Otsikko on inarinsaamea (anarâškielâ) ja tarkoittaa saamelaisten kansallispäivää. Inarinsaamea puhuu vain noin 300 ihmistä Inarijärven (Aanaarjävri) ympäristössä. Se on ainoa kieli maailmassa, jota puhutaan vain Suomessa. Inarinsaamen lisäksi Suomessa puhutaan pohjoissaamea ja koltansaamea.
Saamelaiset ovat ainoa alkuperäiskansa Euroopan unionin alueella. Suomalaisessa kalenterissa saamelaisten kansallispäivä on ollut vuodesta 2004 alkaen. Päivä on saamelaisten liputuspäivä, mutta viranomaiset suosittelevat yleistä liputusta Suomessa.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on esittänyt, että saamelaisten kansallispäivää tulisi viettää kaikissa Suomen kouluissa. Hän haluaisi päivän olevan vuosittainen teemapäivä, jonka aikana tutustutaan saamelaiseen kulttuuriin, kieleen ja historiaan. Vinkkejä päivän viettoon päiväkodeissa ja kouluissa löytyy esimerkiksi Rauhankasvatusinstituutin nettisivuilta.
Kun pohdin, mikä kirja sopisi esiteltäväksi saamelaisten kansallispäivänä, päädyin kirjaan Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi. Se on Annukka ja Samuli Aikion vanhan saamelaisen kansansadun mukaan kertoma tarina. Kirjan on kuvittanut Mika Launis.
Kirja ilmestyi vuonna 1982. Se julkaistiin samanaikaisesti viidellä eri saamen kielellä sekä suomeksi, ruotsiksi ja norjaksi.
Sadussa on hyvän ja pahan vastakkainasettelua. Naavisemolla oli tytär, jonka kauneus sai kodan valaistumaan. Naapurissa asuvalla Luhtakalla oli tytär, jonka rumuus ja häijyys teki kodasta sysipimeän.
Kuultuaan Naaviemon kauniista tyttärestä kuninkaanpoika halusi nähdä tämän omin silmin. Tytön nähtyään hän heti kosi tätä. Myöhemmin kuninkaanpoika palasi laivalla morsiantaan hakemaan. Luhtakka ja tämän tytär olivat kateellisia Naavisemon tyttärelle ja niinpä Luhtakan tytär muuntui näkymättömäksi ja livahti mukaan laivaan.
Laivassa Luhtakan tytär sai yllytettyä Naavisemon tyttären muuntautumaan kultaiseksi koskeloksi ja hyppäämään mereen. Päästyään eroon Naavisemon tyttärestä hän otti tämän paikan ja pääsi kuninkaanlinnaan prinssin huomaamatta erehdystä.
Kuningatar epäili kyseessä olevan väärä morsian, sillä tämä toi tullessaan vain pimeyttä. Kesti jonkin aikaa selvittää, kuinka petos saataisiin paljastettua. Kuultuaan asiasta kuninkaanpoika suuttui ja halusi tapattaa Luhtakan tyttären, mutta ensin oli saatava selville, mitä oikealle morsiamelle oli tapahtunut.
Naavisemon pojalta kuninkaanpoika kuuli morsiamensa muuttuneen kultaiseksi koskeloksi. Poika tiesi, miten sisaren saisi pelastettua. Mahdollisuuksia oli vain yksi. Sen jälkeen merenvoimat eivät päästäisi häntä enää vapaaksi.
Tytön pelastaminen meren voimilta ei ollut helppoa, mutta sentään onnistui. Kuningatar huomasi heti, että nyt kyseessä oli oikea neito.
"Ja kun hän astui linnaan, huoneet muuttuivat kirkkaammiksi kuin kirkkain päivä.
- Tässä on nyt oikea ihminen, sanoi kuningatar.
Ja sitten vietettiin kuninkaanpojan ja Naavisemon tyttären häitä."
Petturi eli Luhtakan tytär ei kokenut yhtä onnellista loppua. Hänet työnnettiin rovioon ja hänen tuhkastaan sikisi käärmeitä, hämähäkkejä, matoja, sammakoita ja muita inhotuksia.
Satua kultaisesta koskelosta on kerrottu ympäri Lapinmaata ja siitä on olemassa useita variantteja. Hyvä ja paha, valo ja pimeys ja oikeuden voitto ovat universaaleja teemoja saduissa.
Annukka ja Samuli Aikio: Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi
Kuvitus: Mika Launis
Kustantaja: WSOY 1982
VINKKI
Saamelaisten kansallispäivänä luettavaksi sopii hyvin myös Sanna Pelliccionin uusin Onni-poika -kirja Onni-pojan talviseikkailu.
Kirjassa Onni perheineen lomailee Lapissa ja tutustuu inarinsaamelaiseen tyttöön. Kirja on omistettu saamelaisille. Kirjan lopusta löytyy faktatietoa saamelaisuudesta Suomessa sekä pieni saamenkielen sanasto.
Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-pojan talviseikkailu
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti