Ikävä kyllä pikkulapsen äitinä on pelkkää toiveajattelua, että pystyisin lukemaan rauhassa koko päivän, tuskin edes varttia. Olisi aivan ihanaa, jos joskus saisin lukea kokonaisen päivän yksin ilman häiriötä. Sellaista ei ole tapahtunut äidiksi tultuani, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa se taas on mahdollista.
Onneksi Suomen Kirjasäätiön laatimassa Lukurauhan laissa on sellaisetkin pykälät kuin että yhdessä lukeminen ja toisille lukeminen on sallittu. Voisin siis kai omistaa tämän päivän lastenkirjojen lukemiselle yhdessä tyttäreni kanssa.
Tiedänkin kirjan, joka sopisi täydellisesti tähän päivään. Lucy Cousinsin kirjassa Maisa käy kirjastossa Maisalla on hiukan hankaluuksia löytää lukurauhaa.
Maisa on mennyt kirjastoon etsimään kalakirjaa. Hän odottaa, että pääsee katselemaan kaikessa rauhassa kiinnostavaa kirjaa. Vihdoin sopiva kirja löytyy.
”Maisa valitsi rauhallisen nurkkapöydän ja ryhtyi lukemaan. Mutta juuri silloin Arttu ja Tellu tupsahtivat paikalle...
… ja alkoivat nauraa (Tellun hassulle naamalle!).
Ja sitten tuli myös Nipa...
Hän huusi: 'Satutunti alkaa!'
Osku nimittäin aikoi lukea ääneen tarinan...
...juuri Maisan omassa nurkassa!”
Satutunnin jälkeen lapset lainaavat kirjat ja lähtevät puistoon. Satutunnilla kuultu kertomus muuttuu riehakkaaksi leikiksi, mutta mitä tekee Maisa?
”Maisa luki puun katveessa kalakirjaa kaikessa...
...rauhassa.”
Lukurauha siis vihdoin löytyi!
Lucy Cousinsin Maisa-kirjat olivat tyttäreni suosikkeja taaperoiässä. Kirjat sopivatkin melko pienelle, sillä niissä on vähänlaisesti tekstiä. Kuvat ovat värikkäät ja selkeät. Maisa-kirjamme ovat jo lähteneet kiertoon, mutta tämä kirjastoaiheinen säilyi hyllyssä pisimpään. Kirjastot ja kirjat ovat niin lähellä sydäntäni, että en olisi oikein raskinut siitä luopua.
Lucy Cousins: Maisa käy kirjastossa
Englanninkielinen alkuteos: Maisy goes to the Library
Suomennos: Anneli Heimonen
Kustantaja: WSOY 2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti