Kuinka kansallisrunoilijaksi kasvetaan?

Walter Runeberg: Johan Ludvig Runebergin muistomerkki, 1885, Helsingin Esplanadilla

Hyvää Runebergin päivää! 

Kansallisrunoilijastamme Johan Ludvig Runebergistä tuli jo eläessään aikansa superjulkkis. Pohdiskelin tässä mielessäni, miten kasvatetaan kansallisrunoilija. Oliko kenties Runebergin lapsuudessa asioita, jotka vaikuttivat hänen myöhempään menestykseensä?

Kieltämättä aika, jona Runeberg eli, oli toinen kuin nyt. Suomalaista runoutta ja kirjallisuutta ei ollut juurikaan vielä ilmestynyt. Itse asiassa Runebergin vuonna 1830 julkaisema kokoelma Dikter oli ensimmäinen varsinainen erillinen Suomessa julkaistu runokokoelma.

Tästä huolimatta olen listannut kymmenen faktaa kansallisrunoilija J. L. Runebergin lapsuudesta siinä toivossa, että ne antaisivat jotain osviittaa siitä, miten lapsi tulee kasvattaa, jos haluaa hänestä supersuositun kansallisrunoilijan 😉.

1. Johan Ludvigin merikapteeni-isä toi matkoiltaan kotiin kirjoja.
2. Johan Ludvigin äiti oli hyvä kertomaan tarinoita ja hän myös luki paljon lapsilleen.
3. Johan Ludvigin vanhemmat lukivat paljon. Isä kirjoitti runoja, lauloi ja harrasti musiikkia. Äiti luki mieluusti kevyttä kaunokirjallisuutta.
4. Johan Ludvig aloitti koulun synnyinkaupungissaan Pietarsaaressa kuusivuotiaana.
5. Ensimmäiset runonsa Johan Ludvig kirjoitti jo lapsena rihvelitaululle.
6. Kahdeksanvuotiaana Johan Ludvig pääsi yläkouluun Ouluun.
7. Oulussa Johan Ludvig asui setänsä tullijohtaja Anton Ludvig Runebergin varakkaassa kodissa ja perhe seurusteli paikkakunnan parhaissa seurapiireissä.
8. Lapsuutensa ja nuoruutensa kesät Johan Ludvig vietti Runebergin tuvaksi kutsutulla metsästys- ja kalastusmajalla Pietarsaaressa, jossa metsästyksen lisäksi lausui runoja sekä esitti komedioita ja lauloi Bellmanin viisuja ystäviensä kanssa.
9. Opiskellessaan triviaalikoulussa Vaasassa Johan Ludvig oli luokkansa priimus.
10. Johan Ludvig luki kouluaikana Choraeuksen ja Franzénin runoja. Hänen äitinsä oli nuoruudessaan tuntenut runoilija Michael Choraeuksen. Erityisesti Johan Ludvig piti Bellmanin runoudesta, kuten Fredmanin epistoloista, jotka osasi ulkoa.

Mitä luulette? Mahtaako tällä reseptillä lapsesta kasvaa menestyvä kulttuuripersoona?