sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Piilomaan pikku aasin luoja on kuollut

Yle uutisoi eilen, että lastenkirjailija Lea Pennanen on kuollut. Pennanen kuoli 89-vuotiaana tortaina 24.1.2019. Pennanen oli rakastettu lastenkirjailija ja kääntäjä, joka teki pitkän uran Ylellä. Ylen lastenohjelmien päällikkönä hän toimi vuosina 1975-90. Hän myös kirjoitti ja ohjasi itse ohjelmia. Pennanen palkittiin Tirlittan-palkinnolla vuonna 2009.

Myönnän, etten ihan heti uutisotsikon nähtyäni muistanut, kuka Lea Pennanen oli. Tunnen kuitenkin hänen klassikoksi muodostuneen saturomaaninsa Piilomaan pikku aasin.




Rudolf Koivu -palkinnolla vuonna 1969 palkittu Piilomaan pikku aasi on tarina hyvästä ja pahasta, sankaruudesta, rohkeudesta ja ystävyydestä. Se kertoo onnellisesta Piilomaasta, jossa vallan kaappaa ilkeä velho Mukkelis Muuli. Kansa pidetään aisoissa unettavalla jäätelöllä ja mehulla. 

Hyvän ja pahan taistelua kuvaavassa tarinassa on universaaleja elementtejä. Näin vainojen uhrien muistopäivänä en voi välttyä miettimästä, että sadussa kuvattuja asioita voi ihan oikeasti tapahtua - nykyaikanakin. 

Kun kohtaamme vääryyttä, pysymmekö hiljaa? Mitkä ovat meille jäätelöä ja mehua, jotka pitävät meidät tyytyväisinä? Valeuutiset? Oma kupla, jossa elämme kohdaten vain itsemme kaltaisia ihmisiä? Löytyykö meistä tarvittaessa samanlaista rohkeutta kuin Pikku Aasista puolustaa sitä, mikä on oikein?

Vuonna 1968 ilmestyneestä romaanista tehtiin 1970-luvulla televisiosarja, jota voi katsella Ylen Elävästä arkistosta. Kirjan ja ohjelman kuvitus on Maija Karman käsialaa. Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia, mutta ohjelmassa värillisiä.

Muistan, että vielä omassa lapsuudessani Piilomaan pikku aasin -kaltaiset still-kuvin toteutetut lastenohjelmat olivat tavallisia. Ohjelmaa Piilomaan pikku aasista en kuitenkaan muista nähneeni.

Piilomaan pikku aasin lisäksi Lea Pennaselta on ilmestynyt myös lastenromaanit Me leijonat, Pikku siili ja Kettusaari sekä satukokoelma Jättimetsä.


Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi
Kuvitus: Maija Karma
Kustantaja: Otava 2012, 7. painos (ilmestynyt alun perin 1968)

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti