Raamatun kertomuksia monenikäisille lapsille

Tänään vietetään Mikael Agricolan päivää. Agricolan suuri elämäntyö oli Raamatun kääntäminen suomen kielelle. Käännöstyötä tehdessään hän joutui luomaan koko suomen kirjakielen.

Mikael Agricolan päivän kunniaksi tarkastelin, millaisia Raamattuun pohjautuvia kirjoja on tarjolla suomeksi nykyajan lapsille. Tarjonta on yllättävän runsasta, vaikkakin ylivoimaisesti suurin osa on käännöskirjoja. Raamatun tarinoita löytyy niin taaperoille, leikki-ikäisille kuin itselukijoillekin. Valikoin tähän muutamia.

Pahvisivuinen Oma Raamattu (Päivä 2018) johdattaa jo ihan pienen lapsen Raamatun maailmaan. Lyhyeen kirjaan on koottu Raamatun kertomuksia taivaan Isän rakkaudesta. Teksti on Sally Ann Wrightin. Annabel Spenceleyn värikkäässä kuvituksessa riittää katsottavaa pitkäksi aikaa. Hauskasti muotoiltua tukevaa kirjaa on helppo kantaa pienillä käsillä.

Pienelle kuulijalle soveltuu myös B. A. Jonesin kirjoittama ja Charlie Lynchin kuvittama Ensi Raamattu (Päivä 2019, 2. p.). Kirjaan on koottu 20 lyhyttä Raamatun kertomusta, joissa teemana on Jumalan uskollisuus ja kunnia. Kirjan selässä on kantokahva, josta pienokainen voi kantaa kirjaa mukanaan.

 

Alle kouluikäisille suunnattu Pienen oma Raamattu (Lasten Keskus 2020) sisältää Raamatun keskeiset kertomukset. Karine-Marie Amiotin, François Campagnacin ja Christophe Raimbaultin sanailemat tarinat on esitetty lyhyin, selkein lausein. Adeline Avrilin kuvat ovat suuria ja värikkäitä. Teoksessa on 172 sivua.

 

Renita Boylen kertoma Pienten Raamattu (Aurinko Kustannus 2020, 3. p.) sopii aloittelevalle lukijalle tai ääneenluettavaksi. Sen 141 sivuun mahtuu 34 kertomusta Vanhasta testamentista ja 35 Uudesta testamentista. Melanie Florianin runsas, iloinen kuvitus auttaa pitämään mielenkiinnon yllä.

 

100 rakasta Raamatun kertomusta (Uusi tie 2017, 2. p.) on uskollinen Raamatun tekstille, mutta esittää kertomukset pienille kuulijoille ja lukijoille sopivassa muodossa. Teksti on Michael Berghofin ja kuvitus Jakob Kramerin. 191-sivuiseen kirjaan on valittu sata kertomusta Raamatusta.

 

Kotimainen Suomen lasten Raamattu (Otava 2018, 4. p.) sisältää 296 sivun verran Raamatun tarinoita Jaakko Heinimäen kertomana. Heinimäen kieli on eloisaa ja kerronta oivaltavaa, paikoin jopa humoristista. Christel Rönnsin kuvitus sopii kirjaan erinomaisesti.

Juliet Davidin kertoma ja Helen Prolen kuvittama Raamatun sanaa pienille (Päivä 2017, 3. p.) on tuhti lukupaketti (398 sivua) täynnä kertomuksia Vanhasta ja Uudesta testamentista. Kerronta on selkeää ja yksinkertaista ja sitä tukee värikäs, eloisa kuvitus.

 

Koska Mikael Agricola julkaisi myös rukouskirjan (Rucouskiria), etsin tähän nykyajan lapsille sopivan rukouskirjan.

Pienen iltarukous (Lasten Keskus 2020) on kirja lapsen ja vanhemman yhteisiin iltarukoushetkiin. Runoilija, kirjailija Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut rukoustekstejä, jotka sopivat monenlaisiin tilanteisiin. Visuaalisesti kirja on hyvin kaunis. Virpi Pennan kuvituksessa suloinen hippiäinen johdattaa sivulta toiselle.

Suomenkielisiä aapisia on ollut Mikael Agricolasta alkaen

Miksi Mikael Agricola on niin tärkeä, että hänen kunniakseen nostetaan liput salkoon vielä melkein 500 vuotta hänen kuolemansa jälkeen?

Siksi, että ilman häntä en kirjoittaisi teille nyt suomenkielellä. Ei ylipäätään olisi suomenkielisiä lastenkirjoja, joista kirjoittaa.

Mikael Agricola halusi, että suomalaiset voisivat lukea omalla kielellään. Hänen elämäntehtävänsä oli antaa suomalaisille kirjakieli, eikä tehtävä takuulla ollut helppo. Agricolan aapinen, ABCkiria oli tarkoitettu paitsi kaikille vanhoille ja nuorille suomenkielisille, myös hänen omalle pojalleen Christianille.

ABCkirian alussa Agricola kehottaa:

Lue sijs hyue Lapsi teste
Alcu oppi ilman este.

(Lue siis hyvä lapsi tästä
alkuoppi ilman este.)

Tämä on ollut minunkin sanomani kuusivuotiaalleni viime kuukausina, kun olen tukenut häntä orastavan lukutaidon alkutaipaleilla. Olen etsinyt erilaisia aapisia, joista olemme harjoitelleet yhdessä kirjaimia. Muun muassa näitä kirjoja on meillä viime aikoina tutkittu:

Aleksin aakkoset

Pirkko Haraisen kirjoittama ja Taru Castrénin kuvittama Aleksin aakkoset (WSOY 2003) on tämänhetkinen suosikkimme.

Aapishenkisen kuvakirjan kertojahahmo on kerrostalossa asuva Aleksi-poika, joka kertoilee talonsa asukkaista. Kunkin kirjaimen kohdalla on lyhyt teksti, jossa on käytetty mahdollisimman paljon kyseistä kirjainta. Joitain vierasperäisiä kirjaimia on yhdistetty useampia samaan tekstinpätkään.

Teksti on painettu suuraakkosin, mikä on iso plussa. Jokaisen aukeman ylälaidassa on näkyvillä kaikki aakkoset, suur- ja pienaakkoset rinnakkain.

"— MITÄ MEIDÄN MISSI? MATIAS KIUSOITTELEE, KUN MIIA-SISKO MEIKKAA JA MIETTII MIKÄ ON MUOTIA.
— MITÄ MEIDÄN NERO? MIIA KIUSOITTELEE MATIASTA.
MATIAS ON MESTARI MATEMATIIKASSA."

Aleksin naapureista selviää hauskoja seikkoja. Kirja on viihdyttävä ja kuvat kivat. Kyllä tämän kirjan ääressä kelpaa tapailla sanoja.


Pikku-Marjan eläinkirja

Laura Latvalan runoilema ja Helga Sjöstedtin kuvittama Pikku-Marjan eläinkirja (WSOY) on klassikko. Se on alun perin ilmestynyt vuonna 1947. Oma kappaleemme on 14. painos vuodelta 1982.

Latvala on sepittänyt jokaisen kirjaimet kohdalle eläinaiheisen värssyn, tai melkein jokaisen kirjaimen, sillä W, X, Z ja Å puuttuvat.

Osa runoista on jatkanut elämäänsä muissakin yhteyksissä. Kukapa ei esimerkiksi olisi kuullut I:n kohdalla olevaa värssyä lauluna.

"'Ihahaa, ihahaa',
hepo hirnahtaa.
Ihanaa, ihanaa
onhan ratsastaa.

Juokse hepo hiljaa,
kannat pikku Siljaa.
Kanna kotiin saakka
kevyt, kallis taakka."

Meillä äiti rakastaa tätä aapismaista runokirjaa. Runokammoinen tytär vähän nyrpistelee, mutta osa runoista on saanut armon.

Konstan kotiaapinen

Tuula Kallioniemen kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Konstan kotiaapinen (Otava 2001) on mukava lukuihin jaettu lastenkirja, jossa kerrotaan viisivuotiaasta Konstasta. Konsta pääsee naapurin Annin kanssa Kotikujan leikkimökkikouluun, jossa opettajana toimii kolmasluokkalainen Inna.

Tarinan lomasta löytyy eri kirjaimiin liittyviä runoja. Tarinan ja runojen myötä aakkoset tulevat mukavasti tutuiksi.

"Tänään leikkimökkikoulussa on tarinatunti. Inna aikoo lukea tarinan. - -
— Tämä on T-tarina, opettaja aloittaa.
— Mikä? Konsta huutaa pelästyneenä.
— Tässä tarinassa kaikki sanat alkavat T-kirjaimella. Olen itse sepittänyt sen, Inna sanoo."

Kirja on kirjoitettu pienaakkosin, joten se soveltuu ehkä paremmin ääneenluettavaksi kuin lapsen itse lukemaksi.

Kallioniemi on kirjoittanut Konstasta kokonaisen kirjasarjan, jonka edetessä Konsta kasvaa pikkupojasta ihan oikeaksi koululaiseksi.


Miinan ja Manun käytöskirja

Teutorin luomat rakastetut kissasisarukset Miinan ja Manu nähtiin ensimmäistä kertaa Satukustannus Oy:n julkaisemassa aapisessa vuonna 1982. Muutaman vuoden kuluttua ilmestyi aapismainen Miinan ja Manun käytöskirja (Satukustannus 1985).

Viime vuonna Miinan ja Manun käytöskirja ilmestyi osana kokoelmateosta Miina ja Manu TAI-TA-VAT (Satukustannus 2019). Kirjassa harjoitellaan hyvää käytöstä esimerkkien ja sananlaskujen siivittämänä.

"ON KOH-TE-LI-AS-TA LUO-VUT-TAA BUS-SIS-SA IS-TUIN-PAIK-KA VAN-HUK-SEL-LE.
TÄS-SÄ MA-NU NÄYT-TÄÄ HY-VÄÄ E-SI-MERK-KI-Ä JA LUO-VUT-TAA PAIK-KAN-SA VAN-HAL-LE KAT-TI-SEN MUM-MUL-LE.
NIIN SI-TÄ PI-TÄÄ!"

Kokoomateoksessa Miinan ja Manun käytöskirja on painettu suuraakkosin ja teksti on tavutettu. Muut tarinat (Miina ja Manu hammaslääkärissä, Miina ja Manu päiväkodissa ja Miina ja Manu esikoulussa) ovat pienaakkosilla, mutta nekin on tavutettu.

Erinomainen kirja lukemaan opettelevalle. Plussaa siitä, että tässä on kovat kannet.


Eläimiä Helsingissä

Helsingin kaupunginmuseon julkaisema aapinen Eläimiä Helsingissä (Helsingin kaupunginmuseo 2005) johdattaa kirjain kerrallaan Helsingin eläinten historiaan. Jokaisen kirjaimen kohdalla on Jere Jäppisen runo sekä suorasanainen tarina. Kirja on kuvitettu arkistovalokuvin sekä Jaana Mellasen piirroksin.

"Puluparvi piirittää
pientä poikaa puistonpenkillä.
Pillittääkö pikku piltti?
PYH!
Pontevasti pussista poimii
pullanpaloja puluille."

Minä ja tytär rakastamme molemmat tätä historiaan ja eläimiin keskittyvää aapista. Olenkin kirjoittanut kirjasta jo viime lokakuussa.


Auringonpojan terveysaapinen

Koronaviruksen jyllätessä on terveellistä kaivaa hyllystä esiin Arvo Ylpön toimittama Auringonpojan terveysaapinen. Alkuperäinen teos ilmestyi lähes sata vuotta sitten, mutta oma kappaleeni on näköispainos vuodelta 1987 (Otava).

Aapismuotoon rakennettu terveysopas neuvoo lapsille terveellisiä elämäntapoja opettavaisin värssyin. Runot on riimitellyt suomenkielen professori Heikki Ojansuu. Kuvituksen on tehnyt Rudolf Koivu.

Kirjoitin kirjasta vuosi sitten tammikuussa.

Kuinka kirjakieli luodaan?

Lapsille suunnatut elämäkertakirjat ovat intohimoni. Tänään on Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä ja sen kunniaksi pääsen esittelemään suomen kirjakielen isästä kertovan teoksen A sanoi Agricola. Teoksella on kolme kirjoittajaa: Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen ja Maisa Tonteri. Kuvitus on Pekka Rahkosen.

Tarina sijoittuu vuoteen 1556 ja kertojana toimii Mikael Agricolan kuusivuotias poika Kristian. Hän on juuri saanut isältään lahjaksi Abckirjan.

"- Mitä aapiskirjaa isä luki pienenä? minä kysyn.
- Kun olin pieni, ei ollut Abckirjaa. Tämä on aivan ensimmäinen kirja, joka on kirjoitettu suomen kielellä, isä vastaa.
- Miten isä sitten oppi lukemaan? minä kummastelen.
- Minäpä kerron, isä sanoo."

Mikael Agricola kertoo pojalleen omasta elämästään: lapsuudestaan Pernajassa ja koulunkäynnistään Viipurissa, jossa hän oppi latinaa, lukemista ja kirjoittamista. Opettajaltaan hän kuuli saksalaisesta Martin Lutherista, jonka mielestä jokaisen tulisi voida lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Se oli ennenkuulumaton ajatus.

Kun Mikaelin koulumestari muutti Turkuun piispan kanslian hoitajaksi, hän otti Mikaelin mukaansa. Ei kulunut kauaakaan, kun piispan kanslian hoito oli jo Mikaelin vastuulla. Jonkin ajan kuluttua piispa lähetti Mikaelin jatko-opintoihin ulkomaille. Hän opiskeli maineikkaassa Wittenbergin yliopistossa Saksassa, jossa Martin Luther opetti.

Maisteriksi valmistuttuaan hän palasi Suomeen ja ryhtyi luomaan suomenkielistä kirjallisuutta.

"- Kirjoitustyö oli vaikeaa. Minun piti ratkaista monta kysymystä. Millaista suomen kieltä pitäisi käyttää? Pitääkö käyttää sitä kieltä, jota karjalaiset puhuvat, vaiko hämäläisten kieltä? Vai onko oikea se kieli, jota puhutaan Pohjanmaalla tai Turussa?
- Kenen kieltä isä sitten kirjoitti? minä utelen.
- Se, mitä täällä Turun seudulla puhutaan, on suomen kielen äiti, isä vastaa. - Yhdistin siihen sanoja ja ilmaisuja Pohjanmaalta, Hämeestä ja Karjalasta. Kielen tuli olla sellaista, että sitä ymmärrettäisiin joka puolella Suomenmaata."

Mikael Agricola joutui ratkaisemaan, miten käyttää kirjaimia ja keksimään sanoja sellaisille ilmaisuille, joita ei tunnettu suomen kielessä.

Kuvakirjassa kullekin aukeamalle on kerätty sanoja, joita Mikael Agricola käytti kirjoituksissaan. Suurin osa niistä on käytössä yhä tänä päivänä.

Suomen kirjakielen parissa ahertaessaan Mikael toimi samalla Turussa koulumestarina ja sittemmin Turun ordinariuksena eli piispan tehtävien hoitajana.

Kuvakirja päättyy siihen, kun Mikael kertoo pojalleen, että hänen on pian lähdettävä Moskovaan neuvottelemaan rauhasta. Armollisesti pienille lukijoille ei kerrota, ettei hän koskaan palannut tuolta matkalta, sillä hän kuoli paluumatkalla Kuolemanjärvellä.

Kuvakirjaosuuden jälkeen kirjassa on kuitenkin vielä laajempi katsaus Mikael Agricolan elämään, jossa elämäntarina viedään loppuun asti. Myös Kristian Agricolan elämäkerta käydään läpi. Suomen kirjakielen synnystä on siitäkin laaja katsaus. Lopussa on lähdeluettelo, josta voi etsiä lisää lukemista aiheesta.


Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen ja Maisa Tonteri: A sanoi Agricola
Kuvitus: Pekka Rahkonen
Kustantaja: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy 2017