoissakin. 

Ollaan heinätöissä, keritään lampaita, kuivataan viljaa riihessä, tehdään käpylehmiä, kerrotaan kummitusjuttuja ja kuunnellaan saarnaa kirkossa unilukkarin valvovan silmän alla.

Pikkutarkkojen pienoismallien lomassa voi kuunnella pätkiä Koiramäki-kirjoista. Käsinukkejen avulla voi luoda omia tarinoita.

Museon Koiramäki-näyttelyssä ei saanut valitettavasti valokuvata, mutta onneksi nukkeasetelmia pystyi palauttamaan mieliin kotona Mauri Kunnaksen kirjojen äärellä. Näyttely perustuu vanhimpiin Koiramäki-kirjoihin Koiramäen talossa (Otava 1980) ja Koiramäen talvi (Otava 1988). Kyseiset teokset olivat lempikirjojani lapsuudessa.

Suosittelen tutustumaan niin kirjoihin kuin myös Pohjois-Pohjanmaan museon näyttelyyn sitten joskus, kun matkustelu ja museoissa käynti on taas mahdollista.

Ennen sitä voi tällä viikolla viettää digitaalista museoviikkoa. Museoviikkoa koordinoivat Suomen museoliitto ja Museokortti, ja tapahtumista vastaavat museot ympäri Suomen.

Nalle Puh -tarratyö — Kirja + askartelu osa 11

Kukapa ei olisi lapsena samoillut Puolenhehtaarin metsässä Nalle Puhin, Nasun, Risto Reippaan, Ihaan ja muiden ystävien seurassa.

Sen koommin kun A. A. Milnen rakastettu kertomuskokoelma pienestä karhusta nimeltään Nalle Puh ilmestyi lähes sata vuotta sitten, Nalle Puhista on nähty jos jonkinlaisia kirjoja, lehtiä ja sarjakuvia, elokuvista puhumattakaan.

Meilläkin on hyllyssä käynyt kääntymässä monenlaisia virityksiä jo tyttären vauva-ajasta alkaen. On ollut pahvisivuisia Nalle Puheja, luukkukirjoja ja Disneyn Nalle Puh -tarinoita. Nykyisin hyllystämme löytyy enää Milnen omaa tekstiä sisältävät teokset.

Kokoomateoksesta Nalle Puhin suosituimmat kertomukset (WSOY 2002) voi lukea esimerkiksi, kuinka Ihaalle rakennetaan talo, kuinka Tikru tulee metsään ja kuinka Puh keksii uuden leikin. Kirjassa on Ernest H. Shepardin perinteinen kuvitus.

Kirja + askartelusarjassa askarrellaan tänään Nalle Puhista innoituksen saanut nallen pää. Pohja leikataan kartongista ja se täytetään tarrapalloilla.

Vähän nuorempana tyttäreni rakasti kaikenlaisia tarratöitä, ja meillä on yhä suuri laatikollinen erilaisia tarroja, joten materiaali löytyi meiltä helposti. Kaupasta tarrapalloarkit löytyvät yleensä toimistotarvikkeiden joukosta.

Tarvitset:

• kartonkia
• keltaisia tarrapalloja
• mustia tarrapalloja
• sakset

Leikkaa kartongista nallen pään muotoinen kappale. Anna lapsen täyttää se keltaisilla tarrapalloilla niin, että pohjakartonkia jää näkyville mahdollisimman vähän. Kuono ja silmät tehdään mustilla tarrapalloilla.

Valmista tuli!

Nalle Puhin suosituimmat kertomukset
Teksti: A. A. Milne
Kuvitus: Ernest Shepard
Englanninkielinen alkuteos: Favourite Winnie the Pooh Stories
Suomennos: Kersti Juva
Runojen suomennos: Panu Pekkanen
Kustantaja: WSOY 2002
 

Perunapää puuhailee kasvimaalla

Mimuli on onnellinen, kun kevät koittaa ja maa vapautuu lumen alta. Vihdoin pääsee laittamaan kasvimaata.

Mimulin kasvimaa -kirjassa (Pieni Karhu 2010) on Mikko Nummen teksti ja Rita Myllyntauksen kuvitus. Teksti kertoo pienelle lukijalle sopivin sanankääntein kaikista eri vaiheista, joita kasvimaata hoitava vuoden kuluessa kohtaa.

