Mörkö sängyn alla varjostaa huvilalomaa

Kesällä matkustellaan ja vieraillaan uusissa paikoissa. Onneksi koronatilanne on nyt sellainen, että ainakin Suomessa voi matkailla. Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittamassa ja Sari Airolan kirjoittamassa kuvakirjassa Typy ja muriseva mörkö (Bazar 2016) Typy on lähtenyt kotimaan matkalle.

Kuva: © Bazar Kustannus

Typy on matkustanut viikoksi merenrantahuvilaan äidin, isän ja Bertta-tädin kanssa. Huvila on ihana. Siinä on ties kuinka monta huonetta, ja Typy saa valita niistä ihanimman itselleen.

Nukahtaminen vieraassa paikassa ei olekaan mutkatonta. Illalla uni ei tule, sillä kaapin alla lymyilee muriseva mörkö. Typy päätyy nukkumaan vanhempien väliin.

Ei auta ollenkaan, vaikka isä ja äiti vakuuttelevat, ettei mörköjä ole olemassa. Ei auta, vaikka topakka Bertta-täti tekee päivänvalossa perusteellisen mörkötarkastuksen. Typylle mörkö on todellinen. Hän näkee sen, vaikka aikuiset eivät sitä huomaa.

"Typy näkee kuinka musta karvainen otus livahtaa kaapin alta käytävälle. 'TUOLLA!' Typy aikoo huutaa, mutta nipistääkin suunsa kiinni. Hänen tulee otusta sääli."

Tilanne lähtee ratkeamaan vasta, kun Typy oivaltaa, ettei mörkö olekaan pelottava, vaan itse asiassa hyvin pelokas. Pelko, jota Typy tunsi mörköä kohtaan, vaihtuu sääliksi ja haluksi hoivata.

Meidän vanhempien on monesti vaikea ymmärtää, että lasten pelot ovat lapsille itselleen hyvin todellisia. Ei ole mitään hyötyä väittää, ettei mörköjä ole olemassa. Sen sijaan lapsen huoli ja pelko tulisi ottaa vakavasti ja miettiä yhdessä keinoja, joilla lapsi voisi päästä yli pelostaan.

On hienoa, kuinka hyvin Typy hoitaa tilanteen, vaikka aikuisten apu ei ehkä ole parasta mahdollista.

Typy ja muriseva mörkö on Typystä kertovan kuvakirjasarjan toinen osa. Kirjoja on sarjassa ilmestynyt tähän mennessä kaikkiaan viisi. Olemme tyttäreni kanssa Typy-kirjojen faneja. Mielikuvituksella maustetut elämänläheiset, oivaltavat kertomukset puhuttelevat. 

Sari Airolan suloisen kuvituksen väritys on tavanomaisesta poikkeava. Kuvissa on käytetty vain muutamia värejä, ja osia kuvista on jätetty kokonaan värittämättä. Tämä tekee kuvituksesta levollisen, tyylikkään ja kiinnostavan.

On hauskaa, että kirjassa on pari aukeamaa, joilla ei ole tekstiä lainkaan. Tarinaa kerrotaan pelkillä kuvilla. Kannatan kirjoja, jotka laittavat lapsen oman mielikuvituksen liikkeelle ja herättelevät tarinankertojaa lapsessa itsessään. On hyvä, ettei kaikkea anneta valmiiksi pureskeltuna.

Typy ja muriseva mörkö

Teksti: Sanna Isto & Eppu Nuotio

Kuvitus: Sari Airola
Kustantaja: Bazar 2016

LUE MYÖS NÄMÄ:

Typy ja kelju keiju

Typy ja topakka tonttu

Öisellä Pikkusaarella etsitään kadonnutta soittorasiaa

"Hei taas täältä Pikkusaaresta! Oletko valmis uuteen seikkailuun?"

Näin kysytään kirjan Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia (Bazar 2020) takakannessa. Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan kuvittama kirja on jatkoa kirjoille Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä (Bazar 2018) sekä Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi (Bazar 2019).

Meitä tyttäreni kanssa ei tarvitse kahdesti kutsua seikkailuun. Rakastamme Pikkusaarta eli Saara Vallinevan käsissä muotoutunutta suloista saarta jossain keskellä merta. Kirjasarjan kuvitus on toteutettu valokuvaamalla Vallinevan rakentamia pienoismaailmoja. Myös henkilöhahmot ovat saaneet muotonsa Vallinevan taitavissa käsissä.

Pikkusaarella asustelee monenlaisia lintuja sekä muita eläimiä ja ötököitä. Ensimmäisen kirjan päähenkilö Pirkko Punarinta pitää saarella viihtyisää majataloa. Sinne uusimmassa kirjassa asettuu kesäloman viettoon Andalusiasta poikineen Suomeen lentänyt Paola Pääsky.

Raskaan matkan jälkeen pääskypojat käyvät illalla majatalossa ylikierroksilla. Paolan on saatava ne rauhoittumaan yöunille. Se onnistuu soittorasian avulla — tai onnistuisi, jos soittorasia ei olisi kadonnut. Yksi matkalaukuista on hävinnyt matkalla, ja juuri siinä oli soittorasia, jota Paola soittaa pojilleen joka ilta.

Taivas Pikkusaaren yllä on jo hämärtynyt, mutta ei auta muu kuin lähteä etsiskelemään laukkua. Muuten Pirkon majatalossa ei nuku kukaan.

Kaupat eivät enää ole auki, eikä juuri ketään ei ole liikkeellä. Kukaan ei ole nähnyt kadonnutta laukkua. Kun pääskyjen voimat alkavat loppua, näkyviin ilmestyy lyhtyjen valaisema yökahvila. Kahvilassa soittavan orkesterin musiikki ja lämmin kaakao rauhoittavat levottomat pääskyset.

Selviääkö kadonneen matkalaukun arvoitus ja löytyykö tuiki tärkeä soittorasia?

Tätä kirjaa ei voi muuta kuin ylistää. Eppu Nuotion hieno tarina ja Saara Vallinevan lumoava kuvitus ansaitsevat kiitosta. Suosittelen lämpimästi!

Eppu Nuotio: Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia

Kuvitus: Saara Vallineva

Kustantaja: Bazar 2020

Pieni Helmet-lukuhaaste 2020

Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 21 "kirjassa lennetään".

Lastenkirjakevät 2020 - Kiinnostavimmat jatko-osat

Kustantamoiden uutuusluetteloiden selailu on koukuttavaa ajanvietettä. Kevään uutuuksia esittelevät katalogit ilmestyivät niin aikaisin syksyllä, etten ollenkaan ehtinyt paneutua niihin silloin. Olinhan vielä fiiliksissä syksyn uutuuskirjoista, ja sitten painoivatkin jo joulukirjat päälle. Uudenvuoden jälkeen on ollut vihdoin aikaa selailla luetteloita.
 
Todella monet hyväksi havaitut kuvakirjasarjat saavat jatkoa. Jatko-osissa on se hyvä puoli, että suunnilleen tietää jo ennalta mitä tulee saamaan. Kivoille kirjoille monesti toivookin jatkoa. Tietenkään kaikki sarjat eivät ole onnistuneita. On inhottavaa, jos sarjan uudet osat tuntuvat vain vanhan toistolta. Pahinta on, jos tytär pitää sarjasta, jota ei itse jaksaisi lukea.

Nyt alkuvuodesta on ilmestymässä tosi paljon kiinnostavia jatko-osia, joita minäkin odotan innolla. Niinpä tämä postaus on omistettu kokonaan jatko-osille.

Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-poika osoittaa mieltä (Etana Editions 2020) Onni ryhtyy puolustamaan rakasta puistoaan, joka aiotaan jyrätä autotien ja raitiovaunukiskojen tieltä.

Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittamassa ja Sari Airolan kuvittamassa Typy ja nokkela noita -kirjassa (Bazar 2020) vauhdikas ja hyvällä mielikuvituksella varustettu Typy kohtaa leikkipuistossa luudalla lentävän noidan.

Riikka Jäntin ihastuttavan Pikku Hiiri -sarjan kuudennessa osassa Pikku Hiiren hellekesä (Tammi 2020) Hiiru ja äiti viettävät kesälomaa kaupungissa. Helteisiin päiviin mahtuu monenlaista hauskaa puuhaa.

Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan jännittävästi kuvittama Pikkusaari-sarja täydentyy kolmannella osalla. Kirjassa Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia (Bazar 2020) Paola Pääsky perheineen saapuu Andalusiasta kesänviettoon Pikkusaarelle. Yksi matkalaukuista katoaa ja sen mukana soittorasia, jota ilman perheen pienokaiset eivät saa unta iltaisin. Löytyykö soittorasia öisestä saaresta?

Tytär onkin jo kysellyt jatkoa Veera Salmen kirjoittamaan ja Elina Warstan kuvittamaan Päiväkoti Heippakamu -sarjaan. Nyt sellainen tulee. Päiväkoti Heippakamu — Hung ja pantteripako (Otava 2020) kertoo päiväkodin hymysuusta Hungista, josta tulee päiväkodin hulinassa hurja pantteri Pampam. Pampamin on pakko päästä pakoon.

Anneli Kannon kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Viisi Villiä Virtasta -sarja täydentyy jo yhdennellätoista osalla. Veera Virtanen ja kiusaaja -kirjassa (Karisto 2020) Veera alkaa saada ilkeitä viestilappuja. Kuka Veeraa oikein kiusaa ja miksi? 

Touhukaverukset päättävät perustaa uuden kaikille avoimen museon Ninni Oljemarkin kirjassa Touhukaverukset — Museo kaikille (Otava 2020). Villisika haluaisi esitellä kaupunkilaisille itse maalaamaansa taulua, mutta entä jos kukaan ei pidäkään siitä. Rohkaistuuko Villisika?

Johanna Hulkon luoma ja Marjo Nygårdin kuviksi herättämä ihana, hurja Maija pohtii kirjasarjan kolmannessa osassa Pieni Maija (Karisto 2020), onko hän pieni vai iso. Pohdinta kumpuaa siitä, että Maijasta on tulossa isosisko.

Nelli Hietalan luoma Kerttu on aiemmin tavattu tutustumassa kärpäseen. Kirjasarjan toisessa osassa Kerttu ja murkku (Karisto 2020) vuorossa on muurahainen. Löytyykö Kertun palikkataloon muuttaneelle murkulle kaveria? Ihastuttava kuvitus on Sari Airolan. 

Pipsa Pentin esikoisteoksessa Lyyli pelasti hurjan paperihukan sieppaamia paperiprinsessoja. Kirjassa Lyyli ja karmea värinkäsitys (Otava 2020) Lyylin kekseliäisyys joutuu taas koetukselle pahanilmanlintujen hyökätessä. Pentti on loihtinut viisaan sadun väreistä ja niiden mahdollisuuksista.

Kirsti Kurosen ja Karoliina Pertamon kehuttu kirja Kerro minulle kaunis sana saa jatkoa. Ilmapiiri päähenkilö Jaakon kotona ei ole muuttunut onnellisemmaksi sitten edellisen kirjan. Uutuuskirjassa Näytä minulle hassu ilme (Karisto 2020) Jaakko lähtee keräämään iloisempia ilmeitä isän pikakamera apunaan.

Taaperoita ja vanhempia ihastuttaneesta Anna Krogeruksen kirjoittamasta ja Erika Kallasmaan kuvittamasta Muttinen ja äiti -kirjasta tuttu Muttinen seikkailee vaarinsa kanssa kirjasarjan toisessa osassa Muttinen ja vaari (WSOY 2020). Vaari hoitaa Muttista — vai onko se sittenkin toisinpäin?

Miltä lapsesta tuntuu joulun odotus jouluttomassa kodissa?

Joulukuun alkaessa Typyn kotona sattuu vesivahinko. Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittama ja Sari Airolan kuvittama kirja Typy ja topakka tonttu alkaa siitä, kun Typy lähetetään remonttia pakoon asumaan tympeän Bertta-tädin luokse.

Typy ei ole ollenkaan iloinen. Ei ole kiva odottaa joulua sellaisessa kodissa, jossa ei ole vietetty joulua kahteenkymmeneenkahteen vuoteen. Kaapin ylähyllyltä Bertta-täti sentään löytää vanhan joulukoristelaatikon Typyn kaipailtua joulutavaroita.

Koska Bertta-täti ei ole järin puhelias, on hyvä, että Typy löytää joulukoristelaatikosta ihka oikean joulutontun! Se kyllä on puheliaalla päällä päästyään vihdoin vuosien jälkeen ulos laatikon uumenista.

Typy päättää, että tonttu tarvitsee piristystä. Jos on ollut niin kauan ilman joulua, tarvitsee kaiken, mitä jouluun kuuluu. Tehtyään aikansa jouluisia asioita Typy ja tonttu oivaltavat, että myös Bertta-täti pitäisi saada innostumaan joulusta. Vaikka Typy ja tonttu kuinka yrittävät, Bertta-täti vaikuttaa päivä päivältä väsyneemmältä.

"'Nyt loppui tämä kaikki', Bertta-täti puhisee. 'Minä en ole tänne joulua kaivannut.'"

Aatonaattona Bertta ja Typy saavat iloisia uutisia. Remontti Typyn kotona on valmis ja Typy voi palata seuraavana päivänä kotiin. Vaan eipä osaa täti aavistaa, ettei Typy ole luovuttanut pyrkimyksissään saada täti joulumielelle. Typyllä on vielä yksi valtti hihassaan. Hän järjestää Bertta-tädille unohtumattoman joulun. Taitaapa lopultakin nousta hymy liikuttuneen tädin huulille.

Typy ja topakka tonttu aloitti Typystä kertovan kirjasarjan. Olemme tyttäreni kanssa ihastuneet vallattomaan ja valloittavaan Typyyn, jonka elämää on saatu seurata jo neljän kirjan verran. Viides kirja Typy ja nokkela noita ilmestyy keväällä.

Pidämme kovasti Sari Airolan kiehtovasta kuvitustyylistä. Airola käyttää hallitusti vain muutamia värejä ja jättää osia kuvista kokonaan värittämättä. Hänen hahmonsa näyttävät hellyyttäviltä ja vetoavat viisivuotiaaseeni.


Sanna Isto & Eppu Nuotio: Typy ja topakka tonttu
Kuvitus: Sari Airola
Kustantaja: Bazar 2015 

Metsäretkelle

Miltä kuulostaisi retki metsään? Eppu Nuotion kirjoittaman ja Aino Louhen kuvittaman Metsäretki-kirjan päähenkilö Fiinu ainakin on innoissaan.

"'Juhuu!' Fiinu riemuitsee. 'Metsäretki odottaa!'"

Metsäretki on Tämä vai tuo? -sarjan neljäs teos ja sarjan aiempien osien tavoin siinä tehdään jatkuvasti valintoja. Täytyy esimerkiksi päättää, mitä metsäretkelle laitetaan päälle, kumpaan suuntaan käännytään risteyksessä, mikä reitti valitaan metsässä ja missä syödään eväät.

Tuttu metsä tarjoaa kaikille aisteille nautintoja. Metsä on täynnä ääniä, sammaleen poski tuntuu pehmeältä ja muurahaiskeko hätkähdyttää suuruudellaan.

"Missään muualla ei ole sellaista kuin metsässä. Ihan huomaamatta Fiinu ja äiti lakkaavat puhumasta. Hetken he vain kuuntelevat, mitä metsällä on kerrottavana."  

Kotiin viemisiksi kerätään iso kimppu oksia. Kotona oksat puhkeaisivat lehtiin ja niin saataisiin nauttia palasta metsää kotonakin.

Nuotion tekstissä ovat läsnä ainoastaan Fiinu ja Fiinun äiti. Kuviin Louhi on kuitenkin piirtänyt mukaan taaperokokoisen pikkusisaruksen, joka kulkee matkassa mukana. Mielenkiintoinen valinta. Isä loistaa poissaolollaan, mikä tekee kirjasta samaistuttavan myös niissä perheissä, joissa isä ei syystä tai toisesta ole läsnä arjessa.

Aino Louhi on kehittynyt kuvittajana. Muistan odottaneeni hänen ensimmäistä kirjankuvitustaan malttamattomana ja sitten verranneeni sitä hänen kuuluisan äitinsä töihin. Muistan tunteneeni itseni vähän pettyneeksi, mutta enää pettymykselle ei ole sijaa. 

Neljännen Tämä vai tuo? -kirjan kuvitus on ihana! Tavallista arkea hienosti kuvittava Louhi pystyy kuvillaan välittämään loistavasti henkilöiden tunnetiloja. Metsässä on niin kaunista, että tekisi mieli lähteä heti metsäretkelle.


Eppu Nuotio: Tämä vai tuo? - Metsäretki
Kuvitus: Aino Louhi
Kustantaja: Bazar Kustannus 2019

Top 3 - Kesäkuun nautittavimmat kirjat

Kuten viime kuussa, päätin tässäkin kuussa esitellä kolme kirjaa, joista nautimme tyttäreni kanssa eniten. Tälläkin kertaa valintaa tehdessä on huomioitu vain kirjat, joista en ole kirjoittanut jo omaa postausta.

Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi
 

Viime kesän paras lastenkirjaostokseni on Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan kuvittama Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä (Bazar Kustannus 2018). Kun samoilta tekijöiltä ilmestyi tänä vuonna toinen teos, Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi, minun oli PAKKO saada se. Molemmissa kirjoissa on samantyyppinen juoni. On merensaarella asuva tai mökkeilevä lintu, jolta katoaa jotakin. Tuota jotain sitten etsitään ja kirjan lopussa se löytyy.

Kauko Kivitasku on kadottanut onnenkivensä. Hän on saanut sen jo pikkupoikana vaariltaan tuliaiseksi kaukomailta. Se on aina hänen taskussaan, paitsi nyt tasku on tyhjä. Kauko etsii kaikkialta. Hän palaa niihin paikkoihin, joissa on ehtinyt saarelle tultuaan käydä, kuten kaupassa ja jäätelökioskilla. Saarelaiset auttavat etsinnöissä, mutta kivi pysyy piilossa. Kirjalla on hiukan yllättävä, onnellinen päätös.

Kirjoista tekee erityisen niiden kuvitus. Kuvataiteilija ja kuvittaja Saara Vallineva on rakentanut teosten pienoismaailmat. Kirjojen kuvat ovat valokuvia Vallinevan rakennelmista. Olen hulluna nukkekoteihin ja kaikenlaisiin muihinkin pienoismaailmoihin ja siksi jaksan väsymättömästi ihailla näitäkin kuvia.

Tyttäreni piti kirjasta niin paljon, että hän pyysi minua lukemaan sen myös parhaalle kaverilleen.

Eppu Nuotio: Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi

Kuvitus: Saara Vallineva

Kustantaja: Bazar Kustannus 2019 

Koira nimeltään Kissa

 

Runoilija Tomi Kontion kirjoittamassa ja Elina Warstan kuvittamassa kirjassa Koira nimeltään Kissa tavataan sekarotuinen koira, jolle äiti on antanut nimen Kissa, koska kissat ovat itsenäisiä. Itsenäisyyttä Kissa tarvitseekin, sillä sen isä on häipynyt jo ennen sen syntymää ja äitikin häipyy sen ollessa vielä nuori.

Koettuaan monenlaista torjutuksi tulemista Kissa päätyy Helsinkiin, jossa oppii elämään itsenäisesti.

"Minä olin itsenäinen, niin kuin kissat, vaikka omasta mielestäni olin ehkä sittenkin yksinäinen. Enkä minä olisi halunnut olla yksinäinen, enkä ehkä itsenäinenkään, jos se merkitsi yksinäisyyttä."

Kaikki muuttuu, kun Kissa tapaa spurgun, joka makaa pusikossa pahvilaatikoiden alla. Mies ja koira huomaavat olevansa aika samanlaisia ja siihen loppuu molempien yksinäisyys. Vaikka äiti opetti Kissan olemaan luottamatta kehenkään, se oppii luottamaan mieheen, lapsiin, ihmisiin, eläimiin ja maailmaan.

Itse pidin Tomi Kontion hienosta kielestä ja moniulotteisesta tarinasta. Pidin myös siitä, kuinka kotikaupunkini Helsinki oli vahvasti läsnä kirjassa. Tytärtä nauratti ajatus koirasta nimeltään Kissa, ja lausetta toisteltiin kertomuksessa tavan takaa. Pidimme molemmat Elina Warstan seesteisestä mutta äärimmäisen ilmaisuvoimaisesta kuvituksesta. 

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa
Kuvitus: Elina Warsta
Kustantaja: Teos 2016
2. painos 

Piikkipallo ihan pihalla

 

Luontoaiheiset lasten tietokirjat ovat meillä suosittua lukemista. Tässä kuussa ihastuimme Tuula Nyströmin kirjoittamaan ja Laila Nevakiven kuvittamaan kirjaan Piikkipallo ihan pihalla. Kirja on kattava tietopaketti siilistä. Se kertoo siilin keväästä, kesästä, syksystä ja talvesta. Se kertoo sen syntymästä ja elintavoista. Se kertoo ihmisen roolista siilin auttajana. Siili nimittäin elelee mieluiten siellä, missä ihminenkin.

Jotta kirja ei olisi silkkaa tiukkaa asiaa, siinä tavataan Venni ja Tuisku -nimiset lapset, joiden kanssa yhdessä lukija voi tutustua siiliin ja rakentaa vaikkapa siilille talvipesän Vennin opastuksella.

Opin kirjasta jotain aivan uuttakin. Minulle on aina opetettu, että siili on Suomessa vieraslaji. Niin ei välttämättä olekaan. Vaikka siilejä tuotiinkin Suomeen 1800-luvulla Balttiasta ja Ruotsista, siilejen tiedetään asuneen Suomessa jo ennen jääkautta.

"On mahdollista, että siili on selvinnyt jääkaudesta jossakin puolella Suomea, sillä se on elänyt Suomessa jo ennen jääkautta. Ehkä siili ei olekaan vieraslaji, kuten sanotaan eläimistä tai kasveista, jotka eivät ole alkuperältään suomalaisia."

Itse pidin varsinkin kuvituksesta. Laila Nevakiven kuvitukset jaksavat aina ihastuttaa minua. Kirja on muutenkin ulkoisesti miellyttävä. Suuri kiitos oikeasta kluuttiselästä.

Tuula Nyström: Piikkipallo ihan pihalla
Kuvitus: Laila Nevakivi
Kustantaja: Maahenki 2017  


LUE MYÖS TÄMÄ:

Top 3 - Toukokuun nautittavimmat kirjat


  

Keijukin osaa keljuilla

Kuten lukemattomat pikkutytöt, tyttäreni tykkää keijuista. Jouduin äskettäin lukemaan hänelle Disneyn keijukirjan. En ymmärrä, miksi Disney-kirjat usein tuntuvat minusta niin raskaalta pakkopullalta. En kerta kaikkiaan jaksaisi lukea niitä.

Niinpä ilahduin suuresti, kun löysin eilen Akateemisen kirjakaupan alesta keijukirjan, jonka lukemisesta itsekin nautin. Akateemisen Ystäväklubilaisille alekirjat olivat nyt aivan liian houkuttelevan halpoja. Vietin pitkän tovin lastenkirjoja penkoen yrittäen hillitä ostohalujani. Aika monta kirjaa silti tarttui mukaan. Laskin säästäneeni yli 75 euroa alkuperäishintoihin verrattuna – jos ostamalla ylipäätään on mahdollista säästää.

Paras löytö oli tuo keijukirja: Typy ja kelju keiju. Sen on kirjoittanut Sanna Isto ja Eppu Nuotio ja kuvittanut Sari Airola. Kirja ilmestyi marraskuussa 2017 ja se oli kolmas kirja Typy-sarjassa. Aiemmat osat olemme lainanneet kirjastosta ja tykänneet kovasti. Viime vuonna ilmestyi neljäskin Typy-kirja.

Typy on pieni tyttö, jonka kotona järjestetään juhlat. Bertta-täti on tullut auttamaan ja neuvoo Typyä pysymään poissa jaloista. Suunnatakseen Typyn mielenkiinnon muualle, hän on hankkinut tälle keijupaperinuken.

Huolellisesti Typy leikkaa keijun irti paperista ja yllättyy sitten melkoisesti, kun keiju pyrähtää lentoon. Ensin Typy ilahtuu, mutta pian ilo vaihtuu tyrmistykseen, sillä keiju onkin melkoinen ilkimys!

"Muutama kahvikuppi kaatuu, kun Typy puikkelehtii vieraiden jaloissa. Mutta Typy ei voi hidastaa vauhtiaan, sillä keiju on löytänyt sokerikulhon ja viskoo vieraita sokeripaloilla.
'Typy!' Bertta-täti käskee. 'Ei saa riehua!'
Typy ei ehdi selittää, sillä keiju livahtaa juuri pöydän alle ja vetelee vieraiden kengännauhoja auki."

Erityisesti keiju himoitsee kakkua. Kun kakku sitten tuodaan pöytään, keiju osaa taas kerran yllättää. 

Kirja sopii erinomaisesti tyttärelleni, joka on sukunsa ainoa lapsi. Uskon, että sukujuhlat voivat joskus tuntua tylsiltä ja turhauttavilta. Itse kylläkin olin rauhallinen lapsi ja kuuntelin mielelläni aikuisten puheita, mutta tyttäreni on tyystin eri maata.

Luimme kirjan heti eilen iltasaduksi. "Se oli kiva kirja", tyttäreni kommentoi. Hän jäi kuitenkin pohtimaan, mitkä juhlat olivat kyseessä. Sitä ei kirjassa avata – viisaasti, sillä se tekee kirjasta monikäyttöisemmän.

Sari Airolan kuvitus on pastellinsävyinen. Se hehkuu punaisen, roosan ja keltaisen sävyissä. Kuvia ei ole väritetty kokonaan, vaan esim. Typyssä värikästä on vain punainen mekko ja vaaleanpunaiset posket. Tekniikka tekee kuvituksesta tavanomaista kiinnostavamman.


Sanna Isto & Eppu Nuotio: Typy ja kelju keiju
Kuvitus: Sari Airola
Kustantaja: Bazar Kustannus Oy