torstai 30. huhtikuuta 2020

Vappukasvot - Kirja + askartelu osa 7



Hauskaa vappua!

Tutkimme tyttären kanssa vappua Kaarina Helakisan kirjoittamasta ja Leena Lumpeen kuvittamasta Suomen lasten juhlakirjasta (Otava 2012). Opimme, että vapulla on ainakin kolmet kasvot.

Ensiksi vappu on työläisten juhla. Toiseksi se on akateeminen juhla. Kolmanneksi se on karnevalistinen kevään juhla, jolloin on lupa hullutella ja pitää hauskaa. Karnevaalivapun ilonpito alkaa Helakisan mukaan yleensä vapunaattona, jolloin kokoonnutaan ystävien luokse tai lähdetään huvittelemaan ravintolaan.

Tänä vuonna kaikki ovat joutuneet miettimään vapun viettonsa ihan uusiksi, kun suuret kokoontumiset eivät ole mahdollisia ja ravintolat ovat kiinni. Aika monilla on kotivappu.

Päätimme tyttären kanssa, että oli miten oli, meidän vappumme kasvot ovat karnevalistiset. Askartelimme tänään vappunaamion, joka tuo väriä elämään. Vielä ehtii väkertää oman naamarin.




Tänään ja huomenna voi myös kokeilla kirjassa mainittuja vappuleikkejä. Miltä kuulostaisi simapullonpyöritys tai ilmapallon pompotus?

Seuraa johtolankaa -leikki vaikutti hauskalta. Siinä kukin leikkijä saa oman serpentiininauhan, jota tulee seurata nauhaa rikkomatta. Nauha on pitkä eikä sen pää ole heti näkyvissä. Nauhan päässä odottaa pieni yllätyslahja.

Mutta nyt askartelemaan. Vappunaamioon tarvitaan:
  • paperilautanen
  • vesivärit, peitevärit tai askartelumaalia ja sivellin
  • jäykkää huopakangasta
  • lahjapaperinarua tai serpentiiniä
  • juomapilli tai jokin keppi
  • punainen mehutölkin korkki tai tupsu
  • sakset
  • liimaa
  • teippiä
  • kyniä
  • nitoja



Hahmottele paperilautaseen silmänkohdat ja suu. Maalaa lautanen haluamasi väriseksi.

Leikkaa jäykästä huopakankaasta kolmion muotoinen kappale hatuksi. Koristele se huopaympyröin.




Maalin kuivuttua leikkaa silmäaukot. Viimeistele kasvot tusseilla ja kiinnitä nenä liimalla.

Leikkaa lahjapaperinarusta pätkiä ja kiharra ne saksilla. Kiinnitä ne naamarin reunoille esim. nitojalla.

Kiinnitä hattu päähän liimalla ja nitojalla.

Teippaa juomapilli lautasen takapuolelle kädensijaksi.

Sitten vaan naamari naamalle ja hassuttelemaan!





Suomen lasten juhlakirja
Teksti: Kaarina Helakisa
Kuvitus: Leena Lumme
Toimittanut: Raili Mikkanen
Kustantaja: Otava 2012 


Hämähäkki paperilautasesta — Kirja + askartelu osa 6



Niitä on taas alkanut näkyä — hämähäkkejä. Araknofobiani on aika paha, joten en todellakaan ilahdu, kun löydän hämähäkin kutomassa verkkojaan kirjastohuoneeseeni tai kipittävän olohuoneen lattialla.

Araknofobiani ei kuitenkaan ole niin paha, ettenkö voisi tarttua paperilautaseen ja muuntaa sen hirvittäväksi hämähäkiksi. Näin teimmekin tyttäreni kanssa luettuamme ensin Riikka Jäntin kirjan Toivo ja hirveä hämähäkki (WSOY 2009).

Kirjassa on kevät. Isoveli on määrännyt koko Vaahteratupaan perusteellisen kevätsiivouksen. Toivon osaksi lankeaa vintin siivous. Vintin hämäristä löytyy yllätys, joka aiheuttaa Toivolle painajaisia vielä moneksi yöksi. Vintillä majailee joku, jolla on kahdeksan jalkaa, kahdeksan silmää ja viisi hammasta — hirveä hämähäkki.

Voiko sen kanssa elää vai pitäisikö se häätää pois? Ehkä siitä voi olla hyötyäkin, jos sen kanssa pystyy neuvottelemaan.

Lisää kirjasta voi lukea täältä.

Hämähäkkiaskarteluun tarvitaan:
  • paperilautanen
  • vesivärejä, peitevärejä tai askartelumaalia ja pensseli
  • piippurasseja
  • lankaa
  • askartelusilmiä, tarralappuja tai paperia ja liimaa silmiksi ja hampaiksi
  • sakset
  • askarteluveitsi




Paperilautanen maalataan halutun väriseksi. Kun väri on kuivunut, lautaseen liimataan silmiä ja hampaita.  

Askarteluveitsellä tehdään viillot jalkoja ja lankaa varten. Piippurassit ja lanka pujotetaan viilloista ja solmitaan kiinni takapuolella.

Hämähäkki on valmis kauhistuttamaan viattomia.





Riikka Jäntti (teksti ja kuvat): Toivo ja hirveä hämähäkki
Kustantaja: WSOY 2009

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Hurja Maija on merten kauhu eikä mikään prinsessa

Vappu lähestyy. Nyt on se aika vuodesta, jolloin tytär normaalioloissa juhlisi päiväkodin vappunaamiaisissa. Tänä vuonna juhlitaan vain kotona. 

Tunnelmaa voi hakea vaikkapa Johanna Hulkon kirjoittamasta ja Marjo Nygårdin kuvittamasta kirjasta Hurja Maija (Karisto 2019).




Maija käy päiväkotia Muurukaisten ryhmässä. Hänen paras ystävänsä on Samuliina. Opettajan nimi on Lissu.

"Lissu kertoo, että huomenna on roolipäivä. Tommi ilmoittaa heti pukeutuvansa eläintenkesyttäjäksi.

'Kukahan teistä on kaunein prinsessa', Lissu sanoo tytöille ja hymyilee kuin hauki."

Toivon todella, etteivät ammattikasvattajat oikeasti puhu lapsille tällä tavalla. Nykymaailman aikaan vanhentuneiden sukupuoliroolien korostamisen pitäisi olla päiväkoti- ja koulumaailmassa täysin poissuljettua.

Onneksi Maija on vahvaluonteinen tyttö, eikä ole niin vain johdateltavissa. Ei Maija halua olla prinsessa. Ei, vaikka hänen äitinsäkin mielellään näkisi Maijan hepenissä ja meikattuna. Maijan mielestä prinsessa-asussa on vaikea hyppiä eikä huulipuna tunnu kivalta.

"'Kauneuden eteen pitää kärsiä', äiti sanoo ja nauraa."

Voih, kaipa me naiset sorrumme tähän aika ajoin. Mutta ei kai sellaista tarvitse opettaa päiväkoti-ikäiselle lapselle!

Maija tietää, mitä hän haluaa. Hän haluaa olla merirosvo, hurja Maija.

"Päiväkodissa Lissu kehuu merirosvoprinsessoja. Maija sanoo, ettei ole prinsessa. 'Olen merten kauhu, hurja Maija, enkä sääli yhtäkään tulitokkoa', hän murisee matalalla äänellä."

Kirjan luettuani aloin miettiä, miksi tyttäreni haluaa aina pukeutua tarhan naamiaisiin prinsessaksi. Eivät kai päiväkodin aikuiset ohjaa siihen? Vai kaveripaineestako se johtuu?

Ensimmäisiin tarhan naamiaisiin onnistuin vielä pukemaan juuri kolme vuotta täyttäneen tyttäreni peuraksi. Muistan miten hauska oli näpertää huovasta peuran häntää ja korvia. Saman vuoden syksyllä hän pukeutui halloweenjuhliin hämähäkiksi, mutta sen jälkeen hän on aina ollut prinsessa, kuten kaikki muutkin ryhmän tytöt.

Aina ennen naamiaisia näytän tyttärelleni Pinterestistä kuvia naamiaisasuista ja esittelen, mitä loistavia mahdollisuuksia olisi olemassa. Mutta ei, äidin ehdotukset eivät tule kuuloonkaan. Kaupasta ostettu polyesterinen prinsessamekko on ainoa, mikä kelpaa. Sellainenhan on joka tytöllä. Tätä taistelua en voi voittaa.

Vaikka tyttäreni itse haluaa olla prinsessa, hän piti kovasti tästä kirjasta, eikä arvostellut Maijan valintaa.

On hyvä, että Hurja Maija tuo esiin ennakko-odotuksia ja roolipaineita ja sitten vapauttaa niistä railakkaalla tavalla. Toivottavasti tätä kirjaa luetaan päiväkotiryhmissä ja keskustellaan sen sanomasta.

Marjo Nygårdin ilmeikäs kuvitus on riemastuttava ja täynnä hienoja oivalluksia.

Maija on seikkaillut aiemmin kirjassa Ihana Maija (Karisto 2018). Ostin kirjan toissa kesänä kesälomareissulla Keiteleeltä vain siitä ilosta, että pienessä kunnassa ylipäätään oli vielä kirjakauppa. 


Kehopositiivisuus on Ihanan Maijan teemoja. Kirjassa käydään neuvolassa, ja Maija aloittaa päiväkodin Muurukaisten ryhmässä. Ihana Maija valloitti niin minut kuin tyttäreni.

Vast'ikään on ilmestynyt kolmaskin Maija-kirja Pieni Maija (Karisto 2020). Siinä Maijasta on tulossa isosisko, mikä pistää Maijan pohtimaan, onko hän itse vielä pieni vai jo iso.




Johanna Hulkko: Hurja Maija
Kuvitus: Marjo Nygård
Kustantaja: Karisto 2019

Hassuja ilmeitä luonnon materiaaleista — Kirja + askartelu osa 5



Tänään Kirja + askartelu -sarjassa suunnataan ulos luontoon. Luonto on aarreaitta, joka tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia, vaikka askartelutarvikkeet olisivat kotoa lopussa. Itse ainakin huomasin askartelulaatikoita järjestellessäni, että koronakausi on verottanut kovalla kädellä askartelumateriaalejamme.

Me lähdimme tyttären kanssa ulos taltioimaan hassuja ilmeitä. Innoituksen lähteenä toimi Kirsti Kurosen kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama kirja Näytä minulle hassu ilme (Karisto 2020).

Kirjassa päiväkoti-ikäinen Jaakko lähtee etsimään hassuja ilmeitä isän pikakamera apunaan. Kotona vanhemmat mököttävät, joten iloisemmille ilmeille olisi kysyntää.

Lisää kirjasta voi lukea täältä.

Jaakko kuvasi kahdeksan hassua ilmettä, ja me päätimme tehdä samoin. Sen sijaan että olisimme Jaakon tavoin vain etsineet hassuja ilmeitä, päätimme luoda ne itse. Materiaali löytyi luonnosta.

Alla on kahdeksan hassua ilmettämme. Tällä kertaa en anna mitään ohjeita. Kuvat puhuvat puolestaan. Niitä voi käyttää inspiraationa luodessa omia ilmeitä. Tärkeintä on antaa mielikuvituksen lentää.












Näytä minulle hassu ilme
Teksti: Kirsti Kuronen
Kuvitus: Karoliina Pertamo
Kustantaja: Karisto 2020


tiistai 28. huhtikuuta 2020

3 kiinnostavaa toukokuussa ilmestyvää kirjaa

On tullut taas vietettyä aikaa kustantajien katalogeja selaillen. Poimin niistä kolme kirjaa, jotka ennakkotietojen mukaan ilmestyvät toukokuussa. Näihin kolmeen kirjaan toivoisin pääseväni tutustumaan. Kunpa kirjasto aukeaisi.

Ruu hammaslääkärissä 





Ruotsalaisen Annakarin Garhamnin sarja Ruusta jatkuu kirjalla Ruu hammaslääkärissä (Otava 2020). Tykkään Garhamnin tavasta kuvata lapsen arkea.

Tällä kertaa Ruu menee hammaslääkäriin, jossa on kummallinen kallistuva tuoli ja niin kirkas lamppu, että tarvitaan aurinkolasit. Suu pitää avata ammolleen, että hammaslääkäri pääsee laskemaan hampaat. Kotiin viemisiksi saa uuden hammasharjan ja tarran.

Kirjasarjan aiemmissa osissa Ruu on käynyt kampaajalla ja lentomatkalla. Hän on opetellut ajamaan pyörällä, ja perheeseen on tullut vauva.

Tutustuimme Ruuhun ensimmäistä kertaa, kun tytär oli nelivuotias. Se oli juuri sopiva ikä ihastua leikki-ikäiseen Ruuhun.


Lumi ja lunni — Pieni kirja ystävyydestä


Marjo Nygårdin Lumi ja lunni — Pieni kirja ystävyydestä (Lasten Keskus 2020) herätti mielenkiintoni, koska pidän merestä ja majakoista.

Kauniissa ja herkässä tarinassa eletään hiljaista, tyyntä ja kuulasta kesää kalliosaarella. Lumi rakentaa yksinään majakkaa puulaatikoista. Sitten kalliolle tupsahtaa jostain pullea lunni. Siitä Lumi löytää itselleen ystävän, jonka kanssa touhuta koko kesä.

Syksyn tullen lunnia ei enää näy. Majakka jää tyhjilleen. Onneksi talven jälkeen koittaa kevät ja jälleennäkemisen riemu.


Kaikki on mahdollista!





Voiko tubettajista kuoriutua onnistuneita kirjantekijöitä? Suomen suosituimmat lapsitubettajat Elina ja Sofia ainakin yrittävät. Siskokset kannustavat kirjassaan Kaikki on mahdollista! (Tammi 2020) tavoittelemaan unelmia. Kirjan valokuvien ja kuvituksen takana on kolmas tubetähti Nelli Orell.

Lukija saa vinkkejä rohkeuteen, positiivisuuteen, tavoitteiden saavuttamiseen ja itsensä kehittämiseen. Viestinä on olla rohkeasti oma itsensä.

Kaikki tarvitsevat silloin tällöin kannustusta. Kun viesti tulee lasten suusta, se on ehkä helpompi ottaa vastaan.

Kirja ilmestyy myös äänikirjana, ja lukijoina ovat Elina ja Sofia itse!


 

Sateenkaarikala — Kirja + askartelu osa 4



Kun tytär lopettaa askartelun, lattia on yleensä täynnä värikästä paperisilppua. Sen sijaan että harjaisi ne suoraan roskikseen, niistä voi jalostaa Marcus Pfisterin kirjojen innoittaman sateenkaarikalan.

Pfister on kirjoittanut useita merenalaiseen maailmaan sijoittuvia kirjoja pienestä Sateenkaarikalasta. Me luimme kirjan Sateenkaarikala löytää kotiin (Lasten Keskus 2006).

Myrsky on nousemassa, mutta Sateenkaarikala ei piittaa ystävänsä viirukalan varoituksista kiirehtiä suojaan. Niinpä myrsky tempaa Sateenkaarikalan kauas kotivesistä. Meren tyynnyttyä sillä ei ole aavistustakaan, missä koti on.

Kuka osaisi auttaa? Piikikäs pallokala, kampasimpukka vai viirukalaparvi? Loppuratkaisu on luettavissa jo kirjan nimikkeestä.

Ja sitten askartelemaan.

Tarvitset:
  • sinistä paperia
  • värikkäitä paperinpaloja, mieluusti myös kimmeltäviä (myös folio käy)
  • askartelusilmän (voit vaihtoehtoisesti piirtää silmän)
  • liimaa
  • sakset



Leikkaa sinisestä paperista kalanmuotoinen kappale. Kiinnitä siihen silmä.





Liimaa kalaan suomuiksi värikkäitä paperinpaloja. Viimeistele evät ja pyrstö. Ta-daa! Sateenkaarikala on valmis.






Marcus Pfister: Sateenkaarikala löytää kotiin
Saksankielinen alkuteos: Der Regenbogenfisch kehrt zurück
Suomennos: Maisa Savolainen
Kustantaja: Lasten Keskus 2006


maanantai 27. huhtikuuta 2020

Kissamuumio — Kirja + askartelu osa 3

Tytär halusi askarrella muumion. Hyvä, ajattelin. Siitä tulee loistava postaus kirja + askartelu -sarjaani (sarjan johdannon voi lukea täältä). Mutta, mutta... Pian kävi ilmi, ettei meillä ole yhtä ainottakaan kirjaa, jossa kerrottaisiin muumioista.

Valittelin asiaa tyttärelleni, joka muisti, että hän oli tuonut edelliseltä Tukholman matkaltaan (siinä entisessä elämässä, jossa matkustelu oli normaalia) Kissamuumio-nimisen kirjan. Mummu oli ostanut sen hänelle Medelhavsmuseetista.

Muistin kirjan. Sen nimi on Kattmumien ja se on ruotsinnos Jacqueline Wilsonin kirjasta The Cat Mummy. Kuvituksen lastenromaaniin on tehnyt Nick Sharratt.


Kuva: Alfabeta


Vaikka käytin melkoisen tovin kirjaa etsien, en löytänyt sitä mistään. Tiedän, että olen työntänyt sen jonnekin kirjahyllyn takariviin. Koska en muista minne, etsiminen on aika toivotonta.

Kirjan teemana on kuolema. Alakouluikäisen Sannan äiti on kuollut ja vanha Maja-kissa on ainoa, jolle hän voi purkaa sydäntään. Mutta Maja on jo iäkäs ja tulee päivä, jolloin se löytyy kuolleena vaatekomerosta.

Sanna oppii koulussa, että egyptiläisillä oli tapana muumioida vainajansa ja joskus he muumioivat myös kissoja. Majalle olisi paljon parempi tulla muumioiduksi kuin joutua mätänemään mullan alla, mutta kuinka Sanna selviää urakasta?

Kirja on samalla koskettava ja humoristinen. Sen innoittamana askartelimme kissamuumion. Voit hyvin askarrella tavallisen muumion, jos hyllystäsi löytyy jokin muumiokirja.

Muumioon tarvitaan:
  • pahvia
  • askartelusilmät (silmät voi vaihtoehtoisesti piirtää)
  • valkoista villalankaa / kanttinauhaa / sideharsoa tai paremman puutteessa vaikka vessapaperia
  • sakset




Leikkaa pahvista kissan tai muumion muotoinen kappale.




Liimaa tai piirrä sille silmät. Kierittele ympärille valkoista lankaa.




Sido tai teippaa langanpää takapuolelle. Kissamuumio on valmis.





Jacqueline Wilson: Kattmumien
Kuvitus: Nick Sharratt
Englanninkielinen alkuteos: The Cat Mummy
Ruotsinnos: Ann Margret Forsström
Kustantaja: Alfabeta 2003


sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kummitusnauha muffinivuoista — Kirja + askartelu osa 2



Tänään askarrellaan helppo kummitusnauha Mauri Kunnaksen kirjan Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset (Otava 1996) innoittamana.

Postaus on toinen osa Kirja + askartelu -sarjaani. Sarjan johdannon voi lukea täältä.

Kunnaksen kirjassa Nauravan mörön majataloon ostetaan huutokaupasta kaappikello. Se ei ole toiminut 40 vuoteen, mutta saadaan sentään korjattua. Joku ei kuitenkaan selvästi halua kellon käyvän, sillä kelloa sabotoidaan yö toisensa perään.

Käy ilmi, että kaappikellossa on majaillut 12 pientä kummitusta. Ne eivät toivo mitään muuta kuin, että saisivat nukkua kellonkuminan häiritsemättä. Onneksi keksitään kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Kummitusnauha syntyy nopeasti muffinivuoista.

Tarvitset:

  • 12 muffinivuokaa
  • mustan tussin
  • nitojan
  • lahjapaperinarua tai muun leveän nauhan
  • sakset



Taita muffinivuoat ensin puoliksi ja sitten vielä toisen kerran puoliksi. Piirrä kummituksille naamat mustalla tussilla. Leikkaa leveästä nauhasta haluamasi pituinen pätkä. Nido muffinivuokakummitukset nauhaan nitojalla.




Kiinnitä kummitusnauha vaikkapa lastenhuoneeseen. Meidän nauhamme löysi paikan porraskaiteesta.





Mauri ja Tarja Kunnas: Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset

Kustantaja: Otava 1996

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Ilmainen tietokirja koronaviruksesta lapsille englanniksi ja ruotsiksi

Koronaviruksen mukanaan tuoman poikkeusajan aikana ihmisillä on valtava tiedontarve. Kaikki janoavat tietoa.

Myös lapsilla pitäisi olla oikeus laadukkaaseen tietoon. Lasten arki on mullistunut suuresti ja heillä on oikeus tietää, mistä se johtuu. Vanhemmat ja varhaiskasvattajat tarvitsevat tukea selittääkseen asian lapsentasoisesti.

Englantilainen Nosy Crow -kustantamo tarttui pikavauhtia tehtävään tarjota lapsille suunnattua korkeatasoista tietoa koronaviruksesta ja viruksen vaikutuksista elämäämme. Huhtikuun alkupuolella Nosy Crow julkaisi lapsille kirjoitetun tietokirjan koronaviruksesta.

Koska elämme poikkeuksellisia aikoja, sähköinen kirja on luettavissa täysin ilmaiseksi. Pdf-kirja löytyy täältä.



Elizabeth Jenner, Kate Wilson ja Nia Roberts Nosy Crow kustantamosta kirjoittivat kirjan Coronavirus — A Book for Children (Nosy Crow 2020) konsultoiden professori Graham Medleyä, joka toimii the London School of Hygiene & Tropical Medicinessä. Kirjoitustyön aikana kuultiin myös rehtoreita ja lasten psykologia.

Kuvituksen kirjaan teki lasten rakastama kuvittaja Axel Scheffler, joka tunnetaan mm. Mörkyli-kirjojen kuvituksista. Kuvitus on laadukas, vaikka Scheffler tekikin sen hämmästyttävän nopeasti. 

Kysymys—vastaus-periaatteella toimiva teos vastaa seuraaviin kysymyksiin:
  • Mikä koronavirus on?
  • Miten koronavirustartunnan voi saada?
  • Mitä tapahtuu, kun saa tartunnan?
  • Miksi tartunnan saaminen pelottaa ihmisiä?
  • Onko koronavirukseen parantavaa hoitoa?
  • Miksi monet paikat, joissa yleensä käymme, on suljettu?
  • Miltä tuntuu viettää tavallista enemmän aikaa kotona?
  • Miten minä voin tehdä?
  • Mitä tapahtuu seuraavaksi?

"Olet varmaan kuullut sen uuden sanan.

Olet varmasti kuullut ihmisten puhuvan siitä ja olet kuullut sen uutisissa.
Tuon sanan takia et voi käydä nyt koulussa. Sen vuoksi et pääse ulos kovin usein etkä voi vierailla ystäviesi luona. Sen vuoksi monet aikuiset työskentelevät nyt kotona.

Sana on koronavirus."

Näin kirja alkaa. Vaikka selväksi tulee, että olemme nyt jonkin uuden ja poikkeuksellisen äärellä, voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa tilanteeseen ja estää virusta leviämästä. Kukaan meistä ei ole sivustakatsoja, vaan me kaikki olemme osallisia tässä asiassa.

Vaikka elämä voi tuntua nyt pelottavalta, vaikealta tai tylsältä, poikkeusolot eivät kestä ikuisesti.

"Eräänä päivänä tämä outo aika on ohi."

Kirjalle on ollut kysyntää, sillä englanninkielinen kirja on ladattu muutamassa viikossa jo yli miljoona kertaa.

Nyt kirjasta on saatavilla myös ruotsinkielinen käännös. Ruotsalainen Alfabeta-kustantamo käännätti kirjan pikavauhtia (kääntäjänä Barbro Lagergren).

Linkki ruotsinkieliseen pdf-kirjaan Coronavirus — En bok för barn (Alfabeta 2020) löytyy kustantamon sivuilta.

Vanhempana arvostan suuresti kustantamoiden panosta. Tyttäreni kuuluu juuri kirjan kohderyhmään.

Vaikka kirja on suunnattu 5—9-vuotiaille, se on hyvä tietopaketti myös  vähän vanhemmille lapsille. Jos olisin englannin- tai ruotsinopettaja yläkoulussa, antaisin oppilailleni tehtäväksi tutustua tähän kirjaan.


Lammas vanupalloista — Kirja + askartelu osa 1

Korona-aika on kuorinut minusta esiin entistä ahkeramman askartelijan. Kun varhaiskasvatus on langennut omille harteille, on ollut pakko ryhtyä ohjaamaan toimintaa, jota päiväkodin viikkokalenterissa kutsutaan kädentaidoiksi.

Äskettäin olen keksinyt toimivan konseptin, jonka olen nimennyt kirja + askartelu -metodiksi. Siinä luetaan ensin jokin kirja ja sitten askarrellaan jotain, joka liittyy jotenkin (joskus vain löyhästi) luettuun kirjaan.

Koska korona-aikaan puuhavinkeille on erityisen suuri tarve, tulen julkaisemaan näitä kirja + askartelu -postauksia nyt aika tiheässä tahdissa.

Koska harvalta löytyy hyllystä juuri samoja kirjoja kuin meiltä, omasta hyllystä voi valita toisen kirjan, joka sopii askarteluideaan, tai skipata koko kirjan ja vain askarrella.

Vinkkaamani askartelutyöt ovat yleensä yksinkertaisia, koska tarkoituksena on, että lapsi pystyy toteuttamaan niitä samalla, kun itse vielä hoitaa työasioita.

Projektit on raavittu kasaan niistä tarvikkeista, joita meiltä on kotoa löytynyt. Soveltaminen on sallittua (ja usein ehkä välttämätöntä).

Kärsivällisyyteni ei riitä pikkutarkkojen ohjeiden kirjoittamiseen. Kerron, mitä materiaaleja olemme käyttäneet ja luotan, että kuvista mallia ottamalla päätyy samankaltaiseen tulokseen.

Näiden alkupuheiden jälkeen pääsemme ensimmäiseen aiheeseemme. Askartelimme lampaan (tai pässin) Pija Lindenbaumin kirjan Henna ja pässinpäät (WSOY 2001) innoittamana.



Kirjassa Henna on etelänmatkalla ja hotellissa on tylsää. Hennan mielikuvitus pääsee valloilleen. Hän löytää hiekalta viisi velttoa ja hikistä lammasta. Henna ryhtyy pelastustöihin. Lampaat täytyy vilvoitella, lypsää ja keriä. Sitten niitä täytyy auttaa uimaan ruoanhakuun toiselle rannalle. Herkästä Hennasta kertova kirjasarja sukeltaa lapsen mielikuvitusmaailmaan.

Lammasaskarteluun tarvitaan:
  • mustaa kartonkia
  • valkoisia vanupalloja
  • askartelusilmiä tai tarroja (tai piirrä silmät valkoiselle paperille)
  • sakset
  • liimaa




Mustasta kartongista leikataan lammashahmo, jolle liimataan silmät ja vanupalloja villaksi. Helppoa!




Lisää Henna-kirjoista voi lukea täältä.


Pija Lindenbaum (teksti ja kuvat): Henna ja pässinpäät
Ruotsinkielinen alkuteos: Gittan och fårskallarna
Suomennos: Päivö Taubert
Kustantaja: WSOY 2002


perjantai 24. huhtikuuta 2020

75 vuotta muumikirjoja



Muumien tarina alkoi jo 75 vuotta sitten. Tove Janssonin ensimmäinen muumikirja Muumit ja suuri tuhotulva ilmestyi vuonna 1945 ruotsiksi nimellä Småtrollen och den stora översvämningen.

Kirjassa Muumipeikko ja Muumipeikon äiti etsivät "mukavaa lämpöistä paikkaa, johon rakentaa talo ja ryömiä siihen sisään ennen talven tuloa."

Muumipeikon isä oli levoton sielu, joka ei viihtynyt missään. Eräänä päivänä hän sitten oli lähtenyt pikku vaeltajien, hattivattien matkaan. Muumipeikon äidin mielestä tunteettomat hattivatit narrasivat Muumipapan mukaansa.

Nyt Muumimamma kulki kodittomana pitkin maita ja mantuja pikku poikansa kanssa toivoen löytävänsä miehensä ja peläten, ettei niin kävisikään. Matkaa mutkistaa suuri tuhotulva, joka on ajanut muutkin kodeistaan, ja kuljettanut näiden omaisuuden aaltojen mukana ties minne. 

Tove Jansson alkoi kirjoittaa tarinaa sotatalvena 1939, kun hänen oli mahdoton keskittyä taiteilijantyöhönsä. Värit tuntuivat kadonneet, ja hän halusi kirjoittaa jotain, jossa olisi onnellinen loppu. Sota-ajan vaikutus paistaa selvästi tarinasta: pakolaisuutta, poissaoleva isä ja tulvana hyökyvä uhka.

Jansson viimeisteli ja kuvitti tarinansa jatkosodan lopulla, ja Söderström & Co. julkaisi sen sodan päätyttyä syksyllä 1945. Teos ei saanut juurikaan huomiota ilmestyessään. Siitä kirjoitettiin vain yksi arvostelu, joka sentään oli positiivinen. Myyntiluvutkaan eivät päätä huimanneet, sillä vuonna 1946 kirjaa myytiin vain 219 kappaletta.

Suomenkieliset lukijat joutuivat odottamaan käännöstä melkein puoli vuosisataa. Jaakko Anhavan suomennos ilmestyi vasta vuonna 1991. Tämä selittää, miksi en muista kirjaa omasta lapsuudestani, vaikka minulle luettiin paljon muumeja. Suomennoksen ilmestyessä lapsuuteni muumikausi oli jo ohi.

Sittemmin on tullut toisia muumikausia, sillä muumikirjat puhuttelevat yhtä lailla lasta kuin aikuista. Se juuri on muumikirjojen vahvuus. Kustantajat tosin alkuun nikottelivat. Kirja joka on kirjoitettu sekä aikuisille että lapsille! Eihän sellainen ole tapana!

Omalle tyttärelleni Muumit ja suuri tuhotulva oli ensimmäinen oikea muumikirja, jonka luimme. Se valikoitui ensimmäiseksi lähinnä siksi, että tarina on lyhyempi kuin muissa muumikirjoissa ja kuvitusta on runsaammin. Kaunis kuvitus on tyyliltään erilainen kuin myöhemmissä muumikirjoissa.

Tyttärelleni Muumit ja suuri tuhotulva on muumikirjoista rakkain. Olemme molemmat tyttäreni kanssa hyvin vaihtelunhaluisia lukijoita. Meillä onkin aika vähän kirjoja, joita luemme uudestaan ja uudestaan, mutta tätä kirjaa on luettu meillä paljon.

Muumipeikko ja Muumipeikon äiti saavat kirjassa matkalleen seuraksi aran pikku otuksen, Nipsun ja tytön nimeltään Tulppaana, jonka siniset hiukset hehkuvat ihmeellistä valoa.

Seurueen matka on enimmäkseen vaarallinen ja raskas. Kärsitään vilua ja nälkää, ja Muumimamma on syvästi huolissaan ja murheellinen Muumipapan kohtalosta. Matkan varrelle osuu useita avuliaita olentoja, joiden myötävaikutuksella matka jatkuu.

Yksi ystävällinen henkilö on vanha herra, joka kutsuu seurueen ihmeelliseen vuoren sisään rakentamaansa maailmaan. Paikka on kuin Vili Vonkan suklaatehdas Roald Dahlin kirjassa Jali ja suklaatehdas (1964). Tove Jansson tosin loi herkkumaailmansa ensin.

Nurmikko kehrätystä sokerista, maito- ja limonaatipuroja, marsipaanikiviä, jäätelölunta, suklaapalloja ja karamelleja notkuvia puita... Alkuun tuntuu kuin olisi tullut paratiisiin, mutta ennen pitkää seurue toteaa, ettei voi elää ilman oikeaa aurinkoa. Sitä paitsi liiasta makeansyönnistä saa vain vatsansa kipeäksi.

Matka jatkuu. Ihan Suomen maisemissa ei taideta liikkua, sillä vastaan tulee palmuja, kaktuksia ja vanha marabuherra.

Vaarat ja kurjuus eivät ole vielä ohi, ja seikkailu saa uuden käänteen, kun Nipsu löytää tulvan nostamasta vedestä pullopostia. Pullon sisältä paljastuu Muumipeikon isän kirjoittama avunpyyntö. Kirje saa Muumimamman purskahtamaan itkuun.

"— Voi minun pikku Muumipeikko parkaani, sinun isäsi on varmaan hukkunut jo kauan sitten!
     — Älä itke, sanoi Muumipeikko. — Ehkä hän istuu puussaan jossakin ihan lähellä. Vesihän laskee kaiken aikaa.
     Niin kuin laskikin. Siellä täällä pisti vedestä jo esiin kukkuloita, kattoja ja seipäitä, ja linnut lauloivat täyttä kurkkua. Heidän nojatuolinsa kellui hitaasti kohti kukkulaa, jolle oli kerääntynyt paljon väkeä, ja kaikki juoksentelivat ympäriinsä pelastamassa tavaroita vedestä."

Vaikka tarinassa on synkkiä sävyjä, siinä korostuu toivo ja usko paremmasta huomisesta. Lopussa kaikki selviää paremmin kuin hyvin. Kuten Tove Jansson sanoi esipuheessansa: "tämä oli tarinoitteni ensimmäinen happy end!"

Teoksessa selviää, kuinka perhe löytää tiensä Muumilaaksoon ja millaisen talon Muumipeikon isä on perheelleen rakentanut.

"Lopulta he tulivat pieneen laaksoon, ja mitään niin kaunista he eivät olleet nähneet koko päivänä. Ja siellä, niityn keskellä, oli talo, joka oli melkein kuin kaakeliuuni, hyvin hieno ja siniseksi maalattu."

Pakolaiset olivat löytäneet kotiin.


Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
Ruotsinkielinen alkuteos: Småtrollen och den stora översvämningen
Suomennos: Jaakko Anhava
Kustantaja: WSOY 2015


Pieni Helmet-lukuhaaste 2020

Merkitse kirjan listallemme kohtaan 1 "kirja on vanhempi kuin sinä".


Muumi-kirjojen -lukuhaaste

Osallistun tällä postauksella Luetaanko tämä? -blogin Kian muumi-kirjojen -lukuhaasteeseen. Kia haastaa suojelemaan Itämerta lukemalla muumikirjoja. Haaste on osa #MEIDÄNMERI-kampanjaa. Kampanjassa kerätään rahaa sinilevän poistamiseksi Itämerestä. Kia lupaa lahjoittaa jokaista lukemaansa muumikirjaa kohti kaksi euroa osoitteessa https://oursea.fi/fi. Jokainen saa päättää lahjoitettavan summan itse. Kymmenellä eurolla Itämerestä voidaan poistaa 40 kiloa sinilevää.





 

torstai 23. huhtikuuta 2020

Ruusun matka, Ruusun salaisuus sekä muita ruusuja lastenkirjoissa



Tänään kirjan ja ruusun päivänä haluaisin niiiiin paljon päästä kiertelemään kirjakaupan hyllyjen välissä. Vietän kuitenkin lähes karanteenin kaltaista elämää, johon ei tosiaan kuulu kirjakaupoissa kiertely.

Blogissa tänään on teemana kirjat ja ruusut tai paremmin sanoen ruusut kirjoissa. Esittelen sekalaisen valikoiman lasten- ja nuortenkirjoja, joita yhdistää se, että ne liittyvät jollain lailla ruusuihin.


Ruusun matka




Marika Maijalan debyyttitarina Ruusun matka (Etana Editions 2018) on saanut kriitikoilta valtavasti kehuja, ja se on palkittu Rudolf Koivu -palkinnolla.

Kirja kertoo Ruusu-nimisestä kilpakoirasta, joka haaveilee erilaisesta elämästä: metsistä, niityistä, jäniksistä ja eritoten vapaudesta. Yhtenä päivänä se karkaa ja juoksee ympäri kaupunkia vapaudentunteesta nauttien. Jotain sittenkin puuttuu. Mitähän se etsii?

Kirjassa tarina jää vähän suurten kuvien varjoon. Maijalan pastellikuvitus on kaukana perinteisistä lastenkirjakuvituksista.

Tyttäreni yleensä pitää kuvituksista, joista näkee, että ne on tehty käsin. Vaikka tässä taiteilijan kädenjälki totisesti on nähtävillä, tytär jäi vähän epäröivälle kannalle. Tykätäkö vai ei?

Täytyy sanoa, että itse en täysin lämmennyt. Lopulta tytär tuli tulokseen, että kuvat ovat ihan hyviä lapsen tekemiksi. "Kai ne on lapsen piirtämiä?" hän vielä varmisti. Mitäpä siihen voi sanoa?


Ruususuu ja pikkuhirvi 




Elsa Beskowin kirjassa Ruususuu ja pikkuhirvi (Gummerus) käsitellään luonnon ja keinotekoisuuden sekä luonnollisuuden ja pöyhkeilyn vastakkainasettelua.

Ruususuu-nimisellä pikku tytöllä on rakas eläinystävä, pikkuhirvi. Pikkuhirvi pelästyy metsästäjää ja tämän koiraa ja pakenee metsään. Pakomatkallaan se joutuu kuninkaan puutarhaan, ja kuningas vangitsee sen kultaiseen häkkiin voidakseen esitellä sitä kansalle.

Pikkuhirvi menettää häkissä ruokahalunsa, ja kuningas lupaa suuren palkkion sille, joka saa sen syömään. Siinä onnistuu tietysti vain Ruususuu, joka ei tahdo palkinnoksi kultaa, vaan hirvensä takaisin.

Melkein sata vuotta sitten (v. 1924) ilmestynyt Ruususuu ja pikkuhirvi on ajaton kertomus tärkeästä aiheesta.


Ruusukorva ja Kyyhkynen




Kaisa Raittilan kirjoittama ja Nina Haikon kuvittama Ruusukorva ja kyyhkynen (Lasten Keskus 2013) on kirja, johon usein törmää kirppareilla. Se johtunee siitä, että Helsingin seurakunnat jakavat kirjaa 3—4-vuotiaille jäsenilleen osana Pienelle parasta -kokonaisuutta, jolla seurakunnat pyrkivät tukemaan kotien kristillistä kasvatusta. On mukava ajatus, että seurakuntakin kannustaa lapsia ja vanhempia lukemaan yhdessä.

Kirja tarttui joskus mukaani kirpparilta, koska arvelin, että sen kollaasitekniikalla toteutettu kuvitus kiinnostaisi tytärtäni. Olin oikeassa. Hänestä on ihana uppoutua tutkimaan, mikä osa kuvista on valokuvaa, mikä leikattu paperista tai pahvista ja mikä piirretty tai maalattu.

Hauskaa on sekin, että kirjan sisäetukannen taskusta löytyvät kirjan sankarit Ruusukorva ja Kyyhkynen pahvihahmoina.

Ruusukorva on unilelu ja Kyyhkynen joulukuusta pudonnut koriste. Ne lähtevät yhdessä matkalle etelään etsimään auringonläikkää. Välillä Ruusukorva tuntee riittämättömyyttä pumpulin pursuillessa sen jalasta. Välillä pelottaa olla kaukana kotoa, mutta vaikeuksista huolimatta kaksikko kulkee kohti valoa. Ne oppivat, että "kun kääntyy valoon päin, alkaa heijastaa sitä".

Koko kirjan voi katsella ja kuunnella ääneen luettuna Youtubesta.


Ruusun salaisuus




Martin Widmarkin sadan vuoden takaiseen Tukholmaan sijoittuva Ruusun salaisuus (Tammi 2018) on vauhdikas mysteeriromaani, josta ei jännitystä puutu. Ola Skogängin hieno, paikoin sarjakuvamainen kuvitus tukee lukemista.

Kirjassa ruusulla on merkittävä rooli. Päähenkilö Stefan löytää äskettäin kuolleen äitinsä kirjoittamaan kirjeeseen piirretystä ruususta salakirjoitusta, joka johdattaa hänet vaaralliseen seikkailuun.

Kirjoitin kirjasta tammikuussa.


Kun ruusu puhkeaa





Nuorena rakastin vanhoja tyttökirjoja. Louisa May Alcottin romaanit kuuluivat suosikkeihini. Alcottilta löytyy Rose-niminen sankaritar, josta kerrotaan kirjoissa Kahdeksan serkusta ja Kun ruusu puhkeaa (WSOY). Totuus on, etten muista kirjoista juuri mitään, mutta yritin vähän verestää muistojani.

Omat niteeni ovat vanhempieni kirjahyllyssä, josta en niitä pääse nyt hakemaan. Onneksi Kun ruusu puhkeaa löytyi Gutenberg-projektin sivuilta.

Kirjan alussa Rose palaa Alec-setänsä ja seuraneitinsä Feben kanssa pitkältä ulkomaanmatkalta. Neitoset ovat kovasti varttuneet ja kaunistuneet poissaollessaan, ja herättävät ihastusta nuorukaisten keskuudessa. Luvassa on romantiikkaa ja sydänsuruja, kun neitojen on löydettävä oma kohtalonsa aviovaimoina.

Kun ruusu puhkeaa on taattu valinta 1800-luvun tyttökirjoista pitävälle.


maanantai 20. huhtikuuta 2020

Koska sinne kirjastoon taas oikein pääsee?!



Laitoin viikon ajalta ylös kaikki tilanteet, joissa olisimme tarvinneet kirjastoa. Niitä on seitsemän eli keskimäärin yksi päivässä.

En tarvitse kirjastoa siksi, että minulla ei olisi lukemista. Olen viikon kuluessa ostanut yhdeksän kirjaa ja saanut yhden arvostelukappaleen. Silti tarvitsen kirjastoa.


Ronja Ryövärintytär

Töihin on helppo keskittyä, kun tytär on ulkona — kunnes ulkoa alkaa kuulua meteliä, joka vaatii huomioni. Tytär ja bestis ajautuvat harmillisen usein tappeluihin.

Ei auta muu kuin työntää kengät jalkaan ja heittää takki niskaan ja lähteä etsimään tyttöjä. Löydän heidät jonkin matkan päästä rinteestä huutamasta.

— Mitäs täällä tapahtuu? Onko teillä Ronja Ryövärintyttären keväthuuto meneillään? ihmettelen.

—Ei, me vaan huudetaan, tytär selittää.

— Mikä se keväthuuto on? bestis kysyy.

— Öh, en oikein muista, tunnustan. — Täytyy käydä lainaamassa kirjastosta Ronja Ryövärintytär ja katsoa siitä. Ai niin, eihän se nyt onnistukaan.

— Ei se mitään, äiti, tytär lohduttaa. — Mä muistan kyllä, että Junibackenin satujunassa puhuttiin siitä keväthuudosta.


Sukka-aapinen

Puhun sisareni kanssa puhelimessa. Sisar kertoo aikovansa opetella neulomaan sukat.

— Tilasin verkkokirjakaupasta Sukka-aapisen, mutta sitä ei ollutkaan enää saatavilla, hän harmittelee. — Oisko sulla lainata mitään käsityökirjaa, jossa neuvotaan sukan neulomista?

— Ei mulla taida olla mitään neulomiseen liittyvää, valittelen. — Olen muutenkin karsinut käsityökirjojani viime aikoina. Käy lainaamassa kirjastosta. Sieltä varmasti löytyy. Ai niin, sori, eihän se onnistukaan nyt.


Kaislikossa suhisee

Luemme tyttären kanssa iltasaduksi lyhennettyä versiota kirjasta Kaislikossa suhisee.

— Tätä on lyhennetty ihan liikaa, puuskahdan. — Ehkä meidän pitäisi vaan lukea se lyhentämätön versio. Lainataan se kirjastosta. Ai niin, koskahan se onnistuu.




Kirjaston kivat tapahtumat

— Äiti, muistatko kun Ellin äiti oli puhumassa kirjastossa? tytär kysyy.

— Muistan. Hän oli siellä kertomassa esikoiskirjastaan.

— Mä haluaisin taas mennä kirjastoon johonkin tapahtumaan.

— Olisi tosi kivaa, jos voisi mennä, vastaan.

— Muistatko, kun siellä kirjastossa oli taikureita? Tai muistatko sen halloween-radan Itäkeskuksen kirjastossa?

— Se oli jännittävä.

— Muistatko, kun Babar meni kirjastoon pehmolelujen yöhön? Onko meillä ne kuvat jossain tallella? Mä haluaisin katsoa, mitä se teki siellä.


Piirustushetki kirjastossa



Kerro minulle kaunis sana

Kariston lähettämästä paketista kuoriutuu esiin kirja Näytä minulle hassu ilme. Tytär tarttuu kirjaan innoissaan.

— Me ollaan luettu tästä pojasta ennenkin, hän muistaa.

— Totta, vahvistan. — Hänestä kerrotaan myös kirjassa Kerro minulle kaunis sana.

— Voidaanko lukea se uudestaan? tytär pyytää.

— Tietysti. Lainataan se kirjastosta. Ai niin, eihän se onnistukaan nyt.


Onni-poika

Luemme tyttären kanssa uutta Onni-poika-kirjaa Onni poika osoittaa mieltä. Kirjan sisätakakannesta löytyy muutama valokuva Onni-pojasta pehmoleluna erilaisissa puuhissa.

— Äiti, muistatko kun nähtiin Onni-poika-pehmo kirjastossa? tytär kysyy.

— Tosiaan, lastenosastolle oli hankittu se pehmolelu, muistan.

— Voidaanko käydä katsomassa sitä? Mä haluan nähdä sen taas.

— Voi kulta, ei se nyt onnistu.


Aapinen



— Mulla ei ole mitään oikeaa aapista, tytär tuskailee.

— Miten niin? ihmettelen ja kaivan esiin kaikki aapiset, jotka esittelin Mikael Agricolan päivänä.

— Tässä ei ole tikkukirjaimia, eikä tässä, eikä tässä, tytär raivoaa. — Tämä on liian vaikea ja nämä mä oon lukenut jo ainakin sata kertaa!

— Pitäisi päästä kirjastoon lainaamaan kunnon aapinen, huokaan.

— Mä haluan sellaisen oikean aapisen, jollaista käytetään koulussa, tytär vaatii.

Päädyn selaamaan verkkokirjakauppoja ja nettiantikvariaatteja. Aapisia on tarjolla, mutta ne vaikuttavat niin painavilta, että tuskin tulevat kirjeenä.

Postipakettia en halua, sillä posti on todella hankalan matkan päässä, kun en halua nyt käyttää bussia. Pakettiautomaattiakaan ei löydy kävelymatkan päästä.

Tilaan nettiantivariaatista Miinan ja Manun aapisen. Se on niin ohut, että tulee kirjeenä. Se on myös liian ohut pitääkseen tyttären tyytyväisenä kovinkaan pitkään.


Kirjasto, koska aukeat? Minä tarvitsen sinua!