Ötököitä tutkimaan

Kesä on lempivuodenaikani, mutta yhdestä asiasta en kesässä pidä: ötököistä. Kesällä ne tunkevat sisään. Ne lentävät, ryömivät ja kutovat seittejään minun kodissani. YÖK! Oli huomattavasti helpompi asua kantakaupungissa kaukana luonnosta, sillä siellä sisään eksyi huomattavasti vähemmän ötököitä.

Jos en pääse eroon ötököistä, voin yrittää ymmärtää niitä. Näin järkeilin viime kesänä ja tilasin tyttärelleni Oppi & Ilo -sarjaan kuuluvan kirjan Tutki! Ötökät. 

Kustantaja suosittelee kirjaa 3-6-vuotiaille, joten silloin nelivuotiaan tyttäreni piti olla juuri kirjan kohderyhmää. Kun kirja saapui, huomasin heti ikäsuosituksen olevan pielessä. Tällaisia kirjoja luimme tyttäreni kanssa, kun hän oli 1-2-vuotias.

Kirjassa on tukevat pahvisivut ja runsaasti luukkuja ja kurkistusaukkoja. Teksti on niukkaa ja yksinkertaista. 

"Puutarhassa viihtyy monenmoisia ötököitä.
Mitä hämähäkki tekee?
Se kutoo verkkoa saalistaakseen kärpäsiä." 

Omaa tietämystäni ötököistä kirja ei lisännyt, mutta tyttäreni sentään varmaankin oppi siitä jotain, mitä ei entuudestaan tiennyt. Hänkin kuitenkin ihmetteli kirjan ulkoasua ja kysyi: "Onko tämä vauvojen kirja?"

Taaperolle Tutki! Ötökät on taatusti kiva kirja. Hauskanmuotoisten luukkujen alta löytyy jännittäviä yllätyksiä. Kirja on värikäs ja mukavaa katseltavaa. Siinä liikutaan lapselle tutussa ympäristössä: omassa puutarhassa.

Puutarhaa tarkastellaan monelta eri kantilta. Kurkistetaan kukkapenkkiin, halkopinoon, kompostiin, puutarhavajaan ja kasvimaalle. Huomataan linnunpönttö ja lintujen ruokintateline. Koristelampikin kuhisee elämää. Henkilökohtaisesti en kylläkään tunne ketään suomalaista, jolla olisi koristelampi omalla pihallaan. Onneksi vesimittareihin ja sammakoihin on mahdollista törmätä muuallakin.

"Vesimittari liukuu varjoisan lammen pinnalla.
Sammakko säikähtää...
Loiskis!
...ja sukeltaa veden alle piiloon. 
Lammessa asuu monta pientä sammakon poikasta. Kun ne vähän kasvavat, ne kiipeävät rannalle katselemaan ympärilleen." 

Kuvissa näkyy paljon asioita, joita ei ole puettu sanoiksi tekstissä, joten kirja mahdollistaa omatoimisen tutkimisen ja oppimisen. Ehkä ötököistä on tosiaan mahdollista innostua.


Tutki! Ötökät
Kuvitus: Simona Dimitri
Teksti: Anna Milbourne
Englanninkielinen alkuteos: Peep Inside the Garden
Suomennos: Annukka Kolehmainen
Kustantaja: Sanoma Pro Oy 2017
2. painos

Kirjat ilman tekstiä

Tänään on Flooran päivä ja sen kunniaksi kaivoin hyllystämme esiin ihanan Molly Idlen kirjan Flora and the Flamigo. Flora and the Flamingo on ensimmäinen sanaton kirja, johon tutustuin.

Sanaton kirja (engl. silent book) on kuvakirja, jossa on vain kuvia, muttei lainkaan tekstiä. Konsepti haastaa miettimään omia tarinan kerronnan konventioita. Useimmat vanhemmat nykyaikana kai pitävät selvänä, että tarinankerronta lapselle on nimen omaan lukemista. Lukeminen on kuitenkin aika uusi ilmiö Suomen historian perspektiivistä katsottuna. Eivät esivanhempamme lukeneet. He kertoivat tarinoita suullisesti joko toistaen kuulemaansa tai keksien itse.

Sanaton kirja ei päästä helpolla. Ei voi vain laittaa aivoja narikkaan ja lukea lapselle mekaanisesti. Tarina täytyy rakentaa itse yhdessä lapsen kanssa kuvien pohjalta. Tarkoituksena on juurikin herätellä lapsen omia kertojanlahjoja. Sanattomat kirjat toimivat hienosti pohjana lapsen omalle luovuudelle.

Tyttäreni S ei ole ollut koskaan mikään suuri kertoja. Hänen ystävänsä "luki" kirjoja jo kolmivuotiaana eli otti kirjan käteensä ja kertoi tarinaa kuvien ja kuulemansa pohjalta. Olin vähän pahoillani, ettei S osoittanut samanlaista kiinnostusta.

Kun S täytti neljä, annoin hänelle Oppi & ilon Minä itse kerron tarinan -kortit (Sanoma Pro 2017). Pakkauksessa on sata kuvakorttia, joiden avulla voi keksiä ja kertoa omia tarinoita.

Sitten kuulin sanattomista kirjoista ja innostuin ajatuksesta. Flora and the Flamingo oli ensimmäinen sanaton kirja, jonka hankin.

Kirjassa on vain kaksi henkilöä: uimapukuun, uimalakkiin ja räpylöihin pukeutunut Flora-tyttö sekä vaaleanpunainen flamingo. Yhdessä he tekevät kuvissa tanssiliikkeitä. Välillä pyllähdetään ja murjotetaan, mutta sitten taas jatketaan. Kirjan lopussa hypätään veteen ja Floran ja flamingon peittelemätön riemu välittyy hienosti kuvista.

Kirjan kuvat ovat herkkiä. Sivut ovat yleisilmeeltään aika valkoiset. Hahmojen kuvaamiseen on käytetty vain muutamaa vaaleahkoa väriä. Ilmeet ja eleet on kuvattu niin osuvasti, että päähenkilöiden tunnetiloihin on helppo samaistua. 

Oman mielenkiintonsa tuovat useimmilla aukeamilla olevat luukut, joiden takaa paljastuu meneillään olevan liikesarjan seuraava vaihe. Tanssia harrastava S on ihastunut kirjaan. Hänestä Flora on ballerina, eikä hän ollenkaan pidä kummallisena sitä, että tällä on räpylät jalassa. Flora taitaa kuitenkin olla kuviouimari. 

Molly Idle on myöhemmin julkaissut muitakin kirjoja samalla periaatteella. Itseäni kiinnostaisi ainakin Flora and the Peacocks.

Sanattoman kirjan virkaa voisi toimittaa myös vieraskielinen kirja, jonka kieltä ei ymmärrä. Äitini toi S:lle Israelin matkalta tuliaisiksi hepreankielisen lastenkirja. Se on meille kirjaimellisesti täyttä hepreaa, ja olemme yrittäneet selvittää tarinaa kuvien pohjalta. Ongelmallista on, että kuvittaja ei ole ajatellut, ettei lukijalla olisi käytössään tekstiä. Vaikka kuvat periaatteessa ovat selkeät ja runsaat, on kertomus jäänyt meille vähän hämäräksi.

IBBY Sverige on julkaissut oppaan sanattomien kirjojen käytöstä lasten kanssa. Kannattaa vilkaista.

Molly Idle: Flora and the Flamigo

Kustantaja: Chronicle Books LLC 2013

LUE MYÖS

Kirjoitin eräästä toisesta sanattomasta kirjasta helmikuussa:
Guten Morgen, kleine Straẞenbahn!

Vauvasta taaperoksi Pikku-Eetun rinnalla

Näin äskettäin neuvolassa käydessämme pari Pikku-Eetu -kirjaa ja muistin, kuinka kovasti tyttäreni piti tuosta Vau'kirjan julkaisemasta kirjasarjasta vauvana ja taaperona.

Pikku-Eetu-sarjan aloituskirjassa Tervetuloa maailmaan! Eetu on vastasyntynyt. Isä ja äiti ihmettelevät onnellisina uutta perheenjäsentä.

Kirjan sanomana on viestittää vauvalle, että hän on kaivattu ja tervetullut perheeseen, ja että hän tuottaa vanhemmilleen iloa. Tekstiä on vähän ja se sopii luettavaksi jo vauvalle.

"Nyt elämä on yhtä hymyä, kun perheessä on kolme jäsentä!"

Kirjassa Eetulle mm. vaihdetaan vaippaa ja häntä imetetään. Lopuksi hän nukahtaa omaan koriinsa.

Kirjassa Tämä olen minä! Eetu-vauva alkaa jo olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Hän jokeltelee ja äiti yrittää ymmärtää. Hän kikattaa, kun isä kutittaa masusta. Hän kumoaa äidin rakentamia palikkatorneja.

Kirjan viimeisellä aukeamalla Eetu tutkii itseään peilistä. Viimeisellä sivulla on peili, josta myös lukija voi nähdä kasvonsa.

"Kenen kuva on peilissä? Eetu näkee itsensä.
Kurkkaapa sinäkin peiliä. Kuka siellä mahtaa näkyä?" 

 

Sarjan edetessä Eetu kasvaa. Hän kehittyy pikkuvauvasta isommaksi vauvaksi, sitten taaperoksi ja jossain kirjassa Eetu lennättää jo leijaa isänsä kanssa.

Eetun kasvaessa kirjoihin tulee mukaan myös toiminnallisia elementtejä. On eri tuntuisia pintoja pienten kosketeltavaksi, vetoluukkuja vedettäväksi ja läppiä avattavaksi. 

Tyttäreni kohdalla toiminnallisuus oli tosi tärkeää, sillä hän ei tosiaan ollut mikään rauhallinen lapsi. Hän ei jaksanut istua paikallaan kirjan ääressä kovinkaan kauaa. Kaikenlaiset läpät ja luukut auttoivat ylläpitämään kiinnostusta pidempään.

Lopulta Eetu-kirjoista tuli tyttäreni lempikirjoja, joita hän jaksoi väsymättömästi tutkia myös itsekseen. Tukevat pahvisivuiset kirjat sopivat hyvin lapsen omiin käsiin.

Pikku-Eetu -kirjojen aiheet sijoittuvat lapsen omaan kokemuspiiriin, arkisiin askareisiin ja puuhiin. Niihin on helppo pienten samaistua. 

Koko aukeaman kokoiset värikkäät kuvat ovat selkeitä, mutta niissä on myös sopivasti kiinnostavia yksityiskohtia. Tyttärestäni oli hauska bongata Eetun huoneesta leluja, jotka olivat melkolailla samanlaisia kuin ne, mitä hänellä itsellään oli.

Kaikki Eetu-kirjamme ostin kirppareilta ja ne ovat jo palanneet takaisin kiertoon. On harmi, ettei kirjoja taida enää muualta saadakaan. Ne sopivat aivan täydellisesti vauvan ensikirjoiksi.


Pikku-Eetu - Tervetuloa maailmaan!
Teksti: Hans Sande
Kuvitus Mandy Stanley
Norjankielinen alkuteos: Velkommen lille venn!
Suomennos: Tytti Träff
Kustantaja: Vau'kirja 2009
Copyright: Sandvik As, Norja

Pikku-Eetu - Tämä olen minä!
Teksti: Hans Sande
Kuvitus Mandy Stanley
Norjankielinen alkuteos: Her er jeg!
Suomennos: Tytti Träff
Kustantaja: Vau'kirja 2009
Copyright: Sandvik As, Norja

Pekka Töpöhäntä täyttää 80 vuotta

Pekka Töpöhäntä täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Gösta Knutssonin ensimmäinen Pekka Töpöhäntä -kirja julkaistiin jo vuonna 1939.

Pekka Töpöhäntä kuului lapsena suosikkeihini. Rehti kissahahmo saa lukijan sympatiat puolelleen, sillä fyysisen poikkeavuutensa eli töpöhäntänsä vuoksi hän joutuu muiden kissojen pilkkaamaksi. Varsinkin häijy Monni-kissa on ottanut Pekan silmätikukseen ja kiusaa tätä alituisesti. Onneksi Pekka ei lannistu vähästä ja hänellä on hyviä ystäviä tukenaan.

Pekka Töpöhäntä Uppsalan Pelle Svanslös Husissa

Kun olen lukenut lapsuudestani säilyneitä Pekka Töpöhäntä -kirjoja, olen havainnut surukseni, että kieli tuntuu paikoin jotenkin vanhanaikaiselta. Ilmeisesti en ole ainoa, joka on huomannut asian, sillä Pekka Töpöhäntä -tarinoita on viime aikoina julkaistu Åsa ja Michael Rönnin uudelleen kertomina. Ei ihmekään, jos 80 vuotta vanhan kirjan kieli ja tarina kaipaavat päivittämistä.

Nykyaikana kun ollaan niin huolissaan lasten – erityisesti poikien – vähentyneestä lukemisesta, on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, mitä lapsille luetaan. Vanhentuneen tuntuiset tekstit tuskin herättävät kiinnostusta lukemista kohtaan. Siksi olen iloinen tällaisista projekteista, joissa vanhoja klassikoita tehdään nykylapselle helpommin lähestyttäviksi.

Gösta Knutsson -vahanukke Uppsalan Pelle Svanslös Husissa

Korkein odotuksin siis tartuin Rönnien uudelleen kertomaan kirjaan Pekka Töpöhäntä – Uskalla olla kiltti. Suomennoksen on julkaissut Gummerus, mutta suomentajan nimeä en kirjasta löytänyt. Heti ensimmäisessä lauseessa töksähti: ”Naantalissa oli talvi ja niin kylmää, että jopa kissojen tassuja paleli.” 

Vanhoissakin suomennoksissa alkuperäiset paikkakuntien nimet on korvattu suomalaisilla paikoilla, mutta onko se tosiaan tarpeen vielä nykyaikana. Elämme kuitenkin varsin kansainvälisessä maailmassa.

En usko, että suomalaisille lapsille olisi mitään haittaa siitä, että rehellisesti kerrottaisiin Pekka Töpöhännän asuvan Uppsalassa. Ainakin itse olen käynytkin Uppsalassa – useita kertoja. Tunnistan Ingrid Flygaren kuvituksesta uppsalalaisia rakennuksia, kuten tuomiokirkon ja linnan.

Pekka Töpöhännän kunniaksi pystytetty liikennemerkki Uppsalassa

Tyttärelleni on tosi tärkeää tietää, minkä maalaisia kirjojen hahmot ovat. Hän kysyy sitä usein lukiessamme. Hän tietää esimerkiksi, että Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli ja Pekka Töpöhäntä ovat ruotsalaisia ja että karhuherra Paddington asuu Lontoossa.

Kun pääsen yli paikannimeen liittyvästä harmistuksesta, jatkan lukemista. Kissat kokoontuvat Toffen kahvilaan, josta kuulemma saa monenlaisia terveellisiä herkkuja. Mainitaan mm. lähirotta ja luomukerma. Luomukermasta Monni ei ollut koskaan kuullutkaan, ja hän sähähti, että mitä se semmoinen muka on.

” – Luomu tarkoittaa luonnonmukaista, Pekka selitti. - Se on hyväksi lehmille ja luonnolle.” Nämä virkkeet ovat selvästi peräisin Rönnien kynästä.

Maija Maitoparran syntymäpäivä on tulossa ja Pekka haluaa antaa hänelle lahjaksi Toffen kermahiirillä koristellun silakkakakun. Monni juonii kuitenkin Pillin ja Pullan varastamaan kakun ja uskottelee Pekalle, että tämän täytyy jäädä suljetun kahvilan ulkopuolelle odottamaan Toffea ja kakkua.

Sillä välin hän vie kakun Maijalle omana lahjanaan. Kun Pekka tajuaa jääneensä ilman lahjaa, hän aikoo ensin mennä kotiin, mutta päättää sittenkin käydä onnittelemassa Maijaa. Maijan luona Monnin petos tietysti selviää.

Kun Pekka kesällä jakaa kutsuja omille syntymäpäivilleen, kaikki olettavat, ettei hän kutsu Monnia, joka on ollut hänelle niin ilkeä.

” – Mitä jos hän on ilkeä vain, koska ei uskalla olla kiltti, sanoi Pekka. – Silloin on helpompaa olla ilkeä. Pekka uskalsi olla kiltti ja kutsui Monninkin syntymäpäivilleen. Ja saadessaan kutsukortin Monni ilahtui valtavasti. Mutta hän ei näyttänyt iloaan kenellekään. Ei edes Pillille ja Pullalle.” 

Tästä saa lapsen kanssa aikaiseksi hyvän keskustelun siitä, kuinka muita tulisi kohdella ja miksi jotkut tuntuvat käyttäytyvän vähän ikävällä tavalla.

Gummerus on julkaissut myös taaperoille sopivia pahvisivuisia Pekka Töpöhäntä -kurkistuskirjoja. Näistä mekin aloitimme tyttäreni kanssa Pekka Töpöhäntään tutustumisen. Suomeksi ovat ilmestyneet ainakin Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää ja Pekka Töpöhäntä leikkii piilosta.

Meillä Pekka Töpöhäntä -kurkistuskirjoja on kaikkiaan neljä. Osan niistä olen ostanut Ruotsista ja ne ovat ruotsinkielisiä. Näissäkin on Ingrid Flygaren kuvitus, mutta teksti on Jens Peter de Pedron käsialaa Gösta Knutssonin hengessä. 

Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää -kirjan ensimmäisellä aukeamalla Pekka tulee ulos Rouva Rottarannan kissakahvilasta kantaen pakettia. Hän lähtee kiertämään taloja paketti kainalossaan. Mitähän paketissa mahtaa olla? 

Joka aukeamalla on oven muotoinen luukku, jonka takaa paljastuu, kuka talossa asuu. Ovien takaa ilmestyy Pekan ystäviä, jotka liittyvät Pekan seuraan. Lopulta koko joukko menee kellarinikkunoista sisään, ja ikkunat avaamalla saadaan vihdoin tietää, mitä paketissa on. Kakku! Pekalla on syntymäpäivä.

Kirjassa on aika vähän tekstiä ja sivut ovat tukevaa kartonkia. Kohderyhmänä ovat siis selvästi taaperot, jotka saa pysymään kirjan ääressä luukkutoiminnon avulla. Tyttäreni tykkäsi näistä hurjasti 1-2-vuotiaana, mutta kolmivuotiaana hän kuunteli jo mieluummin alkuperäisiä Pekka-tarinoita.

Åsa ja Michael Rönn: Pekka Töpöhäntä. Uskalla olla kiltti.

Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta

Kuvitus: Ingrid Flygare

Ruotsinkielinen alkuteos: Pelle Svanlös - Våga vara snäll

Kustantaja: Gummerus 2015

Jens Peter de Pedro: Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää

Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta

Kuvitus: Ingrid Flygare

Ruotsinkielinen alkuteos: Pelle Svanlös fyller år
Kustantaja: Gummerus 2015

HUOM. Uppsalan Pelle Svanslös Hus -museossa kuvaamani valokuvat ovat vuodelta 2009. Kymmenen vuotta sitten Uppsalassa vielä oli aivan ihana Pekka Töpöhännälle omistettu lastenmuseo, mutta valitettavasti sitä ei enää ole olemassa.


LUE MYÖS TÄMÄ

 Pekka Töpöhäntä tavattavissa Helsingissä

Sairaana luetaan Karra Karhua

Meillä sairastetaan taas flunssaa. Tyttäreni keräilee tartuntoja päiväkodista. Melkein aina hänen sairastuessaan myös minä sairastun. Sairaan lapsen hoitaminen sairaana on viheliäisintä, mitä tiedän.

Kipeänä tyttäreni haluaa kuulla luettavan kirjan Parane pian, Karra Karhu. Se on ollut perinteemme jo taaperoiästä asti. 

Hartmut Bieberin Karra Karhu -kirjat olivat tyttäreni suosikkeja taaperoiässä, ja itseänikin viehättää tämä sympaattinen karhu. Bieberin selkeissä, värikkäissä kuvissa näkyy lapselle tuttuja esineitä ja asioita. Niitä on hyvä nimetä yhdessä puhumaan opettelevan lapsen kanssa.

Karra Karhu -kirjoissa on yleensä koottu viimeiselle aukeamalle kirjassa näkyneitä, kirjan aihepiiriin liittyviä esineitä kuvasanakirjaksi.

Hartmut Bieberin kuvitusta kirjaan Parane pian, Karra Karhu. Kirjalito 2011.

Kirjassa Parane pian, Karra Karhu Karran pehmoapina sairastaa. Mutta voi, Karran omakin otsa tuntuu vähän kuumalta. Äiti mittaa kuumeen, ja onhan sitä. Karra joutuu vuoteeseen ja hänen täytyy ottaa lääkettä. Lepo ja rohdot onneksi auttavat. Pian Karra on taas terve ja voi leikkiä ulkona.

Oma suosikkini Karra Karhu -kirjoista on Karra Karhu ja meri. Siinä Karra Karhu lomailee vanhempiensa kanssa merenrannalla. Tämä kirja vedetään meillä esiin, kun halutaan päästä kesälomatunnelmaan.

Kirjan Karra Karhu päiväkodissa avulla valmistauduimme aikoinaan päiväkodin alkamiseen. Kirjan kuvista näkee miltä päiväkodissa näyttää ja millaisia tavaroita sieltä löytyy.

Jännittävin Karra Karhu -kirjamme oli Karra Karhu merirosvolaivalla. Karra pääsee Hannu-setänsä kanssa vierailemaan ihan oikealle merirosvolaivalle. Kyseessä on luukkukirja, jossa riittää pienoikaiselle tutkimista. Luukkukirjat olivat meillä taaperoiässä tosi kovassa huudossa.

Tykätäänkö teillä Karra Karhusta?


Hartmut Bieber: Parane pian, Karra Karhu
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär wird gesund
Suomennos: Annukka Ahola
Kirjalito 2011 

Hartmut Bieber: Karra Karhu ja meri
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär am Meer
Suomennos: Lauri Lehtinen
Kirjalito 2000 

Hartmut Bieber: Karra Karhu päiväkodissa
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär im Kindergarten
Suomennos: Kirsi Sinko
Kirjalito 2011

Hartmut Bieber: Karra Karhu merirosvolaivalla
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär auf dem Piratenschiff
Suomennos: Kirsi Sinko
Kirjalito 2010

Kadonneiden pilkkujen metsästystä lumisateessa

Yön aikana koko maisema on peittynyt paksun lumivaipan alle. Puut ja pensaat notkuvat raskaassa lumilastissa. Vaikka tänään epäilemättä kahlataan bussipysäkille auraamatonta tietä, nautin lumesta täysin rinnoin. 

Kirjaston lastenosaston talvikirjahyllystä bongasin äskettäin lupaavan parivaljakon teoksen Lunta sataa, Lupo! Jos kirjoittajana on Réka Király ja kuvittajana Marika Maijala, on luvassa todennäköisesti jotain tutustumisen arvoista.

En joutunut pettymään. Lunta sataa, Lupo! on loistava talvikirja. Se kertoo pienestä pilkullisesta Lupo-koirasta, joka tutustuu lumeen ensimmäistä kertaa elämässään. Pyry saa tienoon hetkessä lumen peittoon. Silloin Lupo huomaa jotain kamalaa. Sen mustat pilkut ovat poissa ja siitä on tullut kokonaan valkoinen. 

Alkaa kadonneiden pilkkujen metsästys. Siellä täällä näkyy jotain, mikä näyttää pilkuilta, mutta lähempää katsottuna osoittautuukin joksikin muuksi. Vauhdikas jahti ei tuo pilkkuja takaisin, ja lopulta uupunut hauva hipsii takaisin kotiin.

"- Kaikki pilkkuni katosivat lumisateessa, Lupo kertoo Topille.
- Oletko varma? kysyy Topi.
Lupo katsoo turkkia ja sitten Topia ja taas turkkia. Molempia naurattaa. Tiedätkö miksi...?"

Kirjan sivut ovat kartonkia ja aukeamilla on luukkuja ja jännittäviä aukkoja, jotka auttavat pitämään yllä pienen lukijan kiinnostusta. Tekstiä on melko vähän. Arvioisin kirjan sopivan parhaiten noin kaksivuotiaalle, mutta nelivuotiaanikin tutki sitä innoissaan. 

Lunta sataa, Lupo! on ilmeisesti Réka Királyn ensimmäinen lastenkirja. Se ilmestyi WSOY:n kustantamana pari vuotta ennen kuin Király perusti palkitun Etana Editions -kustantamon yhdessä Jenni Erkintalon kanssa. 


Réka Király & Marika Maijala: Lunta sataa, Lupo!
Kustantaja: WSOY 2012