Teimme talvilomamatkan Berliiniin, enkä tietenkään välttynyt tuomasta sieltä tuliaisena kirjaa. Saksantaitoni on hiukan ruosteessa, joten luulin, ettei tältä matkalta tarttuisi mukaan kirjoja. Tekniikan museon (Deutsches Technikmuseum Berlin) museokaupasta löytyi kuitenkin teos, jota en voinut vastustaa.
Julie Völkin Guten Morgen, kleine Straẞenbahn! on sanaton kirja. Minun ei siis tarvitsekaan osata saksaa, sillä kuvat kertovat tarinan. Sanattoman kirjan ideana on, että lukijat sepittävät itse kertomuksen kuvien pohjalta. Tarinaa ei anneta valmiina, vaan lapsi saa käyttää omaa mielikuvitustaan ja harjoitella kertojanlahjojaan.
Teimme tyttäreni kanssa niin, että katsoimme ensin yhdessä kirjan läpi. Tutkimme kuvia ja mitä niissä näkyy. Hahmottelimme hiukan juonta, joka kuvien pohjalta olisi mahdollista rakentaa. Sitten tyttäreni halusi katsoa kirjan uudelleen läpi yksin. Tämän jälkeen hän "luki" kirjan minulle.
Hän onnistui erinomaisesti tavoittamaan kirjasta oleellisen. Olemme tutustuneet sanattomiin kirjoihin aiemminkin ja tyttärelläni on ollut vaikeuksia löytää omaa ääntään. Olinkin äärettömän ilahtunut, kun kehitystä oli nyt selvästi tapahtunut.
Guten Morgen, kleine Straẞenbahn! kertoo pienestä raitiovaunusta, joka kuljettaa matkustajia suloisessa pikku kaupungissa. Aamulla aikaisin raitiovaununkuljettaja herää – raitiovaunussaan! Koko kaupunki heräilee. Leipomo avaa ovensa ja lehtikioskin luukut avataan.
Pian ensimmäiset matkustajat nousevat kyytiin: kalanainen, kutova mummo ja koulupoika, joka on löytänyt maasta maailmanpyörälelun. Kalanainen jää pois kalakioskin luona, ja lisää matkustajia nousee kyytiin, mm. äiti lapsikatraan ja lastenvaunujen kanssa. Kutovan mummon punainen kutomus edistyy matkan aikana huimaa vauhtia. Hän jää pois Eläintarhan pysäkillä ja pian kirahvin kaulassa nähdään uusi punainen kaulaliina.
Jokaisella sivulla on mielenkiintoista ja humorististakin havaittavaa. Bongasimme eräässä ikkunassa aaveen, ja erilaisia eläimiä kurkistelee vähän siellä sun täällä. Yksi niistä näyttää täsmälleen samalta kuin leijona kirjassa Das Löwenmädchen (Gerstenberg 2014), joka on Völkin ensimmäinen kirjankuvitus Kim Fupz Aakesonin tekstiin.
Loppua kohti kirja käy yhä karnevalistisemmaksi. Vai mitä sanotte jäätelöä ostavasta pingviinistä ja kahvilassa istuvasta krokotiilista?
Völkin kuvitustyyli erottuu massasta. Lyijykynällä piirretyt kuvat ovat vain osin väritettyjä. Pieni raitiovaunu nähdään joka aukeamalla keltaisen ja punaisen väreissä, mutta muuten Völk on valinnut maisemasta vain muutamia yksityiskohtia korostettavaksi värein. Keltaista nähdään paljon. Heräävän kaupungin lyhdyt, lamput ja muut valonlähteet hehkuvat keltaisina ja luovat vaikutelman aamuhämärästä. Kaiken kaikkiaan kirjan värimaailma on rauhallinen ja maanläheinen.
Völk sai kirjallaan vuonna 2017 itävaltalaiselle lasten- tai nuortenkirjalle myönnettävän valtionpalkinnon Österreichischer Kinder- und Jugendbuchpreis. Samana vuonna saksalainen Stiftung Buchkunst valitsi kirjan kauneimpien saksalaisten kirjojen joukkoon: die schönsten deutschen Bücher 2017.
Olin hiukan pettynyt, kun tajusin, ettei kirjailija itse asiassa olekaan saksalainen vaan itävaltalainen. Saksan matkalta olisi ollut kiva tuoda saksalainen kirja. No, kustantamo sentään on saksalainen.
Itävaltalainen Völk on syntynyt Wienissä, ja raitiovaunu, jonka hän on ikuistanut kirjaansa on wieniläinen "Bim". Wien sai ensimmäisen raitiovaunulinjansa jo vuonna 1865, joten vuonna 2015 oli wieniläisen raitiovaunun 150-vuotisjuhlavuosi. Liekö Völk saanut siitä idean kirjaansa?
Julie Völkin Guten Morgen, kleine Straẞenbahn! on sanaton kirja. Minun ei siis tarvitsekaan osata saksaa, sillä kuvat kertovat tarinan. Sanattoman kirjan ideana on, että lukijat sepittävät itse kertomuksen kuvien pohjalta. Tarinaa ei anneta valmiina, vaan lapsi saa käyttää omaa mielikuvitustaan ja harjoitella kertojanlahjojaan.
Teimme tyttäreni kanssa niin, että katsoimme ensin yhdessä kirjan läpi. Tutkimme kuvia ja mitä niissä näkyy. Hahmottelimme hiukan juonta, joka kuvien pohjalta olisi mahdollista rakentaa. Sitten tyttäreni halusi katsoa kirjan uudelleen läpi yksin. Tämän jälkeen hän "luki" kirjan minulle.
Hän onnistui erinomaisesti tavoittamaan kirjasta oleellisen. Olemme tutustuneet sanattomiin kirjoihin aiemminkin ja tyttärelläni on ollut vaikeuksia löytää omaa ääntään. Olinkin äärettömän ilahtunut, kun kehitystä oli nyt selvästi tapahtunut.
Guten Morgen, kleine Straẞenbahn! kertoo pienestä raitiovaunusta, joka kuljettaa matkustajia suloisessa pikku kaupungissa. Aamulla aikaisin raitiovaununkuljettaja herää – raitiovaunussaan! Koko kaupunki heräilee. Leipomo avaa ovensa ja lehtikioskin luukut avataan.
Pian ensimmäiset matkustajat nousevat kyytiin: kalanainen, kutova mummo ja koulupoika, joka on löytänyt maasta maailmanpyörälelun. Kalanainen jää pois kalakioskin luona, ja lisää matkustajia nousee kyytiin, mm. äiti lapsikatraan ja lastenvaunujen kanssa. Kutovan mummon punainen kutomus edistyy matkan aikana huimaa vauhtia. Hän jää pois Eläintarhan pysäkillä ja pian kirahvin kaulassa nähdään uusi punainen kaulaliina.
Jokaisella sivulla on mielenkiintoista ja humorististakin havaittavaa. Bongasimme eräässä ikkunassa aaveen, ja erilaisia eläimiä kurkistelee vähän siellä sun täällä. Yksi niistä näyttää täsmälleen samalta kuin leijona kirjassa Das Löwenmädchen (Gerstenberg 2014), joka on Völkin ensimmäinen kirjankuvitus Kim Fupz Aakesonin tekstiin.
Loppua kohti kirja käy yhä karnevalistisemmaksi. Vai mitä sanotte jäätelöä ostavasta pingviinistä ja kahvilassa istuvasta krokotiilista?
Völkin kuvitustyyli erottuu massasta. Lyijykynällä piirretyt kuvat ovat vain osin väritettyjä. Pieni raitiovaunu nähdään joka aukeamalla keltaisen ja punaisen väreissä, mutta muuten Völk on valinnut maisemasta vain muutamia yksityiskohtia korostettavaksi värein. Keltaista nähdään paljon. Heräävän kaupungin lyhdyt, lamput ja muut valonlähteet hehkuvat keltaisina ja luovat vaikutelman aamuhämärästä. Kaiken kaikkiaan kirjan värimaailma on rauhallinen ja maanläheinen.
Völk sai kirjallaan vuonna 2017 itävaltalaiselle lasten- tai nuortenkirjalle myönnettävän valtionpalkinnon Österreichischer Kinder- und Jugendbuchpreis. Samana vuonna saksalainen Stiftung Buchkunst valitsi kirjan kauneimpien saksalaisten kirjojen joukkoon: die schönsten deutschen Bücher 2017.
Olin hiukan pettynyt, kun tajusin, ettei kirjailija itse asiassa olekaan saksalainen vaan itävaltalainen. Saksan matkalta olisi ollut kiva tuoda saksalainen kirja. No, kustantamo sentään on saksalainen.
Itävaltalainen Völk on syntynyt Wienissä, ja raitiovaunu, jonka hän on ikuistanut kirjaansa on wieniläinen "Bim". Wien sai ensimmäisen raitiovaunulinjansa jo vuonna 1865, joten vuonna 2015 oli wieniläisen raitiovaunun 150-vuotisjuhlavuosi. Liekö Völk saanut siitä idean kirjaansa?
Julie Völk: Guten Morgen, kleine Straẞenbahn!
Kustantaja: Gerstenberg 2016
Kustantaja: Gerstenberg 2016
2. painos 2018
VINKKI
Tässä muutamia muita sanattomia kirjoja:
- Molly Idle: Flora and the Flamingo, Chronicle Books LLC 2013
- Joanne Liu: My Museum, Prestel Junior 2017
- Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola: Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat - Lapsen kerrontataitoja kehittävä satukirja, PS-kustannus 2017
- Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä, S&S 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti