"Puu odotti.
Se odotti jälkikasvua.
Toiveikkaana tietenkin.
Se toivoi hartaasti
että kaikki menisi hyvin.
Se odotti enää
että koittaisi täydellinen päivä,
oikea päivä,
juuri se päivä!"
Näin alkaa Isabel Minhós Martinsin kirjoittama ja Yara Konon kuvittama teos Sata siementä, jotka lensivät pois.
Kuvakirjan aiheena on erään havupuun lisääntyminen. Ei kuulosta järin kiinnostavalta, mutta todellisuudessa kirja on hurmaava! Sen kieli on kuin modernia runoa, joka soljuu eteenpäin vangiten lukijan mielenkiinnon. Tekstiä on ihana lukea ääneen.
Puu – mänty luullakseni – pudottaa kävyistään sata siementä, ja kirjassa seurataan, miten siemenille käy. Huonosti! Suurin osa jää ilman kasvuedellytyksiä. Ne putoavat paikkoihin, joissa eivät voi itää, linnut syövät ne, ötökät kaivertavat niihin koloja tai oravat vievät ne. Osa kuolee janoon. Kun sadasta siemenestä on enää kolme jäljellä, kirjailija toteaa, että taitaa olla paikallaan "istua hetkeksi itkemään".
Loput kolme siementä itävät ja versovat, mutta taimista yksikään ei selviä! Siihenkö kirja siis päättyy? Ei nyt sentään! Onneksi luonto on ihmeellinen. Kun kaikki näyttää menetetyltä, se ei olekaan sitä. Kymmenen uutta puuta metsään sittenkin saadaan.
Vaikka itse hurmaannuin kirjasta heti, kun näin sen kirjastossa, en ollut varma pitäisikö tyttäreni siitä. Moderni kuvitustyyli on melko taiteellinen, eivätkä sellaiset kuvitukset aina uppoa tyttäreeni. Tästä kirjasta tyttäreni kuitenkin piti.
Kirjan lopussa on aukeama, jossa esitellään eri puiden siemeniä ja niiden keinoja selviytyä paremmin. Aukeamalta oppii mm. että lehmuksen siemenet kulkevat ilmassa helikopteri muistuttavan väkkyrän avulla ja että eräiden pyökkilajien siemenet ovat väkäsiä täynnä, jotta ne takertuisivat eläinten turkkeihin ja kulkeutuisivat kauas. Tämä tietoaukeama kiehtoi tytärtäni kaikkein eniten.
Kun kirja oli luettu ja suljin kannen, tytär sieppasi kirjan minulta. Sitten hän rupesi laskemaan. Hän on äskettäin oppinut laskemaan 110:een ja nyt hän alkoi laskea kuvissa näkyviä siemeniä. Siemeniä tosiaan näkyy kuvissa – PALJON. Kuvista löytyi myös runsaasti muuta laskettavaa. Kirjaa ei siis kannata valita iltasaduksi, jos omaa laskemisesta kiinnostuneen lapsen. Nukkumaanmenosta ei meinannut tulla mitään.
Aikuislukijan mielestä (tai ainakin minun mielestäni) kirjan on pakko olla vertauskuvallinen. Siinä täytyy olla jokin kätketty merkitys. Mutta mikä? Alussa lainaamani sanat tuovat mieleen oman raskausaikani. Lisääntyminen tuntui suurelta ihmeeltä ja vaikutti uskomattomalta, että kaikki voisi onnistua hyvin. Onko puun lisääntyminen siis allegoria ihmisen lisääntymisestä, mikä kaikilla ei suinkaan ole helppoa?
Voisiko siementen lentäminen toisaalta kuvasta sitä aikaa, jolloin lapset lähtevät pesästä ja alkavat elää omillaan? Vanhemmat toivovat, että kaikki menee hyvin, mutta lapsilla on oma vapaa tahtonsa ja taipumus tehdä valintoja, jotka eivät vanhempia miellytä. Lapset eivät ehkä menestykään ja kukoista niin hyvin kuin vanhemmat toivoisivat.
Vai ajattelenko siemeniä liian konkreettisesti? Jospa ne ovat vertauskuva haaveista, toiveista, unelmista tai ajatuksista. Jotkin unelmamme löytävät kasvualustan ja käyvät lopulta toteen. Toiset hukkuvat omaan mahdottomuuteensa ja toiset unelmat kariutuvat, kun muut sabotoivat ne.
Jos kertomusta peilaa Raamatun kylväjä-vertauksen valossa, siemenet voivat olla sanoja. Tarinan voi nähdä vertauskuvana minkä tahansa aatteen levittämisestä tai asian ajamisesta. Olipa aate omasta mielestä kuinka loistava tahansa, se ei uppoa kaikkiin.
Aikani pohdittua löysin tarinalle oman mieluisan tulkintani. Vertaan mäntyäidin siemeniä blogipostauksiini. Postaukset ovat osa minua, omia luomuksiani. Päästän ne maailmalle ja toivon parasta. Toivon, että ihmiset löytäisivät ne, lukisivat ne, pitäisivät niistä, innostuisivat esittelemistäni kirjoista, hankkisivat kirjat käsiinsä ja lukisivat niitä yhdessä lastensa kanssa. Koko ketju toteutunee vain harvassa tapauksessa, mutta jos niin käy edes joskus, olen onnellinen ja tunnen onnistuneeni.
Isabel Minhós Martins: Sata siementä, jotka lensivät pois
Kuvitus: Yara Kono
Portugalinkielinen alkuteos: Cem sementes que voaram
Suomennos: Antero Tiittula
Kustantaja: Etana Editions 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti