Kettupoika kadoksissa

Eräänä aamuna viime viikolla näin harvinaisen näyn meillä päin. Kettu juoksi tien yli aivan kotimme lähellä. Siitä mieleeni muistui eräs talvinen kirja, jota luin lapsuudessani. Siinä ovat päähenkilöinä kettupoika Viljami ja hänen Kaisa-mumminsa. 

Kirja on Aulikki Miettisen Viljamin toriretki. Miettinen on itse asiassa kirjan kuvittaja ja teksti on Pirjo Peltoniemen, vaikka kannessa näkyy ainoastaan Miettisen nimi.

Viljami muistaa heti aamulla herätessään, että mummi on luvannut viedä hänet tänään torille. Mutta ensin leivotaan pullaa. Miettisen kuvat ovat niin herkullisia, että tekisi mieli päästä upottamaan kätensä taikinaan. Mummi letittää siistin pullapitkon, kun taas Viljamin pitkosta tulee melkoinen sykerö.

Leipomiskohtauksesta tyttärelleni muistui mieleen Hotelli- ja ravintolamuseossa parhaillaan esillä oleva Taikinan taju -näyttely, jossa kävimme syksyllä. Lapsille suunnattu toiminnallinen näyttely pureutuu leipomisen saloihin. Suosittelen sitä lämpimästi Helsingissä asuville ja vieraileville.

Pullat paistettuaan Viljami ja mummi pääsevät viimein lähtemään torille. Lumen valkaisemalla torilla on niin paljon katseltavaa, ettei Viljami jaksa kauaa seurata mummin verkkaista kaupankäyntiä. Mummon varoitukset väkijoukkoon eksymisestä pyyhkiytyvät pois mielestä, kun Viljami rientää tutkimaan kojuja. Torikojuja on joka lähtöön. Niissä myydään juureksia, leluja, leipää, mattoja, harjoja, koreja ja kalaa.

Ennen pitkää Viljami oivaltaa, että mummi on eksynyt. Mummi puolestaan on tullut siihen tulokseen, että Viljami on eksynyt ja värvää etsijöitä avukseen. Uupunut Viljami on kuitenkin kömpinyt niin hyvään piiloon lepäämään, ettei häntä hevillä löydetä. Kirja loppuu onnellisesti ja lopussa syödään tietysti pullaa.

Vuonna 1985 ilmestynyt Viljamin toriretki oli Miettisen ensimmäisimpiä lastenkirjoja. Hän on sittemmin kuvannut Kettusten perheen puuhia lukuisissa muissakin kirjoissa. Miettisen eläinhahmoissa on jotain sympaattisista ja puoleensavetävää.

Viljamin toriretki lojui pitkään vanhempieni kellarissa. Kun äitini ryhtyi raivaamaan kellarissa olevia kirjoja, pelastin teoksen omaan hyllyymme. Se ei ole erityisen hyvässä kunnossa. Kannetkin ovat melko vääntyneet, mutta enpä raski siitä luopuakaan.


Aulikki Miettinen: Viljamin toriretki
Teksti: Pirjo Peltoniemi
Kustantaja: Otava 1985