Taivas tummenee. Taitaa tulla ukkonen, arvelen. Sitten jyrähtää. Kaksi kaksivuotiasta seisoo pihalla hämmästyneinä äitien kiirehtiessä selittämään, että ei mitään hätää, se on vain ukkonen. Lapset reagoivat eri tavalla. Toinen pillahtaa itkuun. Oman kaksivuotiaani silmät kirkastuvat. Ahaa, tällainen siis on ukkonen! Voin nähdä oivalluksen lampun syttyvän hänen päässään.
Olemme lukeneet ukkosesta, ja nyt tyttäreni kokee elämänsä ensimmäisen tiedostetun ukkosen. Kun juoksemme suojaan vesipisaroiden alkaessa putoilla, pienokaiseni nauraa onnesta. Jyrähdysten ja sateen kohinan läpi kuulemme vielä toisen parivuotiaan hätääntyneen itkun.
Tarinan opetus: lukekaa lapsillenne kirjoja! 😉 Tämä muutaman vuoden takainen tapaus muistui mieleeni jokin aika sitten, kun ukkosti.
Olen aina rakastanut ukkosta. Ihmiselle tekee hyvää silloin tällöin tulla muistutetuksi, että luonnonvoimien edessä olemme loppujen lopuksi aika pieniä.
Lapsena heittelin ukkosella viinirypäleitä ulos ikkunasta yrittäen lepyttää taivaan voimia. Ei ehkä ollut paras ajatus ottaen huomioon, että kotimme oli kuudennessa kerroksessa tiheästi asutulla alueella. Mutta hauskaa se oli! Ukkosen jyrinää oli niin kiva kuunnella oman kodin turvassa.
Kuvakirjoja joissa ukkostaa
Nykyisin ukkosella kaivan esiin kirjoja, joissa ukkostaa. Käperrymme tyttären kanssa sohvan tai sängyn nurkkaan lukemaan niitä. Meillä ei ole yhtään kirjaa, joka kertoisi pelkästään ukkosesta, mutta monta kirjaa, joissa ukkostaa jossain vaiheessa tarinaa.
Günter Neidingerin kirjoittamassa ja Lilo Buschin kuvittamassa kirjassa Sähkö — Korvaamaton energiamuoto (Kirjalito 1994) pureudutaan ukkoseen sähköisenä ilmiönä.
Reetta Niemelän kirjoittamassa ja Leena Lumpeen kuvittamassa kirjassa Miljan kesä (Otava 2015) ukkosen kokee mökillä maalla vaarinsa Ukon kanssa kesää viettävä Milja-tyttö.
Mysi Lahtisen kirjoittamassa ja Virpi Pennan kuvittamassa kirjassa Villikan kesä (Tammi 2010) vehreän saarikaupunginosan lapset pysyttelevät ukkosella majassaan ullakolla ja pelailevat hauskoja pelejä.
Maria Nilsson Thoren kuvittamassa Astrid Lindgrenin tarinassa Saariston lapset — Pelle saa pienen eläimen (WSOY 2020) Pampula ja Pelle joutuvat ukkoseen ollessaan kahdestaan soutuveneessä ja päätyvät pieneen saareen odottelemaan sään paranemista.
Saaressa pidetään ukkosta myös Mauri ja Tarja Kunnaksen kirjassa Kesä Koiramäessä (Otava 2015). Elsa, Kille ja Aukusti ovat päässeet eräänä heinäkuisena lauantaina rovasti Wareksen kanssa saariretkelle. Leppoisa oleilu katkeaa hirveään ukkosmyrskyyn.
Mauri ja Tarja Kunnaksen kirjassa Koiramäen lapset ja näkki (Otava 2007) kerrotaan tarina entisaikojen emännästä, joka pelkäsi ukkosta ihan kamalasti.
Ukkoseen liittyviä uskomuksia
Ennen vanhaan ihmisillä ei ollut kunnon tietoa ukkosesta ja sen syistä. Villikan lapset tietävät, että viikinkien ukkosenjumala oli Tor. Ollessaan pahalla tuulella se ajoi mustien hevosten vetämissä vaunuissa pitkin taivaan kantta ja viskoi nuolia. Hevosten kaviot aiheuttivat jyrinän ja nuolet näkyivät salamoina. (Lahtinen 2010).
Muinoinen Komeron talon emäntä pelkäsi ukkosta vallan kamalasti. Ukkosella hänellä oli tapana voivotella: "— Taivaan isä ajaa kolikolirattailla pilvien päällä". (Kunnas 2007)
Monet pelkäävät ukkosta. Jopa aina niin rohkea Pampula kiljuu ja peittää kasvonsa ukkosen jyrähtäessä. "Hän oli kyllä urhea kuin sotapäällikkö, mutta hänellä oli yksi heikkous. Hän pelkäsi ukkosta, vaikka hänen oli vaikea sitä myöntää." (Lindgren 2020)
Sähköinen ilmiö
Nykyisin tiedetään, että ukkonen on luonnossa esiintyvä sähköinen ilmiö. Se voi olla vaarallinen, sillä salama saattaa iskiessään sytyttää tulipalon. Ukkosella ei saa mennä uimaan eikä puun alle, sillä salama iskee usein veteen tai yksinäisiin puihin. (Neidinger 1994)
Kun salama iski entisinä aikoina suoraan Komeron talon savupiippuun, oli leikki kaukana (Kunnas 2007). Onneksi taloissa nykyisin on ukkosenjohdattimet, sillä ukkosenjohdattimella varustetussa rakennuksessa on ukkosella turvallista (Neidinger 1994). Siitä huolimatta vedän Miljan ja Ukon tavoin ukkosella töpselit irti seinästä (Niemelä 2015).
Ukkosen sähköiseen luonteeseen liittynee se, ettei Ukon mukaan ukkosella saa kutoa sukkaa eikä silittää kissaa — ainakaan vastakarvaan. (Niemelä 2015)
Ukkonen nousee nopeasti
Milja tuntee ukkosen lähestymisen päänsärkynä ja painostavana ilmana. Ukkonen alkaa yleensä nopeasti. Milja ehtii hädin tuskin kerätä lelut pihalta kastumasta. (Niemelä 2015)
Villikan lapset tietävät, että laskemalla voi arvioida, kuinka kaukana ukkonen on.
"Yhtäkkiä leimahti salama ja valaisi taivaan. Se näkyi ikkunasta. Tilli alkoi laskea oikein hitaasti. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja sitten jyrähti.
— Se on kahden kilometrin päässä täältä, hän sanoi." (Lahtinen 2010)
Salamasta jyrähdykseen kuluva sekunttimäärä siis jaetaan kolmella, jolloin saadaan ukkosen etäisyys kilometreissä.
"[Sade] kohosi kuin seinä lyijynharmaasta vedestä ja lähestyi
nopeasti. Parin sekunnin kuluttua se olisi heidän päällään kuin
vedenpaisumus.
— Juokse! huusi Pampula ja juoksi edellä pitkin rantakallioita kauempana näkyvien puiden suojiin."
(Lindgren 2020)
Kun ukkonen on päällä, ei voi tehdä juuri muuta kuin pysytellä suojassa ja odottaa, että se menee ohi.
"Satoi mahtavalla kohinalla. Salamat välähtelivät. Ukkonen mörähteli ja mylvi. Oli melkein pimeää. Milja istui sängyllä ja kuunteli ukkosen ääniä. Pari kertaa ukkonen iski hirveällä ryskeellä jossakin aivan lähellä." (Niemelä 2015)
Ukkonen on nopeasti ohi
Kaikki on ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ukkonen jättää jälkeensä suuria lätäköitä ja litimärän puutarhan. (Niemelä 2015)
"Myrsky oli ohi yhtä äkkiä kuin se oli noussutkin. Kaikki olivat likomärkiä.
— Kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee, naureskeli rovasti." (Kunnas 2015)
Ukkosta pelänneen Pampulan mieliala kohoaa heti ukkosen mentyä. "Mikään ei enää pelottanut häntä, sillä ukkonen oli lakannut ja pian loppuisi sadekin." (Lindgren 2020)
Lähteenä käytetyt kirjat
Mauri ja Tarja Kunnas: Koiramäen lapset ja näkki. Otava 2007.
Mauri ja Tarja Kunnas: Kesä Koiramäessä. Otava 2015.
Mysi Lahtinen — kuv. Virpi Penna: Villikan kesä — Puuhaa ja leikkejä lomalle. Tammi 2010.
Astrid Lindgren — kuv. Maria Nilsson Thore — suom. Laila Järvinen: Saariston lapset — Pelle saa pienen eläimen. WSOY 2020.
Günter Neidinger — kuv. Lilo Busch — suom. Tiina Hailla: Sähkö — Korvaamaton energiamuoto. Kirjalito 1994.
Reetta Niemelä — kuv. Leena Lumme: Miljan kesä. Otava 2015.
