Pohjoisnavalla asuva Pikku Jääkarhu saa nelivuotissyntymäpäivälahjaksi lapion ja ämpärin. Se innostuu kaivamisesta niin, että päättää kaivaa tunnelin pingviinien luo Etelänavalle asti.
Lapio kolahtaa johonkin kovaan. Se näyttää ihan syöksyhampaalta! Vanhempien avulla kaivamista jatketaan ja lumen alta alkaa paljastua ihka oikea mammutti. Asiasta täytyy tietysti heti ilmoittaa museoon.
Eräänä päivänä sitten neljä museomiestä surauttaa paikalle lumikelkalla ihmettelemään harvinaista löytöä. Koko eläin kaivetaan esiin.
"Sitten he tutkivat jättiläisen kärsänkärjestä hännänhuippuun ja toteavat, että se on varmasti mammutti. Mammutit elivät maapallolla tuhansia vuosia sitten.
Se on varmaan muinoin mennyt jäälle ja ajautunut jäälautalla merelle. Lopulta se on kuollut nälkään ja peittynyt paksuun lumikerrokseen. Kovassa kylmyydessä eläin on säilynyt kuin jättiläispakastimessa."
Museoväki siirtää mammutin helikopterilla museoon ja kutsuu Pikku Jääkarhun perheineen sitä katsomaan. Jääkarhut haluavat mielellään nähdä mammutin uudelleen, mutta museo on kaukana kaupungissa. Kukaan perheenjäsenistä ei ole käynyt siellä aiemmin.
Pitkästä matkasta tulee melkoinen seikkailu, jonka aikana joudutaan mm. lumipyryyn, tippukiviluolaan ja kuohuvaan koskeen. Lopulta kaupunkiin sentään päästään.
Museossa Pikku Jääkarhu perheineen otetaan sankareina vastaan. Mammutti on täytettynä uljaan näköinen. Kotimatkasta tulee yhtä suuri elämys kuin menomatkasta.
Pikku Jääkarhu löytää mammutin on ihan kiva peruskuvakirja. Aiheessa olisi mielestäni ollut aineksia paremmaksikin tarinaksi. Olisin kaivannut kertomukseen hiukan enemmän syvyyttä. Lapsi ei sellaista osannut kaivata ja hän viihtyi hyvin kirjan parissa.
Pikku jääkarhu löytää mammutin
Teksti: Per Flyndersø
Kuvitus: Hermann Altenburger
Tanskankielinen alkuteos: Lille isbjörn finder en mammut
Suomennos: Ulla Ropponen
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 1996
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti