Historien om Bodri
Vainojen uhrien muistopäivänä Ruotsissa julkaistu Historien om Bodri on vaikuttavin tänä vuonna lukemani lastenkirja. Se kertoo toisen maailmansodan aikaisista juutalaisvainoista ja keskitysleiristä. Aihe ei ole helppo käsiteltäväksi lastenkirjassa, mutta kirjailija Hédi Fried, joka itsekin koki keskitysleirin, onnistuu loistavasti. Stina Wirsénin rauhallinen kuvitus tukee tarinaa erinomaisesti. En voi käsittää, etten ole vielä postannut tästä kirjasta. Lupaan kirjoittaa siitä pian.
Huomio kustantamoiden väki! Tämä pitäisi ehdottomasti saada suomennettua.
Hédi Fried - kuv. Stina Wirsén: Historien om Bodri. Natur & Kultur 2019.
Stjärnenatt
Yhdeksän mieleenjääneimmän lastenkirjan joukkoon päätyi toinenkin Ruotsissa ilmestynyt teos. Tämä kirja ei tosin ole alun perin ruotsalainen, vaan taiwanilaisen kuvittajan ja kirjailijan Jimmy Liaon upea kuvateos Stjärnenatt. Kirjasta näkee, että tekijä on ennen kaikkea taiteilija. Kirja on yhtä aikaa sekä taidekirja että kuvakirja.
Tarina on kerrottu vähäeleisen kauniisti. Vaikka kirja on paksu, tekstiä on niukasti ja kuvat kertovat melkein enemmän kuin sanat.
Juoni kertoo tarinan isovanhempien kanssa vuorilla kasvaneesta tytöstä, joka muutettuaan kaupunkiin vanhempiensa luo kokee elämänsä yksinäiseksi ja kolkoksi. Vanhemmat eivät ole lapselle henkisesti läsnä ja heidän liittonsakin taitaa rakoilla.
Isoisän kuolema on tytölle kova paikka. Lohtua tarjoaa ystävystyminen luokan uuden pojan kanssa. Omissa oloissa viihtyvään, hiljaiseen poikaan on aluksi vaikea saada kontaktia, mutta ennen pitkää kahdesta yksinäisestä tulee erottamattomia.
Yhdessä lapset jättävät kaupungin taakseen ja lähtevät vuorille. Matka on ihmeellinen ja ihana, ja se välittyy Liaon maalauksista upeasti.
Löysin kirjan Värikäs päivä Lastenkirjablogin kautta ja olin todella onnellinen, kun kirja löytyi kirjastostamme. Myös viisivuotiaani oli haltioissaan tästä poikkeuksellisesta kuvakirjasta.
Jimmy Liao: Stjärnenatt. Mirando Bok 2014.
Syksyn salaisuus
Kauneimpana lukemanani kirjana on jäänyt mieleen Mirkka Eskosen Syksyn salaisuus. Suorastaan hullaannuin kirjaan. Rauhalliset, kauniit kuvat ja viehättävä, hiukan haikea tarina vuodenajan vaihtumisesta upposi minuun syvästi. Kirja oli monelta kantilta täydellinen lukunautinto.
Kirjoitin kirjasta marraskuussa.
Mirkka Eskonen: Syksyn salaisuus. Esa Books 2018.
Oi ihana Panama
Puolalais-saksalaisen lastenkirjailijan Janoschin klassikon aseman saavuttanut Oi ihana Panama on jäänyt pyörimään mieleeni. Olen ajatellut sitä usein ja viitannut siihen tyttärelle puhuessani.
Alun perin vuonna 1978 Saksassa ilmestynyt kirja kertoo pikku karhusta ja pikku tiikeristä, jotka löytävät virrasta ajelehtimasta laatikon. Laatikon kylkeen on kirjoitettu PANAMA ja se tuoksuu banaanilta. Tämän perusteella pikku karhun ja pikku tiikerin mielissä kehkeytyy kuva Panamasta unelmien maana. Ne päättävät lähteä etsimään sitä.
Koska ne eivät tiedä, missä Panama sijaitsee, ne tekevät itselleen tienviitan. Matkan varrella ne myös kysyvät ja saavat neuvoa henkilöiltä, jotka eivät tiedä yhtään sen paremmin missä Panama on. Aikansa vaellettuaan ja käännyttyään aina vasemmalle ne palaavat takaisin lähtöpisteeseen. Ne eivät enää tunnista kotiaan, vaan luulevat todella saapuneensa unelmiensa Panamaan.
Matkan varrella niiltä jää parikin kertaa huomaamatta virrassa ajelehtiva pulloposti, joka kuka ties sisältäisi aarrekartan tai ohjeet jonkin todella arvokkaan löytämiseksi.
Tarina on monitahoinen ja vertauskuvallinen. Se on saanut minut pohtimaan asioita. On hyvän kirjan merkki, ettei siitä pääse niin vain eroon, vaan että se jää muhimaan päähän vielä sittenkin, kun kannet on jo suljettu.
Janosch: Oi ihana Panama. WSOY 2001. 3.p.
Tuikun tärkeä tehtävä
Johanna Lestelän esikoisteoksen Tuikun tärkeä tehtävä ilmestyminen oli mielestäni Tapaus isolla T:llä. Kirja kertoo aivan tavallisesta suomalaisesta päiväkoti-ikäisestä lapsesta Tuikusta, jolla on tumma iho ja afrikkalaiset piirteet. Voin vain kuvitella, millaisia tunteita kirja herättää niissä tummaihoisissa suomalaislapsissa, jotka eivät ole ennen löytäneet itsensänäköisiä lapsia suomalaisista kuvakirjoista — eivät ainakaan päähenkilön paikalta. Tällaisille kirjoille on huutava kysyntä. Onneksi Lestelä on luvannut kirjalle jatkoa.
Kirjoitin kirjasta elokuussa.
Johanna Lestelä: Tuikun tärkeä tehtävä. Otava 2019.
Mato ja meri
Jenni Erkintalon Mato ja meri on todella ajankohtainen teos, joka käsittelee nykyajan hillitöntä kerskakulutusta ja merien saastumista. Mielestäni on vain hyvä, että lapsillekin tehdään tiedostavaa kirjallisuutta.
Kirjoitin kirjasta kesäkuussa.
Jenni Erkintalo: Mato ja meri. Etana Editions 2019.
Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
Tänä vuonna on juhlittu Minna Canthia. Supernaiset ja supervoimat ovat olleet paljon esillä. Yksi näihin aihepiireihin liittyvä kirja, jota meillä on kovasti luettu, on Elina Lappalaisen kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset. Kirja on jäänyt mieleeni, paitsi siksi että se on hyvä, myös koska kirjailija Elina Lappalainen oli ensimmäisimpiä blogiani kommentoineita henkilöitä.
Kirjoitin kirjasta mm. naistenpäiväpostaukseni lopussa.
Elina Lappalainen - kuv. Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset. Tammi 2019.
Stephen Hawking
Tähtitieteilijä Stephen Hawkingin uskomaton elämäntarina on yksi vaikuttavimpia ja inspiroivimpia aikalaistarinoita. Little People, Big Dreams -sarjassa ilmestynyt Isabel Sánchez Vegaran kirjoittama ja Matt Huntin kuvittama Stephen Hawking kertoo tiedemiehen elämäntarinan leikki-ikäiselle sopivalla tavalla. Kirjan lukeminen on poikinut useita keskusteluja aiheesta tyttäreni kanssa pitkin vuotta.
Isabel Sánchez Vegara - kuv. Matt Hunt: Stephen Hawking. Frances Lincoln Children's Books 2019.
Pikku toukka paksulainen
Eric Carlen klassikkoteos Pikku toukka paksulainen (The Very Hungry Caterpillar) täytti tänä vuonna 50 vuotta, ja siitä kertova blogikirjoitukseni on ollut yksi vuoden luetuimmista. Suomessa juhlavuotta ei ole minun nähdäkseni erityisemmin hypetetty, mutta paikoin ulkomailla asia on ollut kovasti esillä. Olenkin saanut nauttia juhlavuodesta ulkolaisten viestimien kautta.
Eric Carle: The Very Hungry Caterpillar. Puffin Books / Penguin Books Ltd, London. Copyright © Eric Carle 1969.
+1
Suuri illusioni
Tänä vuonna olen sukeltanut syvälle lastenkirjojen maailmaan, ja aikuisten kirjat ovat jääneet vähemmälle. Lukemani aikuisten kirjat saattavat jopa olla sormin laskettavissa. Niistä yksi oli ylitse muiden.
Mika Waltarin esikoisteos Suuri illusioni vuodelta 1928 yllätti minut tuoreudellaan. Tämä yli 90 vuotta vanha teos tuntui melkein kertovan omasta ajastamme. Teos puhutteli kaiken Me Too -keskustelun keskellä. Vajaassa sadassa vuodessa ihminen ja maailma ei loppujen lopuksi ole muuttunut niin paljon kuin kuvittelemme.
Emsulle kiitos kirjavinkistä!
Mika Waltari: Suuri illusioni. WSOY 2008. 20. p.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti