Lukurauha — Mikä se on?

 

"Kirjaan syventyminen on ihana ajatus, mutta usein se jää haaveeksi. - -

Joka vuosi helmikuun toisena sunnuntaina julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen Lukurauha. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle."

(Suomen Kirjasäätiö)

Lukulamppu on sytytetty. Olen asettunut mukavasti vilttiin kietoutuneena sohvan nurkkaan suklaalevy vierelläni. Olen päättänyt viettää rauhallisen illan kirjan äärellä. Kuusivuotiaani leikkii ystävänsä kanssa ulkona. Kukaan ei tarvitse minua (tai niin ainakin luulen).

Sylissäni on Päivi Laitisen Reissunaisia-kirja, joka kertoo usean uraauurtaneen naismatkailijan tarinan. Nämä pelottomat naiset lähtivät maailmalle soveliaisuussääntöjä uhmaten aikana, jona naisen paikka oli kotona.

Olen päässyt suomalaiseen maailmanmatkaajaan Helinä Rautavaaraan asti. Helinä on juuri liftannut Pohjois-Afrikassa tunnetun salakuljettajan ja ilotalon omistajan autoon, kun ulko-ovi kolahtaa.

— Äiti, missä mun liukuri on? tytär huikkaa ovelta.

— Vastahan se oli sulla. Mihin sä laitoit sen?

— Se on hävinnyt.

— Muistele missä sä käytit sitä viimeksi ja yritä etsiä sieltä.

— Selvä!

HELINÄN kyhjöttäessä tienposkessa koipensa oikaisseen kamelin luurangon vieressä korppikotkien kaarrellessa yläpuolella ovi käy taas, ja itku tulvii sisään.

— Käteen sattui, tytär ulvoo.

Riennän puhaltelemaan ja selvittämään, mitä on tapahtunut. Onneksi ei mitään vakavaa, ei mitään mihin hitunen myötätuntoa ei auttaisi.

HELINÄ on juuri saanut kylän päälliköltä käskyn valita kuudesta nuorukaisesta kaunein ja mennä naimisiin tämän kanssa, kun kuuluu taas oven kolahdus.

— Jano! Anna juotavaa!

Tarjoan lasillisen vettä.

— Ei kun mä haluun mehua!

— Nyt ei ole mehuaika. Juo nyt vaan se vesi.

Nyrpistellen tytär tyytyy kohtaloonsa.

HELINÄN kamppaillessa hiekkamyrskyssä Lähi-idän aavikolla ulko-ovi aukeaa taas.

— Pissahätä! tytär ilmoittaa eteisessä.

— Ok, mene vessaan.

— Vessapaperi on loppu.

Vääntäydyn ylös sohvan nurkasta. — Hei, eteisen lattialla on suuria lumikokkareita. Sun täytyy poimia ne, ennen kuin ne sulavat tuohon.

Mutta siinä samassa vilauksessa, kun vessa on vedetty, tytär häviää ovesta ulos. Hoitelen siis lumikokkareet itse, ennen kuin pääsen jatkamaan Helinän kanssa matkaa Intiaan.

HELINÄ on vasta asettunut mukavasti asustelemaan Nepalin prinssin palatsiin, kun nahistelun äänet ulkoa alkavat tunkeutua tajuntaani. Ovi kolahtaa kiinni ja sitten kuuluu raivokas koputus.

— Mikä hätänä? kysyn oven avattuani.

— L tönäsi mut ovea päin ja se meni lukkoon! tytär selittää kiihtyneenä.

— Onko kaikki hyvin? Onko teillä jotain kiistaa?

— Ei, tytöt vakuuttavat kirkkain silmin.

— Menkää sitten leikkimään vähän kauemmas tästä ovelta.

JATKAN lukemista, mutta ulkoa kantautuvat äänet eivät ole mitään iloisen leikin ääniä. Kun malarian kalventamaa Helinää on juuri erehdytty luulemaan merenneidoksi Amazonilla, tytär pyyhältää tuohtuneena sisään. 

— L sanoi mua tyhmäksi. Mä tulen nyt kotiin.

Huokaan, lasken kirjan kädestäni ja lähden selvittämään, mitä on tapahtunut.

TÄNÄÄN (poikkeuksellisesti helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina) vietetään lukurauhan päivää. Kuka kertoisi sen kuusivuotiaalleni?

Päivi Laitinen. Reissunaisia. Tammi 2019.

 

 P.S. Tämä on kirjoitettu ennen kuin tyttäreni joutui altistumisen vuoksi koronakaranteeniin. Nyt on menossa karanteenipäivä nro 3, eikä hän tosiaankaan leiki ystäviensä kanssa.

 

Lentomatkalla koalaperheen mukana

Kesälomakausi alkaa ja monet perheet lähtevät lomalle lentäen. Meilläkin on tänä kesänä tiedossa Kreikan matka. Lapselleni lentomatkat ovat suht' harvinaisia ja vähän jännittäviäkin tapahtumia, joten niihin täytyy valmistautua hyvin. Meillä valmistautuminen tarkoittaa aina myös aiheeseen liittyvien kirjojen lukemista.

Tänään esittelyssä on mukavasti lentomatkustamista käsittelevä lastenkirja: Päivä eläinten lentoasemalla. Sen on kirjoittanut ja kuvittanut Sharon Rentta. 

Koalaperhe on lähdössä mummolaan Koala Lumpuriin. Sinne matkustetaan lentokoneella. Koalaperheen rinnalla seurataan lentoaseman toimintoja. Tutuksi tulee niin lähtöselvitys kuin turvatarkastuskin. Sen jälkeen tehdään tax-free-ostoksia ja syödään lounasta. Kahvilan ikkunasta on hauska katsella nousevia ja laskeutuvia koneita.

Lounaan jälkeen perhe nukahtaa nokosille ja vasta viimeinen kuulutus lennolle Koala Lumpuriin saa heidät havahtumaan. Tulee kova kiire koneeseen. Pian jo rullataan pitkin kiitorataa ja noustaan pilvien päälle.

Tällä lennolla matkustajille vielä jaetaan ruokatarjottimet. Tosielämässä se alkaa jo olla harvinaista luksusta.

"Aterian jälkeen Kimi ja Kiira keksivät itselleen tekemistä sillä välin, kun äiti ja isä nukkuvat päiväunet.
Ensin Kimi ja Kiira kokeilevat uusia tussikyniään.
Sitten ne laulavat lempilaulujaan.
Ne ovat juuri kehittäneet uuden hienon tanssin, kun...
...lentokoneessa kuuluu kapteeni Haukun kuulutus.
- Laskeudumme pian Koala Lumpuriin. Olkaa hyvät ja kiinnittäkää istuinvyönne!" 

Koala Lumpurin lentoasemalla haetaan matkatavarat matkatavarakarusellista ja sitten ollaan valmiit tapaamaan innokkaasti vilkuttava koalamummo. 

Rentan yksityiskohtaiset kuvat ovat kiinnostavaa katseltavaa. Joka aukeamalta löytyy jotain hauskaa ja humoristista tutkittavaa.

Kirjassa nähdään monenlaisia eläinhahmoja, ei pelkkiä koaloita. Tutustutaan myös moniin ammattiryhmiin. Nähdään esim. lähtöselvitysvirkailija, matkatavarankäsittelijä, lennonjohtaja, asematasovalvoja, kapteeni, perämies ja matkustamohenkilökuntaa.

Päivä eläinten lentoasemalla soveltuu jo melko nuorillekin lapsille.


Sharon Rentta: Päivä eläinten lentoasemalla
Englanninkielinen alkuteos: A Day at the Animal Airport
Suomennos: Terhi Leskinen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2015 
 

VINKKI

Tässä muita lentomatkustamiseen liittyviä kuvakirjoja:

• Annakarin Garhamn: Ruu lentomatkalla. Otava 2018.
• Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat. Sanoma Pro Oy 2015.
• Pierre Winters & Tineke Meirink: Hui, me lennetään! Lasten Keskus 2011.

Tallinnan historia tutuksi

Käväisimme eilen päivämatkalla Tallinnassa. Tallinasta löytyy lapsiperheille monenlaista tekemistä, näkemistä ja kokemista. Mikäli Tallinnan historia ja nimen omaan vanha kaupunki kiinnostavat, suosittelen matkaoppaaksi Taru Hurmeen ja Auli Heinävän kirjaa Mummo ja Viivi vanhassa Tallinnassa. Vaikka kirja on kirjoitettu kertomuksen muotoon, se on täynnä asiaa.

Kirjan kertojana on Viivi-tyttö, jolle mummo antaa syntymäpäivälahjaksi matkan Tallinnaan. Tyttärellänikin oli viime viikolla syntymäpäivä, joten kirjan innoittamana hän mielellään ajatteli, että meidän matkamme oli hänelle syntymäpäivälahja.

Oppaaksi Tallinnan vanhaan kaupunkiin mummo ja Viivi saavat mummon vanhan ystävän Toomas Tammen. Hän osaa kertoa, millaista elämä oli Tallinnassa vuosisatoja sitten, keitä siellä asui ja millaisia ammatteja siellä harjoitettiin. Toomas tietää niin muinaisia kansanuskomuksia kuin myös kiinnostavia anekdootteja entisajan elämästä.

Historian lisäksi kuvataan sitä, mitä vanhalla kaupungilla on tarjottavana turistille. Viivi ja mummo mm. ostavat kukkia Virun portin luota, majoittuvat hotelliin, kahvittelevat Maiasmokkissa ja illallistavat kellariravintolassa. Mummo vilkuilee pikku puotien näyteikkunoita ja ostaa taulun katumaalarilta.

Virun portilla vuonna 2018

Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1998. Reilussa kahdessakymmenessä vuodessa Tallinna on ehtinyt muuttua hurjasti, mutta koska kirja keskittyy vanhaan kaupunkiin, sisältö ei ole pahemmin vanhentunut. Vanhentunutta on vain se kohta, jossa mummo ja Viivi käyvät pankissa vaihtamassa kruunuja.

Kirjan tekijät ovat arkkitehtejä, mikä näkyy kuvituksessa. He kuvaavat erityisesti rakennuksia. Vaikka kuvitusta on joka aukeamalla, tekstiä on sen verran paljon, että kirja sopii mielestäni parhaiten kouluikäisille lapsille.


Mummo ja Viivi vanhassa Tallinnassa
Teksti ja kuvat: Taru Hurme ja Auli Heinävä
Kustantaja: Lasten Keskus 1998