Talvinen luonto haltijatytön silmin

Tänään luetaan Lapsen omaa talvikirjaa, jonka on kirjoittanut Suvi Vehmanen ja kuvittanut Laila Nevakivi. Samoilta tekijöiltä on aiemmin ilmestynyt myös Lapsen oma luontokirja, Lapsen oma vesikirja ja Lapsen oma petokirja.

Vehmanen on koulutukseltaan biologi, mutta Lapsen omassa talvikirjassa ote ei ole tieteellinen. Kirja on yhtä aikaa sekä satukirja että tietokirja. Luontotietous on nivottu kertomusten sisään. Kirja koostuu useista löyhästi toisiinsa liittyvistä lyhyistä kertomuksista ja saduista. Kirjassa lainataan myös suomalaisia kansantarinoita ja kalevalaisia kansanrunoja. Kokonaisuus ei ole erityisen yhtenäinen, mutta pala kerrallaan luettuna se on mielenkiintoista luettavaa. 

Esittelytekstin mukaan kirja sopii 6-11-vuotiaille lapsille, mutta olen lukenut sitä jo nelivuotiaalleni. Hyvin on toiminut, kun olen lukenut vain kertomuksen kerrallaan, enkä ole yrittänytkään lukea koko kirjaa samaan syssyyn. Kirja sopii hyvin esimerkiksi iltasatukirjaksi.

Kirja kertoo haltijatyttö Pulmusta, joka on saanut nimensä kevään ensimmäisten muuttolintujen pulmusten mukaan. Keskellä luontoa elävän haltijatytön kera tarkkaillaan luonnon valmistautumista talveen ja tehdään havaintoja luonnosta talven aikana.
Pulmu näkee muuttolintujen lähtevän etelään ja eläinten keräävän talvivarastoja.

”Närhi käy noukkimassa pähkinöitä pihalta ja piilottaa ne metsän koloihin. Oravakin ahkeroi. Laskin, että se teki tänään kaksikymmentä käpykätköä! Yksi kerrallaan se kävi kaivamassa ne piiloon metsän sammalikkoon.

Metsämyyrä oli tehnyt puolukoista sievän keon mättään juurelle. Näin kuinka se vilisti taitavasti raidan runkoa pitkin ylös latvukseen ja katosi vanhaan linnunpesään. Kävin kurkistamassa pesään, ja se oli täynnä luppojäkälistä pyöriteltyjä, sieviä pallosia! Niitä kelpaa myyrän nakertaa ensi talven tuiskuissa.”

Kertomusten välissä on sivuja Pulmun vihosta, johon hän on kirjoittanut luontohavaintojaan. 

Tyttäreni kysyi minulta jokin aika sitten, mitä lumen alla on. En sillä hetkellä osannut vastata kamalan järkevästi, mutta onneksi Pulmun vihosta löytyi oiva vastaus:

”Hangen alla on hämärää, lämmintä ja kosteaa: suvikeli keskellä talvea, kun ilmassa paukkuu pakkanen.”

”Hangen alta löytyy pienoismaailma, oma ekosysteemi.”

Hangen alla liikkuu kuulemma myyriä ja päästäisiä, kovakuoriaisia, hämähäkkejä, toukkia ja pikkuruisia hyppyhäntäisiä. Hangen alla käy vilske talvellakin.

Kirjan lopussa on talven viikkokalenteri, joka alkaa vanhan ajanlaskutavan mukaan lokakuun 14. päivästä ja loppuu huhtikuun 14. päivään. Jokaiselle viikolle on oma kansanperinteestä kumpuava teemansa. Tällä viikolla on jänisviikko.

Talven viikkokalenterissa on myös tilaa kirjata omia luontohavaintoja. Se kannustaa katsomaan luonnossa asioita, jotka muuten kenties jäisivät huomaamatta. Tällä viikolla kehotetaan tarkkailemaan jäniksen jälkiä, papanoita ja syöntijälkiä puissa ja piirtämään miltä jäniksen jäljet näyttävät. Siinäpä haaste itse kullekin. Meidän pihapiirissämme se on helppo toteuttaa, kuten alla oleva tänään napattu kuva todistaa.

Suvi Vehmanen: Lapsen oma talvikirja
Kuvitus: Laila Nevakivi
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2017