Kaunis äidinkieli täynnä kauniita sanoja

Onko äidinkieli kaunis sana? On, ainakin ajatuksen tasolla. Näin kansainvälisen äidinkielen päivän kunniaksi ajattelin tänään maistella suomenkielen kauniita sanoja.

Ajatus on lähtöisin Kirsti Kurosen kirjoittamasta ja Karoliina Pertamon kuvittamasta kirjasta Kerro minulle kaunis sana. Teoksessa etsitään kauniita sanoja. 

Kirsti Kuronen on Topelius-palkittu kirjailija, jolle Kerro minulle kaunis sana on ensimmäinen kuvakirjateksti. Kuvat ovat Karoliina Pertamon taattua laatua. Kerro minulle kaunis sana nimettiin Runeberg Junior 2020 -palkintoehdokkaaksi, ja se ehdottomasti ansaitsi ehdokkuuden.

Kirjasta on tehty ihastuttava traileri, jonka voi katsoa täältä.

Kirjan päähenkilön, päiväkoti-ikäisen Jaakon koti on niin täynnä rumia sanoja, ettei pää tahdo kestää. Jaakko lähtee keräämään kauniita sanoja mummon antamaan lippaaseen. Niin naapurin Salli, kirjastosetä, lumihevonen kuin päiväkodin Pipsakin saavat kukin kertoa omasta mielestään kauniin sanan. Lippaaseen kertyy sellaisia sanoja kuin lumihiutale, Arsenal, kiitos, lukutoukka, maukas, lauantai ja ilo.

Jaakon katoaminen ja löytyminen saa isän ja äidin hellittämään rumien sanojen nakkelun — ainakin hetkellisesti. Jaakko arvaa, että hän joutuu vielä toistekin tekemään keruutyötä.

"Ensi viikolla lähden keräämään lisää kauniita sanoja meidän kotiin. Lupaan tulla ensimmäisenä sinun luoksesi. 

'Kerro minulle kaunis sana.'"

Päätin ottaa kiinni Jaakon haasteesta ja pohdin, minkä sanan kertoisin, jos Jaakko todella osuisi tielleni. Tehtävä on vaikea. Kauniita sanoja on niin paljon. Ja mikä oikeastaan tekee sanasta kauniin? Tekeekö sanasta kauniin vain sen äänneasu, se kuinka se soi korvassa? Vai onko myös sanan merkityksellä väliä?

Huomasin pitäväni rumana automaattisesti kaikkia sanoja, joissa on R-kirjain. Voimakkaana tärähtävä R ei ole erityisen kauniinkuuloinen äänne, mutta ehkä vastenmielisyyteeni vaikuttaa enemmän se, että kärsin pienenä R-viasta, enkä tykännyt käydä puheopetuksessa.

"Aamu", "valo", "kuutamo", "linnunlaulu", "loimulohi", "vellikello". Kauniit sanat risteilivät päässäni. Pyörittelin, makustelin ja kuuntelin niitä. Lopulta päätin, että pudottaisin Jaakon lippaaseen sanan "suloinen". Pidän äänneasusta ja merkityskin on positiivinen.

Kyselin myös muilta heidän mielestään kauniita sanoja. Viisivuotiaani vastasi ensin "delfiini", mutta halusi hetken kuluttua vaihtaa sen sanaan "ilotulitus". Ilotulitus on hänen mukaansa kaunis sana, koska siinä on iloa, mutta myös vähän vaaraa. Sana "tuli" on kuulemma vaarallinen sana.

Mieheni ei millään osannut nimetä yhtä tiettyä sanaa, mutta hänen mielestään paljon vokaaleja sisältävät sanat ovat yleensä ottaen kauniita.

Muut, joilta kysyin, mainitsivat seuraavia sanoja: "ihana", "otollinen", "totuus", "aava", "pilttuu", "lemmikki" ja "ulappa".

Mikä sinusta on kaunis sana? Kerrothan minulle.

Kirsti Kuronen: Kerro minulle kaunis sana
Kuvitus: Karoliina Pertamo
Kustantaja: Karisto 2019


VINKKI

Jaakon seikkailut jatkuvat maaliskuussa ilmestyvässä kirjassa Näytä minulle hassu ilme (Karisto 2020). Siinä Jaakko kerää hauskoja ilmeitä isän pikakamera apunaan.