Kalevalamittainen koronaruno

 

Kalevalan päivän ja viimeisen karanteenipäivämme kunniaksi tarjoilen teille tänään kalevalamittaista runoutta. Puin koronakokemuksemme runoksi.

Olen syvästi kiitollinen, että me selvisimme koronan vierailusta melkeinpä vain säikähdyksellä. Samalla olen tuskallisen tietoinen, että kaikkien kohdalla näin ei ole.

Yritetään jaksaa vielä hetki noudattaa rajoituksia. Rokotukset ovat jo alkaneet, ja tulevaisuus on täynnä toivoa.

Tuli virus vieraaksemme

Tarttui tauti tarhatieltä,
tuli virus vieraaksemme,
koronaksi kutsui kansa,
covidiksi nimitteli.

Kylvi kauhua kodissa,
pelotteli perinpohjin.
Uhkakuvat päässä pyöri,
ajatukset sekos solmuun.

Kävi kaunis kalpeaksi,
iho immen kuultavaksi,
nenä valui, vuosi sierain,
aivastutti ainokaista.

Asetettiin karanteeniin,
eristettiin muusta maasta.
Mummu moikkas ikkunasta,
vaari vilkutti ulkoa.

Tauti talttui, virus väistyi,
tuli tyttönen terveeksi.
Säästyi isä sekä äiti,
välttyi vastoinkäymiseltä.

Hotelli Flamingo on Eläinbulevardin aurinkoisin hotelli

Eläinbulevardin laidalla on ränsistynyt, unohtunut hotelli, jonka loistonpäivät ovat kaukana takana. Eräänä päivänä hotellin ovelle ilmestyy saparopäinen tyttö. Anna Dupont on perinyt hotellin isotädiltään, ja muitta mutkitta hän ryhtyy hotellinjohtajaksi.

 

Alex Milwayn Hotelli Flamingon (WSOY 2020) alkuasetelma on kutkuttava. Vaikka hotellissa riittää siivottavaa ja kunnostettavaa, tarmokas Anna ei pelkää tarttua toimeen. Hänen päämääränään on tehdä hotelli Flamingosta Eläinbulevardin aurinkoisin hotelli, johon aivan kaikki ovat tervetulleita.

Apunaan hänellä on kaksi hotellin vanhaa uskollista työntekijää: ovimies N. Karhu ja vastaanotossa työskentelevä rengashäntämaki Makke. Pian Anna pystyy palkkaamaan lisää henkilökuntaa. Työntekijät ovat kaikki eläimiä, kuten myös hotellivieraat. 

Pystyykö Anna palauttamaan hotelli Flamingon entiseen loistoonsa ja houkuttelemaan sinne vieraita? Pystyykö hän vastamaan erilaisten eläinten erilaisiin tarpeisiin? Sängyt ovat torakoille liian suuria, flamingot haluavat nukkua seisten uima-altaassa ja kilpikonnarouvalle kelpaa vain salaattisoppa (resepti löytyy kirjan takaa).

Ja mitenkäs suu sitten pannaan, kun hotelliin saapuu kuuluisa hotellitarkastaja herra Harmaja, jolla on valta määrätä koko hotelli suljettavaksi, jos hän ei pidä jostakin.

Kirjasarjan toisessa osassa Hotelli Flamingo — Helleaalto (WSOY 2020) hotelliin saapuu kesken kesäkiireiden kuninkaallisia vieraita: Eteläsaarten kuningaspari. Pingviinikuninkaallisilla on pitkä lista vaatimuksia, joita ei olekaan ihan helppo toteuttaa. Mistä Anna esimerkiksi löytää jäävuoren keskellä vuoden pahinta helleaaltoa? Kaiken lisäksi joku yrittää tahallaan sabotoida vierailua.

 

Kolmannessa osassa Hotelli Flamingo — Karnevaalirieha (WSOY 2020) heittäydytään karnevaalitunnelmiin. Ihan kuin Annalla ei olisi tarpeeksi työtä karnevaalijärjestelyidenkin parissa, kun hotelliin majoittuu maailman suosituin rockbändi Yöeläimet. Pysyvätkö kaikki langat Annan käsissä?

Hotelli Flamingon Anna on tällä hetkellä suosikkini lastenkirjahahmoista. Hän on vahva, tarmokas, aikaansaava ja silti inhimillinen. Hän on ystävällinen kaikille, ja haluaa kaikille parasta. Hän on vankkumattoman oikeudenmukainen ja hänen mielestään kaikki ansaitsevat mahdollisuuden.  

Karnevaaliriehassa hän muun muassa antaa kodin asunnottomalle koiralle ja pelastaa vihamiehensä myrskyn kourista. Kaikki eläimet pienimmästä torakasta ja sottaisimmasta pahkasiasta kuninkaallisiin ylhäisyyksiin ja maailmankuuluihin rokkareihin ovat Annalle samanarvoisia. Ihana asenne!

Hotelli Flamingo oli kiinnostanut minua jo sen ilmestymisestä asti. Kerran lainasin sen kirjastostakin, muttemme ehtineet lukea sitä ennen kuin laina-aika umpeutui. Niinpä ostin Hotelli Flamingo -sarjan kolme ensimmäistä osaa omaan hyllyyn kirjamessutarjouksesta.

Kirjat saivat pölyttyä hyllyssämme aika kauan, ennen kuin tulimme tarttuneeksi niihin. Löysin sarjan koronakaranteenin aikaan, kun emme päässeet kirjastoon. Aurinkoisen hauskat, ihanasti kuvitetut kirjat olivat ihan täydellistä karanteenilukemista. Nämä ovat todellisia hyvänmielen kirjoja!

Suorastaan ahmimme kolme ensimmäistä osaa. Tarinat ovat nopealukuisia ja runsaasti kuvitettuja. Milway on itse myös kuvittanut kirjat. Piirrokset ovat hauskoja ja sympaattisia. Muuten mustavalkoista kuvitusta on väritetty vaaleanpunaisella, mikä oli kovasti kuusivuotiaani mieleen.

Neljäskin osa: Hotelli Flamingo — Kokkauskisa (WSOY 2021) on ilmestynyt tammikuussa. Kyllä meitä harmittaa, kun emme ole karanteenissa pystyneet hankkimaan sitä käsiimme.

Alex Milway (teksti ja kuvat):
Hotelli Flamingo
Hotelli Flamingo — Helleaalto
Hotelli Flamingo — Karnevaalirieha
Suomennos: Aila Herronen
Kustantaja: WSOY 2020

Entä jos vihaa varjoaan?

Olipa kerran kaksi englantilaista siskosta, Natalia ja Lauren O´Hara. Natalia opiskeli englantilaista kirjallisuutta ja Lauren taidetta ja kuvittamista. Ja sitten he alkoivat tehdä yhdessä lastenkirjoja. Heidän esikoisteoksensa Hortense and the Shadow (Puffin Books 2017) hurmasi minut täysin.

Uskomattoman kauniisti ja herkästi kuvitettu kirja kertoo pienestä Hortense-nimisestä tytöstä, joka asuu keskellä lumista metsää. Yksi asia tekee hänet hurjan onnettomaksi: hän vihaa varjoaan.

"Everywhere she went, it went.
Everything she did, it did.
And every time night fell, it grew...
tall and dark and crooked."

Hortense yrittää piilottaa varjonsa. Hän yrittää paeta sitä. Lopulta hän katkaisee varjon itsestään lopullisesti. Tai niin hän ainakin luulee. Hän uskoo olevansa turvassa. Ja silti joskus tuntuu siltä kuin joku katselisi.

Yön pimeydessä Hortense kohtaa rosvojoukon! Mistä löytyy apu pienelle tytölle, joka asuu yksin metsän keskellä?

Käy ilmi, ettei varjo olekaan täysin kadonnut Hortensen elämästä. Varjo, jota tyttö niin pakeni ja vihasi, muuttuukin tiukan paikan tullen hänen vahvuudeksensa.

"'Oh, shadow,' said Hortense. 'I saw things all wrong.
In the dark you were long to make me taller.
On prickly white days you shaded my eyes.
You stretched miles to show how far I can go."

Kuten kunnon sadussa kuuluukin, mukana on vähän pahuutta, ripaus taikaa ja onnellinen loppu.

Tarinan luettua ajatukset jäävät hyrräämään. Mitä tarinalla yritettiin kertoa? Mitä piilotettuja tasoja siinä oli?

Varjo saattaa kuvata pelkoja tai niitä puolia itsessä, joiden kanssa ei ole sinut tai asioita menneisyydessä, jotka mieluusti unohtaisi. Tällaisten asioiden tukahduttaminen tekee ihmisen onnettomaksi. Ilon, tyyneyden ja keveän mielen saavuttaa vasta, kun oppii elämään varjonsa kanssa.

Akvarellikuvituksen vaaleat sävyt sopivat kuvaamaan talvista maisemaa erinomaisesti. Kuvissa on kiehtova venäläistyylinen henki, joka tuo mieleen Tohtori Živagon lumiset maisemat. Itäeurooppalainen tunnelma selittyy sillä, että Natalian ja Laurenin isoäiti eli babička on puolalainen.

Kerta kaikkiaan rakastan tätä monitulkintaista, viisasta satua ja kirjan uskomattoman hienoa kuvitusta! Hortense and the Shadow on tällä hetkellä rakkain talvikirjani. Se on täydellistä luettavaa hämäränä talvi-iltana viltin alle kääriytyneenä tytär turvallisesti kainalossa!

Natalia & Lauren O'Hara: Hortense and the Shadow
Kustantaja: Puffin Books 2017

Lastenkirjoistakin voi löytää vinkkejä talvilomalle

Tämä viikko on Helsingin kouluissa talvilomaviikko. Kuusivuotiaani on jo vapautunut koronaeristyksestä, mutta meillä mieheni kanssa karanteeni vielä jatkuu, joten vietämme talviloman kotona.

Kaikkea ei ilman karanteenimääräystäkään voi tänä vuonna talvilomalla tehdä, mutta silti mahdollisuuksia on paljon. Keräsin lastenkirjoista vinkkejä talvilomapuuhiksi.

Käy hiihtoretkellä

Kun olin itse koulussa, talviloman nimi oli vielä hiihtoloma. Helsingissä ei ole itsestään selvää, että helmikuussa pääsee hiihtämään, mutta jos lunta on, on hyvä hetki hiihtoretkelle. Kuka tietää, mitä talvisessa metsässä kohtaa. Ehkä Ollin tavoin Setä Huurteisen tai jopa itse Kuningas Talven. Toivottavasti ei kuitenkaan Räntä-mummoa.

Elsa Bescow: Ollin hiihtoretki. Gummerus 1975.


Laske mäkeä

Siiri haluaisi lähteä hiihtämään, mutta ei saa pikku-Ottoa kaverikseen, koska tällä on tiedossa hauskempaa puuhaa. Pikku-Otto menee pulkkamäkeen keski-Oton ja iso-Oton kanssa. Pojat viilettävät mäkeä alas posket punaisina. Edes Siirin kertomus metsässä liikkuvasta lumimiehestä ei keskeytä mäenlaskua.

Tiina Nopola — kuv. Mervi Lindman: Siiri ja lumimies. Tammi 2012.

Leiki lumileikkejä

Jos on niin onnekkaasti, että säät suosivat ja lunta on, nyt on loistava mahdollisuus lumileikkeihin. Samun pikkusisko Salla odottaa lunta malttamattomasti. Kun lunta vihdoin sataa, on päästävä heti aamusta leikkipuistoon. Lumessa Salla:

• tekee lumienkeleitä
• laskee kelkalla
• rakentaa lumiukon

Lumileikkien jälkeen juodan kuumaa kaakaota. Nam!

Lauren Child: Kaikkein eniten tykkään lumesta. WSOY 2008.

Mene luistelemaan

Isäkani haluaa viedä Panun, Sofian ja Sallan luistelemaan. Salla ei halua lähteä, koska ei osaa luistella erityisen hyvin. Mutta niinhän se yleensä on, että jos rohkeasti vaan menee ja kokeilee jotain pelottavaa, huomaakin sen olevan hauskaa. Loppujen lopuksi Salla ei malta odottaa koska pääsee taas luistelemaan.

Ian Whybrow — kuv. Rosie Reeve: Salla oppii luistelemaan. Kustannus-Mäkelä 2007.

 

Lähde pilkkimään

Enoni oli kova pilkkimies, mutta itse en ole tullut koskaan kokeilleeksi pilkkimistä. Oli hauska lukea pilkkikuvausta Hilja-kirjasta. Hilja pääsee mukaan, kun vaari lähtee pilkkikisoihin. Pilkkiminen on taitolaji, joka vaatii tuntien paikallaan istumista. Takapuolihan siinä joutuu koville, kuten Mansikkatäti huomauttaa. Kannattaa muistaa, että heikoille jäille ei tietenkään voi lähteä.

Heidi Viherjuuri — kuv. Nadja Sarell: Hilja ja täydellinen talvipäivä. Kustannus-Mäkelä 2020.

Tee jäälyhtyjä

Rapsakalla pakkasella voi mummon ja Opri-kissan tavoin tehdä jäälyhtyjä. Siihen ei tarvita muuta kuin vettä, ämpäreitä, pakkasta ja kärsivällisyyttä. Kynttilöiden lepatus jäälyhtyjen sisällä on maagisen kaunis näky.
 
Esko-Pekka & Tuula Tiitinen: Opri, mummo ja taikayö. Tammi 2006.

Leivo sämpylöitä

Hiiru leipoo hiihtolomalla äidin kanssa sämpylöitä. Vastapaistetut sämpylät ovat ihania voin kanssa. Kovalla pakkasella on mukava herkutella lämpimillä leivonnaisilla.

Riikka Jäntti: Pikku hiiri ja paukkupakkanen. Tammi 2019.

 

Tutki tähtiä

Talvi on loistavaa tähtien tarkkailuaikaa. Pimeä laskeutuu jo aikaisin, ja taivas on kuulaampi ja kirkkaampi kuin muina vuodenaikoina. Milka-kissa muistuttaa, että talviselle tähtien tarkkailureissulle tulee pukeutua kuin naparetkeilijä.

Stuart Atkinson — kuv. Brendan Kearney: Tutki tähtiä Milka-kissan kanssa. Nemo 2020.

 

Mihin revontulet katosivat?

Revontulet olivat tammikuussa erään viikon teemana tyttäreni eskarissa. Samalla viikolla valitsin kotona iltasaduksi Anssi Juujärven ja Janette Backmanin kuvakirjan Guhke ja kadonneiden revontulten arvoitus (Aviador 2019). Se on Suomen Lappiin sijoittuva seikkailusatu.

 

Eräänä iltana revontulet yllättäen katoavat pohjoiselta taivaalta. Metrin mittainen Guhke, jonka suonissa virtaa myös tonttujen ja maahisten vertaa, saa tehtäväkseen selvittää, mitä revontulille on tapahtunut.

Alkaa jännittävä seikkailu halki lumisen Lapin. Seurana Guhkella on lemmikkihiiri Isabel, Varre-kotka, Pajep-poro ja neljä muuta poroa. Selviää, että revontulet on varastettu. Ilkeä noita Jedda on teljennyt ne käsivarren syrjäiseen järveen. Onko Guhkesta seuralaisineen vastusta mahtavalle noidalle, jota kaikki pelkäävät?

Anssi Juujärven sujuva teksti vie tarinaa hyvin eteenpäin. Tarinan aikana pääsee kokemaan monenlaisia tunteita. On kiihkeää seikkailumieltä, jännitystä ja vaarantuntua. On lämpöä ja ystävyyttä, mutta myös surua. On helpostusta ja riemua.

Kuvakirjaksi teos on aika paksu (80 numeroimatonta sivua, joista puolet ovat tekstisivuja ja puolet kuvasivuja). Siksi kirjaan tarttuminen ensin arvelutti. Kuvakirjan kohdalla ennakkoasenteenani on, että kirja pitäisi saada luettua kerralla loppuun. Tarina veti hyvin ja imaisi mukaansa niin, ettei lukemista malttanut keskeyttää.

Kirjan kuvitus on huikean hieno ja innovatiivinen. En usko nähneeni koskaan vastaavaa. Anssi Juujärvi on tehnyt kuvituksen yhteistyössä taidemaalari ja kuvittaja Janette Backmanin kanssa. Pohjana ovat valokuvausta harrastavan Juujärven upeat maisema- ja revontulikuvat, joihin Backman on lisännyt akryyli- ja digitaalimaalauksin yksityiskohtia, kuten Guhken ystävineen.

Lappilainen luonto on lähellä rovaniemeläisten Juujärven ja Backmanin sydäntä. Molemmat liikkuvat paljon luonnossa ja harrastavat luontovalokuvausta. Juujärvi on metsänhoitaja. Metsätalousinsinöörin koulutuksen saanut Backman opiskelee taiteen maisteriksi ja toimii taidemaalarina, kuvittajana ja kirjailijana.

Guhke ja kadonneet revontulet on Juujärven esikoisteos. Backman on kirjoittanut ja kuvittanut teoksen Satu maahispeikosta (Aviador 2017). Se on kertomus kaikenikäisille Lappiin rakastuneille ja Lapin mytologiasta kiinnostuneille.

 

Guhke ja revontulten arvoitus
Teksti: Anssi Juujärvi
Kuvitus: Anssi Juujärvi ja Janette Backman
Kustantaja: Aviador 2019

Kuusivuotias kirjagramkuvaajana

Koronaeristys on saanut kuusivuotiaani mielikuvituksen lentoon. Hän on ollut koko ajan lieväoireinen, joten hänellä on riittänyt tarmoa keksiä toinen toistaan luovempaa puuhaa eristyspäiviensä ratoksi. Eräänä päivänä hänestä sukeutui kirjagramkuvaaja.

Ajatus ei sentään syntynyt tyhjästä, sillä S oli muutamaa päivää aiemmin seurannut vierestä, kun katselin Bibbidi Bobbidi Bookin Lauran videota kirjagrammauksesta (eli bookstagrammauksesta). Niinpä yhtenä päivänä oli meilläkin kirjagramkuvaukset käynnissä.

S onnistui sen verran hyvin, että halusin antaa hänen kuvilleen näkyvyyttä. Jaan joitain hänen otoksiaan tässä.

 

Pikku toukka paksulainen

 

 

Eric Carlen Pikku toukka paksulainen on klassikko. Jokaisen lapsen tulisi saada ihastua pieneen syöpöttelevään toukkaan, joka viikon ahmittuaan ei olekaan enää ihan pieni.

Lue kirjasta lisää täältä.

 

Sata siementä, jotka lensivät pois

 

Isabel Minhós Martinsin kirjoittama ja Yara Konon kuvittama Sata siementä, jotka lensivät pois kertoo puusta, joka päästää siemenensä maailmalle ja toivoo, että niistä tulee jotain.

Olen kirjoittanut tästä ihanasta kirjasta täällä.

S on käyttänyt oivaltavasti lintua symboloimaan pois lentämistä.

Barbapapa avaruudessa

Annette Tisonin ja Talus Taylorin kirjassa Barbapapa avaruudessa Barbapinko kuulee laitteillaan musiikkia Marsista. Barbaperhe lähtee avaruusmatkalle selvittämään, asuuko Marsissa muusikoita. Mukana heillä on vieraslaji, joka on vähällä tuhota koko planeetan.

Barbapapoja luettiin meillä paljon, kun tytär oli pari-kolmevuotias. Nyt ne ovat kokeneet meillä renessanssin Pikku Kakkosen Barbapapa-ohjelman myötä.

Tähän kuvaan S tarvitsi vähän äidin apua (pitelemään kirjaa).

 

Hotelli Flamingo

Alex Milwayn Hotelli Flamingossa on niin ihana kansi, että sen pitäisi olla pysyvästi näytteillä.

Tarina kertoo Anna-tytöstä joka perii ränsistyneen hotellin ja päättää tehdä siitä eläinhenkilökuntansa avulla Eläinbulevardin aurinkoisimman hotellin. Hauskaja sympaattinen tarina sopii ahmittavaksi.

Seikkailu kutsuu, Hilja
 

 

Annabella-nukke on nostettu kirjahyllyyn lukemaan Heidi Viherjuuren kirjaa Seikkailu kutsuu, Hilja. Tykkään Nadja Sarellin kansikuvasta.

Tässä Hilja-sarjan toisessa osassa Hilja pääsee syyslomalla Martti-serkun luokse kaupunkiin. Joukko lapsia ja mummoja seikkailee kaupungissa, joka vaikuttaa vähän Helsingiltä, mutta ei kuitenkaan ihan ole Helsinki näin stadilaisen mielestä.

 

L.O.L. Surprise! Yllätysten kirja

 
Aina äidin ja tyttären kirjamaku ei osu ihan yksi yhteen. Sheri Tanin L.O.L. Surprise! Yllätysten kirja on huomattavasti rakkaampi kuusivuotiaalle kuin äidille. Kirjassa ei ole kunnon tarinaa. Se toimii katseluteoksena, josta löytyy nippelitietoa ja faktoja sekä kätkettyjä salaisuuksia, joita voi selvittää taikalinssin avulla.

 

 

Innostuin tyttären kirjakuvauksista niin paljon, että halusin kokeilla itsekin. Nyt minulla on jännittäviä uutisia... Ta-da-da-daa, rumpujen pärinää... Lastenkirjavuosi on saanut oman Instagram-tilin! Kirja-aiheista sisältöä on luvassa siis silläkin puolella.

Tule mukaan laskiaismäkeen!

Laskiaisen kunniaksi kutsun sinut virtuaaliseen laskiaismäkeen. Vaikka Helsingissä kerrankin olisi laskiaisena lunta, me emme tänä vuonna pääse oikeaan mäkeen, siitä tyttären koronatartunta pitää huolen. Niinpä pulkkailemme vain kirjojen välityksellä.

Olen etsinyt lastenkirjoista mäenlaskusta kertovia kohtia ja lukenut niitä nauhalle. Eiköhän lähdetä pulkkamäkeen!

Tästä kansikuvasta välittyy mäenlaskun riemu!
Elina Jasu: Kohti kinoksia. Myllylahti 2020.

Kohti kinoksia

Elina Jasun sympaattisessa esikoistarinassa Kohti kinoksia (Myllylahti 2020) kolmen lapsen ja yhden mummun riemukas mäenlasku houkuttelee vakavan virkailija Ukkosenkin kokeilemaan, kuinka kovaa rattikelkalla pääsee alas mäkeä.

Taikatalvi

Tove Janssonin talvisessa klassikkoteoksessa Taikatalvi (WSOY 1958/2007, suom. Laila Järvinen) joku laskee Muumilaaksossa mäkeä hopeatarjottimella. Arvaat ehkä kuka.

Hilja ja täydellinen talvipäivä

Heidi Viherjuuren lastenromaanissa Hilja ja täydellinen talvipäivä (Kustannus-Mäkelä 2020, kuv. Nadja Sarell) pulkkamäestä innostuu niin lapset kuin aikuisetkin. Mutta kissoille mäenlasku ei taida sopia.

Kaikkein eniten tykkään lumesta

Lauren Childin kuvakirjassa Samu ja Salla — Kaikkein eniten tykkään lumesta (WSOY 2008, suom. Riitta Oittinen) kelkkamäessä pääsee riemullinen huuto: "Jeeeeeeeeeeeeeee!"

Päivä pulkassa

Hannu Hirvosen ja Virpi Pennan kuvakirjassa Päivä pulkassa (Karisto 2016) Annin pehmoeläimet eivät nauti talvesta. Mutta kun paikalle saapuu pari pehmoa kaupungista, kaikki joutuvat lähtemään pulkkamäkeen.

Hyvää ystävänpäivää!

Koronaa sairastava ei kaiketi voi tehdä ystävänpäiväkortteja ja viedä niitä ystäviensä postilaatikoihin. "Hyvää ystävänpäivää! Tässä sulle korona" olisi aika ikävä ystävänpäivätervehdys. 

Koronaan sairastuneella kuusivuotiaallamme on edessä ystävänpäivä ilman ystäviä, auts. Ystävänpäiväkirjat taitavat jäädä tänä vuonna meillä lukematta. Miksi turhaan vääntää veistä haavassa. 

Teille kuitenkin ajattelin esitellä Anniinan ystävänpäiväkirjan (WSOY 2003), koska oikeasti olen tietysti kirjoittanut tämän postauksen jo kauan ennen ystävänpäivää ja perheeseemme tunkeutunutta koronaa.

