Kalevalaa lapsille

Tänään vietetään Kalevalan päivää. Elias Lönnrotin Kalevalan tunnetuin laitos ilmestyi 170 vuotta sitten. On selvää, että se on vaikuttanut valtavasti suomalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen, mutta puhutteleeko se yhä tämän päivän ihmisiä? Miten sitä tehdään tunnetuksi nykyajan lapsille?

Muistan, että ala-asteella soitimme kanteletta ja lauloimme kalevalaisia säkeitä, sellaisia kuin ”Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen...” 

Innostuin Kalevalasta ensimmäisen kerran vasta yläasteella, kun meidän piti kirjoittaa runo kalevalamitalla. Olin kirjoitellut paljonkin runoja, mutta yleensä aina riimimuodossa. Kalevalan kaunis runomitta alkusointuineen oli kiehtova. Sitä paitsi siinä oli jotain tuttua. Eikä ihme. Suurin osa suomalaisista saa ensikosketuksensa kalevalaiseen runouteen jo heti vauvana, sillä monet perinteiset tuutulaulut ovat kalevalamitassa.

Lopullisesti hurahdin Kalevalaan opiskellessani yliopistossa. Folkloristiikan sivuaineopintoihini kuului myös kansanrunouden kursseja. Silloin opin todella arvostamaan hienoa suomalaista runoperintöä. On selvää, että haluan lapsenikin oppivan tätä kulttuuriperintöä.

Olen aloittanut kehtolauluilla. Tässä kolme suosikkiamme kalevalamittaisista kehtolauluista:

"Tuu, tuu tupakkirulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä,
hämäläisten Härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin?
Näin teidän uuden portin.
Haka alla, pyörä päällä,
karhuntalja portin päällä."

"Nuku, nuku nurmilintu,
väsy, väsy västäräkki.
Nuku kun sua nukutetaan,
väsy kun sua väsytetään."

"Nuku, nuku nukkeroinen,
pane maata mansikkainen.
Uni ulkoa tulevi,
unen poika porstuasta." 

Kehtolaulujen jälkeen seuraava askel on ollut kertoa joitain Kalevalan tarinoita lyhyesti omin sanoin, kun olemme olleet katsomassa aiheeseen liittyvää taidetta museoissa. Haluan, että tyttäreni tietää, mistä on kyse, kun hän katsoo esim. Suomen kultakauden taidetta. 

Nyt tyttäreni alkaa olla jo sopivan ikäinen tutustumaan Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaan. Mauri Kunnasta on paljosta kiittäminen Suomen historian ja kansankulttuurin kertojana ja kuvittajana lapselle mieluisassa muodossa.

 
Kunhan tyttäreni hiukan kasvaa, otan lukuohjelmaamme Suomen lasten Kalevalan, jonka on kertonut Kirsti Mäkinen ja kuvittanut Pirkko-Liisa Surojegin. Teos kertoo Kalevalan tapahtumat suorasanaisesti, mutta rinnalle on ripoteltu runomittaisiakin pätkiä Kalevalasta, mikäli haluaa saada tuntuman aidon Kalevalan kieleen.

Kalevalan kertomukset voivat olla aika haastavia pienelle lapselle, koska ne kertovat niin tyystin eri maailmasta kuin missä itse elämme. Siksi onkin tärkeää edetä lapsen ehdoilla keskustellen yhdessä luetusta ja tuputtamatta liikaa asiaa, jos lapsi ei ehdi sitä sulattamaan.


Mauri ja Tarja Kunnas: Koirien Kalevala
Kustantaja: Otava 1992

Kirsti Mäkinen: Suomen lasten Kalevala
Kuvitus: Pirkko-Liisa Surojegin
Kustantaja: Otava 2002