Maa möyhennetään ja siemenet tiputellaan vakoon, joka peitellään mullalla. Kasteleminen on tärkeää. Keväällä kasvimaa saattaa tarvita siementen suojaksi harsoa, koska yöt ovat vielä viileitä.

Kesän edetessä Mimulin penkistä pilkistää esiin perunoiden, kesäkurpitsojen, herneiden ja porkkanoiden alkuja. Mimuli kitkee hiki hatussa, etteivät rikkaruohot näännyttäisi pieniä taimia.

Työ kannattaa, sillä vihdoin koittaa sadonkorjuun aika. Mimulin keittiössä kasvikset muuntuvat muun muassa perunamuusiksi, porkkanaraasteeksi ja porkkanakakuksi.

Pidin erityisesti kohdasta, jossa Mimuli löytää herneenpalon sisältä yllätyksen:

"Viimeisen herneenpalon sisältä Mimuli löytää puolikkaita herneitä ja hyvin syöneen pienen madon.

— Onpa hienoa, että kasvimaastani riittää ruokaa myös muille, Mimuli hymyilee ja jättää tyytyväisen madon ruokailemaan."

Rita Myllyntauksen kuvitus on mielenkiintoinen. Kuvat ovat piirrosjälkeä ja valokuvia yhdisteleviä kollaaseja. 

Mimulilla itsellään on perunapää, joka nauratti kuusivuotiastani. Valokuvien käyttöä kuvituksessa perustellaan kustantajan nettisivulla huomauttamalla, että valokuvien ansiosta lapset näkevät, miltä kasvit ja kasvien siemenet näyttävät oikeasti.

Viihdyttävän tarinan lisäksi kirja tarjoaa todellista kasvimaainfoa. Viimeisellä aukeamalla kerrotaan lyhyesti kirjassa mainittujen kasvisten — herneiden, perunoiden, porkkanoiden ja kesäkurpitsojen — kasvattamisesta. Sieltä selviää esimerkiksi, että herneet tarvitsevat ravinnerikkaan multamaan ja perunat valoisan ja lämpimän paikan. Kesäkurpitsa on arka kylmälle eikä se siedä kuivuutta.


Mikko Nummi: Mimulin kasvimaa
Kuvitus: Rita Myllyntaus 
Kustantaja: Kustannus Oy Pieni Karhu 2010

 

Floran satumainen uni on ylistys luonnolle ja ystävyydelle

Flooran päivän kunniaksi johdatan teidät pienen Flora-tytön unimaailmaan. Kristina Digmanin kuvakirja Floran talo (Karisto 2008) on satumaisen ihana, lyyrinen satukirja unesta, joka käy toteen.

Unessaan Flora kulkee luonnossa. Hän näkee etanoita saniaisten alla, silittää kimalaisen turkkia, ihailee rastaan munia ja kuulee sammakolta salaisuuksia. Hän istahtaa niittykellukoiden alle ja pulahtaa puroon uimaan. Hän kuulee kielon ja kissankellojen helkähdyksen ja siilin hyräilyn.

Ihastuttavissa, herkissä kuvissa Flora uppoutuu luontoon kerta kaikkiaan, sillä hän ei ole kooltaan juuri vanamoa suurempi.

"Unessa viihdyin eläimien kanssa,
ihana luonto siinä ympärillä.
Ja silti olin oudon yksinäinen,
kun puuttui joku jolle jutella."

Unessa Flora näkee portin, vehmaan pihan ja polun, jonka päässä on pikkuruinen talo. Siellä on myös tyttö, jolla on hymyilevät silmät.

Valveilla Flora etsii taloa ja tyttöä, vaikka pelkääkin, että uniin on mieletöntä uskoa. Vaan saattaahan kaunis uni olla sittenkin totta. Ehkä tyttökin on nähnyt unta Florasta. Ja ehkä kun he tapaavat, tuntuu kuin he olisivat aina tunteneet toisensa.

Floran talo on aivan ihana kirja. Se sopii kaikille, jotka rakastavat luontoa, satuja ja onnellisia loppuja.

Ruotsalaisella Slangbellan-kirjallisuuspalkinnolla palkitun Floran talon jälkeen Flora on nähty muissakin kirjoissa. Niistä on suomennettu ainakin kuvatietokirja Floran kukat (Karisto 2010).


Kristina Digman (teksti ja kuvat): Floran talo
Ruotsinkielinen alkuteos: Floras kulle
Suomennos: Tytti Träff
Kustantaja: Karisto 2008

 

Liito-orava tutustuttaa lapset monimuotoiseen metsään

Metsästä on tullut meille entistä tärkeämpi henkireikä tänä poikkeusaikana. Metsän siimeksessä sielu lepää ja virkistyy. Kun on saanut samoilla vähän aikaa havuntuoksuisessa hämyssä, jaksaa taas paremmin olla kotona. Titta Kuisman kirjoittama ja Laila Nevakiven kuvittama Lapsen oma metsäkirja (Minerva 2020) ilmestyi hyvään saumaan.

Koska olen kasvanut kivitalojen ja asfaltin keskellä, metsä ei ole minulle entuudestaan kovin tuttu. Nykyisin pääsen metsään lähes suoraan omalta pihalta, mistä olen äärettömän onnellinen.

Koronakevät on vienyt minut ja tyttäreni entistä useammin metsään. Tuntuu kurjalta, kun en osaa vastata moniinkaan kysymyksiin, joita kuusivuotiaalleni metsässä herää. Lapsen oman metsäkirjan avulla voimme yhdessä tutustua metsiin ja siihen, mitä ne pitävät sisällään.

Lapsen oman metsäkirja on ihastuttava tietokirja, jossa satu ja fakta nivoutuvat yhteen. Kirjan tarinoissa seikkailee Nuppu-niminen liito-orava, joka lähtee lapsuuden pesästään maailmalle etsimään omaa metsää ja omaa kotia. Liito-oraville sopivia metsiä on lähistöllä jäljellä vain vähän, joten Nuppu saa etsiä pitkään.

Matkallaan se näkee erilaisia metsiä ja monipuolista metsäluontoa. Kirjassa esitellään yli sata erilaista eliölajia. Nuppu kohtaa nisäkkäitä, lintuja ja muita eläimiä, hyönteisiä, puita, sieniä ja sammalia.

Faktojen lisäksi tutustutaan uskomuksiin. Vanhan kansan mukaan metsässä on asustellut menninkäisiä, maahisia, haltijoita, tonttuja, metsänneitoja ja keijukaisia. Muinaissuomalaisten metsän kuningas oli Tapio.

Lopulta Nupun vaellus päättyy, kun se löytää mukavan rauhallisen metsän. Onni-haapa on Nupulle loistava kotipuu, sillä sen rungossa on valmis tikankolo, juuri sopiva Nupulle pesäksi. Nuppu sisustaa sen naavalla ja sammalella, joista se saa talvipakkasilla lämpöä ja suojaa.

Osaakohan se vielä aavistaa, että kevään tullen sillä on jo pesäkolossa kaksi pikkuliituria hoivattavanaan?

Tytärtä kiinnosti erityisesti eläinten jätöksiä esittelevä aukeama. Hän myös ilahtui, kun löysi nimen kääville, joita olemme viime aikoina bonganneet siellä täällä: taulakääpä. Opimme, että hevosen kaviota muistuttava taulakääpä elää koivun rungolla ja lahottaa puuta.

Tämä runko oli täynnä taulakääpiä

Itse nautin erityisesti Laila Nevakiven kuvituksesta. Nevakivi on kuvittanut lukuisia luontoaiheisia lasten tietokirjoja, ja hänet on myös palkittu kuvituksistaan. Hänen kuvansa ovat aina ilo silmälle!

Kirjassa annettiin korona-aikaan hyvin sopiva vinkki: "Halataan puuta!" Kun ihmiskontakteja joutuu välttämään, puun halaaminen alkaakin tuntua ihan järkevältä käytökseltä, vaikka ennen olen sellaiselle hymähdellyt.

"Halaamisesta tulee kiva olo. Puussa tuntuu olevan ihmeellistä energiaa.

Onko sinulla omaa halauspuuta? Tiedetään, että kasvit tuntevat myös kosketuksen. Mahtaisiko puu tykätä sinun halauksestasi?"

Täältä voit katsoa ja kunnella, kun Titta Kuisma esittelee kirjansa ja lukee siitä ensimmäisen tarinan.

Lapsen oma metsäkirja

Teksti: Titta Kuisma

Kuvitus: Laila Nevakivi

Kustantaja: Minerva 2020

Pieni Helmet-lukuhaaste 2020

Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 19 "kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana".

Kakku, kortti ja valkovuokkoja — Onnistunut äitienpäivä on yksinkertainen

Äitienpäivää vietetään tänä vuonna poikkeusoloissa. Monet perheet joutuvat joustamaan perinteistään. Väliin jäävät äitienpäivälounaat ravintoloissa ja suuret sukukokoontumiset. Luvassa ei välttämättä ole edes tarhassa tai koulussa askarreltuja kortteja ja lahjoja.

Päätin etsiä äitienpäivätunnelmaa lastenkirjoista. Omasta hyllystämme löysin kaksi kuvakirjaa, joihin sisältyi kuvaus äitienpäivästä: Aulikki Miettisen Kettusen perheen juhlakirja (Otava 1986) ja Maikki Harjanteen Mintun luontokirja (Otava 1998).

Kettusen perheen juhlakirjassa Viljami järjestää äitienpäiväyllätyksen mummille, sillä Viljamin äiti asuu ulkomailla. Mintun luontokirjassa Minttu juhlii omaa äitiään.

Näiden kirjojen perusteella onnistuneen äitienpäivänvieton ainekset ovat yksinkertaiset. Tarvitaan:

• valkovuokkoja
• itsetehty kakku
• kahviaamiainen äidille tai mummille vuoteeseen

Viljami löysi valkovuokkoja talon takaa, jossa niitä kasvaa paljon. Minttu jätti sinivuokot keräämättä, mutta valkovuokkokimppu sai kyyneleen herahtamaan äidin poskelle.

Niin Viljami kuin Minttukin saivat isältä apua kakun leivonnassa. Mintun keittiössä jouduttiin leipomaan toinen kakku, koska ensimmäinen paloi. Viljamin kakku onnistui niin hienosti, että mummi arveli sen olevan kaupasta.

Viljami oli askarrellut äitienpäiväkortteja. Toinen postitettiin äidille ja toisen sai mummi äitienpäiväaamuna.

On hauska sattuma, että niin Viljamin Kaisa-mummi kuin Mintun äitikin nauttivat kahviaamiaisensa vuoteessa sinisen peiton alla.

Oikein hyvää äitienpäivää!


Aulikki Miettinen (teksti ja kuvat): Kettusen perheen juhlakirja
Kustantaja: Otava 1986

Maikki Harjanne (teksti ja kuvat): Mintun luontokirja
Kustantaja: Otava 1998

Saako 11 sanalla aikaan kuvakirjan?

Millainen on kuvakirja, josta on karsittu kaikki turha teksti pois? Ehkä sellainen kuin Eva Lindströmin Mycket att göra hela tiden (Alfabeta 2019).

Kirjan teksti on pelkistetty äärimmilleen. Kullakin aukeamalla on vain yksi sana. Koko kirjassa on yksitoista sanaa, kaikki verbejä.

Tarinan kertovat pääasiassa kuvat. Ilmaisultaan teos lähenee sanatonta kirjaa. Viimeiseltä aukeamalta se yksikin sana puuttuu.

Lindströmin hienoissa maalauksissa nähdään tyttö ja tämän kolme valtavaa, kirkkaansinistä koiraa. Teoksen nimikkeen mukaisesti kuvissa tapahtuu paljon. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta kirja pystyy välittämään suuria tunteita: ystävyyttä, iloa, riemua, levollisuutta. Se kertoo, miltä tuntuu, kun jää yksin, ja kuinka euforinen jälleennäkeminen voi olla.

Kenelle tällainen kirja sitten sopii? Mikään ei estä tutustumasta siihen jo vauvan kanssa. Kirja käy katselukirjastakin. Varsinkin suuret, siniset koirat kiinnostanevat vauvaa.

Parhaimman hyödyn kirjasta saa kuitenkin isompi lapsi, sellainen joka osaa jo tulkita kuvia ja kehitellä itse kertomusta kuvien pohjalta. Kirja sopii erinomaisesti herättelemään keskustelua lapsen kanssa kirjan äärellä.

Teoksen avulla voi sanoittaa tunteita. Kirjassa koirat karkaavat ja tyttö jää yksin. Lapsen kanssa voi keskustella esimerkiksi seuraavanlaisista asioista:

• miltä tuntuu, jos kaverit jättävät
• miltä yksinäisyys tuntuu
• miksi koirat jättivät tytön
• onko kyse vain leikistä
• miten suhtautua leikkiin, joka ei itsestä tunnu hyvältä
• voiko asiat sopia

Yllä mainitsemani kysymykset johdattavat yhdenlaiseen tulkintaan tilanteesta. Parasta on, että kuvia voi tulkita hyvin monella tapaa, kun liika teksti ei ole rajoittamassa.

Mycket att göra hela tiden on hieno kirja. Taiteelliset kuvat ovat juuri sellaisia, joita tyttäreni pitää arvossa. Niistä näkee, että ne on tehty käsin.

Eva Lindström on arvostettu ruotsalainen kirjailija ja kuvittaja, joka on tehnyt pitkän rivin kuvakirjoja. Hänen kuvallinen ilmaisunsa on toiminut innoittajana ja esikuvana monille kuvakirjoja kuvittaville.

Lindström on palkittu useilla kirjallisuuspalkinnoilla. Augustpriset ehdokkaana hän on ollut peräti yksitoista kertaa, ja voittanut palkinnon vuonna 2013.


Eva Lindström (teksti ja kuvat): Mycket att göra hela tiden
Kustantaja: Alfabeta Bokförlag 2019 


Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 25. "kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja".

Maija Maitoparran kruunu — Kirja + askartelu osa 10

Maija Maitoparrasta on tullut Lundin kaupungin kissakuningatar, ja hän kulkee kaikkialla kruunu päässään, kertoo Gösta Knutsson tarinassaan, joka on julkaistu myös Harald Sonessonin kuvittamana kuvakirjana Pekka Töpöhäntä ja Maijan kruunu (Gummerus 2007).

Pekka Töpöhäntä ja Trisse ovat matkustaneet Lundiin Maijaa tapaamaan, ja Monni, Pilli ja Pulla ovat seuranneet kaksikkoa. Kun Monni näkee Maijan kruunun, hän päättää varastaa sen. Mutta ei kruunun kähveltäminen olekaan niin helppoa, varsinkin kun Pilli ja Pulla sotkevat asioita. Mahtaako Monni onnistua lainkaan?

Kirjan innoittamana askartelimme tietysti kruunun. Se taisi olla tähänastisista askarteluistamme tyttärelle mieluisin.

Kruunuun tarvitaan:

• keltaista tai kultaista paperia
• sakset
• teippiä
• liimaa
• kynä
• kaikkea koristeluun soveltuvaa, kuten kiiltäviä papereita, foliota, karkkipapereita, tarroja, washiteippiä jne.

Jos käytät A4-kokoisia papereita, teippaa kaksi arkkia yhteen lyhyeltä sivultaan. Mittaa lapsen päänympärys ja leikkaa paperi sopivan pituiseksi.

Hahmottele kynällä paperille kruunun muoto ja leikkaa se irti tai anna lapsen leikata itse.

Anna lapsen täyttää paperi haluamillaan koristeilla.

Taivuta kruunu muotoonsa ja teippaa kiinni.

Kyllä nyt kelpaa leikkiä prinsessaleikkejä!

Pekka Töpöhäntä ja Maijan kruunu
Teksti: Gösta Knutsson
Kuvitus: Harald Sonesson
Ruotsinkielinen alkuteos: Pelle Svanslös och Majas krona
Suomennos: Terttu Liukko
Kustantaja: Gummerus 2007

Viisisataa kutiavaa hammasta — Maksuton e-kirja ladattavissa

Miten lasten lukuhaluja voi herätellä? Yksi olennaisimmista asioista on laadukkaan luettavan tarjoaminen. Mitä helpommin kirjoihin pääsee käsiksi, sen varmemmin lapset myös niihin tarttuvat.

Korona-aika on ollut tässä suhteessa haastavaa aikaa, kun kirjastot ovat olleet kiinni. Koulukirjastoihinkaan ei ole päässyt.

Lasten- ja nuortenkirjailija Hannu Hirvonen on yhdessä Niilo Mäki Instituutin kanssa halunnut rikastuttaa lasten arkea myös poikkeusoloissa tuomalla kaikkien saataville maksuttoman ja vapaasti ladattavan e-kirjan Viisisataa kutiavaa hammasta. 

Apua käsikirjoituksen viimeistelyyn tarjosi VaLas-kollektiivi (Vapaat lastenkirjailijat) ja kuvituksen kirjaan teki Pia Sakki. Kirjan julkaisijana toimii Niilo Mäki Instituutin Lukumummit ja -vaarit —hanke. Sähköisen kirjan voi ladata maksutta Niilo Mäki Instituutin verkkokaupasta. 

Hannu Hirvosen toiveena on innostaa lapsia lukuharrastuksen pariin. 

— Nykyään koululaisilla voi olla pädejä ja muita laitteita, mutta sisältöä monesti puuttuu. Koulukirjastoillakaan ei välttämättä ole varaa hankintoihin. Halusin tarjota sisältöä koululaisille vapaasti luettavaksi ja ladattavaksi, Hirvonen kertoo Viisisataa kutiavaa hammasta -kirjan tiedotteessa. 

Kertomus on jatkoa Hannu Hirvosen suosituille Murisevasta metsästä kertoville kirjoille. Itse muistan lukeneeni niistä ainakin yhden: Krokotiili hiihtää kevääseen (Tammi 2014).

Murisevassa metsässä asuu joukko supisuomalaisia metsäneläimiä, kuten karhu, kettu, siili ja jänis, mutta on siellä vähän eksoottisempiakin asukkaita: krokotiilejä. 

Metsässä on äskettäin kuoriutunut poikueellinen pikkuisia krokotiilejä. Poikasten äiti on esiintyvä taiteilija, joka on lähtenyt kiertueelle. Jossain vaiheessa pienokaisten vesipalloa pelaava isäkin häipyy pelimatkalle Baikaljärvelle.

Koko metsä yrittää katsoa lasten perään, mutta se on vähän hankalaa. Poikasille on nimittäin tulossa hampaita. Hampaidentulo kutittaa, ja pienokaiset iskevät terävät hampaansa mihin sattuu, kuten karhun, ketun tai jäniksen häntään.

Pienet krokotiilit koettelevat muiden eläinten hermoja. Jänis on varma, että sen hoivataidoilla lapset saadaan rauhoittumaan. Se etsii ratkaisua ensin metsän yhteisistä järjestyssäännöistä ja sitten katiskaleikkikehästä.

"Vaikka eiväthän krokotiilit tajunneet olevansa pahankurisia. Niillä oli vain paljon intoa ja energiaa ja niiden puhkeavat hampaat kutisivat vieläkin."

Mutta entäpä sitten kun metsään saapuu vaarallinen uhka? Krokotiilinpoikasista tulee sankareita, kun ne terävine hampaineen pääsevät uhkasta eroon. Muiden eläinten asenteet niitä kohtaan muuttuvat hyväksyvämmiksi.

Kirjan teemoja ovat kasvaminen, ennakkoluulot sekä rakkauden ja tarinoiden merkitys lapsille. Monikerroksinen, humoristinen tarina sopii erinomaisesti aikuisen ja lapsen yhdessä luettavaksi. Jokaisen luvun perään on koottu kysymyksiä, joiden avulla lapsen kanssa voi keskustella luetusta tekstistä ja pohtia tarinan sisältöä syvällisemmin.

Vaikka kirja on viihdyttävä, siinä on paljon opittavaa. Kirjaa voi mainiosti käyttää myös varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa.

On mahtavaa saada luettavaksi näin tasokasta tekstiä ihan ilmaiseksi! Suuri kiitos tekijöille ja kaikille, joiden myötävaikutuksella tämä on mahdollista!


Viisisataa kutiavaa hammasta
Teksti: Hannu Hirvonen
Kuvitus: Pia Sakki
Pohdittavaa-osioiden kysymykset: Katja Korhonen & Adrienn Jalonen (NMI)
Julkaisija: Lukumummit ja -vaarit -hanke, Niilo Mäki Instituutti 2020
E-kirja (Pdf) 

Kuvat: Niilo Mäki Instituutti

* Ei-kaupallinen yhteistyö Niilo Mäki Instituutin kanssa *