Mirkka Eskosen Syksyn salaisuus on juuri tuollainen kirja. Melkein vapisin, kun poimin sen hyllystä ja kuljetin sormeani sen vaaleansinistä kluuttiselkää pitkin. Avasin kirjan ja se oli sisältäkin täydellisen kaunis. Hillityin maanläheisin värisävyin toteutettu kuvitus on tehty yhdistämällä piirrosta ja puupiirrosta (vai puukaiverrusta? En ole asiantuntija).
Tarinan pohjavire on vähän alakuloinen. Syksy on jo pitkällä ja talvi tekee tuloaan. Metsätonttu Helka koristelee metsää joka syksyistä vierasta, Herra Hopeaa varten, vaikka samalla toivookin, ettei Herra Hopea tulisi lainkaan. Hänen tulonsa kun tietää syksyn loppua ja talven alkua. Ja talvella Helkan rakkaat ystävät Muurahainen ja Etana nukkuvat talviunta.
Mutta tietysti Herra Hopea tulee, kuten joka vuosi. Mukanaan hän tuo metsään kunnon syysmyrskyn, joka repii ja raastaa maiseman ihan toisennäköiseksi. Myrsky saa metsän pienet ötökät ja oliot vetäytymään talviunille, myös Muurahaisen ja Etanan.
"Helka suuttui.
- Tiedätkö miltä tuntuu olla yksin?
Herra Hopea hymyili ystävällisesti.
- Tiedänhän minä. Kuka nyt minun kanssani haluaisi leikkiä, saati kutsua syntymäpäivilleen. Minähän lopetan kaiken hauskan kesken."
Herra Hopealla on Helkalle kerrottavanaan salaisuus. Se piristää pienen metsätontun mieltä ja jopa saa tämän näkemään harmaan metsän kauniina.
Suomen Kirjataiteen komitea valitsi Syksyn salaisuuden vuoden 2018 viiden kauneimman lastenkirjan joukkoon. Valinnassa kiinnitetään huomiota kirjoihin kirjataiteellisina kokonaisuuksina. Tarkastelun kohteena on mm. kirjan typografia, materiaalit, tekninen toteutus ja taitto. Onnistuneimpia ovat kirjat, joissa muoto ja sisältö tukevat toisiaan mahdollisimman hyvin.
Syksyn salaisuus ilman muuta lunastaa paikkansa viiden kärjessä. Kunpa tällaisia kirjoja tehtäisiin enemmän!
Mirkka Eskonen (teksti ja kuvat): Syksyn salaisuus
Kustantaja: Esa Books 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti