Tunsin itseni helpottuneeksi lukiessani Anna Kajanderin väitöskirjaa Kirja ja lukija digitalisoituvassa arjessa (Helsingin yliopisto 2020). Olin helpottunut, että on muitakin, jotka nauttivat kirjojen hypistelystä ja uusien kirjojen tuoksusta, sellaisia jotka kiertelevät kirjakaupoissa ja haluavat pitää kiinni kirjahyllyistään.
Kansatieteellistä esinetutkimusta ja kirjatutkimusta yhdistävä Kajander tutkii kirjaa, lukijaa ja lukemista murrosvaiheessa, jossa digitalisoituvan maailman myötä lukijoiden ulottuville on tullut erilaisia vaihtoehtoja kuluttaa kirjoja.
Sähköinen kirja on kätevä vaihtoehto painetulle kirjalle. Se on helpompi hankkia, helpompi kantaa mukana ja lukea missä vain. Siihen ei liity samanlaisia tilaan ja säilyttämiseen tai kirjasta eroon pääsemiseen liittyviä ongelmia kuin painettuun kirjaan.
Kuitenkin verrattuna musiikin kuunteluun tai lehtien lukemiseen kirjat ovat sähköistyneet hitaasti. Väitöstutkimuksessaan Kajander pohtii, mistä tämä johtuu. Liittyykö kirjaan fyysisenä esineenä jotain sellaista, että lukemisen käyttöliittymää on vaikea muuttaa?
Sähkökirjojen yleistyminen
on kuitenkin ollut
yllättävänkin hidasta.
Anna Kajander
Anna Kajander
Tutkimuksensa lähdeaineistona Kajander on käyttänyt SKS:n vuonna 2014 järjestämää kyselyä, jossa kerättiin suomalaisten muistoja ja mietteitä lukemisesta. Vastaajat olivat tavallisia lukevia suomalaisia, yleensä nimenomaan lukemisesta pitäviä suomalaisia. Tarkastelun kohteeksi valikoitui vapaa-ajan lukeminen.
Tutkimuksessaan Kajander selvitteli, "millaisia käytännön kokemuksia ja odotuksia lukemiseen kuuluu ja mikä merkitys kirjojen muodolla on lukijalle." Hän tarkasteli lukemista "tekstin tulkinnan sijaan kulttuurisena ja kehollisena toimintana". Kajander näki kirjan esineenä osana "laajempaa kokonaisuutta, johon liittyvät kirjalliset tilat, kirjahyllyt, kirjasto- ja kirjakauppakäynnit sekä kirjojen hankkiminen, säilyttäminen ja toisinaan kierrättäminen".
Kajander näki painetun kirjan ja ruudulta lukemisen välillä vastakkainasettelua, "sillä sähköiset kirjamuodot muuttavat myös laajemmin lukemiseen liittyviä käytäntöjä". Hän havaitsi muutosten ilmenevän toisille lukemista tukevina, kun taas toiset pitivät "mieluummin kiinni lukemisen tavasta, jossa painetut kirjat ja niiden kanssa toimiminen ovat konkreettisesti läsnä muuten monilta osin digitalisoituvassa arjessa".
Anna Kajander väittelee huomenna Helsingin yliopistossa. Vastaväittäjänä toimii professori Raine Koskimaa.
Sähköinen kirja — uhka vai mahdollisuus?
Väitöskirjan luettuani aloin pohtia omaa suhdettani painettuihin ja sähköisiin kirjoihin. Pitkään pidin sähköistä kirjaa uhkana. Minulla ei ollut älypuhelinta tai tablettia, ja tunsin pudonneeni teknisen kehityksen kelkasta. Ajatus siitä, että painettu kirja olisi kenties korvautumassa sähköisellä tuntui pelottovalta.
Hankittuani älypuhelimen löysin nopeasti e-kirjat. Luin Hesarin viikon kirjoja ja lainasin e-kirjoja kirjaston palvelusta. Otin e-kirjat innostuneena vastaan. Nyt minulla oli kirja mukana aina kun puhelinkin. Lukemiseni lisääntyi, kun saatoin käyttää entistä tehokkaammin luppoajat lukemiseen.
Kännykän näytöllä kerrallaan näkyvä tekstiblokki oli sen verran pieni, että kykenin hahmottamaan sen muutamalla silmäyksellä. Lukunopeuteni kasvoi siis valtavasti. Ensin olin haltioissani, kun pystyin lukemaan paljon enemmän kuin ennen.
Pian kuitenkin väsyin siihen, että sivua oli käännettävä ihan koko ajan. Syödessä lukeminen ei kännykältä oikein onnistunut, sillä toinen käsi oli täysin kiinni sivujen kääntelyssä. Myös ulkona kirkkaassa auringonpaisteessa ruudulta lukeminen oli vaikeaa. En saanut tekstistä selvää. Pian huomasin, että lukunopeuden kasvamisesta oli se seuraus, etten oikein muistanut lukemaani jälkeenpäin.
Nykyisin olen aika lailla palannut paperisten kirjojen pariin. Kännykältä luen vain satunnaisesti, lähinnä matkoilla, jolloin ei ole kätevää raahata mukaan kasaa kirjoja. Välillä luen tietokoneelta netistä vapaasti saatavia kirjoja, kuten Kansalliskirjaston Doriaan digitoituja teoksia.
Inhoan tietokoneelta lukemista. Olen töissä kaiket päivät tietokoneen ääressä, joten kotona haluaisin taukoa laitteista. Sitä paitsi kotona, jossa ei ole säädettävää pöytää ja tuolia, ergonomisen lukuasennon löytäminen on haastavaa.
Kajanderin väitöskirjan luin osin tietokoneelta ja osin kännykältä, ja se oli aika rasittavaa. En voinut olla miettimättä lukiessani, kuinka paljon helpompaa olisi paperisen kirjan lukeminen. Valintaa kuitenkin puolsi teoksen helppo saatavuus netistä. Ei tarvinnut miettiä, mistä olisin saanut kirjan painettuna (jos mistään). Sain sen eteeni parilla klikkauksella.
Sähköisen kirjan etu on sen vaivattomampi saatavuus. Toisaalta olen lukenut sähköisenä vain ilmaiseksi saatavia kirjoja, sillä en ole jaksanut tutustua siihen, miten maksullisia kirjoja saa haltuunsa. Pelkään, että kämmään jotain ja päädyn maksamaan tyhjästä.
Arveluttaa myös, onko sähköisenä ostettava kirja käytännössä kertakäyttöinen. Voiko sitä siirtää laitteelta toiselle vai onko siinä kauheat suojaukset? Voiko puolisoni tai ystäväni lukea ostamani e-kirjan omalta laitteeltaan? Painetun kirjanhan voi lukea ties kuinka moni.
Mitä sitten kun laite, jolle kirja on ladattu, hajoaa? Menetänkö kirjan? Painettu kirja säilyy lukukelpoisena vuosikymmeniä. Vanhin omistamani kirja on 1700-luvulta ja se on yhä täysin lukukelpoinen (jos jaksaa lukea fraktuuraa). Painetun kirjan voi periä, sähköistä tuskin. Kuten Kajander toi esiin, monille vastaajille perityssä kirjassa olevat aiempien lukijoiden tekemät merkinnät olivat tärkeitä ja loivat yhteyden menneisiin sukupolviin.
Painetut kirjat ovat painavia ja vievät tilaa
Painetussa kirjassakin on toki vikansa. Ne pölyyntyvät ja alkavat ennen pitkää haista hajoavalta paperilta. Ne ovat tilaavieviä. Kajander kirjoitti tutkimukseensa kokonaisen luvun kirjahyllyistä. Vastaajat olivat panneet merkille, että kirjahyllyt olivat alkaneet kadota kodeista. Suurimmalla osalla vastaajista kuitenkin oli vielä kirjahylly/hyllyjä ja paljon fyysisiä kirjoja kotonaan.
Niin minullakin. Työ/kirjastohuoneessani on suurin osa kirjoistani. Kirjoja on hyllyissä kahdessa rivissä, jolloin takarivin kirjat jäävät piiloon eturivin kirjojen taakse. Lisäksi lastenhuoneessa ja portaiden alla on kirjahyllyt. Meillä on kirjoja myös ruokailutilan vanhassa kaapissa, vaatehuoneessa ja yöpöydän hyllyillä.
Kirjojen säilyttäminen vie siis paljon tilaa, vaikka laitan kirjoja koko ajan kiertoon. Toinen ongelma onkin kirjojen kierrättäminen. Vanhat kirjat ovat kokeneet inflaation. Niistä eroon pääseminen vaatii vaivaa. Jos niitä yrittää myydä, rahaa niistä ei juurikaan saa. Niiden raahaaminen kiertoon koettelee hartioita. Kirjat nimittäin painavat paljon.
Fyysisten kirjojen painavuus on niiden pahin vika. Kirjojen lainaaminen kirjastostakin on hiukan hankalaa juuri siksi, että ne painavat kamalasti. Kirjastokäynnit ovat minulle ruumiillinen koetus, koska lainaan aina vähintään kymmenen kirjaa kerrallaan. Varsinkin nyt kun kirjasto ei enää ole meitä niin lähellä kuin ennen, ei välttämättä ole enää fyysisesti mahdollista lainata yhtä paljon kirjoja kuin tähän asti.
Lukeminen on kokonaisvaltainen aistikokemus
Vioistaan huolimatta valitsen painetun kirjan, jos minut pakotetaan valitsemaan paperisen ja sähköisen kirjan välillä. Paperisessa kirjassa on sitä jotain. Jotain, jota on vaikea selittää. Myös Kajander huomasi, että "aistikokemusten merkitystä lukemiselle on kuitenkin usein vaikeaa pukea sanoiksi". Vastaajat liittivät paperisiin kirjoihin sellaisia aistimuksia kuin tuoksu, sormituntuma, kääntyvien sivujen kahina... Sähköinen kirja ei tarjoa samanlaisia aistiärsykkeitä.
Minun on usein ollut vaikea perustella muille, miksen voisi luopua kirjasta, jonka olen jo lukenut — varsinkaan jos en aio lukea sitä enää toistamiseen. Haluni säilyttää kirja kaikesta huolimatta johtuu jotenkin siitä, että painettu kirja on minulle paljon enemmän kuin käyttöliittymä, jolla tekstiä luetaan. Sitä se oli myös vastaajille. Nämä olivat antaneet kirjoille sellaisia merkityksiä kuin sisustuselementti, lahjatavara, muistoesine, perinnöksi siirrettävä esine...
Varsinkin ennen kirjat olivat esineitä, joilla osoitettiin statusta. Ne viestivät oppineisuudesta, lukeneisuudesta, sivistyksestä ja kenties varallisuudestakin. Valitettavasti tällaiset viestit ovat vesittyneet nykyisen kirjapaljouden keskellä vanhan kirjan arvon romahdettua. Huomaan kuitenkin itse yhä päätteleväni herkästi ihmisten sivistyksen tasoa sen perusteella, kuinka paljon kirjoja heillä on kodissaan, vaikka nykyisin se ei enää olekaan luotettava tapa arvioida asiaa.
Kirjaan liittyy usein ajatus
tunnelmallisesta hetkestä.
Anna Kajander
Pidin kovasti vastaajien esiintuomasta seikasta yhdistää kirjojen lukeminen kokonaisvaltaiseen aistielämykseen, jossa tekstin lisäksi on merkitystä ulkoisilla asioilla, kuten rauhoittumisella, valaistuksella, istuimella tai rennolla asennolla. Kirjan lukemisen halutaan usein olevan tunnelmallinen hetki. Jostain syystä oikeanlaiseen tunnelmaan on monien vastaajien ja itseni mielestä helpompi päästä painetun kirjan kuin sähköisen kirjan kanssa.
Monilla painettuun kirjaan yhdistyy suloisia lapsuusmuistoja. Vastaajille tärkeitä olivat erityisesti yhteiset lukuhetket oman vanhemman kanssa. Kirjan äärellä saattoi kokea läheisyyden tunnetta. Jotkut vastaajat pystyivät palauttamaan mieleensä lapsuutensa kirjojen ulkoasuja, kokoja, värejä sekä sivujen kuvituksia. Itsellänikin on paljon tämänkaltaisia muistoja. Lisäksi minulla painomusteen ja paperin tuoksu tuo mieleeni hyviä muistoja isäni työpaikalta kirjapainosta.
Olen viettänyt tyttäreni kanssa niin paljon aikaa kirjan äärellä, että uskoisin hänenkin mieleen painuneen miellyttäviä painettuun kirjaan liittyviä lapsuusmuistoja. Ehkä hänkään ei ihan kerkeästi ole valmis hylkäämään painettua kirja, vaikka nykynuorison pelätään niin tekevän.
En koe suhtautuvani sähköiseen kirjaan erityisen torjuvasti. Sähkökirjat ovat minulle "lukemista tukeva elementti", kuten Kajander asian muotoilee. Jos koen sähkökirjan lukemisesta olevan minulle hyötyä, voin hyvin sellaista lukea. En usko, että sähköiset kirjat tulevat kuitenkaan koskaan täysin korvaamaan paperisia kirjoja omassa elämässäni.
Miten on sinun laitasi? Painettu vai sähköinen kirja? Miksi?
Kuvat: Pixabay
Painettu kirja ehdottomasti - juuri noista samoista syistä, jotka sinä ja väitöstutkimus mainitsette. Tuoksut, tuntemukset, yhteiset kokemukset...Älylaitteita tulee käytettyä jo muihin tarkoituksiin, liikaakin. Kiitos, kun olet tiivistänyt väitöksen annin, en olisi koko tutkimusta mitenkään ehtinyt lukemaankaan. :)
VastaaPoistaJuu, älylaitteilla tulee roikuttua ihan tarpeeksi. On hyvä pitää laitteista välillä taukoa painetun kirjan parissa.
PoistaPainettu kirja on myös minun suosikkini. Minäkin istun kaikki päivät koneen äärellä joten vapaa-ajalla on ihana lukea paperikirjaa. Joululomalla keksin kokeilla äänikirjoja ja ne ovat kyllä näppäriä - kuuntelen niitä kuntosalilla ja kävelylenkeillä. Mutta huomaan sen olevan vähän stressialtista hommaa sillä aina silloin tällöin keskittyminen herpaantuu tai kuuluu joku häiritsevä ääni ja sitten sitä ihmettelee, että mitä se nyt sanoikaan. Kirjaa on niin helppo selata rivi tai sivu taaksepäin mutta äänikirjassa se on hankalampi toimenpide.
VastaaPoistaEli painettu kirja minulle, kiitos! /Mari
Mietinkin äänikirjoja väitöstutkimusta lukiessani. Kuten Kajander huomautti, vielä vuonna 2014, jolloin kysely tehtiin, ne eivät olleet lyöneet itseään läpi samalla tavalla kuin nykyisin. Siksi ne jäivät syrjään tarkastelusta.
PoistaMinäkin olen kokeillut äänikirjoja ja tehnyt saman havainnon: keskittyminen herpaantuu helposti eikä takaisin palaaminen ole helppoa. Tarvitsisin tosi rauhallisen ympäristön pystyäkseni nauttimaan äänikirjoista. Ainakin toistaiseksi paperinen vaihtoehto on ollut minulle paras.