Anniinan ystävänpäiväkirja kertoo monille tutusta, Katherine Holabirdin luomasta Anniina Ballerinasta. Tässä kirjassa on alkuperäisen kuvittajan Helen Craigin suloinen kuvitus, mutta teksti ei ole Holabirdin, vaan Erin Falligantin.

Olen kirjoittanut Anniina Balleriinasta aiemmin täällä.

Vaikka tanssi on Anniinan elämässä ykkösjuttu, ystävät tulevat hyvänä kakkosena. Anniinan sydänystävä on Aliisa. Tytöt auttavat ja kannustavat toisiaan. Tarpeen tullen ystävä lohduttaa.

Kaikkien kanssa luonne ja kiinnostuksen kohteet eivät välttämättä sovi yhteen yhtä hyvin kuin sydänystävän kanssa. Oikeaa ystävyyttä on huomioida myös erilaiset tyypit. Ei heidän kanssaan tarvitse koko ajan hengailla, mutta silloin tällöin ystävyyttä varmasti riittää heillekin.

Ystävyyttä toivottavasti löytyy myös omassa perheessä. Meillä perheen merkitys korostuu varsinkin nyt, kun emme voi tavata ystäviä.

"Oma perhe on Anniinalle rakas.
Äiti hellii ja lohduttaa, jos tulee surua tai harmeja.
Ja kun isä soittaa viuluaan, Anniina pyörähtelee kuin oikea ballerina.
Ihaninta on tanssia mummolle ja vaarille. Kotiväkeä parempaa yleisöä ei olekaan!"

Kirjan lopusta löytyy irroitettavia ystävänpäiväkortteja ja sydäntarroja omien ystävien piristämiseksi ystävänpäivänä tai muulloin.

💗💗💗💗💗

Oikein hyvää ystävänpäivää!

💗💗💗💗💗

 

Anniinan ystävänpäiväkirja
Teksti: Erin Falligant Katherine Holabirdin mukaan
Kuvat: Helen Craig
Englanninkielinen alkuteos: Love from Angelina
Suomennos: Arja Kantele
Kustantaja: WSOY 2003

Minkä kirjan lapsesi valitsisi kirjakaupasta?

Jos antaisit lapsesi valita kirjakaupasta minkä tahansa kirjan, mikä se olisi? Osaatko arvata?

HALUAISIN niiiin paljon päästä kirjakauppaan, mutta olen koronakaranteenissa helmikuun loppuun asti. Ja jos sairastun, minun on pysyttävä sisällä vielä pidempään.

Ennen karaneenia jouduin käymään silloin tällöin toimistolla, nyt en tietenkään voi. Kotimatkalla pistäydyin aina läheisessä kirjakaupassa. Eräänä perjantaina näin siellä mitä ihanimman kohtauksen.

Äiti saapui kirjakauppaan pienen, noin nelivuotiaan tyttärensä kanssa. Hän näytti tytölle pöytää, joka notkui lastenkirjoja.

— Saat valita tältä pöydältä yhden kirjan, hän sanoi. — Minkä tahansa kirjan.

Koska tyttö oli selvästi liian pieni osatakseen itse lukea, äiti kyykistyi hänen viereensä, ja alkoi poimia käteensä kirjan kerrallaan. Hän luki kirjan nimen ja kertoi takakannen perusteella, mistä kirja kertoo. Sitten he vilkaisivat, minkä tyyppisiä kuvia kirjassa on.

Näky oli niin suloinen, että liikutuin melkein kyyneliin. En valitettavasti ehtinyt jäädä katsomaan, minkä kirjan tyttö valitsi. Vaikutti siltä, että heillä saattaisi vierähtää kirjakaupassa melkoinen tovi.

NÄKEMÄNI pisti minut päättämään, että kun tämä uuvuttava koronakaranteeni on ohi, ja pääsen taas käymään ostoksilla tyttäreni kanssa, juuri noin minäkin aion tehdä. Vien hänet kaupungin parhaaseen kirjakauppaan: Akateemisen lastenosastolle, ja sanon: Valitse mikä tahansa kirja.

Sillä yleensähän meillä minä olen se, joka päättää, mitä tyttärelle luetaan. Luemme sitä, mitä minä haluan lukea. Surullisena huomasin, että koko pienen elämänsä aikana tyttärellä on ollut aika vähän sanavaltaa siihen, mitä hänelle luetaan.

Siksi heti kun meidän karanteenimme ja eristyksemme on ohi, marssimme kirjakauppaan. Seuraan suurella mielenkiinnolla, minkä kirjan tytär valitsee. En nimittäin yhtään tiedä, mikä se tulee olemaan.

Busiga Bebbens potta — Lapsuuden rakas lohtukirja

Hädän hetkellä ihminen alkaa havaintojeni mukaan kaivaa esiin lohtukirjoja. Lohtukirjat ovat paljon luettuja, rakkaita suosikkeja.

Koronaan sairastunut kuusivuotiaani on löytänyt hyllystä taas vuosien takaisen suosikkinsa, ruotsalaisen Thomas Svenssonin kirjan Busiga Bebbens potta. Kirjaa ei ole tietääkseni suomennettu.

Luimme kirjaa todella paljon tyttäreni taaperoaikana, kun hän opetteli käymään potalla ja luopumaan vaipasta. Omapäinen ja vallaton Bebben muistuttaa aika paljon tytärtäni, joten ei ole ihme, että hänen on ollut helppo samaistua Bebbeniin.

Äiti: Mikä tässä kirjassa on hyvää?

Tytär: Bebbenin pottakirja on kakattavan ihana.

Ä: Mitä kirjassa tapahtuu?

T: Bebben syö siinä itse keittoa, vaikka se on nollakytvuotias. Sitten sitä alkaa kakattaa. Eiks siinä kirjassa sanottu, että sen mahassa alkaa kuplia? Sitten äiti juoksi ja vei sen potalle. Bebben menikin pöntölle. Se putosi pönttöön. Äääää! Isi tuli apuun. Sitten piti valita, millä Bebben pyyhitään. Paperilla tietysti. Bebben pissasi isin paidalle ja housuille. Siitä Bebbenin pottajutusta mä muistan, että se oli tosi söpö pinnasängyssä. Se oli käpertynyt ihanasti. Bebbenillä on tyynyt, mutta vauvat ei saa käyttää tyynyä.

Ä: Mikä kirjassa on erityistä?

T: Kirjassa valitaan joka sivulla, miten Bebben menee pytylle, mihin kakkaa, millä pyyhitään... Siinä on tehtäviä.

Ä: Niin, kirja on sillä tavalla interaktiivinen, että lukija saa käyttää omia hoksottimiaan ja vastata välillä kysymyksiin.

T: Meillä on ollut kolme Bebben-kirjaa. Se kun Bebben syntyy, se kun Bebben täyttää neljä syntymäpäivänä ja kun Bebben kakkaa pottaliiniin. Ai niin, onhan vielä Bebben ja mummo. Bebbenin nimeksi tuli Viivi, vaikka mä luulin, että se on poika.

Ä: Tyttöhän se on. Sen alkuperäinen, ruotsalainen nimi on Bebben, mutta suomennoksissa Bebbenin nimi on Viivi. Busiga Bebben on käännetty Vallaton Viivi tai Villi Viivi.

T: Mä haluan nyt lukea kaikki meidän Bebben-kirjat. Tuo ne heti tänne!

"Men vad ska pappa torka Bebben med?" Sivu Thomas Svenssonin kirjasta Busiga Bebbens potta, Bonnier Carlsen 2015

Busiga Bebbens potta -kirjan lisäksi hyllystämme löytyvät myös Thomas Svenssonin teokset Vallaton vauva valtaa vatsan (Lasten Parhaat Kirjat 1993), Villi vauva ja mummo (Lasten Parhaat Kirjat 1997) ja Vallaton juhlapäivä (Lasten Parhaat Kirjat 2004). Ruotsiksi Bebben-kirjoja on ilmestynyt toistakymmentä. Niistä noin puolitusinaa on suomennettu.


Thomas Svensson (teksti ja kuvat): Busiga Bebbens potta
Kustantaja: Bonnier Carlsen Bokförlag 2015

Koronavirus ja muut pöpöt lastenkirjoissa

 

Pöpöihin, viruksiin, bakteereihin ja liittyviä lastenkirjoja on yllättävän paljon. Jopa koronapandemia on ehtinyt usean lastenkirjan aiheeksi. Kävimme marraskuussa Kallion kirjastossa, jonka lastenosastolla oli kerätty yhdelle pöydälle pöpöaiheisia kirjoja. 

Jaossa oli monistetta, johon pöpöihin ja sairastamiseen liittyviä kirjoja oli listattu. Lista perustui ilmeisesti Pro lastenkirjallisuus — Pro barnlitteraturen ry:n aiheesta laatimaan kirjalistaan. Listan ovat koonneet Tuula Korolainen ja Ida-Lina Nyholm. Samaa listaa olen vilkuillut tätä postausta laatiessani, mutta en jaksanut ottaa mukaan ihan kaikkia kirjoja, joten linkin takaa voit käydä etsimässä lisää vinkkejä.

Pöpöaiheesta olen ajatellut postata jo ties kuinka kauan, mutta aina on tullut jotain muuta. Kun kuusivuotiaani joutui koronakaranteeniin altistumisen vuoksi, hetki tuntui sopivalta aiheeseen tarttumiseksi.

Selailin lauantaina (karanteenipäivänä nro 2) tietokoneellani e-kirjana ilmestyneitä koronakirjoja. Tytär innostui kovasti huomattuaan, mitä tein. Sain sitten lukea hänelle kirjan toisensa perään. Onneksi korona-aiheisia lastenkirjoja löytyy ilmaiseksi netistä useampia, sillä tytär oli aivan kyltymätön. 

Vasta kirjoja lukiessamme huomasin, kuinka paljon tyttären oma koronakaranteeni huolestutti häntä. Mielessä oli kysymyksiä, joihin kirjoista löytyi vastauksia. Kirjan äärellä pääsimme luontevasti puhumaan asioista.

Hyvä että saimme kirjat käytyä läpi ja keskusteltua asiasta rauhassa, ennen kuin karu totuus paljastui. Tyttären koronatestitulos saapui eilen illalla positiivisena.

Olipa hyvä, että olin saanut tämän postauksen kirjoitettua ennen sitä, sillä enää en ehkä pystyisi keskittymään.

Mutta kaikesta huolimatta nyt kirjojen pariin (näitä on aika paljon). Varsinaiset koronakirjat ovat ihan listan lopussa.

Katie Daynes — kuv. Marta Álvarez Miguéns: Tutki! Pöpöjä. Suom. Annukka Kolehmainen. Sanoma Pro 2017. 13 s.

Pikkulasten luukkukirjassa etsitään vastausta kysymyksiin: Mitä pöpöt ovat? Missä ne asuvat ja miten ne leviävät? Miten elimistömme taistelee pöpöjä vastaan? Miten lapsi itse voi pysäyttää pöpöjen leviämisen?

Kate Rowan — kuv. Katharine McEwen: Minäpä tiedän miten taudinsiemeniä torjutaan. Suom. Hanna Koppelomäki. WSOY 1998. 27 s.

Tietopitoisessa kuvakirjassa selvitetään, kuinka elimistömme taistelee taudinaiheuttajia vastaan. Kirja löytyy omasta hyllystämme, ja sitä on luettu täällä blogissakin.

Varpu Välimäki — kuv. Katri Kirkkopelto: Vuoden pöpö. Lasten Keskus 2000. 39 s.

Riemastuttavasti kuvitetussa kirjassa on uhoavia pöpöjä ja lapsia, jotka tietävät, kuinka pöpöjen joutumista elimistöön voi välttää. Tämä oli meillä joskus omassa hyllyssä, mutta olen jo pistänyt sen kiertoon, mikä on joskus vähän kaduttanut.

Pentti Huovinen — kuv. Irmeli Matilainen: Heippa, täällä bakteeri! WSOY 2007. 64 s.

Lääkäri, Turun yliopiston bakteeriopin professori ja tietokirjailija Pentti Huovisen lastenkirja on täynnä painavaa asiaa bakteereista. Teoksesta myönnettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinto.

Täältä voit kuunnella, kuinka Outi Rantanen esittelee kirjaa Kallion kirjaston lastenosastolla.

  

Albert Barillé: Olipa kerran elämä 10 — Mikrobit kuriin. Suom. Katja Kärkkäinen. N Publishing 2008. 101 s.

Lapsuuteni rakkaimpiin TV-sarjoihin kuului Albert Barillén Olipa kerran elämä. Sarjan tarinoita on ilmestynyt kirjoinakin. Kirjasarjan 10. osassa muun muassa taltutetaan mikrobeja lääkkeillä.

Matti Vuento — kuv. Liis Muuri: Milla ja Pöpö — Pieni bakteerikirja. BoD 2018. 94 s.

Emeritusprofessori, tietokirjailija Matti Vuennon tarinassa Milla-tytölle paljastuu eräänä päivänä, että hänen huoneessaan asuu kokonainen joukko bakteereita. Milla ystävystyy Pöpö-nimisen bakteerin kanssa, ja Pöpö paljastaa Millalle bakteerimaailman salaisuuksia.

 

Matti Vuento — kuv. Liis Muuri: Pekka, virus ja Varis. BoD 2020. 64 s.

Pekka, virus ja Varis on tarinamuotoinen lasten tietokirja viruksista. Pekalla on flunssa. Uuden ystävänsä, viisauksia latelevan ja tietäväisen Variksen avulla Pekalle selviää, minkälaisia virukset ovat, ja mitä ne saavat aikaan. Variksen tarinoista Pekka oppii myös, että viruksilta voi suojautua rokotuksilla. Kai Pekka uskaltaa mennä ottamaan influenssarokotuksen?

Susanna Bohne: Virus. Tarina Minna Mittarimadosta sekä viruksista ja muista taudinaiheuttajista. Suom. Eija-Liisa Eriksson. BoD 2020. 32 s.

Tarina flunssaisesta Minna Mittarimadosta ja lääkärimato Tiitus Tietäväisestä opettaa päiväkoti-ikäisille lapsille viruksista ja muista taudinaiheuttajista.

 

Katarina Janouch — kuv. Mervi Lindman: Ingrid och bassiluskan. Bonnier Carlsen 2013. 27 s.

Pikkulasten kuvakirjassa kerrotaan yksinkertaisella kielellä basillien vaaroista. Jos on huolimaton, voi saada kiusakseen sairautta aiheuttavan basillin. Kannattaa siis pukeutua kunnolla, eikä kipeänä saa pussailla toisia tai yskiä muita päin. Mervi Lindmanin veikeä kuvitus on ehdottomasti parasta kirjassa.

Idan Ben-Barak Julian Frost: Slicka inte på boken. Alfabeta 2019. 33 s.

Kirjoja ei kannata nuolla. Ne ovat täynnä basilleja! Teos on leikki-ikäisille suunnattu johdatus mikro-organismien kiinnostavaan maailmaan. Tylsä kansi ei saanut tarttumaan kirjaan, kun näin sen kirjastossa, mutta kansi on pettävä. Svegin kirjastossa Härjedalenissa Ruotsissa on kuvattu hauska vinkkausvideo kirjasta. Sen nähtyäni laitoin kirjasta heti varauksen.

Maria Frensborg (Gösta Knutsson) — kuv. Ingrid Flygare: Sjukdomar, virus och att tvätta händerna — Pelle Svanslös skola. Bonnier Carlsen 2020. 32 s.

Pekka Töpöhäntäkin valjastettiin mukaan koronakamppailuun, kun Bonnier Carlsen julkaisi viime keväänä Pekka Töpöhännän tähdittämän kirjan sairauksista, viruksista ja käsienpesun tärkeydestä. Asioista puhutaan yleisellä tasolla, joten kirja ei vanhene pandemian väistyttyä.

Rasaliina Seppälä — kuv. Anu Pensola: Villimieli ja Hurja Virus. BoD 2020. 36 s.

Villimieli huomaa, että jotain kummallista on tekeillä. Kadulla kävelee vastaan täti, jolla on kuminauhanenäliina kasvoillaan, ja televisiossa mies puhuu huolestuneena jostakin viruksesta. Villimieli elää selvästi koronapandemian aikaa, vaikka virusta ei kirjassa nimetä. Jokaisen on tehtävä kaikkensa viruksen torjumiseksi. Villimieli saa pikkuveljenkin tajuamaan, ettei räkää kannata syödä ja kädet täytyy pestä hyvin.

Kirjan voi kuunnella kokonaisuudessaan Anu Pensolan lukemana Youtubesta.

Sally Nicholls — kuv. Vivianne Schwarz: Staying Home. 2020. 32 s.

Pesukarhuperhe pysyttelee kotona, kuten naapurinsa ja ystävänsäkin, sillä ihmiset ovat alkaneet sairastua (tautia ei nimetä). Sympaattinen tarina kuvaa perhearkea eristäytymisen aikana. Käsiä pestään joka välissä. Yhdessä pelataan ja puuhataan, mutta kun ollaan koko ajan yhdessä, tulee välillä kinaakin.

Tytär tykkäsi erityisesti tästä kirjasta, ehkä koska se muistutti hänen omaa tämänhetkistä tilannettaan. E-kirja on luettavissa ilmaiseksi täältä.

 

Angela Meng & Alexander Friedman — kuv. Alvaro Gonzales: The Big Thing. Asymmetry LLC 2020. 29 s.

Bea on huolissaan. "The Big Thing" eli virus, jota ei tarkemmin nimetä, on muuttanut arjen ihan toisenlaiseksi. Bea joutuu käymään etäkoulua ja olemaan koko ajan kotona. Ystäviä ja isovanhempia ei voi tavata. Isä ja äitikin ovat huolissaan. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Oppiiko Bea näkemään tilanteessa myönteisiä puolia?

E-kirja on luettavissa ilmaiseksi useilla kielillä.

Elizabeth Jenner, Kate Wilson & Nia Roberts — kuv. Axel Scheffler: Coronavirus — A book for Children. Nosy Crow 2020. 28 s.

Lasten kuvitettu tietokirja tehtiin koronapandemian aiheuttamaan tiedon tarpeeseen. Kysymys—vastaus-periaatteella toimiva teos vastaa muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mikä koronavirus on? Miten koronavirustartunnan voi saada? Mitä tapahtuu, kun saa tartunnan? Miksi tartunnan saaminen pelottaa ihmisiä?

Ilmainen e-kirja on luettavissa täältä. Kirjoitin kirjasta huhtikuussa.

Helen Patuck: Olet sankarini. Suom. Susanna Uittomäki, Hanna Uusiprosi ja Pinja Tokoi. IASC 2020. 40 s.

YK:n humanitaarisen avun järjestöjen koordinaatiokomitea (IASC) julkaisi tarinan kaikille maailman lapsille, joiden elämään koronaviruspandemia on vaikuttanut. Kuvakirja kertoo sadun kautta, miten maailman lapset voivat taistella koronavirusta vastaan.

E-kirja on ladattavissa ilmaiseksi täältä.

Charity Tedder — kuv. Leighton Noyes: A Message from Corona. Gofundme 2020. 18 s.

Tässä hauskasti kerrotussa tarinassa ääneen pääsee koronavirus itse. Se kyllästyy elelemään iänikuisessa lepakkoisännässään, joten se lähtee veljineen ja sisarineen valloittamaan maailmaa. Ihmiset alkavat sairastua, mikä ei varsinaisesti ole virusten tarkoitus. Ne vain haluavat levitä uusiin ihmisiin ja uusiin paikkoihin. Mutta on selvää, että ne on pysäytettävä!

Koronakirjoista tämä oli tyttären suosikki. Ilmaisen e-kirjan voi lukea täältä.

Lukurauha — Mikä se on?

 

"Kirjaan syventyminen on ihana ajatus, mutta usein se jää haaveeksi. - -

Joka vuosi helmikuun toisena sunnuntaina julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen Lukurauha. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle."

(Suomen Kirjasäätiö)

Lukulamppu on sytytetty. Olen asettunut mukavasti vilttiin kietoutuneena sohvan nurkkaan suklaalevy vierelläni. Olen päättänyt viettää rauhallisen illan kirjan äärellä. Kuusivuotiaani leikkii ystävänsä kanssa ulkona. Kukaan ei tarvitse minua (tai niin ainakin luulen).

Sylissäni on Päivi Laitisen Reissunaisia-kirja, joka kertoo usean uraauurtaneen naismatkailijan tarinan. Nämä pelottomat naiset lähtivät maailmalle soveliaisuussääntöjä uhmaten aikana, jona naisen paikka oli kotona.

Olen päässyt suomalaiseen maailmanmatkaajaan Helinä Rautavaaraan asti. Helinä on juuri liftannut Pohjois-Afrikassa tunnetun salakuljettajan ja ilotalon omistajan autoon, kun ulko-ovi kolahtaa.

— Äiti, missä mun liukuri on? tytär huikkaa ovelta.

— Vastahan se oli sulla. Mihin sä laitoit sen?

— Se on hävinnyt.

— Muistele missä sä käytit sitä viimeksi ja yritä etsiä sieltä.

— Selvä!

HELINÄN kyhjöttäessä tienposkessa koipensa oikaisseen kamelin luurangon vieressä korppikotkien kaarrellessa yläpuolella ovi käy taas, ja itku tulvii sisään.

— Käteen sattui, tytär ulvoo.

Riennän puhaltelemaan ja selvittämään, mitä on tapahtunut. Onneksi ei mitään vakavaa, ei mitään mihin hitunen myötätuntoa ei auttaisi.

HELINÄ on juuri saanut kylän päälliköltä käskyn valita kuudesta nuorukaisesta kaunein ja mennä naimisiin tämän kanssa, kun kuuluu taas oven kolahdus.

— Jano! Anna juotavaa!

Tarjoan lasillisen vettä.

— Ei kun mä haluun mehua!

— Nyt ei ole mehuaika. Juo nyt vaan se vesi.

Nyrpistellen tytär tyytyy kohtaloonsa.

HELINÄN kamppaillessa hiekkamyrskyssä Lähi-idän aavikolla ulko-ovi aukeaa taas.

— Pissahätä! tytär ilmoittaa eteisessä.

— Ok, mene vessaan.

— Vessapaperi on loppu.

Vääntäydyn ylös sohvan nurkasta. — Hei, eteisen lattialla on suuria lumikokkareita. Sun täytyy poimia ne, ennen kuin ne sulavat tuohon.

Mutta siinä samassa vilauksessa, kun vessa on vedetty, tytär häviää ovesta ulos. Hoitelen siis lumikokkareet itse, ennen kuin pääsen jatkamaan Helinän kanssa matkaa Intiaan.

HELINÄ on vasta asettunut mukavasti asustelemaan Nepalin prinssin palatsiin, kun nahistelun äänet ulkoa alkavat tunkeutua tajuntaani. Ovi kolahtaa kiinni ja sitten kuuluu raivokas koputus.

— Mikä hätänä? kysyn oven avattuani.

— L tönäsi mut ovea päin ja se meni lukkoon! tytär selittää kiihtyneenä.

— Onko kaikki hyvin? Onko teillä jotain kiistaa?

— Ei, tytöt vakuuttavat kirkkain silmin.

— Menkää sitten leikkimään vähän kauemmas tästä ovelta.

JATKAN lukemista, mutta ulkoa kantautuvat äänet eivät ole mitään iloisen leikin ääniä. Kun malarian kalventamaa Helinää on juuri erehdytty luulemaan merenneidoksi Amazonilla, tytär pyyhältää tuohtuneena sisään. 

— L sanoi mua tyhmäksi. Mä tulen nyt kotiin.

Huokaan, lasken kirjan kädestäni ja lähden selvittämään, mitä on tapahtunut.

TÄNÄÄN (poikkeuksellisesti helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina) vietetään lukurauhan päivää. Kuka kertoisi sen kuusivuotiaalleni?

Päivi Laitinen. Reissunaisia. Tammi 2019.

 

 P.S. Tämä on kirjoitettu ennen kuin tyttäreni joutui altistumisen vuoksi koronakaranteeniin. Nyt on menossa karanteenipäivä nro 3, eikä hän tosiaankaan leiki ystäviensä kanssa.