Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. lokakuuta 2022

Syksyn tullen -kirjahaaste 2022



Kun syyskuun puolivälissä julkaisin Reading Habits Tag -haastepostauksen, sitä ei lukenut juuri kukaan. En kuitenkaan lannistunut, vaan painan päälle uudella haasteella. Syksyn tullen -kirjahaasteen olen luonut itse erinäisten netistä löytyvien syysaiheisten kirjahaasteiden innoittamana.

Osallistu ihmeessä omassa blogissasi tai muussa somekanavassasi, jos siltä tuntuu, mutta laita kommentteihin linkki, jotta voin käydä lukemassa vastauksesi. (Ei näihin kukaan koskaan oikeasti osallistu, mutta ainahan voi haaveilla.)


Kirpeän kylmät päivät — kirja joka on selkiyttänyt ajatuksiasi


Syksyn kirpeän kylmät päivät saavat aistit ja ajatukset terävöitymään.

Olen kovasti tykästynyt Bronwen Ballardin ja kuvittaja Laura Carlinin kuvakirjaan Mieli on kuin taivas (S&S 2019, suom. Mirjam Ilvas). Lasten mindfulness-kirjan opeista on ollut hyötyä, kun ajatukset ovat olleet sekaisin tai menossa väärään suuntaan.

Olen kirjoittanut kirjasta kolmisen vuotta sitten.




Uusi lukuvuosi, uudet harrastukset — tietokirja, josta olet oppinut jotain uutta


Syksyisin olen yleensä innokas oppimaan uusia asioita ja uusia taitoja.

Tänä syksynä halusin tietää enemmän vloggaamisesta ja luin Shane Birleyn ja kuvittaja Audrey Malon nuorille suunnatun tietokirjan Vloggaajan käsikirja (Lasten keskus 2020, suom. Piia Latvala). Totesin, että minusta ei ikinä tule vloggaajaa, mutta jos sinä suunnittelet vloggaamisen aloittamista, niin kirja on loistava tietopaketti siitä, mitä kaikkea täytyy tietää ja ottaa huomioon.




Omena-aika — kirja, jossa riittää pureskeltavaa


Syksyllä naapurustomme tuoksuu omenoilta. Omena-aikaan kaikilla riittää rouskuteltavaa, sillä osansa sadosta saavat myös ne, joilla ei ole omia omenapuita. 

Atomeista galakseihin — Fysiikkaan aloittelijoille (Nemo 2022) on kirja, jossa riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Rachel Firth, Minna Lacey ja Darran Stobbart ovat kirjoittaneet lapsille kattavan mutta helppolukuisen teoksen fysiikasta. Kirjan on kuvittanut El Primo Ramón ja suomentanut Timo Paukku. Fysiikan asiantuntijana on käytetty Daisy Sheareria.

Fysiikka kattaa niin valtavan määrän asioita, ettei niitä hetkessä omaksuta. Osa asioista on valtavia, kuten maailmankaikkeus ja osa pienen pieniä, kuten kvanttihiukkaset. Ei taida yksi syksy riittää kirjan tietomäärän omaksumiseen.




Syysmyrskyt — kirja, joka on saanut mielesi myrskyämään


Syysmyrskyt ovat ihania, jos niistä voi nauttia turvassa sisällä ja lämpimässä. Joskus myrskyn jälkeen maisema on ihan toinen. Näin voi käydä mielellekin kuohuttavan kirjan jälkeen.

Joitain vuosia sitten löysin SPR:n Kontista pienen lähes sata vuotta vanhan kirjasen nimeltään Lapset ja kirjat. Sen on kirjoittanut Tyyni Haapanen-Tallgren ja kustantanut Yleinen Kirjallisuuswiikkotoimikunta vuonna 1926. Sisälläni myrskyää, kun kirjoittaja alkaa selostaa saksalaisen koulumiehen Heinrich Wolgastin mietteitä lapsista, kirjoista ja lukemisesta.

"Wolgast lähtee siitä periaatteesta, että lasten yleensä ei pitäisi lukea paljon. Lapsen luontainen toiminnanvaisto viittaa toisille aloille, leikki ja urheilu on hänelle sopivampaa ajanvietettä kuin kirjan ääressä kyyröttäminen, jota koulu ilmankin vaatii paljon. Wolgast antaisi vapaan lukemisen alkaakin vasta 12:sta ikävuodesta. Gurli Linder [ruotsalainen lastenkirjakriitikko] niinikään vastustaa liikaa lukemista."

Kuohuttava ajatus! Ihan turhaanko meillä nyky-Suomessa siis kannetaan huolta lasten ja nuorten lukemisen vähenemisestä? Ha-haa, kielletään koko touhu. Ehkä se sitten alkaa kiinnostaa!


Lämpimät neuleet — kirja, josta jää lämmin tunnelma


Rakastan merinovillapaitoja ja cashmere-huiveja. Syksyllä saan taas pukeutua niihin mielin määrin.

Pehmeä ja lämmin tunnelma on jäänyt mieleeni Darrell & Sally Odgersin Lemmikkilekuri-sarjasta. Kirjoissa Nappi ratkaisee ja Ystävä pulassa (Sanoma Media Finland Oy 2014) tavataan jackrussellinterrieri Nappi. Nappi työskentelee eläinlääkäri Jaanan eläinavustajana. Napin ihana, rauhoittava luonne saa taatusti hyvälle ja lämpimälle mielelle.




Värikkäät lehdet — kirjan kannesta tulee mieleen syksy


Ruskan värit luonnossa ovat aivan parasta syksyssä. Pidän muutenkin ruskaväreistä: keltaisesta, oranssista, tummanpunaisesta ja ruskeasta.

Katri Kauppisen nuortenromaanissa Laakson linnut, aavan laulut (Otava 2022) on aivan ihana, syksyinen kansi. Kannen on suunnitellut Tuuli Juusela. En ole vielä ehtinyt lukea kirjaa, mutta muinaissuomalaisesta maailmasta ammentava, runollinen romaani on saanut ylistäviä arvioita. Odotan kovasti pääseväni siihen käsiksi.




Syysloma — kirja, jossa matkustetaan


Syyslomalla irtiotto arjesta onnistuu parhaiten matkustamalla muualle.

Jenna ja Noora Kunnaksen kirjasta Hämärävaarit (Otava 2018) löytyy yksi lempilainaukseni matkustamiseen liittyen: "Ja onhan se niin, että kotiin on kivempi palata, kun on saanut hetken muualla seikkailla."




Pimenevät illat — kirja, jossa kerrotaan tarinoita


Pimenevät illat ovat hyvää aikaa käpertyä kotiin ja viettää aikaa tarinoita kertoilemalla ja kuuntelemalla.

Mauri Kunnaksen kirjassa Seitsemän koiraveljestä Aapo kertoo tarinat kalveasta immestä ja Hiiden peurasta ja Simeoni tarinoi aika ihmeellisiä asioita itsestään Lusifeeruksesta, hirmuisesta paholaisesta.




Uuniruoka — hitaasti lämpiävä mutta lopulta herkullinen kirja


Kesällä en juurikaan tee uuniruokia, koska sisällä on muutenkin kuuma. Syksyn tullen on ihana taas hehkuttaa uunia ja kypsytellä hitaasti herkullisia uuniruokia (vaikka nyt yritän kyllä säästää sähköä ja jättää joka toisen uuniruoan valmistamatta).

Hilkka Liitsolan lastenromaani Herra Lumpeenkukka ja neiti Kuusenkerkkä (Mäkelä 2018) vaati vähän kypsyttelyä. Tyttäreni ei oikein päässyt mukaan kirjan tunnelmaan eikä jaksanut kuunnella tarinaa kahdesta hyvin erilaisesta aikuisesta. Jouduimme jättämään kirjan joksikin aikaa kesken. Lopulta kirja kuitenkin osoittautui hyväksi lukukokemukseksi.




Kuoleva luonto — vaikeaa tai surullista aihetta käsittelevä kirja


Syksyinen luonto on kaunis, mutta samalla se tekee kuolemaa. Syksyyn sopii hyvin surumieliset ja jopa vaikeat kirjat.

Kaija Pannulan ja kuvittaja Netta Lehtolan kuvakirja Kettujuttuja — Kolme hännäkästä tarinaa (WSOY 2019) on aivan hurmaava teos, vaikka saakin joka lukukerralla palan nousemaan kurkkuun ja silmät kostumaan. Erikoislaatuisen taiteilijaketun vuodessa vaihtelevat ilon ja surun sekä lannistumisen ja toivon hetket. Samanlaisia tunteita jokainen joutuu välillä käymään läpi. Vaikka kaikki lakastuu, jossain aina itää.




Halloween — pelottava kirja


Syksyllä pyhäinpäivän ja halloweenin aikaan vainajat ja henget ovat liikkeellä. Hämärinä iltoina on paras aika lukea jännittäviä kirjoja, jos haluaa saada niskavillansa nousemaan pystyyn.

Merja ja Marvi Jalon Onnenkepparit — Kummituskeppari (WSOY 2022) jänskätti kahdeksanvuotiasta vähän liikaa. Iltaisin hän odotti kauhulla kummituskepparin saapuvan omaan huoneeseensa. Tyttöä eivät vakuuttaneet äidin selitykset siitä, että elottomat olennot eivät voi mitenkään oikeasti ryhtyä kummittelemaan.









torstai 14. lokakuuta 2021

"Taivaalta sataa kultalantit"



Joskus kirjasta lukee niin hyvän ajatuksen, että sen muistaa pitkänkin ajan päästä. Eikä pelkästään muista, vaan ottaa sen omakseen, antaa sille oman elämän, tekee siitä sanonnan.
 
Viime aikoina mielessäni on pyörinyt paljon Katri Tapolan ja Karoliina Pertamon kuvakirjasta Lyhtyjen maa (Etana Editions 2020) peräisin oleva säe:

"Taivaalta sataa kultalantit,
syksy on tullut tupaan."

Säe kiteyttää jotain olennaisen ihanaa syksystä. Syksy ja minä emme oikein tule toimeen, mutta jos mitään syksyssä rakastan, niin ruskan värjäämiä lehtiä, joita tuuli ravisuttaa puista.

Lyhtyjen maan luettuani ajattelin, että ai näinkin voi runoteoksen tehdä.

Katri Tapola on kirjoittanut todella kauniin syksyisen runon ja Karoliina Pertamo on loihtinut upean tummasävyisen, syksyisen kuvituksen. Runo on paloiteltu kirjan sivuille kuvituksen päälle, niin että kullakin aukeamalla on vain säe tai pari. 

Lukija kutsutaan astumaan taotusta portista hämärään pihaan. Kuu, tähdet, kiiltomadot ja hämärän kutojan sytyttämät lamput antavat puutarhaan pehmeää valoa. Lukija pääsee juhlimaan kasvitarhan pienimpien kanssa.

"Nyt saa kiiltomatokarnevaalit alkaa!

Vaeltajat saapuvat saman tulen piiriin.
Pitkänokat, lepattajat, lyhtykirjan lukijat,
kaikkien silmissä valo."

Lyhtyjen maa on kirja, joka sopii monenikäisille. Sitä voi tutkia jo yhdessä taaperon kanssa (kustantajan suositusikä on 1+), mutta se onnistuu koskettamaan myös kaltaistani keski-ikäistä naista. Ja mikseipä sitä voisi lukea ääneen vaikka vanhainkodissa.

Kirjan avulla pääsee taatusti suloiseen syystunnelmaan.




torstai 30. syyskuuta 2021

Syksyllä Mimmi Lehmä päätti rakentaa majan

"Mimmi Lehmä seisoi laitumella. 'Kyllä syksykin menettelee', se ajatteli. 'Nuo värikkäät lehdet näyttävät mukavilta.'"

Olen samaa mieltä Mimmi Lehmän kanssa. Parasta syksyssä on ruska. Sitä on kiva ihailla luonnossa, mutta sateisena, harmaana päivänä on yhtä mukavaa käpertyä viltin alle sohvan nurkkaan ja tuoda syksyn värit kotiin kuvakirjojen kautta.

Sven Nordqvistin kuvat hehkuvat ihanaa syksyistä keltaa Jujja ja Tomas Wieslanderin kirjassa Lehmä rakentaa majan (Kustannus-Mäkelä 1995).




Mimmi Lehmä innostuu nähdessään lasten puuhun rakentaman majan. Se päättää rakentaa itsekin majan puuhun. 

Vaikka Varis osuvasti huomauttaa, etteivät lehmät rakenna majoja, se ei estä Mimmi Lehmää. Sille mikään ei ole mahdotonta, eikä se suostu kuuntelemaan muiden mielipiteitä siitä, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Kieltämättä hyvä asenne elämään, vaikka muiden mielestä se välillä sortuukin ylilyönteihin.

"— No mutta! huusi Varis. — Eihän sinulla ole käsiäkään. Sinulla on neljä jalkaa. Ethän sinä saa edes otetta vasarasta."

Eihän majan rakentaminen tietenkään helppoa ole neljällä sorkalla, mutta maja kuitenkin valmistuu. Variksen mielestä se on pelkkä vino lautakasa, joten sen täytyy tietysti näyttää, miten rakennetaan paremmin...

Mutta mitäs sitten kun maja on valmis? Mitä sen jälkeen voi tehdä?

Mimmi Lehmästä ja Variksesta kertovat kuvakirjat ovat saavuttaneet klassikon aseman. Kirjoista on otettu useita painoksia ja kirjoja on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle.

Ensimmäinen kirja tästä valloittavasta parista ilmestyi vuonna 1991, joten omassa lapsuudessani en ehtinyt kirjoista nauttia. Muistan, että seitsemän vuotta nuoremmalla pikkuveljelläni jo oli Mimmi Lehmä ja Varis -kirjoja. 

Tyttäreni hurahti niihin pienenä leikki-ikäisenä nähtyään näytelmän Mimmi Lehmästä ja Variksesta. Jokunen kirja hyllystämme yhä löytyy, vaikka seitsenvuotias alkaa jo olla kohderyhmää vanhempi.


Jujja ja Tomas Wieslander: Lehmä rakentaa majan
Ruotsinkielinen alkuteos: Mamma Mu bygger koja
Suomennos: Pirjo Santonen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 1995





tiistai 28. syyskuuta 2021

Syksyinen kirjahaaste 2021

Päivä päivältä syksyinen tunnelma kietoo minut syliinsä yhä tiukemmin. Juuri nyt syksy tuntuu hyvältä. Nautin kävelyretkistä ruskan värjäämän metsän laidassa. Erityisen mukava on käpertyä kotiin, sytytellä valoja ja lukea sohvan nurkassa vilttiin kietoutuneena.

Suloista syystunnelmaa juhlistaakseni laadin syksyisen kirjahaasteen. Kysymyksiin vastatessani alkoi tuntua, että tästä tulee hieno kirjasyksy.

1. Paras syyskirja?


Riikka Jäntin Pikku hiiren puolukkamatka (Tammi 2018) on kaikkien aikojen ihanin syyskirja. Teksti ja kuvat ovat täynnä syksyisen kiireetöntä tunnelmaa. Puolukkamatka saareen on jotain erityistä, vaikka loppujen lopuksi kuitenkin aika arkista. Juuri sellaista elämä parhaimmillaan on.
Kirjoitin kirjasta pari vuotta sitten.




2. Suosikkisi syksyisistä kirjan kansista?


Tunnelmallinen, tummasävyinen kansi Katri Tapolan kirjoittamassa ja Karoliina Pertamon kuvittamassa kirjassa Lyhtyjen maa (Etana Editions 2020) viehättää kovasti juuri nyt.



3. Minkä syysaiheisen kirjan aiot lukea seuraavaksi?


Elisabet Ahon Vappu ja Annika -sarjan toinen osa Peikkokallion salaisuus (Myllylahti 2021) kiinnostaa. Kirja alkaa syksystä. Vappu ja Annika viettävät syyslomaa Vapun mummon ja ukin mökillä.

Vappu eksyy sieniretkellä tiheään metsään. Sieltä löytyy kummallinen kallion, jolla näyttää olevan kasvot, koukkunenä ja maahan saakka valuva kiviparta. Onko ikivanhalla kalliolla voimia? Mikä on puiden lomassa pilkottava salaperäinen talo? Ja kuka asustaa metsässä?

Syysloma vilahtaa ohi ja talvi saapuu. Mökille tehdään joulukuussa uusi retki kuusenhakuun. Yhtäkkiä tyttöjen ja isoveli Eetun apua tarvitaan. Ehtivätkö lumisen metsän halki syöksyvät lapset ajoissa?

Alakouluikäisille suunnattu Peikkokallion salaisuus sopii hyvin myös ääneen luettavaksi.




4. Mitä muuta aiot lukea tänä syksynä

  1. Riina Katajavuori: Oravien sota (Tammi 2021)
  2. Päivi Lukkarila: Kerrostaloponi Kemppainen (Karisto 2021)
  3. Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä punaisella matolla (Tammi 2021)
  4. Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous (Tammi 2021)
  5. Anna James: Tilly & kirjamatkaajat (HarperCollins 2021)
  6. Lucy Ivison: Unelmien muotitalo — Silkkiä ja salaisuuksia (WSOY 2021)

5. Mitä syksyllä ilmestyvää kirjaa odotat eniten?


Moniakin, mutta jos pitää nimetä vain yksi, niin Kai Vainiomäen Mitä eläimet miettivät (Myllylahti 2021) kiinnostaa kovasti. Ilmestyy lokakuussa.



6. Minkä syksyllä ilmestyvän kirjan aiot ostaa?


Alex T. Smithin Kaarle palatsissa
(Art House 2021) on ostoslistalla. Ilmestyy marraskuussa.

7. Paras halloweenkirja?


Meillä on jonkin verran englanninkielisiä halloweenkirjoja, mutta haluaisin katsoa tätä kysymystä vähän laajemmin ja sisällyttää tähän halloweenin lisäksi muut samantapaiset kuolleiden juhlat.

Meksikolaisesta pyhäinpäivän vastineesta Día de Muertosista kertova kuvakirja Muistan sinua rakkaudella (Teos 2020) on hieno. Tekijäkaartiin kuuluvat Sanna Pelliccioni, Maami Snellman ja Kiti Szalai.

Kirjoitin kirjasta vuosi sitten.

