Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johanna Hulkko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johanna Hulkko. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. marraskuuta 2021

5 kirjaa todellisuuspakoa kaipaavalle varhaisnuorelle



Synkästä ja pimeästä marraskuusta selviää vain yhdellä tavalla: pakenemalla todellisuutta kirjojen maailmaan. Esittelen viisi syksyn uutuuskirjaa, jotka irrottavat ajatukset arjesta. Kirjat on suunnattu varhaisnuorille, ja niissä on selvästi mietitty, kuinka älylaitteiden kanssa kasvaneet lapset saadaan pidettyä kirjan äärellä.  





OSKAR KÄLLNER — kuv. KARL JOHNSSON:
IMPERIUMIN PERILLISET — RAUTARUUSU
Suom. Leena Peltomaa. Otava 2021

Nopeatempoinen avaruusseikkailu pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Sisarukset Alice ja Elias kiitävät galaksien halki avaruusalus Hiljaisuuden kyydissä jahdaten äitinsä siepannutta vihollisalusta. Päämääränä on Rautaruusu-niminen asema, mutta vastassa on joukko vaarallisia kraosotureita.

Rautaruusu on Imperiumin perilliset -sarjan toinen osa, joka alkaa siitä, mihin edellinen osa Tähtiin temmatut päättyi. Lasten science fiction -tarina sopii luettavaksi noin yhdeksänvuotiaasta ylöspäin. Luvut ovat lyhyitä, dialogia on paljon, juoni etenee vetävästi ja kirjassa on värikuvitusta.





JOHANNA HULKKO — kuv. JANI IKONEN:
HARMAA HAKKERI 2 — GLACIER VASTAAN VAPAUS
Karisto 2021

Hakkerimaailma on minulle aivan yhtä tuntematonta maaperää kuin kaukaiset galaksit. Sarjan ensimmäisessä osassa Harmaa hakkeri — Glacier vastaan Hopea viattomana hupina alkanut koulupoikien hauskuuttamiseen tähdännyt hakkeritoiminta muuttuu jännittäväksi seikkailuksi, jossa vastassa on kaupungin mahtavin yritys Hopea.

Toisessa osassa vakuutusyhtiö Vapaus vetää kaupungin asukkaiden elämää rajoittavien toimiensa takia hakkeriporukan huomion puoleensa. Tarina haastaa miettimään oikean ja väärän rajaa.

Varhaisnuorille tarkoitettu kirja on rakennettu helppolukuiseksi. Kuvitusta olisi kylläkin voinut olla enemmänkin ja se olisi voinut olla värillistä.

Plussaa siitä, että luvut ovat todella lyhyitä, eikä kaikkia ole edes pakko lukea! Alussa olevasta käyttöohjeesta selviää, että kirjassa on kolmenlaisia lukuja: 
  • juonen kannalta oleellisia lukuja, jotka täytyy lukea ymmärtääkseen, mitä tapahtuu
  • hyödyllisiä lukuja, joissa on tarpeellista tietoja
  • lukuja, jotka voi skipata, jos ei jaksa / ehdi lukea koko kirjaa

Nerokas konsepti. Toivottavasti opettajat osaavat ohjata lukuhaluttomia poikia (ja miksei tyttöjäkin) tämän kirjasarjan pariin.





ÅSA LARSSON & INGELA KORSELL — kuv. HENRIK JONSSON:
PAX 3 — IHTIRIEKKO
Suom. Sirpa Alkunen. Otava 2021

Marraskuun pimeät illat ovat ihan parasta aikaa tarttua kauhufantasiasarja Paxiin. Miljöönä on ruotsalainen Mariefredin pikkukaupunki, josta tuskin heti arvaisi, mitä kaikkea se kätkee sisäänsä. Kaupungissa on maaginen kirjasto, jonka vartijoiksi on valittu veljekset Alarik ja Viggo. Kaupungissa liikkuu pimeyden voimia ja tuonpuoleisia olentoja. 

Kirjoittajat, dekkaristi Åsa Larsson ja opettaja, lastenkirjailija ja kirjallisuudentutkija Ingela Korsell, ammentavat pohjoismaisesta mytologiasta ja marssittavat kymmenosaisessa kirjasarjassaan valokeilaan kansanperinteen eri hahmoja. Kuvituksena on sarjakuvapiirtäjä Henrik Jonssonin mustavalkoisia sarjakuvaklippejä.

Kolmannessa ja uusimmassa suomennetussa osassa Ihtiriekko pyhäinpäivä lähestyy ja aaveiden mahti voimistuu. Halloweenia juhlivien koululaisten keskellä vaeltaa  kammottava ihtiriekko, joka on valinnut uhrinsa ja päättänyt kostaa. Voiko sen pysäyttää?

Kirjasarja on ilmeisesti suunniteltu luettavaksi järjestyksessä ensimmäisestä osasta alkaen, sillä Ihtiriekko alkaa suoraan luvusta numero 51. Tässäkin kirjassa luvut ovat hyvin lyhyitä. Sarja sopii noin kymmenestä ikävuodesta ylöspäin sellaisille, jotka nauttivat kauhusta, taikuudesta ja toiminnasta.





VILU VARENTO:
BE COOL — JÄYKKÄNÄ JENKEISSÄ
Karisto 2021

Be Cool — Jäykkänä Jenkeissä on jatkoa kirjalle Be Cool, joka voitti pari vuotta sitten Kariston ja Lastenkirjainstituutin järjestämän Sytytä lukemisen vimma! -kirjoituskilpailun. Kilpailussa etsittiin erityisesti 11–14-vuotiaita poikia kiinnostavaa uudenlaista ja rohkeaa nuortenkirjaa. Rennolla otteella kirjoitetussa Be Coolissa oli nopeatempoinen juoni, paljon dialogia ja hillitöntä huumoria.

Taiteilijanimen Vilu Varento taakse kätkeytyy kolme ystävystä, jotka ovat tunteneet toisensa lukiovuosista alkaen: Matilda Ahlsten, Saara Honkanen ja Suvi Nurmi.

Toisessa osassa panokset kovenevat — suorastaan jäykistyvät. Saadaankohan yläkouluikäisten poikien lukuhalut heräämään räävittömillä navanalusjutuilla?

Tarinassa lomaillaan New Yorkissa, mikä ainakin minulle kuulostaa silkalta todellisuuspaolta tänä korona-aikana, kun edellisestä ulkomaanmatkasta tulee kohta kaksi vuotta.

Päähenkilöiden lomatunnelmiin kuuluvat mm. erotiikkamessut ja nettiseksistä hermoilu. Kirjan sanoma siitä, että noloudesta voi tulla supervoima, saattaa hyvinkin vedota itsestään usein epävarmoihin yläasteikäisiin.

Hyvin lyhyet luvut taitavat muuten olla nykyajan muoti-ilmiö. Parisataasivuinen kirja on jaettu peräti 69 lukuun.





JUSSI LEHMUSVESI — kuv. CHRISTER NUUTINEN:
ARIANAN AIKAMATKAT — ROBIN HOODIN JÄÄTÄVÄ PLÄTS
Otava 2021

Perinteisten satujen arvomaailma on aika tunkkainen. Toimittaja ja kirjailija Jussi Lehmusvesi päätti räjäyttää satujen vanhentuneen arvomaailman palasiksi. Samalla hänen vaatimattomana tavoitteenaan oli kirjoittaa kirja, jota lapset eivät voisi jättää kesken.

Syntyi hillittömän hauska tarina kuudesluokkalaisesta Arianasta, joka tempautuu supernolon isänsä työhön liittyvän virtuaaliavaimen takia keskiaikaiseen Sherwoodin tammimetsään. Yritäpä siellä sitten pakoilla jousipyssyjoukkiota ja etsiä tietä kotiin, kun missään ei ole edes kännykkäverkkoa.

Seurakseen Ariana saa luokkatoverinsa Pyryn, juuri sen pojan, joka saa sydämen läpättämään. Miten kaksikko pääsee kotiin, kun virtuaaliavain joutuu Nottinghamin inhan seriffin haltuun?

Tässäkin kirjassa luotetaan lyhyisiin lukuihin. Lukemista tukee kuvittaja, käsikirjoittaja ja sarjakuvantekijä Christer Nuutisen piirtämä hupaisa värikuvitus. Kuvia on kirjassa kiitettävän paljon.

Robin Hoodin jäätävä pläts aloittaa uuden varhaisteineille suunnatun sarjan. Lisää vauhdikkaita seikkailuja on siis luvassa.



Kirjat on saatu arvostelukappaleina kustantajilta.





keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Hurja Maija on merten kauhu eikä mikään prinsessa

Vappu lähestyy. Nyt on se aika vuodesta, jolloin tytär normaalioloissa juhlisi päiväkodin vappunaamiaisissa. Tänä vuonna juhlitaan vain kotona. 

Tunnelmaa voi hakea vaikkapa Johanna Hulkon kirjoittamasta ja Marjo Nygårdin kuvittamasta kirjasta Hurja Maija (Karisto 2019).




Maija käy päiväkotia Muurukaisten ryhmässä. Hänen paras ystävänsä on Samuliina. Opettajan nimi on Lissu.

"Lissu kertoo, että huomenna on roolipäivä. Tommi ilmoittaa heti pukeutuvansa eläintenkesyttäjäksi.

'Kukahan teistä on kaunein prinsessa', Lissu sanoo tytöille ja hymyilee kuin hauki."

Toivon todella, etteivät ammattikasvattajat oikeasti puhu lapsille tällä tavalla. Nykymaailman aikaan vanhentuneiden sukupuoliroolien korostamisen pitäisi olla päiväkoti- ja koulumaailmassa täysin poissuljettua.

Onneksi Maija on vahvaluonteinen tyttö, eikä ole niin vain johdateltavissa. Ei Maija halua olla prinsessa. Ei, vaikka hänen äitinsäkin mielellään näkisi Maijan hepenissä ja meikattuna. Maijan mielestä prinsessa-asussa on vaikea hyppiä eikä huulipuna tunnu kivalta.

"'Kauneuden eteen pitää kärsiä', äiti sanoo ja nauraa."

Voih, kaipa me naiset sorrumme tähän aika ajoin. Mutta ei kai sellaista tarvitse opettaa päiväkoti-ikäiselle lapselle!

Maija tietää, mitä hän haluaa. Hän haluaa olla merirosvo, hurja Maija.

"Päiväkodissa Lissu kehuu merirosvoprinsessoja. Maija sanoo, ettei ole prinsessa. 'Olen merten kauhu, hurja Maija, enkä sääli yhtäkään tulitokkoa', hän murisee matalalla äänellä."

Kirjan luettuani aloin miettiä, miksi tyttäreni haluaa aina pukeutua tarhan naamiaisiin prinsessaksi. Eivät kai päiväkodin aikuiset ohjaa siihen? Vai kaveripaineestako se johtuu?

Ensimmäisiin tarhan naamiaisiin onnistuin vielä pukemaan juuri kolme vuotta täyttäneen tyttäreni peuraksi. Muistan miten hauska oli näpertää huovasta peuran häntää ja korvia. Saman vuoden syksyllä hän pukeutui halloweenjuhliin hämähäkiksi, mutta sen jälkeen hän on aina ollut prinsessa, kuten kaikki muutkin ryhmän tytöt.

Aina ennen naamiaisia näytän tyttärelleni Pinterestistä kuvia naamiaisasuista ja esittelen, mitä loistavia mahdollisuuksia olisi olemassa. Mutta ei, äidin ehdotukset eivät tule kuuloonkaan. Kaupasta ostettu polyesterinen prinsessamekko on ainoa, mikä kelpaa. Sellainenhan on joka tytöllä. Tätä taistelua en voi voittaa.

Vaikka tyttäreni itse haluaa olla prinsessa, hän piti kovasti tästä kirjasta, eikä arvostellut Maijan valintaa.

On hyvä, että Hurja Maija tuo esiin ennakko-odotuksia ja roolipaineita ja sitten vapauttaa niistä railakkaalla tavalla. Toivottavasti tätä kirjaa luetaan päiväkotiryhmissä ja keskustellaan sen sanomasta.

Marjo Nygårdin ilmeikäs kuvitus on riemastuttava ja täynnä hienoja oivalluksia.

Maija on seikkaillut aiemmin kirjassa Ihana Maija (Karisto 2018). Ostin kirjan toissa kesänä kesälomareissulla Keiteleeltä vain siitä ilosta, että pienessä kunnassa ylipäätään oli vielä kirjakauppa. 


Kehopositiivisuus on Ihanan Maijan teemoja. Kirjassa käydään neuvolassa, ja Maija aloittaa päiväkodin Muurukaisten ryhmässä. Ihana Maija valloitti niin minut kuin tyttäreni.

Vast'ikään on ilmestynyt kolmaskin Maija-kirja Pieni Maija (Karisto 2020). Siinä Maijasta on tulossa isosisko, mikä pistää Maijan pohtimaan, onko hän itse vielä pieni vai jo iso.




Johanna Hulkko: Hurja Maija
Kuvitus: Marjo Nygård
Kustantaja: Karisto 2019

perjantai 10. tammikuuta 2020

Lastenkirjakevät 2020 - Kiinnostavimmat jatko-osat


Kustantamoiden uutuusluetteloiden selailu on koukuttavaa ajanvietettä. Kevään uutuuksia esittelevät katalogit ilmestyivät niin aikaisin syksyllä, etten ollenkaan ehtinyt paneutua niihin silloin. Olinhan vielä fiiliksissä syksyn uutuuskirjoista, ja sitten painoivatkin jo joulukirjat päälle. Uudenvuoden jälkeen on ollut vihdoin aikaa selailla luetteloita.
 
Todella monet hyväksi havaitut kuvakirjasarjat saavat jatkoa. Jatko-osissa on se hyvä puoli, että suunnilleen tietää jo ennalta mitä tulee saamaan. Kivoille kirjoille monesti toivookin jatkoa. Tietenkään kaikki sarjat eivät ole onnistuneita. On inhottavaa, jos sarjan uudet osat tuntuvat vain vanhan toistolta. Pahinta on, jos tytär pitää sarjasta, jota ei itse jaksaisi lukea.

Nyt alkuvuodesta on ilmestymässä tosi paljon kiinnostavia jatko-osia, joita minäkin odotan innolla. Niinpä tämä postaus on omistettu kokonaan jatko-osille.

Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-poika osoittaa mieltä (Etana Editions 2020) Onni ryhtyy puolustamaan rakasta puistoaan, joka aiotaan jyrätä autotien ja raitiovaunukiskojen tieltä.

Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittamassa ja Sari Airolan kuvittamassa Typy ja nokkela noita -kirjassa (Bazar 2020) vauhdikas ja hyvällä mielikuvituksella varustettu Typy kohtaa leikkipuistossa luudalla lentävän noidan.

Riikka Jäntin ihastuttavan Pikku Hiiri -sarjan kuudennessa osassa Pikku Hiiren hellekesä (Tammi 2020) Hiiru ja äiti viettävät kesälomaa kaupungissa. Helteisiin päiviin mahtuu monenlaista hauskaa puuhaa.

Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan jännittävästi kuvittama Pikkusaari-sarja täydentyy kolmannella osalla. Kirjassa Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia (Bazar 2020) Paola Pääsky perheineen saapuu Andalusiasta kesänviettoon Pikkusaarelle. Yksi matkalaukuista katoaa ja sen mukana soittorasia, jota ilman perheen pienokaiset eivät saa unta iltaisin. Löytyykö soittorasia öisestä saaresta?

Tytär onkin jo kysellyt jatkoa Veera Salmen kirjoittamaan ja Elina Warstan kuvittamaan Päiväkoti Heippakamu -sarjaan. Nyt sellainen tulee. Päiväkoti Heippakamu — Hung ja pantteripako (Otava 2020) kertoo päiväkodin hymysuusta Hungista, josta tulee päiväkodin hulinassa hurja pantteri Pampam. Pampamin on pakko päästä pakoon.

Anneli Kannon kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Viisi Villiä Virtasta -sarja täydentyy jo yhdennellätoista osalla. Veera Virtanen ja kiusaaja -kirjassa (Karisto 2020) Veera alkaa saada ilkeitä viestilappuja. Kuka Veeraa oikein kiusaa ja miksi? 

Touhukaverukset päättävät perustaa uuden kaikille avoimen museon Ninni Oljemarkin kirjassa Touhukaverukset — Museo kaikille (Otava 2020). Villisika haluaisi esitellä kaupunkilaisille itse maalaamaansa taulua, mutta entä jos kukaan ei pidäkään siitä. Rohkaistuuko Villisika?

Johanna Hulkon luoma ja Marjo Nygårdin kuviksi herättämä ihana, hurja Maija pohtii kirjasarjan kolmannessa osassa Pieni Maija (Karisto 2020), onko hän pieni vai iso. Pohdinta kumpuaa siitä, että Maijasta on tulossa isosisko.

Nelli Hietalan luoma Kerttu on aiemmin tavattu tutustumassa kärpäseen. Kirjasarjan toisessa osassa Kerttu ja murkku (Karisto 2020) vuorossa on muurahainen. Löytyykö Kertun palikkataloon muuttaneelle murkulle kaveria? Ihastuttava kuvitus on Sari Airolan. 

Pipsa Pentin esikoisteoksessa Lyyli pelasti hurjan paperihukan sieppaamia paperiprinsessoja. Kirjassa Lyyli ja karmea värinkäsitys (Otava 2020) Lyylin kekseliäisyys joutuu taas koetukselle pahanilmanlintujen hyökätessä. Pentti on loihtinut viisaan sadun väreistä ja niiden mahdollisuuksista.

Kirsti Kurosen ja Karoliina Pertamon kehuttu kirja Kerro minulle kaunis sana saa jatkoa. Ilmapiiri päähenkilö Jaakon kotona ei ole muuttunut onnellisemmaksi sitten edellisen kirjan. Uutuuskirjassa Näytä minulle hassu ilme (Karisto 2020) Jaakko lähtee keräämään iloisempia ilmeitä isän pikakamera apunaan.

Taaperoita ja vanhempia ihastuttaneesta Anna Krogeruksen kirjoittamasta ja Erika Kallasmaan kuvittamasta Muttinen ja äiti -kirjasta tuttu Muttinen seikkailee vaarinsa kanssa kirjasarjan toisessa osassa Muttinen ja vaari (WSOY 2020). Vaari hoitaa Muttista — vai onko se sittenkin toisinpäin?