Top 3 - Kesäkuun nautittavimmat kirjat

Kuten viime kuussa, päätin tässäkin kuussa esitellä kolme kirjaa, joista nautimme tyttäreni kanssa eniten. Tälläkin kertaa valintaa tehdessä on huomioitu vain kirjat, joista en ole kirjoittanut jo omaa postausta.

Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi
 

Viime kesän paras lastenkirjaostokseni on Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan kuvittama Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä (Bazar Kustannus 2018). Kun samoilta tekijöiltä ilmestyi tänä vuonna toinen teos, Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi, minun oli PAKKO saada se. Molemmissa kirjoissa on samantyyppinen juoni. On merensaarella asuva tai mökkeilevä lintu, jolta katoaa jotakin. Tuota jotain sitten etsitään ja kirjan lopussa se löytyy.

Kauko Kivitasku on kadottanut onnenkivensä. Hän on saanut sen jo pikkupoikana vaariltaan tuliaiseksi kaukomailta. Se on aina hänen taskussaan, paitsi nyt tasku on tyhjä. Kauko etsii kaikkialta. Hän palaa niihin paikkoihin, joissa on ehtinyt saarelle tultuaan käydä, kuten kaupassa ja jäätelökioskilla. Saarelaiset auttavat etsinnöissä, mutta kivi pysyy piilossa. Kirjalla on hiukan yllättävä, onnellinen päätös.

Kirjoista tekee erityisen niiden kuvitus. Kuvataiteilija ja kuvittaja Saara Vallineva on rakentanut teosten pienoismaailmat. Kirjojen kuvat ovat valokuvia Vallinevan rakennelmista. Olen hulluna nukkekoteihin ja kaikenlaisiin muihinkin pienoismaailmoihin ja siksi jaksan väsymättömästi ihailla näitäkin kuvia.

Tyttäreni piti kirjasta niin paljon, että hän pyysi minua lukemaan sen myös parhaalle kaverilleen.

Eppu Nuotio: Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi

Kuvitus: Saara Vallineva

Kustantaja: Bazar Kustannus 2019 

Koira nimeltään Kissa

 

Runoilija Tomi Kontion kirjoittamassa ja Elina Warstan kuvittamassa kirjassa Koira nimeltään Kissa tavataan sekarotuinen koira, jolle äiti on antanut nimen Kissa, koska kissat ovat itsenäisiä. Itsenäisyyttä Kissa tarvitseekin, sillä sen isä on häipynyt jo ennen sen syntymää ja äitikin häipyy sen ollessa vielä nuori.

Koettuaan monenlaista torjutuksi tulemista Kissa päätyy Helsinkiin, jossa oppii elämään itsenäisesti.

"Minä olin itsenäinen, niin kuin kissat, vaikka omasta mielestäni olin ehkä sittenkin yksinäinen. Enkä minä olisi halunnut olla yksinäinen, enkä ehkä itsenäinenkään, jos se merkitsi yksinäisyyttä."

Kaikki muuttuu, kun Kissa tapaa spurgun, joka makaa pusikossa pahvilaatikoiden alla. Mies ja koira huomaavat olevansa aika samanlaisia ja siihen loppuu molempien yksinäisyys. Vaikka äiti opetti Kissan olemaan luottamatta kehenkään, se oppii luottamaan mieheen, lapsiin, ihmisiin, eläimiin ja maailmaan.

Itse pidin Tomi Kontion hienosta kielestä ja moniulotteisesta tarinasta. Pidin myös siitä, kuinka kotikaupunkini Helsinki oli vahvasti läsnä kirjassa. Tytärtä nauratti ajatus koirasta nimeltään Kissa, ja lausetta toisteltiin kertomuksessa tavan takaa. Pidimme molemmat Elina Warstan seesteisestä mutta äärimmäisen ilmaisuvoimaisesta kuvituksesta. 

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa
Kuvitus: Elina Warsta
Kustantaja: Teos 2016
2. painos 

Piikkipallo ihan pihalla

 

Luontoaiheiset lasten tietokirjat ovat meillä suosittua lukemista. Tässä kuussa ihastuimme Tuula Nyströmin kirjoittamaan ja Laila Nevakiven kuvittamaan kirjaan Piikkipallo ihan pihalla. Kirja on kattava tietopaketti siilistä. Se kertoo siilin keväästä, kesästä, syksystä ja talvesta. Se kertoo sen syntymästä ja elintavoista. Se kertoo ihmisen roolista siilin auttajana. Siili nimittäin elelee mieluiten siellä, missä ihminenkin.

Jotta kirja ei olisi silkkaa tiukkaa asiaa, siinä tavataan Venni ja Tuisku -nimiset lapset, joiden kanssa yhdessä lukija voi tutustua siiliin ja rakentaa vaikkapa siilille talvipesän Vennin opastuksella.

Opin kirjasta jotain aivan uuttakin. Minulle on aina opetettu, että siili on Suomessa vieraslaji. Niin ei välttämättä olekaan. Vaikka siilejä tuotiinkin Suomeen 1800-luvulla Balttiasta ja Ruotsista, siilejen tiedetään asuneen Suomessa jo ennen jääkautta.

"On mahdollista, että siili on selvinnyt jääkaudesta jossakin puolella Suomea, sillä se on elänyt Suomessa jo ennen jääkautta. Ehkä siili ei olekaan vieraslaji, kuten sanotaan eläimistä tai kasveista, jotka eivät ole alkuperältään suomalaisia."

Itse pidin varsinkin kuvituksesta. Laila Nevakiven kuvitukset jaksavat aina ihastuttaa minua. Kirja on muutenkin ulkoisesti miellyttävä. Suuri kiitos oikeasta kluuttiselästä.

Tuula Nyström: Piikkipallo ihan pihalla
Kuvitus: Laila Nevakivi
Kustantaja: Maahenki 2017  


LUE MYÖS TÄMÄ:

Top 3 - Toukokuun nautittavimmat kirjat


  

Top 3 — Toukokuun nautittavimmat kirjat

Maailma on täynnä kiinnostavia lastenkirjoja. Luemme tyttäreni S:n kanssa paljon ja törmäämme hyviin kirjoihin jatkuvasti. Olisi kiva pystyä kirjoittamaan niistä kaikista, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista. Jonkinlaista valintaa on pakko tehdä.

Tässä sadannessa postauksessani päätin esitellä teille kolme kirjaa, joista nautimme erityisesti tässä kuussa. Kirjat on valittu sillä perusteella, että niistä nauttivat niin äiti kuin tytär. Valintaa tehdessä on huomioitu vain kirjat, joista en ole jo kirjoittanut omaa postausta. Isabel Minhós Martinsin ja Yara Konon teos Sata siementä, jotka lensivät pois olisi itseoikeutetusti kuulunut kolmen kärkeen, mutta en esittele sitä uudelleen, kun olen jo siitä kirjoittanut.

Erakkorapu etsii kotia

Eric Carlen kirjoittama ja kuvittama Erakkorapu etsii kotia edustaa Carlen pettämätöntä tyyliä. Kirjassa erakkorapu on kasvanut liian suureksi kotina käyttämään kotiloonsa. On aika etsiä uusi koti. Suurempi kotilo löytyy melko helposti, mutta erakkoravun mielestä se on liian arkisen näköinen. Alkaa vuoden kestävä matka, jonka aikana rapu muokkaa kodista mieleisensä.

Lapsi voi opetella kirjan avulla kuukauden nimet. Kirjaa voi lukea myös loistavana tietokirjana joistain meressä elävistä olioista.

Äiti piti eniten Eric Carlen mahtavasta taiteellisesta, kollaasitekniikalla toteutetusta kuvituksesta. S kiinnostui merenelävistä: erakkoravuista, merivuokoista, meritähdistä, koralleista, etanoista, merisiileistä ja lyhtykaloista. Kirjan viimeiselle sivulle on koottu tietoa näistä kirjassa mainituista eliöistä. Tämä tietopaketti taisi kiinnostaa S:ää eniten.

Eric Carle (teksti ja kuvat): Erakkorapu etsii kotia
Englanninkielinen alkuteos: A House for Hermit Crab
Suomennos: Silja Hiidenheimo
Kustantaja: Weilin+Göös 1989

What's Up?

Olivia Cosneaun ja Bernard Duisitin What's Up? on paitsi kirja myös paperinen taideteos. Se kertoo erilaisista linnuista. Teksti on hyvin lyhytsanaista ja yksinkertaista. Joka aukeamalla linnuilta kysytään "Hei linnut, mikä meininki?", jonka jälkeen linnut vastaavat, mitä ovat parhaillaan tekemässä.

"Hey little owl, what's up?
I'm waking up."

Kirjan varsinainen juju on kivalla graafisella tyylillä piirretyt kuvat, joissa on aina jokin ponnahduselementti. Englanniksi kirjaa kuvataan termillä "a FLIP-FLAP-POP-UP book". Kun vetää nuolella varustetusta läpästä, linnut liikkuvat. Riikinkukko levittää siipensä, tikka hakkaa puuta ja punarinta pyrähtää lentoon.

Ostin kirjan parisen vuotta sitten Ateneumin myymälästä. Museokaupat ovat loistavia paikkoja löytää kiinnostavia kirjoja!

Äiti ja S pitivät molemmat eniten ponnahtavista linnuista.

Olivia Cosneau (teksti ja kuvat): What's Up?
Ponnahduskuvien tekninen suunnittelu: Bernard Duisit
Ranskankielinen alkuteos: Tu fait quoi?
Kustantaja: Thames & Hudson Ltd, London 2017

Kun minä synnyin

Millaista oli tulla tähän maailmaan? Sitä Isabel Minhós Martins pohtii Madalena Matoson kuvittamassa kirjassa Kun minä synnyin. Kaikki oli ennennäkemätöntä ja uutta. Ei tuntenut vielä ketään, ei ollut nähnyt vielä mitään. Maailma tarjosi aisteille ihania yllätyksiä. Oli niin paljon koettavaa ja opittavaa, ja oppiminen jatkuu yhä.

"Kun minä synnyin, en osannut edes haaveilla taivaasta tai siitä että taivas muuttaa väriään tai siitä miten kauniita pilvet ovat.

Kun minä synnyin, kaikki oli uutta.

Kaikki odotti ensi kertaansa."

Kuvien päälle ladottu teksti on kuin moderni runo. Kuvat ovat tyylikkään graafiset. Taustavärinä nähdään paljon mustaa, mikä on ehkä viittaus siihen, että äidin mahassa oli vain pimeyttä, ei mitään nähtävää.

Äitiä ihastutti eniten runonomaisesti virtaava kieli, jota oli nautinto lukea ääneen. S:lle tuntui olevan tärkeintä kirjan herättämä keskustelu. Kirja kirvoitti hänet pohtimaan omaa syntymäänsä ja kyselemään, millainen hän itse oli vastasyntyneenä.


Isabel Minhós Martins: Kun minä synnyin
Kuvitus: Madalena Matoso
Portugalinkielinen alkuteos: Quando eu nasci
Suomennos: Antero Tiittula
Kustantaja: Etana Editions 2019