Kesällä tulin superonnelliseksi, kun löysin kirjan kirpparilta yhdellä eurolla!!!


8. Kirja, joka tuo mieleen syksyn olematta varsinainen syksykirja?

Julie Völkin ihanassa sanattomassa kirjassa Guten Morgen, kleine Straßenbahn! (Gerstenberg 2016) on mielestäni syksyinen tunnelma.

Pieni kelta-punainen raitiovaunu kolistelee ympäri pikkukaupunkia. On hämärää. Vain katulampuista ja rakennuksista kajastaa keltaista valoa. Puut alkavat olla lehdistä paljaat ja eläintarhan kirahvi tarvitsee pitkän punaisen kaulaliinan.

Olen kirjoittanut kirjasta täällä.


9. Kuuluuko syksyysi kirja-aiheisia tapahtumia?


Helsingin kirjamessut! Odotan mielettömästi pääseväni taas ihan oikeille messuille. Hypistelemään kirjoja, näkemään kirjailijoita livenä! Toisaalta aion myös katsella messusisältöä verkosta, sillä en kuitenkaan voi mennä paikan päälle joka päivä.

Logo: Messukeskus, Helsingin Kirjamessut 2021



Kuulisin mielelläni, millainen kirjasyksy sinulla on edessä. Tartu siis haasteeseen ja vastaa kysymyksiin omassa blogissasi tai vaikka Instagramissa. Laitathan tämän postauksen kommentteihin linkin, että pääsen lukemaan vastauksiasi.

Suloista syksyä!



perjantai 24. syyskuuta 2021

Syksy kutsuu sieniretkelle




Saappaat jalkaan, kori käsivarrelle ja menoksi. Tänään lähdemme sieniretkelle. Lastenkirjojen kautta pääsee aika hyvään tunnelmaan, vaikka mikään ei voitakaan oikeassa metsässä samoilua.

Päätetään lähteä


Aina ei huvittaisi lähteä, mutta onneksi muut voivat silloin auttaa tekemään päätöksen toisen puolesta.

"Äiti sanoo Emmalle ja Eetulle:
— Tänään lähdetään metsään keräämään sieniä.
Eetu yrittää estää lähtöä ja sanoo äidille:
— Minä en syö sieniä. Onko pakko lähteä?

Äiti on sitä mieltä, että sieniä ei ole pakko syödä, mutta metsään pitää lähteä."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"— Nyt meillä on auto ja nyt isä vie meidät sieneen!
      — Mitä? He-etkinen, isä ravisteli päätään. — Vastahan minä tulin kotiin ja kävin autokaupassa ja... kuka täällä ylipäätään on puhunut sieneen menosta? - -
      — Kuulkaas lapset. Nyt isä on niin väsynyt kertakaikkiaan, että sieneenmenot unohdetaan tällä kertaa, isä sanoi ja katsoi tiukasti lapsiaan. - - [H]änen sydämensä suli ja lopulta hän huokaisi:

      — Hyvä on, minä sain tänään auton, ja te saatte sieniretkenne."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Varustaudutaan


Ennen kuin päästään matkaan, täytyy tietysti varustautua asianmukaisesti.

"— Saappaat jalkaan ja sadetakki reppuun. Puhelimet myös mukaan. Minä otan eväät."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Kotona alkoi touhukas pakkaaminen. Ossi kiipeili kirjahyllyllä ja löysi sienikirjan.
      — Paras ottaa tämä mukaan, ettei isä vahingossa syö kärpässieniä, ja otetaan eläinkirjakin, jos nimittäin karhu tulee vastaan metsässä, niin voidaan näyttää kirjan kuvasta isälle, että tuo ei ole mikään hevonen vaan se on karhu! - -

      Sitten isä puki saappaat jalkaansa, työnsi sienikorin kainaloonsa ja myhäili itsekseen."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)



Lähdetään matkaan


Jotenkin sinne metsään täytyisi päästä. Kulkuneuvo kannattaa valita sen mukaan, kuinka kaukana metsä on.

"Metsä on lähellä kotia. Eetu haluaa lähteä polkupyörällä. Äiti ei innostu pyörästä, koska metsä ja kuntopolku näkyvät kodin pihalta. Kuntopolkua pitkin pääsee metsään.
Eetu päättää kuitenkin ottaa pyörän."


(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Noh, nykyaikana ei ole hevosia enää niin kuin ennen, mutta kyllä sieneen voi lähteä autollakin, jos sellainen sattuu olemaan."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Kori täyttyy




Metsässä koetaan löytämisen iloa. On hauska, kun osaa tunnistaa eri sienilajeja. Sieni toisensa perään päätyy koriin.

"Heti haavikon laidasta alkoi vanha kuusimetsä, mistä sienestäjät kantoivat syksyisin korikaupalla suppilovahveroita. Niitä oli helppo kerätä, sillä jos onnistui löytämään sammalikosta yhdenkin sienen, niin läheltä löytyi varmasti lisää."

(Kirsi Hutri — kuv. Tom Björklund: Närhen syksy. WSOY 2005.)



"Äiti pysähtyy ja sanoo: — Katsokaapa! Mitäs näkyy?
Emma tietää, mitä sieniä näkyy, ja sanoo ääneen: — Suppiksia. - -
Äidillä on iso kori. Emmalla ja Eetulla on omat pienet leikkiämpärit. Emma saa jo kolmannen ämpärillisen täyteen. Eetu on laiskempi. Hän kerää vain kaksi ämpärillistä.
Emma ja Eetu tyhjentävät ämpärinsä äidin koriin. Äiti näyttää iloiselta, kun kori on täynnä."


(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Saniaisten takana näkyi keltaista. - -
     — Tuo keltainen on kanttarelli, Kaisa sanoi.
     Kohta oli koko koppa keltaisenaan.
     — Olet paras sienestäjä ikinä, Pauli sanoi Kaisalle. Salama oli samaa mieltä."


(Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki. Myllylahti 2016.)

 Yllättäviä tilanteita ja vastoinkäymisiä


Kärpässieniä ei kannata kerätä!


Aina kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaisesti. Sieniretkellä voi tulla eteen yllättäviä vastoinkäymisiä. Sää tai villieläimet saattavat aiheuttaa ongelmia, hirvikärpäsistä puhumattakaan. Joskus voi jopa eksyä.

"— Te... puuh... kuka vintiö... puhhuh... selittäkääpä kuka teistä... mokomat...!
      Isä avasi sienikirjan. Lapset katsoivat kirjan sienikuvia, joista jokainen oli väritetty umpeen sakuroilla. Joku sieni oli punainen, joku sininen, useimmat olivat sysimustia. - -
— Te vintiöt olette menneet värittämään tämän kirjan jokaisen sienen! Isä karjui niin että metsän puut kavahtivat. — Kuka nyt voi sanoa mikä niistä on pöhkösieni?"


(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)



"Juuri silloin...
...metsään nousee myrsky. Sade ja tuuli yrittävät yhdessä tehdä sienistä muhennosta."


(Jenni Rope: Pallen ja Monkon kumma päivä. Etana Editions 2017.)


"Närhi kuuli pian saappaiden rahinaa ja oksien rasahtelua, ja valmistautui tekemään hälytyksen. Pahaa aavistamaton sienestäjä lähestyi ja hänen ollessaan aivan närhen kohdalla, närhi päästi valtavan käheän rääkäisyn. Säikähtänyt sienestäjä ehti nähdä vain harmaanruskean häivähdyksen ja sinisen siivenreunan välähdyksen. Ilmassa kaikui pitkään närhen karhea nauru. Se oli taas tehnyt onnistuneen kepposen."

(Kirsi Hutri — kuv. Tom Björklund: Närhen syksy. WSOY 2005.)


"Emma katsoo maahan ja kysyy Eetulta:
— Entä jos tuossa polulla olisi käärme? - -
Eetu tietää, miten käärmeen kanssa pitää toimia ja sanoo:
— Olisin hiljaa kuin patsas. En liikuttaisi saapastakaan, vaikka käärme menisi jalan yli."


(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Emma lisää vauhtia ja hyppää mättäälle. Hän kompastuu ja kaatuu. Emma nousee nopeasti maasta ja kiljaisee täysillä:
— KARHU, ihan oikea KARHU!

Eetu on vierellä ja kysyy:
— Siis missä? Minä en näe mitään karhua.
Emma osoittaa kalliota ja ottaa Eetua kädestä:

— Varmasti on karhu. Äkkiä piiloon."
(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Isä oli kulkenut metsässä ympyrää, sillä hän oli eksynyt. Ilmeisen karhuvaaran takia hän ei uskaltanut huutaa - -
Isä mietti kauhuissaan, että tätä menoa hän joutuu viettämään yön pimeässä metsässä, ypöyksin petojen keskellä."


(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)


Kannattaa varoa, ettei sieniretkeltä pääse puikahtamaan kotiin kutsumattomia vieraita!

"Silloin peikko ryntää tuhisten paikalle. Se äkkää Bertan sienikorin lattialla ja nuuhkii sitä joka puolelta kuononpää väpättäen. Peikko nostaa sienten peittona olevaa ruudullista keittiöpyyhettä ja astuu koriin ensin yhdellä, sitten toisella jalalla. Kun se asettuu korin pohjalle tyytyväisesti urahtaen, vain tupsupäinen häntä jää näkyviin. Peiton alta alkaa heti kuulua maiskutusta."

(Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.)


"— Pidä huivi tiukasti päässä, isä varoittaa. — Hirvikärpäset voivat muuten tarttua tukkaan.
      — Ovatko hirvikärpäset hirven kokoisia? Minttu pelästyy.
      — Eivät toki, isää naurattaa. — Ne imevät hirvestä verta.
Kotona isä harjaa Mintun hiukset siltä varalta, että joku kärpänen olisi sittenkin onnistunut pujahtamaan huivin alle."


(Maikki Harjanne: Mintun luontokirja. Otava 1998.)

Sienisadon käsittely




Kerätty sienisato on mukava tuoda kotiin, mutta hommat eivät ole vielä ohi. Sienet täytyy puhdistaa ja käsitellä.

"[Ä]iti ja Bertta alkavat puhdistaa keittiössä sieniä."

(Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.)


"Siinä onkin kova työ, kun sienet perataan,
kun kaikki tatit pujotellaan lankaan kuivumaan.
He saavat aivan täpötäyteen pienen kellarin.
— Se riittää koko talveksi, sanoo äitikin."


(Elsa Bescow — suom. Eila Kivikk'aho: Tonttulan lapset. Gummerus 2014. 10. p.) 

Herkuttelun aika





Kannattaako sieneen lähteäkään, jos satoa ei aio syödä? Sienistä voi valmistaa vaikka mitä herkullista.

"'No niin', Bertta sanoo ja nostaa korin käsivarrelleen. 'Aika mennä kotiin leipomaan sienipiirakka.'"

(Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.)


"Kaisa perkasi kanttarellit. Salama pilkkoi kesäkurpitsan ja päärynän. Pauli pesi perunat.
      — Nyt laitetaan ruokaa ilman kattilaa, Salama sanoi. — Pitää vain kaivaa kuoppa maahan ja hakea pohjalle tulisia hiiliä. - -
     Hiilet pantiin kuoppaan. Kasvikset pantiin nyyttiin. Nyytti pantiin kuopan pohjalle. — Vielä kerros hiiliä päälle, Salama neuvoi.
      — Olet paras ruoanlaittaja ikinä, Pauli sanoi. Kaisa oli samaa mieltä."


(Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki. Myllylahti 2016.)


"Eetu ahmii kuusi lihapullaa ja ison kasan muussia.
— Hyvää, hän toteaa.
Arttu ottaa lisää pullia.
Isä katsoo Eetua ja Arttua ja sanoo:
— Söitte sieniä, pojat.
Pilkoin sienet pieniksi ja lisäsin ne taikinaan."


(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


Lähteenä käytetyt kirjat


Sienestys on keskiössä näissä kirjoissa:
  • Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.
  • Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.
  • Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.

Tässä kirjassa lähdetään sieniretkelle, mutta metsässä tehdään myös paljon muuta hauskaa:
  • Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki. Myllylahti 2016.

Näissä kirjoissa sienestystä vain sivutaan:
  • Elsa Bescow — suom. Eila Kivikk'aho: Tonttulan lapset. Gummerus 2014. 10. p.
  • Maikki Harjanne: Mintun luontokirja. Otava 1998.
  • Kirsi Hutri — kuv. Tom Björklund: Närhen syksy. WSOY 2005.

Tässä kirjassa ei sienestetä lainkaan, mutta tapahtumapaikkana on satumainen sienimetsä:
  • Jenni Rope: Pallen ja Monkon kumma päivä. Etana Editions 2017.


Osaatko vinkata muita lastenkirjoja, joissa ollaan sienimetsässä?


Kuvat: Pixabay, paitsi kärpässienikuva oma




tiistai 3. marraskuuta 2020

Löydätkö ketun syksyisestä metsästä?

Meillä ei ole luettu pahvisivuisia lasten ensikirjoja enää pitkään aikaan. Siitä huolimatta usein kirjastossa käydessäni vilkuilen ensikirjatarjontaakin.

Suloisin syysaiheinen ensikirja taitaa olla Missä olet pikku kettu? (Nemo 2018). Kirjassa on Sam Taplinin teksti ja Emily Doven ruskaa hehkuvat kuvat.


Yksinkertaisessa ja lyhyessä tarinassa etsitään pikku kettua. Kettu näyttää piilottelevan siellä täällä, mutta kun kääntää sivua, paljastuu, ettei se ollutkaan kettu vaan joku ihan muu.

"Missä olet pikku kettu? Näen sinut puiden välissä!
Et se ollutkaan sinä vaan pomppiva peura."

Lopussa kettu tietysti löytyy.

Parasta kirjassa ovat hauskat, erimuotoiset kolot, joihin voi kurkistaa ja tökätä sormensa. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Kaarevasta kolosta näkyvä ketun häntä osoittautuukin oravan hännäksi.

Kirjassa on kuusi värikylläistä aukeamaa, joita ihailla yhdessä perheen pikkuisen kanssa. Tukevat pahvisivut kestävät pienissä käsissä.

Missä olet pikku kettu? on ollut hyvin suosittu. Se ylsi jopa Mitä Suomi lukee -listan kärkikymmenikköön.

Sarjassa on ilmestynyt muitakin kirjoja. Aiemmin on etsitty pikku jänistä ja pikku norsua. Tänä vuonna on ilmestynyt teokset Missä olet pikku tiikeri?, Missä olet yksisarvinen? ja Missä olet pikku pentu?


Missä olet pikku kettu?
Teksti: Sam Taplin
Kuvitus: Emily Dove
Suunnitellut: Nicola Butler
Englanninkielinen alkuteos: Are You Where Little Fox?
Suomennos: Mika Siimes
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Nemo


 

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Lehtirosvoko vie lehdet puista?

Maisema kotitalomme ympärillä on muuttunut syksyiseksi ja lehtiä varisee maahan yhä kiihtyvällä tahdilla. Yksi syksyisistä puheenaiheista pienen lapsen kanssa on, miksi lehdet puissa muuttavat väriä ja putoavat maahan.

Tukea keskustelulle saa Alice Hemmingin kirjoittamasta ja Nicola Slaterin kuvittamasta kirjasta Lehtirosvo (Kustannus-Mäkelä 2020). Päähenkilö on orava, jonka nauttii väriloistossa kylpevästä kotipuustaan.


"Miten upea vuodenaika! Tässä minä pötköttelen kotioksalla vatsa täynnä pähkinöitä. Aurinko paistaa lehvistön läpi ja saa värit hehkumaan... punaista, kultaa, oranssia... punaista, kultaa, oranssia..." 

Idylli särkyy, kun orava huomaa, että yksi kotipuun lehdistä on kadonnut! Seuraavana aamuna lehtiä puuttuu taas ja sitä seuraavana aamuna vieläkin enemmän. Lehtirosvo on iskenyt! Orava on siitä varma. Se kulkee pitkin metsää syyttelemässä muita eläimiä lehtirosvoiksi.

Lintu yrittää muistuttaa oravaa siitä, että näin kävi viime vuonnakin. Se ehdottaa oravaa rauhoittumaan kotipesän suojissa. 

Taidan kokeilla oravan rentoutuskeinoja, kun jokavuotinen syksyinen alakulo iskee ja muutun rauhattomaksi ja miltei ahdistuneeksi. Rauhallista liikuntaa, hengitysharjoituksia, lihasten rentouttamista ja kylvyssä loikoilua kirjan kanssa, ehkä niistä on apua.

Tai sitten ei. Seuraavana päivänä orava nimittäin säntäilee taas edestakaisin suunniltaan. Nicola Slaterin ilmeikäs kuvitus onnistuu hienosti tuomaan esiin eläinten tunteita. Eri kokoiset fontit osoittavat, millä äänenpainoilla repliikit lausutaan.

Lintu auttaa oravaa ymmärtämään, mikä oikeasti saa lehdet putoamaan syksyisin. Orava huojentuu suuresti tajutessaan, ettei mitään lehtirosvoa ole olemassakaan. Juuri kun kaikki näyttää olevan kunnossa, odottaa oravaa seuraavana aamuna ulkona vielä suurempi yllätys!

Pelkäsin, että kirja olisi ollut kuusivuotiaalleni jo vähän yksinkertainen, mutta ihan mielellään hän sen kuunteli. Hän taisi tuntea pienoista ylemmyydentuntoa ollessaan oravaa fiksumpi.

Viimeisellä aukeamalla kerrotaan vielä faktatietoa siitä, mitä luonnossa syksyllä tapahtuu. Tästä tytär kovasti piti. Hänestä oli ihmeellistä ajatella, että eteläisellä pallonpuoliskolla syksy alkaa maaliskuussa!


Lehtirosvo
Teksti:
Alice Hemming
Kuvitus: Nicola Slater
Englanninkielinen alkuteos: The Leaf Thief
Suomennos: Sinikka Sajama
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä 2020


sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Syksy kirjojen kertomana


Miltä näyttäisi syksy kirjan nimikkeiden kertomana? Viime joulun alla pohdiskelin, miltä jouluni näyttäisi kirjan nimikkeillä kuvailtuna. Viikonlopun ratoksi päätin väsätä samantapaisen kyselyn syksyyn liittyen.

Kyselyssä on joukko kysymyksiä, joista jokaiseen tulee vastata jonkin kirjan nimikkeellä. Vieläpä sellaisella kirjalla, jonka on lukenut.

Lastenkirjabloggaajana valitsin luonnollisesti lastenkirjoja. Kaikista valitsemistani kirjoista en ole postannut, mutta jos olen, niin nimike on linkki postaukseen. 

Jos lainaat ideaa omaan blogiisi, laitathan minulle kommentteihin linkin postaukseesi. Palan halusta kuulla, miltä sinun syksysi kuulostaa kirjojen kertomana.
 

Mikä syksyssä on parasta?
Käpymetsässä punertaa

Entä kiehtovinta?
Syksyn salaisuus

Mikä syksyssä on pahinta?
Paavo Virtanen ja pimeys

Missä aiot viettää syksyä?
Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki

Mitä haluat tehdä syksyllä?
Metsäretki

Mikä kiinnostaa sinua tänä syksynä?
Olli Oravan syyspuuhat

Mitä haluat oppia tänä syksynä?
Näin kirja syntyy

Keitä haluat tavata tänä syksynä?
Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset

Mikä syksyssä pelottaa?
Vaahteratuvan väki ja vaarallinen peto

Onko syksyllä tiedossa tapahtumia?
Sysimetsän syysmarkkinat

Entä juhlia?
Mörköjuhlat

Mikä olisi mukava syksyinen matka?
Siiran sirkusmatka

Miltä syksy tuoksuu?
Mur ja mustikka

Mikä on paras syysmuistosi?
Kun isä näytti minulle maailmankaikkeuden

Millä mielellä muistelet kesää?
Silloin olin tosi onnellinen

Mikä on mottosi tälle syksylle?
Kaikessa on itua 

 

Mukavaa viikonloppua!



Kuva: Pixabay

 

maanantai 14. syyskuuta 2020

Näitä kirjoja meillä luetaan syksyllä

Kirpeän kuulaat aamut, ensimmäiset merkit alkavasta ruskasta, pimenevät illat, katulamppujen hohto märällä asfaltilla. Rakastan vuodenaikojen vaihtumista. Uuden vuodenajan kynnyksellä olen aina täynnä intoa ja odotusta. Niin nytkin, vaikka syksy ei olekaan lempivuodenaikani.

Ihaninta uudessa vuodenajassa on, että voi kaivaa hyllystä esiin alkavaan vuodenaikaan liittyviä kirjoja. Olen mitä suurimmassa määrin vuodenaikalukija. Inhoan lukea kirjoja "vääränä vuodenaikana". 

Onneksi monissa kirjoissa vuodenaika ei tule niin selvästi esille, joten niitä voi lukea koska vain. Ja sitten on kirjoja, joita ei voi lukea koska vain.

Etsin lastenkirjahyllystämme kirjoja, jotka mielessäni assosioituvat selvästi syksyyn. Näitä kirjoja luemme tänä syksynä.

Muumien syksy


"— Isä, huusi Muumipeikko. Etkö huomaa mitään erikoista? Meillä on lamppu!
   
Niin, arvelin että on jo lampun aika, kun illat ovat näin pitkiä. Tänä iltana tuntui siltä, sanoi äiti.
    Isä sanoi: Mutta silloin sinä lopetat kesän. Lamppu sytytetään vasta kun kesä on lopussa.
   
— Sittenhän tulee syksy, äiti sanoi sävyisästi."

(Tove Jansson: Muumipappa ja meri)


Kesällä odotin malttamattomana syksyn alkua, että pääsisin rakkaimman muumikirjani pariin. En koskaan kyllästy Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjaan (WSOY 2008, 23. p.). Siihen voi palata yhä uudestaan. Tänä syksynä luen sen ensimmäistä kertaa tyttärelleni.

Siitä on hyvä jatkaa Muumilaakson marraskuuhun (WSOY 2002, 17. p.), jonka sateisessa tunnelmassa on aistittavissa syksyistä alakuloa.



Hiljan syksy


 

Luimme kesällä Heidi Viherjuuren lastenromaanin Hilja ja vihreän talon kesä (Kustannus-Mäkelä 2017). Olemme odottaneet syksyä, että pääsemme jatkamaan kirjasarjan syksyisiin osiin. Kirjassa Seikkailu kutsuu, Hilja (Kustannus-Mäkelä 2018) on syysloma ja Hilja pääsee kaupunkiin Martti-serkun luokse. 

Seuraavassa osassa Haloo, täällä Hilja (Kustannus-Mäkelä 2019) syksy on täynnä puuhaa. Käydään puolukkaretkellä ja siivotaan mökki talvikuntoon. Sitä paitsi Hilja on jo aloittanut koulun. 

Hilja-kirjoissa on Nadja Sarellin hauska kuvitus.


Mökkiretkellä



Riikka Jäntin Pikku hiiren puolukkamatka (Tammi 2018) on kaikkien aikojen paras syyskirja (ainakin paras syksyinen kuvakirja). Tykkään sen tunnelmasta tosi paljon. Pikku hiiri matkustaa äitinsä kanssa mökille saareen puolukoita poimimaan. Rauhallisessa ja vähän arkisessakin tarinassa on jotain kiehtovaa. Tämä on luettava joka syksy!

 


 

Reetta Niemelän kirjoittamassa ja Leena Lumpeen kuvittamassa kirjassa Miljan syksy (Otava 2015, 2. p.) seurataan Milja-tytön ja hänen vaarinsa Ukko Mansikan puuhia syksyisellä mökillä. Kirja koostuu useista lyhyehköistä tarinoista (tai luvuista), ja se sopii hyvin esimerkiksi iltasatukirjaksi.

Katri Tapolan kirjoittamassa ja Sanna Pelliccionin kuvittamassa kirjassa Toiveretki (Myllylahti 2016) syksyisessä metsäretkessä on eksoottinen vivahde, sillä mukana retkellä on prinssi Salama. Hän osaa laittaa erinomaista seitsemällä mausteella maustettua ruokaa ja kertoa jännittävän iltasadun, joka on kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista.

 

Syksy luonnossa


 
Kirsi Hutrin ja Tom Björklundin kirjassa Närhen syksy (WSOY 2005) katsellaan syksyistä luontoa närhen silmin. Tammenterhot ja ruskan värjäämät lehdet putoavat, sienet nousevat maasta, pihlajanmarjat ja puolukat kypsyvät, eläimet keräävät talvivarastoja ja muuttolinnut lähtevät etelään. 

Olin onnellinen, kun vihdoin löysin tämän kirjan kirpparilta omaan hyllyyn.



Syksyn tuloa luonnossa päästään seuraamaan myös Anne Raunion kirjoittamassa ja Laila Nevakiven kuvittamassa kirjassa Olli Oravan syyspuuhat (Minerva 2017).

Syksy on oraville kiireistä aikaa. Talvivarastot täytyy saada täyteen käpyjä, tatteja, tammenterhoja, ruusunmarjoja ja vaahteransiemeniä. Samalla täytyy opettaa oravanpojille, mitä syksy tarkoittaa. Lopuksi pitäisi muistaa vaihtaa talviturkkikin päälle.

 

Tarinoita syksyisestä metsästä

 


Pauliina Lerchen kirjoittamassa ja Meri Mortin kuvittamassa syksyisessä sadussa Mimmit ja luolan salaisuus (Lasten Keskus 2013) Mimmit ovat työn touhussa. He sienestävät, keräävät puolukoita ja omenoita ja säilövät satoa talven varalle. Mukavat syyspuuhat häiriintyvät, kun metsän uumenista kantautuu outoa, pelottavaa ääntä. Kummastusta aiheuttaa myös se, ettei osaan metsää tule lainkaan ruskaa. Reippaat Mimmit päättävät ottaa asioista selvää.



Maikki Harjanteen kirjassa Sysimetsän syysmarkkinat (Otava 1995, 3. p.) metsähiiri Iiro ja siili Simaturkki valmistautuvat syysmarkkinoille keittämällä mustikkanektariinia ja muuttamalla metsästä löytämänsä roskat hyödyllisiksi tarvikkeiksi. Kukapa ei tarvitsisi vaikkapa tyhjästä sipulipussista valmistettua riippumattoa? Tämän kirjan innoittamana tyttäreni teki sellaisen barbie-nukeilleen.


Sienimetsässä




Markus Majaluoman Isä, lähdetään sieneen! (WSOY 2004) saa minut joka kerta nauramaan. Hullunkurisen Ruusumäen perheen sieniretki on täynnä kommelluksia.

Myös Emman ja Eetun sieniretkellä sattuu ja tapahtuu. Marita Hauhian kirjoittama ja Anne Randénin kuvittama Emman ja Eetun metsäseikkailu (Avain 2018) on helppolukuinen selkokirja. Kieli on rakenteeltaan mahdollisimman ymmärrettävää, ja teksti on ladottu kapealle palstalle. Tämä sopii itse luettavaksi esimerkiksi juuri lukemaan oppineille tai maahanmuuttajalapsille, mutta se toimii hyvin kuuntelukirjanakin.


Tähtitaivaan alla

 


 

Syksyn pimeissä illoissa on se hyvä puoli, että voi taas ihailla tähtiä. Ulf Starkin viehättävässä tarinassa Kun isä näytti minulle maailmankaikkeuden (Tammi 2013) isä haluaa viedä lapsensa katsomaan koko universumia. Kaunis puuvärikuvitus on Eva Erikssonin käsialaa.


Ruskan hehkua



Parasta syksyssä taitaa olla ruskan väreissä hehkuva luonto. Joistain kuvakirjoista pidän erityisesti niiden upeiden ruskakuvien vuoksi. 

Jujja ja Tomas Wieslanderin kirjassa Lehmä rakentaa majan (Kustannus-Mäkelä 1995) kuvittaja Sven Nordqvist on laittanut puihin leimuamaan keltaisen ruskan. Tarina kertoo epäsovinnaisesta Mimmi-lehmästä. Tällä kertaa Mimmi-lehmä on päättänyt variksen kauhistukseksi rakentaa majan puuhun.

Kazuo Iwamuran kirjassa Käpymetsässä punertaa (Kustannus-Mäkelä 1989, 2. p.) valo koko kuvituksessa on syksyisen kellertävä. Oravaperhe valmistautuu talveen, ja oravanpojat ihmettelevät muuttuvaa luontoa.

Carles Portan kirjassa The Artists (Flying Eye Books 2018) ruska loistaa taiteellisessa kuvituksessa monivärisenä. Tickylle ja Yulalle syksy tarkoittaa muutosta. Ticky on lähdössä muuttomatkalle etelään ja Yula yrittää ehtiä hyvästelemään ystävänsä ennen tämän lähtöä, mutta matkassa on mutkia.


Kummitusten aika



 
Syksy on myös aaveiden ja kummitusten aikaa. Kreetta Onkelin kirjoittamassa ja Jussi Kaakisen kuvittamassa kekriseikkailussa Ahmattien yö (Maahenki 2013, 2. p.) tutustutaan tarinan lomassa suomalaisen kansanperinteen uskomuksiin.

 
Satu Kettusen Mörköjuhlat
-kirjassa (Tammi 2019) on syksyinen tunnelma. Uuden kotitalon hämärät nurkat ja narahtelevat äänet pelottavat Almaa, joka päättää voittaa pelkonsa nerokkaalla tavalla.


Syksyisiä kirjoja kirjastosta


Edellä mainittujen omasta hyllystämme löytyvien kirjojen lisäksi aiomme lainata syyskirjoja myös kirjastosta. Viimevuotinen suosikkimme Mirkka Eskosen Syksyn salaisuus (Esa Books 2018) on ilman muuta lainalistallamme.

Aiomme tutustua myös tämän vuoden uutuuteen Alice Hemmingin kirjoittamaan ja Nicola Slaterin kuvittamaan kuvakirjaan Lehtirosvo (Kustannus-Mäkelä 2020). Selailin sitä kirjakaupassa. Totesin, että kuusivuotiaalleni se on alkaa jo olla vähän yksinkertainen. Ei siis kannata ostaa omaan hyllyyn, mutta kirjastosta sen varmasti lainaamme.

 

Mitä syksyistä lastenkirjaa sinä suosittelisit kuusivuotiaalle?