Miettiessäni joulun alla, millaisia aineettomia joululahjatoiveita minulla voisi olla, keksin viime hetkellä pyytää kirjoituksia blogiani varten. Ajattelin, että olisi hauska välillä julkaista vieraskirjoituksia.
Sain idean sen verran myöhään, että vain veljeni ehti tarttua siihen. Toivoinkin, että juuri hän ottaisi haasteen vastaan. Hän harjoittaa muutenkin kirjoittamista, ja minua kiinnosti nähdä, mitä hän saisi irti lastenkirja-aiheesta.
Vieraskirjoitukseen ja avaruusaiheiseen päästään siis ylihuomenna, mutta tänään Hennan nimipäivän kunniaksi esittelen Pija Lindenbaumin Henna-sarjan.
Pija Lindenbaum on tämänhetkisistä ruotsalaisista lastenkirjailijoista yksi ehdoton suosikkini. Hän on julkaissut lastenkirjoja jo melkein 30 vuotta.
Ensimmäinen Henna-sarjan kirja Henna ja harmaat sudet (Gittan och gråvargarna) ilmestyi ruotsiksi vuonna 2000 ja suomeksi 2002. Lindenbaum sai Ruotsissa kirjasta arvostetun August-palkinnon, joka vastaa Suomen Finlandia-palkintoa.
Henna-sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan neljä teosta, joista viimeisin Henna hiipii piiloon (Gittan gömmer bort sig) ilmestyi ruotsiksi vuonna 2011 ja suomeksi 2012.
Henna on päiväkoti-ikäinen tyttö, joka on luonteeltaan herkkä ja arka. Kirjassa Henna ja harmaat sudet Hennan päiväkotiryhmä lähtee luontoretkelle. Muilla lapsilla on hauskaa. He hyppivät mutaojien yli ja poimivat maasta roskia ja matoja. Ei kuitenkaan Henna.
"Sillä sellainen Henna on. Hän ei uskalla paljon mitään."
Metsässä Henna jotenkin eksyy muista. Järkevänä lapsena hän istahtaa kivelle odottamaan, että muut palaisivat häntä etsimään. Kun ketään ei pitkän ajan kuluttuakaan kuulu, hän lähtee liikkeelle.
Yksin metsässä kulkiessaan Hennan mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Puiden takaa tulee esiin harmaita susia. Ne ovat pörröisiä, kitiseviä ja marisevia, eivätkä osaa neuvoa tietä päiväkotiin. Miksipä siis ei ajankuluksi voisi leikkiä niiden kanssa? Mutta eivät ne osaa, halua tai viitsi.
Arasta Hennasta tulee reipas, kun hän ryhtyy kannustamaan susia leikkeihin. Vastentahtoisesti sudet lähtevät mukaan touhuihin, jotka eivät aina onnistu erityisen hyvin. Osaa Henna niitä suostutellakin:
"- Jos olette kilttejä, minä laulan teille surullisia lauluja.
Siihen sudet suostuvat. Ne rakastavat surullisia asioita."
Lopulta sudet huomaavat, ettei niillä ole koskaan ollut Hennaa hauskempaa leikkitoveria. Kun Henna jatkaa päiväkodin etsimistä, ne lönkyttelevät perässä. Niityn laidasta päiväkoti jo näkyykin, ja sen pidemmälle eivät sudet uskalla tulla. Ehkä Henna voi tulla vielä toistekin niiden kanssa leikkimään.
Kirjassa Henna ja pässinpäät Henna kohtaa toisenlaisia ongelmia. Hän on etelänmatkalla kaukana kotoa. Hotellissa ei ole muita lapsia. On kuuma ja tylsää. Uiminen ei innosta Hennaa, vaikka vanhempien mielestä kaikki lapset rakastavat uimista.
Hennan mielikuvistus pääsee valloilleen. Hän löytää viisi lammasta, jotka makaavat kuumalla hiekalla hikisinä ja velttoina. Hennaa tarvitaan pelastustöihin. Lampaat täytyy vilvoitella, lypsää, keriä ja ruokkia. Ruokaa löytyy toiselta rannalta, mutta sinne pitäisi uida.
"Silloin lampaat piiloutuvat. Sillä ne eivät halua kastua."
Henna ryhtyy niille uimaopettajaksi ja saa kuin saakin lampaat uimaan toiselle rannalle.
"- Pikku pässinpäät, Henna sanoo. - Pian minä matkustan kotiin. Kuinka teidän silloin käy?"
Henna päättelee, että tulee toisia lapsia, jotka pitävät huolta lampaista. Hän itse palaa päiväkotiin kaipaamalleen tutulle hiekkalaatikolle.
Kirjassa Henna ja hurjat hirvet kipuillaan ainoana lapsena olemista. Henna haluaisi siskon tai veljen.
Itselleni tämä kirja aiheuttaa pieniä tunnontuskia. Olenko tehnyt oikein, kun en ole antanut tyttärelleni sisarusta? Eikö olekin kauheaa olla ainoa lapsi? Onneksi hän ei ole ainakaan vielä itse esittänyt toiveita pikkusisaruksesta. Ehkä hän osaa tyytyä sisarpuoliinsa, vaikka he aikuisia jo ovatkin.
Pulkkamäestä palatessaan Henna tapaa pihalla kolme hirveä. Nekin ovat kyllästyneet laskemaan mäkeä. Henna saa loistavan idean.
"- Me voidaan mennä meille, Henna sanoo. - Te voitte olla minun veljiäni! Meillä saa pelata palloa sisällä. Ja meillä on paljon pehmeitä mattoja."
Hirvet osoittautuvat aika villeiksi veljiksi. Ne katkovat väriliidut, heittelevät leluja, valtaavat Hennan sängyn, juovat vessanpytystä, puhuvat typeriä ja nauravat omille jutuilleen.
"Henna huomaa ettei hän enää haluakaan veljiä. Ne metelöivät liikaa."
Hirvien lähdettyä Henna on rauhallinen. Onhan hänellä ystävänsä Niilo ja päiväkodin lapset ja serkut. Kuka kaipaisi veljiä?
Lempparini Henna-kirjoista on Henna hiipii piiloon. Piiloutuminen kuului omaankin keinovalikoimaani pienenä, silloin kun en selvinnyt tilanteesta muuten.
Yksi varhaisimpia muistojani on ajalta, jolloin äitini oli synnytyssairaalassa Henna-siskoni syntyessä. Olin kahdestaan kotona isin kanssa. Lopulta ero äidistä kävi sietämättömäksi kestää, ja kömmin piiloon eteisen naulakkoon kenkien ja takkien taakse. Voin yhä muistaa, miten hätääntyneeltä isäni kuulosti, kun hän etsi minua kaikkialta ja luuli jo minun lähteneen ulos ovesta.
Kirjan Henna on vieraisilla Martan, naapurin tytön luona. Martalla on lastenhoitaja kotona, joka huolehtii myös parista pikkuisesta hoitolapsesta. Kun hoitolapset ovat päiväunilla, niitä ei saisi häiritä. Martta kuitenkin kiskoo ne ylös sängystä ja toivoo, että ne alkaisivat itkeä.
Itkunparahdus kuuluu vasta silloin, kun Henna yrittää kantaa toista vauvaa takaisin sänkyyn. Vauva putoaa maahan ja kolauttaa otsansa. Lastenhoitaja ryntää huoneeseen ja huutaa Hennalle vihaisena.
Henna pakenee päätä pahkaa omaan kotiinsa. Hän ei pysty kertomaan isälleen, mitä on tapahtunut. Hän haluaa vain kadota. Hän istuu pitkään pimeässä vaatehuoneessa, kunnes huomaa, ettei olekaan enää yksin. Jonkinlaiset harmaat jyrsijännäköiset eläimet yrittävät piristää Henna.
"- Me voidaan sääliä sinua jos haluat, ne sanovat.
- Saat istua meidän sylissä.
Mutta ei Henna halua.
Hän haluaa vain olla yksin."
Henna innostuu vasta, kun eläimet haluavat tulla kutitetuiksi ja heitellyiksi ilmaan. Ne eivät välitä vaikka putoavat. Lopulta Henna saa asiat sovittua myös lastenhoitajan kanssa.
Hyvää nimipäivää Henna!
Pija Lindenbaum (teksti ja kuvat): Henna ja harmaat sudet
Ruotsinkielinen alkuteos: Gittan och gråvargarna
Suomennos: Päivö Taubert
Kustantaja: WSOY 2002
Pija Lindenbaum (teksti ja kuvat): Henna ja pässinpäät
Ruotsinkielinen alkuteos: Gittan och fårskallarna
Suomennos: Päivö Taubert
Kustantaja: WSOY 2002
Pija Lindenbaum (teksti ja kuvat): Henna ja hurjat hirvet
Ruotsinkielinen alkuteos: Gittan och älgbrorsorna
Suomennos: Päivö Taubert
Kustantaja: WSOY 2003
Pija Lindenbaum (teksti ja kuvat): Henna hiipii piiloon
Ruotsinkielinen alkuteos: Gittan gömmer bort sej
Suomennos: Anna Kervinen
Kustantaja: WSOY 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti