Norsujen joulusta löytyy paljon samaa kuin ihmisten joulusta. On kuusi, koristeita, lahjoja ja Valkoparta — myyttinen hahmo, jonka voi nähdä vain jouluna. Kirjassa ei itse asiassa mainita lainkaan sanaa joulu — se on vain oma tulkintani tilanteesta. Näin kirja sopii myös niille, joiden uskontoon tai elämänkatsomukseen ei varsinainen joulunvietto sovi.
Ennen Valkoparran tuloa norsuilla on valtavasti tekemistä. Pitääkseen norsulapset poissa jaloista Elmeri vie ne kuusenhakumatkalle. Ihmeellisesti viidakko muuttuu ennen pitkää kuusimetsäksi ja pian norsulapset jo näkevät ensimmäistä kertaa elämässään lunta. Lumileikit luonnollisesti tempaavat mukaansa, ja kuusen valinta jää Elmerin tehtäväksi. Elmerin valintakriteeri on liikuttavan ihana:
"Elmeri valitsi kuusen, joka olisi helppo istuttaa takaisin myöhemmin."
Kotona kuusi koristellaan kauniisti. — Äiti, mistä norsut saivat koristeita? kysyi tyttäreni Ässä.
— Ne ovat kukkia ja hedelmiä, vastasin.
— Ei sinisiä hedelmiä ole olemassa, Ässä huomautti. — Mistä ne saivat maaleja hedelmien maalaamiseksi?
— Ehkä ne tekivät maalit itse, arvelin.
Seuraavalla aukeamalla kuusen alla nähdään valtava röykkiö lahjoja. Lahjat on pakattu hienoihin kirjaviin lahjapapereihin.
— Äiti, mistä norsut saivat lahjapaperia?
— Kaupasta.
— Ei norsuilla ole kauppoja.
Ihmetys lahjapapereista unohtui, kun selvisi, mitä lahjapaketeille tapahtui. Olivatko ne norsulapsille, kuten olisi saattanut luulla? No, eivät. Kun Valkoparta ilmestyi lentävien hirvien vetämässä reessään, lahjat pakattiin Valkoparran rekeen, ja Valkoparta nousi yläilmoihin lahjat mukanaan.
Norsulapset, jotka olivat seuranneet Valkoparran käyntiä salaa lehvien suojista, ryntäsivät esiin. Olivatko ne pettyneitä, kun lahjat katosivat taivaan tuuliin? No, eivät. Ne olivat innoissaan, kun olivat nähneet Valkoparran.
"Elmeri nauroi. — Tämä on antamisen aikaa. Me annamme lahjoja, ja Valkoparta vie lahjat niille, jotka tarvitsevat niitä eniten."
Mutta ei hätää, oli Valkoparta sentään jättänyt jokaiselle norsulapselle yhden pienen lahjan.
Ajatuksia herättävä kirja ei ollut ihan perinteinen joulukirja, mutta juuri siksi innostava. Suosittelen lämpimästi.
David McKeen luoma kirjava norsu Elmeri muuten täytti tänä vuonna 30 vuotta. Kirjoitin uusimmasta Elmeri-kirjasta Elmerin syntymäpäivä lokakuussa.
David McKee (teksti ja kuvat): Elmeri ja Valkoparta
Englanninkielinen alkuteos: Elmer and Papa Red
Suomennos: Terhi Leskinen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti