Vasta satanut lumi on parhaita asioita mitä tiedän. Yöllä on taas pyryttänyt lisää lunta. Niin ihanaa kuin puhdas lumi onkin, se ei yleensä säily koskemattomana kovin kauaa. Meidänkin pihalle on jo ilmestynyt eläinvieraiden jalanjälkiä.
On juuri sopiva hetki kaivaa kirjahyllystä esiin Reetta Niemelän kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Miljan talvi. Tytär tiirailee siitä kaikkein mieluiten juuri eläinten jalanjälkiä. Omalla pihallamme näkyy yleensä jäniksen (tai rusakon), oravan ja lintujen jälkiä. Joskus pihalla on tassutellut kissa ja joskus hiiri (vai rotta, yök!). Eilen aamulla näin muuten ketun juoksevan tien yli ihan lähellä kotiamme. Se on harvinaista.
Milja-sarja kuuluu kestosuosikkeihimme. Sitä luetaan uudestaan ja uudestaan. Ostin vuodenaikoja käsittelevät kirjat omaan hyllyymme, kun huomasin, että ne olivat meillä jatkuvasti lainassa kirjastosta.
Voi olla, että kirjat puhuttelevat minua siksi, että niiden kerrontaan on kivasti yhdistetty kansanperinnettä. Niemelä on opiskellut kansatiedettä aivan kuten minäkin. Tyttäreni pitää Milja-kirjoissa eniten ehkä luonnon havainnoinnista. Leena Lumpeen kuvitus on ansiokkaan tarkkaa ja realistista.
Pidämme molemmat Milja-kirjoissa siitä, että päähenkilöinä ovat Milja ja hänen vaarinsa. Ei niin kovin tavallinen asetelma lastenkirjassa. Päähenkilöiden nimet ovat herkulliset: Milja Mansikka ja Ukko Mansikka.
Miljan talvi -kirjassa Milja ja Ukko käyvät helmikuussa mökillä. Mökkielämä on hiukan erilaista talvella kuin kesällä. Talvisessa luonnossa riittää paljon katseltavaa ja tummalla taivaalla tähdet ja tähtikuviot näkyvät hienosti.
"Ukko näytti Miljalle kirkkaana vilkuttavan Pohjantähden. Hän näytti mustanpimeältä taivaalta myös Suuren karhun ja Pienen karhun. Ja Joutsenen. Ja Väinämöisen viikatteen. Ja taivaan kuningattaren Kassiopeian. Milja ei kyllä ollut ihan varma, näkikö hän oikeat tähdet. Yhtäkkiä taivaan yli leiskahti tähdenlento. Silloin sai toivoa jotakin. Mutta ennen kuin toivoi ei saanut puhua, eikä toivetta saanut paljastaa muille. Milja toivoi salaisesti, että oppisi joskus tunnistamaan kaikki tähtikuviot."
Kirjan teksti on jaettu mukavasti lyhyehköiksi tarinoiksi. Tarinat sopivat hyvin esimerkiksi luettavaksi yksi kerrallaan iltasatuina. Kirjan takakannessa teosta suositellaan viisivuotiaasta eteenpäin, mutta tyttäreni nautti Milja-kirjoista jo kolmivuotiaana.
Ennen Miljan talvea samoilta tekijöiltä oli samana vuonna ilmestynyt Miljan kesä -kirja, jossa Miljan ja vaarin touhuja seurataan samalla mökillä kesäaikaan. Sittemmin ilmestyivät myös Miljan syksy (Otava 2003) ja Miljan kevät (Otava 2004). Ja vaikka vuodenajat tulivat jo käytyä läpi, eivät tekijät siihen lopettaneet. Sarjassa on ilmestynyt myös Miljan puutarha (Otava 2005), Miljan kaupunki (Otava 2007) ja Milja nikkaroi (Otava 2009), joista Miljan kaupunki kiinnostaa meitä eniten.
Miljan kesä ja Miljan talvi olivat Finlandia Junior -palkintoehdokkaina vuonna 2002, ja jos minä olisin ollut päättämässä, ne olisivat myös palkinnon saaneet.
Kuvitus: Leena Lumme
Kustantaja: Otava 2002
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti