torstai 2. toukokuuta 2019

Junibacken avaa oven satumaailmaan

Mikä on lastenkirjoista pitävän ykköskohde Tukholmassa? Junibacken. Tietysti Junibacken!

Risteilimme vapun alla Tukholmaan ja kävimme Junibackenissa. En itse asiassa ollut ajatellut käydä siellä tällä matkalla, sillä tyttäreni oli vieraillut Junibackenissa juuri pari kuukautta aikaisemmin mummun ja vaarin kanssa ja se oli jo heidän toinen käyntinsä kyseisessä kohteessa.

Olin ajatellut mennä katsomaan Vasa-laivaa, mutta tyttäreni oli ehdottomasti päättänyt mennä taas Junibackeniin. Pahaksi onneksi Junibacken sijaitsee Djurgårdenissa aivan Vasa-museon vieressä. Ei ollut toivoakaan päästä ohittamaan paikkaa. Annoin lopulta periksi, kun mieheni huomautti, että täytyyhän lastenkirjabloggarin käydä Junibackenissa. En tosiaan ole käynyt siellä koskaan ennen. Junibackeniin siis veivät askeleemme.

Mikä Junibacken sitten on? Miten sitä parhaiten osaisi kuvata? Se on eräänlainen lastenmuseo. Se on elämystalo, jossa lapset pääsevät kokemaan lastenkirjojen maailman leikin kautta. Herättämällä henkiin lastenkirjojen miljööt ja hahmot, ruokitaan lasten omaa mielikuvitusta.

Junibacken kutsuu itse itseään lastenkulttuuritaloksi, "jonka sydän kuuluu kirjoille". Talon perimmäisenä tarkoituksena on herättää lukuhalut. Talo rakentui alun perin Astrid Lindgrenin ympärille, mutta hän toivoi, että siellä esiteltäisiin myös muiden kirjailijoiden tuotantoa. Näin tapahtuikin.

Astrid Lindgrenin patsas pihalla
Puussa Junibackenin edessä kasvaa jättiläisbanaaneja

Satutori

Aloitimme kierroksemme satutorilta. Satutorilla pääsi sisään ruotsalaisen lastenkirjallisuuden maailmoihin. Miltä tuntuisi astua Viirun ja Pesosen mökkiin tai Katto-Kassisen hökkeliin? Olisiko hauska soittaa Mikko Mallikkaan ovisummeria tai vaellella Lasse-Maijan etsivätoimiston maisemissa? Tämä kaikki on mahdollista Junibackenissa.

Hauskaa oli ainakin tyttäreni mielestä. Tyttäreni piti eniten ehkä juuri tästä osasta kulttuuritaloa. Hänestä oli mukava päästä itse touhuamaan kirjojen maailmoissa. Satutorilla oli myös pari tosi kivaa liukumäkeä. Liukumäet innostavat aina!

Leikitäänkö nakkikioskia?
Lasse-Maijan etsivätoimisto
Katto-Kassisen mökki ja Katto-Kassinen itse
Haluaisitko istahtaa Mimmi-lehmän syliin?
Viiru on kiivennyt katolle
Tarvitseekohan Pesonen apua halkojen kannossa?
Här flyger Alfons Åberg! Ut över världen.
Mikko Mallikas pelaa jalkapalloa kerrostalon nurkalla

Satujuna

Satutorilta lähdimme satujunaan. Satujunassa valokuvaaminen oli kielletty, mikä oli ihan hyvä. Näin saatoin rauhassa keskittyä katselemaan ja kuuntelemaan. Muuten olisin varmaan säheltänyt kameran kanssa koko ajelun ajan. Sen verran hienojen miljöiden halki kuljettiin.

Pääsymaksuun sisältyi vain yksi juna-ajelu. Muuten olisi ollut houkutus ajaa se läpi vielä toistamiseenkin. Selostus oli mahdollista kuunnella suomeksi. Ruotsiksi kertojana olisi ollut Astrid Lindgren itse.

Itselleni satujuna oli Junibackenin elämyksellisin osa. Istuimme huvipuistovaunua muistuttavassa vaunussa, joka kulki halki Astrid Lindgrenin kertomusten. Ajelu alkoi luonnollisesti Marikin perheen Kesäkummusta (ruots. Junibacken), jossa Marikki valmistautui hyppäämään sateenvarjonsa kanssa katolta. Matka jatkui muihin kertomuksiin: Eemeli, Katto-Kassinen, Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli...

Vaunu kohosi välillä Tukholman kattojen ylle ja ajautui välillä huoneisiin, joista ei näyttänyt olevan ulospääsyä, mutta yhtäkkiä kokonainen seinä saattoi aueta, ja matka jatkui.

Kun lähestyimme Veljeni Leijonamielestä tuttuja jylhiä Karmanjakan kallioita ja kauheaa lohikäärme Katlaa, tyttäreni lohdutti minua: "Äiti, älä pelkää. Se ei ole oikea lohikäärme. Se on muovia."

Muovia se ei itse asiassa ollut. Kaikki hahmot ja miljööt oli tehty pieteetillä. Lastenkulttuuritalossa ei ollut mitään muovista. Satujunan rakentaminen kesti kaksi vuotta ja sen parissa työskentelivät kaikki Ruotsin eturivin lavastajat, nukentekijät, koristemaalarit, tarpeistajat ja teatteripuusepät. Heidän käsissään syntyi jotain ainutlaatuista. Satujuna oli ihana elämys, vaikka se olikin paikoin vähän jännittävä ja myös surullinen.


Pihalla Astrid Lindgren -patsaan sylissä olevassa kirjassa on lainaus Veljeni Leijonamielen lopusta: "Å Nangilima, ja Jonatan, jag ser ljuset."

Huvikumpu

Satujunasta päädyimme Peppi Pitkätossun Huvikumpuun. Saimme tutkia Pepin taloa, koluta ullakkokamaria ja kurkistella piirongin laatikoihin. Huvikummun yläkerrasta pääsi liukumaan liukumäkeä pitkin alas. Talon edustalla seisoi Pepin hevonen Pikku Ukko, jonka selkään sai nousta, vaikka hevonen olikin todella korkea.

Huvikummun edustalla alkoi juuri lapsia osallistava toiminnallinen esitys, jossa muskarityyppisesti laulettiin lastenlauluja. Lapset saivat taputtaa tahtia ensin käsillä ja rummuttaa sitten rytmiä suurilla muoviämpäreillä. Tyttäreni jaksoi kiinnostua ruotsinkielisistä lauluista vain hetkeksi.



Barbro Lindgren Junibackenissa

Huvikummusta laskeuduimme Barbro Lindgren Junibackenissa -näyttelyyn. Hänen hahmonsa eivät olleet meille ennalta tuttuja. Emme ole lukeneet hänen Oskari-kirjojaan tai Rasavilli Piltti -kirjojaan emmekä muitakaan teoksia.

Näyttely oli silti kiva. Sieltä löytyi esimerkiksi ovi, jonka takaa kuului pelottavaa ääntä, jos sen yritti avata, ja vaatenaulakko, jonka taakse kätkeytyi salakäytävä. Peilein toteutetun illuusion avulla sai nähdä millaista olisi istua seinähyllyllä tai roikkua kattolampusta.

Illuusio tyttärestä seinähyllyllä

Teatteri

Junibackenissa on myös teatteri, jonka esitykset kuuluvat pääsymaksun hintaan. Teatterissa esitetään lähes 1600 esitystä vuodessa, useita esityksiä päivässä. Meidän käyntimme ajalle ei esitystä kuitenkaan sattunut, ellei sellaiseksi lasketa tuota lasten rytmituokiota. Kaikki näytelmät perustuvat lastenkirjoihin tai kirjailijoiden töihin, koska lastenkulttuuritalon tavoitteena on herättää halu lukea.


Ruotsin suurin lastenkirjakauppa

Junibackenin myymälä on Ruotsin suurin lastenkirjakauppa. Se on täynnä kirjoja, suurin osa ruotsiksi mutta jonkin verran myös muilla kielillä. Suomeksi näytti löytyvän lähinnä Tove Janssonin teoksia. Kirjakaupassa on viihtyisä lukunurkkaus, johon voi hetkeksi pysähtyä lueskelemaan.

Olisin voinut viipyä kirjakaupassa vaikka kuinka kauan. Lopulta onnistuin valitsemaan yhden kirjan kotiin viemisiksi. Se oli Gunilla Hanssonin Godnatt har jag sagt (En bok för alla 2016). Gunilla Hansson on yksi suosikkini ruotsalaisista kirjailija-kuvittajista. Hänen teoksiaan ei ole enää pitkään aikaan ollut saatavilla suomeksi.





Muita kokemuksia Junibackenista

Junibackenin verkkosivujen mukaan käyntiin kuluu yleensä aikaa pari tuntia. Meillä meni puolitoista tuntia. Aikaa olisi varmasti kulunut enemmän, ellei paikka olisi ollut tyttärelläni niin tuoreessa muistissa.

Emme käyttäneet ravintolapalveluita tai kokeilleet ulkona olevaa leikkipuistoa. Niihin aikaa olisi tietysti saanut uppoamaan enemmänkin. Ulkopuistossa oli tosi hauskannäköinen liukumäki, mutta katsoimme parhaaksi jatkaa matkaa kiireen vilkkaa. Sää oli muuttunut ja näytti tulevan sade.

Kiva liukumäki leikkipuistossa

Leikkipuistossa oli jättimäinen shakkilauta

Koska olimme Junibackenissa arkipäivänä vilkkaimman turistikauden ulkopuolella, meillä ei mennyt lainkaan aikaa jonottamiseen missään kohtaa. Olen ymmärtänyt, että satujunaan joutuu joskus jonottamaan melko kauan. Me pääsimme suoraan kyytiin. Minkäänlaista tungosta ei ollut muissakaan tiloissa, joten leikkiminen onnistui hienosti.

Junibacken on tehty lapsille ja lapset on otettu kaikessa huomioon. Jopa vessat olivat satumaiset. Vessassa oli aikuiselle ja lapselle yhteisiä koppeja, joissa oli rinnakkain iso ja pieni pönttö. Parasta oli, että lapselle oli myös oma pikkuruinen ovi.

Vessakin oli satumainen

Pääsymaksu oli mielestäni hiukan tyyris: lapset (2-15 v.) 155 kruunua ja aikuiset 185 kruunua. Koen kuitenkin, että rahalle sai vastinetta. Mitäpä ei ihminen olisi valmis maksamaan päästäkseen astumaan sadun maailmaan.

Satamasta olisi päässyt laivayhtiön bussilla suoraan Djurgårdeniin. Typeryyksissämme lähdimme kuitenkin kiertämään keskustan kautta. Matkoihin meni niin paljon aikaa, ettemme ehtineet tehdä Junibackenin lisäksi Tukholmassa kovinkaan paljon muuta.


Lisätietoa Junibackenista löytyy Junibackenin verkkosivuilta: https://www.junibacken.se/fi/


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti