Kirjat ilman tekstiä

Tänään on Flooran päivä ja sen kunniaksi kaivoin hyllystämme esiin ihanan Molly Idlen kirjan Flora and the Flamigo. Flora and the Flamingo on ensimmäinen sanaton kirja, johon tutustuin.

Sanaton kirja (engl. silent book) on kuvakirja, jossa on vain kuvia, muttei lainkaan tekstiä. Konsepti haastaa miettimään omia tarinan kerronnan konventioita. Useimmat vanhemmat nykyaikana kai pitävät selvänä, että tarinankerronta lapselle on nimen omaan lukemista. Lukeminen on kuitenkin aika uusi ilmiö Suomen historian perspektiivistä katsottuna. Eivät esivanhempamme lukeneet. He kertoivat tarinoita suullisesti joko toistaen kuulemaansa tai keksien itse.

Sanaton kirja ei päästä helpolla. Ei voi vain laittaa aivoja narikkaan ja lukea lapselle mekaanisesti. Tarina täytyy rakentaa itse yhdessä lapsen kanssa kuvien pohjalta. Tarkoituksena on juurikin herätellä lapsen omia kertojanlahjoja. Sanattomat kirjat toimivat hienosti pohjana lapsen omalle luovuudelle.

Tyttäreni S ei ole ollut koskaan mikään suuri kertoja. Hänen ystävänsä "luki" kirjoja jo kolmivuotiaana eli otti kirjan käteensä ja kertoi tarinaa kuvien ja kuulemansa pohjalta. Olin vähän pahoillani, ettei S osoittanut samanlaista kiinnostusta.

Kun S täytti neljä, annoin hänelle Oppi & ilon Minä itse kerron tarinan -kortit (Sanoma Pro 2017). Pakkauksessa on sata kuvakorttia, joiden avulla voi keksiä ja kertoa omia tarinoita.

Sitten kuulin sanattomista kirjoista ja innostuin ajatuksesta. Flora and the Flamingo oli ensimmäinen sanaton kirja, jonka hankin.

Kirjassa on vain kaksi henkilöä: uimapukuun, uimalakkiin ja räpylöihin pukeutunut Flora-tyttö sekä vaaleanpunainen flamingo. Yhdessä he tekevät kuvissa tanssiliikkeitä. Välillä pyllähdetään ja murjotetaan, mutta sitten taas jatketaan. Kirjan lopussa hypätään veteen ja Floran ja flamingon peittelemätön riemu välittyy hienosti kuvista.

Kirjan kuvat ovat herkkiä. Sivut ovat yleisilmeeltään aika valkoiset. Hahmojen kuvaamiseen on käytetty vain muutamaa vaaleahkoa väriä. Ilmeet ja eleet on kuvattu niin osuvasti, että päähenkilöiden tunnetiloihin on helppo samaistua. 

Oman mielenkiintonsa tuovat useimmilla aukeamilla olevat luukut, joiden takaa paljastuu meneillään olevan liikesarjan seuraava vaihe. Tanssia harrastava S on ihastunut kirjaan. Hänestä Flora on ballerina, eikä hän ollenkaan pidä kummallisena sitä, että tällä on räpylät jalassa. Flora taitaa kuitenkin olla kuviouimari. 

Molly Idle on myöhemmin julkaissut muitakin kirjoja samalla periaatteella. Itseäni kiinnostaisi ainakin Flora and the Peacocks.

Sanattoman kirjan virkaa voisi toimittaa myös vieraskielinen kirja, jonka kieltä ei ymmärrä. Äitini toi S:lle Israelin matkalta tuliaisiksi hepreankielisen lastenkirja. Se on meille kirjaimellisesti täyttä hepreaa, ja olemme yrittäneet selvittää tarinaa kuvien pohjalta. Ongelmallista on, että kuvittaja ei ole ajatellut, ettei lukijalla olisi käytössään tekstiä. Vaikka kuvat periaatteessa ovat selkeät ja runsaat, on kertomus jäänyt meille vähän hämäräksi.

IBBY Sverige on julkaissut oppaan sanattomien kirjojen käytöstä lasten kanssa. Kannattaa vilkaista.

Molly Idle: Flora and the Flamigo

Kustantaja: Chronicle Books LLC 2013

LUE MYÖS

Kirjoitin eräästä toisesta sanattomasta kirjasta helmikuussa:
Guten Morgen, kleine Straẞenbahn!