Kävimme vapun alla Tukholmassa. Vähän ennen matkaa näin kirjastossa kirjan Komisario Nuusku ja tehtävä Tukholmassa. Pakkohan se oli lainata. Kirjassa on Asko Sirkiän teksti ja Pirjo Lipposen mustavalkoinen kuvitus.
Tässä vauhdikkaassa kertomuksessa koiranhahmoiset Komisario Jalo Nuusku ja rikosetsivä Onerva Vainunen seuraavat mestaririkollista Sven-Bertil Loppakårvaa Helsingistä Tukholmaan, koska on ilmeistä, että Loppakårvalla on pahat mielessään.
Pian Nuusku ja Vainunen huomaavat joutuneensa keskelle museomurtojen sarjaa. Itse museofriikkinä innostun tällaisesta aiheesta. Ryöstön kohteeksi joutuvat Luonnontieteellinen museo, Vasa-laiva ja taidemuseo.
Loppakårva joukkioineen on äärimmäisen häikäilemätön. Luonnontieteellisestä museosta hän vie kokonaisen valaan luurangon. Vasa-museosta hän hinaa laivavanhuksen merille seinän läpi. Vasa-laivalle käy samoin kuin neitsytmatkallaan: se alkaa huojua, kunnes kaatua kupsahtaa.
Mitä ihmettä Loppakårva tekee tällaisilla esineillä? Onko niiden anastaminen vain hämäystä, jolla yritetään peittää jokin viheliäisempi rikos?
"Valtava määrä väkeä, lehtimiehiä, kuvausryhmiä ja lukemattomia poliisipartioita oli ehtinyt rantaan todistamaan hämmentävää, mutta vaikuttavaa näytelmää.
Juuri se oli ollutkin katalan Loppakårvan tarkoitus, sillä heti kun hän kaameasti hohottaen oli saanut hinattua laivan ulos museosta, hän irrotti hinausköyden ja ohjasi hinaajansa rantaan kauas väkijoukon ulottumattomiin."
Ilman Suomen poliisin tarkkanäköistä apua olisi Ruotsin poliisi ollut polvillaan rikollisjoukkion edessä. Nuuskun ja Vainusen ansiosta rikolliset jäävät kiinni. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jopa Vasa-laiva saadaan takaisin pintaan ja museoon.
Kirja on ilmestynyt WSOY:n helppolukuisessa Werneri-sarjassa, joka vaikuttaisi olevan tarkoitettu juuri lukemaan oppineille alakoululaisille. Viisivuotiaani ei siis varsinaisesti ole kirjan kohderyhmää. Itse suosittelisin kirjaa erityisesti alakouluikäisille pojille.
Tyttäreni tarvitsee vielä runsaan kuvituksen jaksaakseen keskittyä kirjaan. Komisario Nuusku ja tehtävä Tukholmassa on kyllä melko runsaasti kuvitettu, mutta kuvitus on mustavalkoinen. Tyttäreni arvostaa vain värillisiä kuvituksia, joten hänelle tämä kirja oli vielä liian haastava.
Jotkin kirjan vitseistä aukeavat parhaiten sille, joka osaa ruotsia. Esimerkiksi uutistenlukijan nimenä on Bästa Tittare. Onko nämä sutkaukset ajateltu vanhempien iloksi? Harva juuri lukemaan oppinut lapsi vielä osaa ruotsia niin sujuvasti.
Asko Sirkiä: Komisario Nuusku ja tehtävä Tukholmassa
Kuvitus: Pirjo Lipponen
Kustantaja: WSOY 2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti